Halkomäki : Rakkauden laivan käytävillä...

Djurgården runt -vesibussikierros alkoi näissä maisemissa.

...hyteistä kuuluu KYLLÄ!

Näin se Kalevi Härvä joskus laulaa lurautteli Kummelissa. Jostain ihmeen syystä tämä romanttispläjäyksinen biisi putkahtaa joka kerta mieleeni, kun astun sisään ruotsinlaivojen tunnelmaan. Jos joku muuten on rankkaa puuhaa niin tuo risteileminen! Nyt sitä on tullut harrastettua viikon sisään kaksi kertaa, ja voisinpa todeta että kiintiö on vähäksi aikaa täynnä. Näillä reissuilla ei ole ollut ripaustakaan rakkauden laivojen tunnelmaa, ainakaan meikäläisen osalta. Tappioksi täytyy katkerana todeta, että oli ENSIMMÄISET risteilyt ikänä kun kukaan ei tullut iskumielessä ottamaan kontaktia. Ei edes yli-ikäiset. Edes kännissä. Onneksi ostin uutta silmänympärysvoidetta..........

Östermalmin ranskalaisia vaikutteita. Missä Carl Philip?

Oman haasteensa risteilyille tuovat mukana keikkuvat n. 23 kpl yläasteikäistä himpulaa. Moni kyselee kauhuissaan, kuinka moisten kanssa uskaltaa edes lähteä keinumaan itämeren aalloille, verovapaan alkoholin ja kaikenmaailman raiskareiden/namusetien sekaan. Aika helposti, loppujen lopuksi. Kun pohjatyö on tehty hyvin, niin mukaan valikoituu aivan luonnostaan se osa porukasta, jolta voi odottaa kohtuullisia käytöstapoja ja kurinalaisuutta. Loppuosa on tiukkaa valvontaa, armotonta kuria,hurjia uhkauksia ja laskelmoitua lahjontaa. Ja anopin alkometri.Tälläkään reissulla oppilaiden kanssa ei ollut mitään ongelmia, kaikki meni loistavasti. Ainoaksi ongelmaksi osoittautuivat kaksi laivan järjestyksenvalvojaa. He kuuluivat siihen kerrostalon kokoisten miesten ryhmään, jotka eivät ole päässeet poliisikouluun enkä yhtään ihmettele miksi ja ovat sitten hakeutuneet pätemään muihin tehtäviin. Valtava hauis mutta ilmeisen surkastuneet isot aivot; järki ja tunteet eivät kuuluneet samaan pakettiin. Helsingin terminaalissa 14 meidän ryhmäläistä ohjattiin laukkujen tarkastukseen. Menimme kollegani Maijan kanssa valvomaan tarkastusta. Meitä edeltävältä ryhmältä oli takavarikoitu ostoskärryllinen olutta ja lonkeroa. Meidän oppilailta takavarikoitiin yksi korkkaamaton Fanta pullo. Kun viimeinenkin oppilas oli selvittänyt tarkastuksen, sain suuremman näistä järkäleistä kohtuu kovaäänisesti isoilla kirjaimilla puhuen eteeni mouhoamaan seuraavia kommentteja:

-KATO TOTA KALJAN MÄÄRÄÄ TOSSA KÄRRYISSÄ, NOI ON KAIKKI TEILTÄ...
(tässä vaiheessa luulin että kommentti oli vitsi, ja huikkasin Maijalle, että oliko noi kaikki sun laukussasi...)
-KATO MIHIN PAPERIIN OOT NIMES LAITTANUT, LUE SE PAPERI MITÄ SIINÄ SANOTAAN...
(Maijakin purjehti paikalle ja totesimme ettei se ehkä ollut vitsi....)
-NOI JÄTKÄT LENTÄÄ ULOS MAARIANHAMINASSA KUN NE RUPEE TUOLLA LAIVASSA RÄYHÄÄN...
-JOS SÄ OOT VALVOJA NIIN TEE TYÖS, HOIDA HOMMAS...
- KATO TOTA MÄÄRÄÄ, NOI ON KAIKKI TEILTÄ...
-TEISTÄ ON TEHTY ENNAKKOILMOITUS LAIVAAN, TE TULETTE OLEMAAN ERIKOISTARKKAILUN ALLA...
.............. JNE........................

