Kyllikit kotiseutumatkailee : Oksalan Rusthollin perinnepäivä

Sahtikuurna katajineen.

Tähän alkuun on pakko vaatimattomasti heti todeta, etteivät mitkään kuvat tai sanat riitä kuvailemaan tätä tapahtumaa, niin paljon kaikkea nähtävää, kokeiltavaa, tuoksuteltavaa ja ihmeteltävää paikan päällä sai kokea!. Ja kun mun kameran akku sitten simahti kesken kaiken, jäi kuvasaldokin vielä aiottua laihemmaksi... Mutta tässä pieni raapaisu päivästä! 
 
Oksalan Perinnepäivä on järjestetty jo kymmenen vuoden ajan, joten tänä vuonna oli siis kysymyksessä oikein juhlavuosi. Niin kuin monesti käy, tämäkin tapahtuma on kasvanut vuosi vuodelta. Tiina on vieraillut perinnepäivillä joskus sen alkutaipaleella, minä joudun häpeäkseni tunnustamaan olleeni nyt ensikertalainen. Monena vuonna on pitänyt mennä, mutta aina on ollut jotain muuta. Tuttu juttu.
No, tänä vuonna oli edessä aivan vapaa viikonloppu ja T vielä kesälomalla, aurinko paistoi ja lämpömittarin lukemat nousivat päälle kahdenkympin. Mikäpä sen mukavampaa kuin ottaa pyörät alle ja polkaista reilun kolmen kilometrin päähän ihmettelemään kotikylän laitaman hulinoita.

Sahtimaistiaisia!

Oksalan tila näkyy Lemmittylän kylän laidalla suuren peltoaukean laidassa. Tilan parhaita tunnusmerkkejä ovat suuri tuulimylly sekä upea aittarakennus tilan muiden rakennusten ohessa. Peltoaukealle saavuttuamme vastaan karauttivat uljaat Rakuunat suomenhevosten harjat hulmuten. Ratsastusnäytöksen päätyttyä he lähtivät kaviot kopisten kohti kotitallia. Pyörillä pääsi kätevästi ohittamaan tiellä matelevan autojonon ja ostimmekin liput siitä lennossa ja parkkeerasimme pyörät navetan viereen koivun alle. Väkeä oli paikalla huikea määrä vaikka tapahtuma oli ollut käynnissä vasta pari tuntia.
Näyttelyiden lisäksi tapahtumassa on erilaisia luentoja, juhlapuheita sekä palkitsemisia. Navetan pihassa paikallinen "sahtivaari" Risto maistatti sahtia ja kertoili sahdinteon perinteistä. Vieressä esiteltiin köyden punontaa ja käyden pätkän saattoi jopa ostaa kotiin viemisiksi. Navetan toisella kulmalla puksutti vanhanajan pärehöylä, jolla kolmen miehen porukka höyläsi valmiita kattopäreitä. Niitä vastapäätä käynnisteltiin erilaisia  vanhoja maamoottoreita, joista lähtikin mahtavat äänet ja savut.

Kattopäreitä syntyy.

Aitoja köysiä myynnissä.

Kohti rantaa, savu nousee, laulu raikaa, aurinko paistaa...

Pärehöyläystä ihmeteltyämme suuntasimme kohti rantaa, jossa oli toinen vilkas tapahtumapaikka. Jo kauas kuului kansamusiikkiporukan laulu ja soitto, ja täytyy myöntää että siinä viljapeltojen keskellä, auringon paistaessa ja poutapilvien lipuessa taivaalla tunnelma oli kuin jossain Suomi filmissä. Rannassa esiteltiin lisää perinteisiä työtapoja: kaarnalaivojen veistoa, patatervan polttoa, koppapäreiden kiskontaa ja punomista, savitiilien lyömistä sementtitiilien tekemistä sekä hevosen luokin painantaa. Aitauksessa vilistivät lampaat sekä ponitamma varsoineen. Rannassa kahvi- ja mehutarjoilun lisäksi paistettiin myös muuripohjalettuja ja makkaraa. Partiolaisten kojun suosio oli valtava! Rannassa pääsi myös tutustumaan tilan pärekattoiseen savusaunaan sekä muihin rannan rakennuksiin.

