Puntari: Peruna (ja mieli) maassa

Vanha kansa sanoo, ettei perunaa kannata kylmään maahan kylvää. No, sillä aikaa kun ryntäilin tänään iltarasteilla, mies oli kylvänyt perunan. Katsotaan, mitä tapahtuu, sillä tämä viikko on ollut ihan törkeän kylmä.


Paljastan nyt karun totuuden: kaipaan talvea. Ihan oikeasti, pää ei ole vielä oikein mukana tässä ajatuksessa, että kesä on tulossa. Tahtoisin hiihtää, kantaa puita, värjötellä -30 asteen pakkasissa toppavaatteisiin pakkautuneena, katsella tähtitaivasta, lähteä Lappiin. En ollenkaan pysty sopeutumaan siihen, että kohta pitäisi keikistellä bikineissä biitseillä, grillata tiriseviä siankylkiä ja katsella kukkien väriloistoa puutarhassa.



Talvella hymyilytti. Kaipaan talvea. Karhukota sijaitsee Ylläksellä. Kaipaan Lappiin.



Puutarhatyöt tökkivät. Ennen olen tähän aikaan käynyt ylikierroksilla ja viritellyt kuokkia ja haroja tuolla navetan uumenissa. Nyt on vähän sellainen olo, ettei jaksaisi tehdä mitään. Ja tehtävää kyllä tässä meidän nurkissa riittäisi.

Eilen yritin päästä vähän tunnelmaan siistimällä perennapenkkiä ja leikkaamalla pensaista kuolleita oksia. Illalla vielä luin Keittiötarhan kolme vuodenaikaa -kirjaa. Mutta kipinä ei ole syttynyt, ainakaan toistaiseksi.

Ehkä täytyy hoitaa viimeinen työrypistys (mm. arvioinnit) pois jaloista. Ehkä sitten, kun Suvivirsi on kajahtanut lapsukaisten suista, olen valmis ryntäämään kasvimaalle ja kukkapenkkeihin intoa puhkuen. Ja kyllähän sitä sittenkin kerkiää. Kesä on kuitenkin taas pitkä ja vähäluminen. Ainakin toivon niin.



Tulppaanit ja helmililjat jaksavat hehkua kylmistä säistä huolimatta. Kaipa se puutarhafiiliskin jostain löytyy.

ps. Rautiassa (ainakin Pälkäneellä) on superihania punaisia valkoisilla pilkuilla varustettuja puutarhaessuja. Ajattelin lähestyä tätä puutarhahaluttomuuttani materialismin kautta ja hankkia sellaisen. Jos ei sekään nostata fiilistä, on kai paras tilailla aikaa psykologin juttusille.