Harjoittelin kaatuneiden puunrunkojen ylittämistä. Ensimmäinen meni ihan hienosti, mutta toisen kohdalla tapahtui jotain ja sekunnin sadasosassa olinkin heittänyt kunnon pannut. Reiteen koski aika kovasti. Ja sinelmä muuten muuttaa jatkuvasti muotoaan mielenkiintoisempaan suuntaan...Onneksi turvotus keskeltä on jo vähän laskenut ja nyt pystyi nukkumaan jo oikealla kyljelläkin.
Muuten lenkki olikin silkkaa autuutta ja antoi uskoa siihen, että kyllä mustakin voi joskus ihan oikea maastopyöräilijä tulla. Ajelin tuon puunrunkopolunkin pariin kertaan, ja alkoi oikea ylitystekniikkakin löytyä.
Nuo pienemmät mustelmat tuli keskiviikkona iltarasteilla. Pummasin heti kakkosella, mutta onneksi näin Hannan joka neuvoi reitin sinne. Sisuunnuin mokasta niin, että luukutin loppuradan täysillä (sykemittari oli tallentanut lukemat: keskisyke 161, maksimi 189!) ja taisin vähän törmäillä johonkin.
Viime kesänä jalat oli aina rastien jälkeen ihan mustelmilla, ja sama tahti näyttää jatkuvan.
Miehellä oli kaksi kommenttia tämän lukkopoljin-mustelmakatastrofin jälkeen.
Hän totesi kannustavaan tyyliinsä, että "Siperia opettaa" ja "Sun kannattaa varmaan tää kesä käyttää jotain capri-housuja".
Saima (2v) puolestaan sanoi mustelman nähdessään "Sun täytyy äiti ottaa apupyörät käyttöön".
Niinpä.
:D
VastaaPoistaSama peli, mun naisellinen metsatyoharrastukseni poikii myos mielenkiintoisia mustelmia, ilman etta edes huomaan koska ja mita on tapahtunut. Niin kauan kun en moottorisahalla sahaa jalkaan on kaikki ok!
Menestystä niiden lukkisten kanssa ;D Lonkkaan koskee jo ajatuskin!!
VastaaPoistaMaastopyöräilyn vaarathan ovat ilmeiset, mutta hauskuus voittaa riskit!
VastaaPoistaHauskoja kommentteja Sakelta ja Saimilta ;)
t. Myllyojan apupyöräilijä
Olen yrittänyt iskostaa sellaisen ajatuksen päähäni, että vauhti korjaa virheet. Kolhut paikkaillaan sitten kotona! Onhan täysillä päästely niin paljon kivempaa kuin hitaasti hissuttelu.
VastaaPoistaLukkisten kanssa olen edelleen väleissä, katsellaan millainen mustelmasaldo tänä kesänä kertyy...
Komea mustelma! :D Mutta siitä nuo molemmat lajit, maastopyöräily ja suunnistus, onkin just parhaita että saa lähteä ihan syyn kanssa metsään rymyämään! Millään muulla ei ole väliä kuin että jalat on tulessa, keuhkoja polttaa ja silmissä sumenee! :D
VastaaPoistaItellä kun oli nyt pari viikkoa teemana maksimikestävyys niin suunnistusreissujen keskisykkeet tuolla 175 paikkeilla. Ihme että happea riitti vielä aivoillekin ja ei tullut mitään aivan älyttömiä pummeja. :D
Siitä varmaan nuo meitsin pummit johtuukin, että happea ei riitä aivoille asti! Nyt löytyi sille hyvä selitys...
VastaaPoistaEilen kyllä iltarasteilla taas päätin, että seuraavalla viikolla KÄVELEN koko radan (tai vaikka konttaan) jos sitten löytyisi ne rastit vähän helpommin eikä 3 km radalla viilettäisi yli viiden kilometrin matkaa. Myös se, että osaisi tulkita korkeuskäyriä ja lukea karttamerkkejä, olisi varmaan ihan hyvä taito?
Tiina