Halkomäki : Pulssi tuntuu!

Hiiskaustakaan ei ole kuulunut Halkomäestä sitten pääsiäisen. Eletään keskellä kiireisintä kuukautta, tai oikeastaan puoltatoista sellaista. Koulussa on kaikkein hurjin aika menossa, kokeita ja numeropuintia, samoin kaupalla pitää saada kaikki kesäjutut valmiiksi, taimimyymälät ja pihakalusteet. Siihen päälle Marttatohinat, omat juhlavalmistelut x2, kunnallispoliittiset touhut ja vielä omat harrastukset sekä omakotitaloasujan kevätpuuhat. Ei meinaa tunnit vuorokaudessa riittää millään. Jotakin voisi tietysti karsia poiskin, mutta mitä? Ovat kaikki niin mukavia ja omalla tavallaan antoisia juttuja, etten millään malta. Ja sitä paitsi kivojen asioiden parissa jaksaa hyvin sen kiireisen ajan, kun tietää että kohta helpottaa ja alkaa KESÄ! Muuten noin niin kuin yleisesti en tykkää kiireestä ja liiasta aikataulutuksesta yhtään, etenkään kun siitä on tehty jokin "muoti-ilmiö". Herranjestas! Välillä täytyy tietenkin venyä vaikkei aina huvittaisikaan, mutta muuten nysväillään kaikkea pientä ja nautitaan elämän ihanuuksista. Kukin tavallaan, tietenkin. Elämä on valintoja...

Ulkona kukkivat skillat ja narsissit, keltavuokot sekä tulppaanit ovat nupuillaan. Pionien punaiset piipat näkyvät jo mullasta ja kevätvuohenjuuri herättelee itseään. Koivutkin vihertävät kauniisti. Meidän pihassa kesän lähestyminen näkyy nyt ehkä eniten terassityömaana, vanhoja puskia kaivettiin keskiviikkona pois ja tilalle tulee jonkinlainen pergolatyyppinen ratkaisu. En tiedä miten hyvin sopii tällaiselle vanhalle mäelle, mutta yritän sen parhaani mukaan kätkeä villiviinin ja tuoksuköynnöskuusaman taakse piiloon. Siellä on mukava sitten grillailla ja viettää leppoisaa kesäiltaa sateen tihussa hyttysten syödessä nilkkoja! Laitan muutaman kuvan kunhan saadaan jotain muutakin näkyvää aikaiseksi kuin perustuspilarit. Ja kasa kestopuuta.

Vappu sujui meillä rauhallisesti. Viiden vuoden tauon jälkeen nakit ja perunasalaatti maistuivat mainiolta! Munkkeja söin perjantaina 4, lauantaina yhden ja tänään yhden. Vehoniemen automuseon munkki ja sima olivat ehkä karmeinta antia ikinä. Munkki oli sellainen mauton rasvaa valuva klimppi, ja sima karvasta ja valjua. Suuhun jäi sitruunan kuoren valkoisen osan kitkerä maku moneksi tunniksi. YÖK! Tunsin itseni huijatuksi, nämäkö muka maankuuluja lusikkamunkkeja??? PAH! Se on paljon sanottu ihmiseltä, joka rakastaa tuoreita munkkeja yli kaiken! Ja simaa myös! 
Eilen ajelimme töiden ja saunan jälkeen iltasesta ystävien luo ihastelemaan lasten vappuhulinoita ja lasilliselle kuplivaa, tänään piipahdimme Tampereella. Näin saatiin vältettyä enimmät kotityöt pyhäpäivänä! Sääkin on ollut melkoinen: tuulta, vuoroin aurinkoa, vettä, lunta ja rakeita. Hyytävän kylmää...mutta onneksi läheisyys lämmittää...!

Viimeisiä kylvöjä tälle keväälle, kesäkurpitsaa ja basilikaa, punajuuria ja tarharistikkiä. Perunan suunnittelin laittavani maahan vapunpäivänä, mutta en sitten löytänyt pilkkihaalareitani mistään...