Puntari: Finlandia MTB

Tänä vuonna lähdin katselemaan, millainen meno on Messilässä järjestettävässä Finlandia MTB:ssa. Lähtöfiilikset olivat kaksijakoiset. Maastopyörän selässä olin ollut viimeksi kuukausi takaperin ja reilu viikko oli mennyt täydessä levossa kipeytyneen oikean nivusen vuoksi. Pakko oli kuitenkin lähteä, kun tuli ilmottauduttua, ja saatiinhan kausikin tässä nyt samalla pakettiin maastopyörätapahtumien osalta.

Messilän kartanon aamiainen antoi hyvän lähdön päivälle. Kotitekoiset karjalanpiirakat ja munavoi olivat loistava tapa tankata kohti päivän suoritusta, reilun 30 kilometrin rypistystä lahtelaisissa maastoissa.

Kilpasarjan kuskit ajoivat 70 kilsaa ja päästettiin radalle kello 12. Lähtöviivalla olikin ammattilaismainen tunnelma, kun kärkikuskit vartoilivat starttipillin vihellystä. Ripeästi reilut sata polkijaa lähti reitille. Kilpasarjassa ajettiin sama kiekka kaksi kertaa, jonka itse poljin kerran. Ensimmäinen kierros piti suorittaa alle 2 tuntia 45 minuuttia, muuten ei ollut toiselle rundille asiaa.

Vartti kisakuskien jälkeen oli meidän kuntoilijoiden vuoro. Ennen omaa starttia jouduin tietysti hylkäämään kuvauslaitteistoni, ja ylimääräinen reissu autolle aiheutti sen, että lähtökarsinan häntäpäästä sitä lähdettiin matkaan. No, eipä tullut ainakaan aloitettua liian kovaa.

Reitti oli tosi helppo ja kiva, muutama sellainen alamäki oli, jotka olisin vielä kevätpuolella varmaan taluttanut, mutta nyt päästelin ajamalla alas. Merkkaus oli toisinaan vähän sumuinen, mutta reitillä pysyin seuraamalla edellä meneviä selkiä. Kroppa toimi kivasti lukuunottamassa tätä oikeaa nivusta, joka teki ajamisesta (ja etenkin taluttamisesta) aika tuskallista. Olisi voinut olla viisautta jättää kisa väliin, mutta eihän toi korvienväli sellaista järkipuhetta kuuntele silloin, kun radalla ollaan. Toisaalta kipeästä jalasta oli se hyöty, että yritti ajamalla mennä kaikki ylämäetkin, kun taluttaminen teki niin kipeää.

Loppureitin nousut olivat aika syvältä, mutta mielialaa piti yllä kolmen pojan porukka, joilta ei ainakaan joukkuehenkeä puuttunut. " Ei kai me aleta repiin", pojat totesivat jokaisen ylämäen alla ja ryhtyivät taluttamaan. Kun kolmikko kertoi olevansa vielä perusmulkkuja Tampereen seudulta, tunsin sopeutuvani heidän seuraansa hyvin...

Reitin loppuun oli kasattu kaikki nousut. Siispä jalkapatikassa ylös!

Maaliin pääsin ajassa 2.52 ja ihan hyvissä voimin. Viimeinen ylämäki maaliin olisi ollut tyylikästä ajaa, mutta ei tällä kertaa. Taktisesti maaliintuloni oli hyvin ajoitettu, sillä samaan aikaan sinne kurvasi kilpasarjan voittaja ja pääsin nauttimaan hyvistä aplodeista siinä siivellä.

Sakke polkaisi kilpasarjan läpi alle neljässä ja puolessa tunnissa. Uusi, perjantaina kasattu Giant Anthem toimi hyvin ja kuskikin saapui hyvävoimaisena maaliin. Näin saatiin loistava päätös meidän maastopyöräilykisakaudelle!

Tiimimmme pärjäsi kaikin puolin hyvin. Kaikki pääsivät maaliin ja todellinen taistelija oli Jarkko, joka selvitti kilpasarjan läpi vaikka olo oli kuulemma jo ekan kiekan jälkeen melkoisen kehno.

Illalla pidin "kauden päättäjäisiä" ja söin lihapiirakan kahdella nakilla. Ruokajuomana oli tölkki Kukko-olutta. Maistui (etenkin, kun kisaruokana oli suhteellisen kevyt keittoruoka...eihän sellaisella kukaan pärjää!)!!!

Nyt onkin lähipäivien ohjelmassa vedellä tulehduskipulääkkeitä aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi ja päivälliseksi ja katsella, mitä nivuselle tapahtuu. Toivon, toivon, toivon, että kipu katoaa ja pääsen taas liikkelle. Muuten hajoaa pää ja parisuhdekin on koetuksella, kun olen niin pahalla päällä.

Ai niin. Onnea Suomen naisille mahtavasta

viestikullasta suunnistuksen MM-kisoissa! Jee!

Ja kaikki muut, muistakaas meidän arvonta tuolla alempana!