Täysin tyrmistyneinä saamastamme kohtelusta tuijotimme näitä mustanpuhuvia jättiläisiä, joiden ego suorastan pursusi paidannappien välistä. Yritimme turhaan selittää, etteivät ne juomat olleet meidän ryhmäläisiltä, vaan edelliseltä ryhmältä, jonka perässä me tulimme.
-JOKA IKINEN TÖLKKI ON TEILTÄ -kuultiin kuitenkin aina vastaukseksi.
Selitimme myös, että seurasimme jokaisen oppilaan kassin tarkastuksen, eikä yhdeltäkään löytynyt alkoholijuomia. Ihan turhaan, meni kuin kuuroille korville. Meidät haukuttiin valvojina aivan pystyyn. Meidät, joiden meriittilistalle voi laskea seuraavaa:

 - Tukholman risteilyjä on tehty joka vuosi kahdeksan vuoden ajan
- meillä ei ole KOSKAAN ollut mitään ongelmia laivalla nuorten kanssa
- oppilaiden hyvä käytös on saanut joka kerta kiitosta sekä laivan henkilökunnalta (ravintola/järjestyksenvalvonta) että järjestävältä matkatoimistolta
- valvojien intensiivinen ja tehokas työ on saanut kiitosta turvallisuuspäälliköltä, olemme olleet niitä harvoja jotka oikeasti hoitavat hommansa, eli valvovat. Myös yöllä.
-  meidän hyttikäytävillä ei ole ilmennyt meteliongelmaa, luvattomia soittimia tms.
- laivan järjestyssääntöjä on noudatettu ilman erillisiä kehotuksia

Diplomaattialuetta.

Niin että kyllä otti pattiin moinen kohtelu! PERKELE!!!!!!!! Sanattoman raivoissamme suuntasimme laivaan, ja totesimme ettei tämä jää tähän. Seuraavana päivänä tavoitimme kyseiset järjestyksenvalvojat tax freestä. Maija edellä ja minä perässä marssimme antamaan hiukan palautetta. Kerroimme, että jäi VÄHÄN kaivertamaan hampaankoloon eilinen juttutuokio. Toinen miehistä ei noteerannut meitä lainkaan, toinen, hiukan pienempi niistä kuunteli kyllä, mutta kuittasi heti, että kyllä sieltä teidänkin kasseista niitä tölkkejä löytyi, vaikkei sitten koko kärryllistä. VAAN KUN EI LÖYTYNYT. Ja oli kuulemma ollut kova meteli kasikannella yöllä. Ai jaa, voi harmi, me nukuttiin kyllä vitoskannella. Ja meillä oli täysin hiljaista alkaen klo 22.00. Tilitimme myös aikaisemmat kahdeksan vuoden risteilymeriitit pöytään, jotta meikäläisten syyttömyys varmasti tulisi selväksi. Herra järjestyksenvalvoja tyytyi vaan toteamaan: No, kyllä te varmaan sitten nytkin saatte hyvää palautetta tältä reissulta. Hah. Eipä paljoa hyvä palaute enää kiinnostanut. Se oli muutenkin meidän viimeinen reissu Silja Linella. Ei anteeksipyyntöä, ei mitään. Ei voinut edes myöntää olleensa väärässä. Ja toinen miehistä heittäytyi ihan mykäksi. ISOT miehet, eikä tuon enempää sivistystä saati käytöstapoja pääkopassa. Niin, tai jotain asiakaspalvelutaitoja. Mua ihan hävetti niiden puolesta. Mitä niiden äiditkin ois sanoneet...? Me yritimme tiettyyn rajaan asti ymmärtää heidänkin työnsä kurjia puolia ja  niiden huonosti käyttäytyvien koululaisryhmien vaikutusta yleiseen asennoitumiseen, mutta rajansa on kaikella. Ja anteeksipyynnöllä olisi korjattu aika paljon tapahtunutta. Mutta kun ei.  Rinta rottingilla luotsasimme meidän hyväkäytöksiset nuoremme aurinkoiseen Tukholmaan ja sieltä takaisin kotisatamaan.

Kyllä nuorten kanssa aina pärjää. Ainakin täällä maalla. Reissu oli onnistunut, univelat on nyt nukuttu pois ja pulssikin tasaantunut. Tätä kirjoittaessani televisiossa soi Silja Linen iki-ihana tunnusmusiikki. Ei kiehdo. Ei vielä pitkään aikaan.

Djurgårdenin upeita puistoalueita.

Ja sitten toinen asia joka sapetti suuresti, oli se, että kauhean mouhoamisen ja kaljojen takavarikoinnin jälkeen itse laivalla myytiin discossa alkoholijuomia ihan kenelle tahansa, joka nyt jotenkin näytti yli 10-vuotiaalta. Keneltäkään ei kysytty papereita. Katselimme vierestä kun sellaiset 15 -vuotiaat tissiposket hakivat suut messingillä drinksua toisen perään.  
Niin no, tietysti jokainen takavarikoitu olut tietää kilahdusta laivayhtiön kassaan sitten illemmalla...

Keskustassa jätskitaukopaikan maisemaa.