Hevosen luokki työn alla.

Betonitiiliä.

Savitiilien lyöntiä.

Terve tippuu.

MÄÄ kans kuvaan!

Muurinpohjalätyt teki kauppansa.

Näkymä rannasta kohti Oksalan tilaa.

Perinneaitan pakarin pääty.

Rannasta suuntasimme tilan perinneaitan pihapiiriin. Siellä esiteltiin pitsinnypläystä, suutarintaitoja, tuohitöitä sekä pellavan valmistusta pellolta langaksi. Viereisessä aitan pakarissa leivottiin ruisleipää, ohrarievää sekä karjalanpiirakoita. Ne vietiin kuumina suorastaan käsistä, enkä ihmettele, huumaava tuoksu tulvi pihalle asti. Perinneaitassa oli esillä näyttely pitseistä eri aikakausilta, upeita käsitöitä oli päiväpeitoista pitsihansikkaisiin.


Pihapiiristä saattoi myös ostaa tilan omia jauhoja sekä perunaa. Myynnissä alueella oli myös hunajaa, talkkunoita, pullaa, piirakoita, suutarien tuotteita, läkkisepän tekeleitä, pajutuotteita, päretaidetta, pärekoreja, patatervaa sekä kaarnalaivoja
.

Halkomäen oma tyttö Katri myi paikalla koristepäreitä  ja muita maalauksia.

Tuohityönäytöstä ja myyntiä.

Pitsinäyttelyn antia.

Pellavan työstöä.

Pienen hiukopalan jälkeen suuntasimme tilamuseo varstaan, joska on valtavan suuri halli täynnä koneita, työkaluja, hevostavaroita, palokalustoa ym. aina kylvökoneista rattikelkkoihin. Kahdessa kerroksessa.

Taisto Kuortin puukkonäyttelyssä alakerrassa riitti ihmeteltävää ja ihasteltavaa vitriinitolkulla. Museon parvella sai kokeilla pöytäliinan, poppanan tai maton kutomista, Kanttiini tarjosi IHANAA pullaa ja kahvia. NAM! Paikalliset pelimannitytöt viihdyttivät vieraita soitolla ja laulullaan. Museon ulkopuolella läkkisepät tekivät piparkakkumuotteja, mittoja ja erilaisia tarve-esineitä.

Museon seinustalla oli esillä uljas rivi vanhoja traktoreita, ja siitä kohti tilan päärakennusta kävellessä saattoi ihastella vanhojen autojen rivistöä. Navetan parvella oli vielä muutama näytös, jotka oli aivan pakko käydä katsomassa. Kameran akku vain sippasi tässä vaiheessa! Siellä esiteltiin puun sorvausta poljettavalla sorvilla sekä erilaisia nikkarin töitä. Alakerrassa navettaravintola tarjoili soppatykissä muhinutta hernekeittoa ja kotikaljaa.

Jonkun menopeli huilitauolla!

Aikaa vierähti tuntitolkulla, vaikka kiersimme tapahtuman melko rivakasti läpi. Tunnelma oli kerrassaan hurmaava, jossain siellä Suomi-filmin ja Koiramäen talon välimaastossa. Ihmiset viihtyivät, lapset kirmasivat ympäriinsä, elokuu näytti parhaan puolensa. Väkeä tuli tasaisena virtana vastaan kun polkaisimme kotimatkalle. Puolivälissä matkaa muistin, että tuulimylly ja tilan sudenkuoppa 1800-luvulta jäivät vielä katsomatta. No, ne ovat paikallaan varmasti vielä ensi vuonnakin. 

Tapahtuma on ehdoton koko perheen kohde aina näin viljanpuintiaikaan. Jotkut koulutkin olivat ymmärtäneet hyödyntää tapahtuman ja tulivat tekemään yhden lauantaityöpäivän. Mikä onkaan sen upeampaa kotiseutu- ja historianopetusta kuin nähdä kaikki tämä!
Aitoja vanhoja asioita, perinteitä ja kädentaitoja, herkullista syötävää ja ainutkertaisia ostosmahdollisuuksia. Valtavan työmäärän ja upean lopputuloksen takana olivat paitsi Oksalan tila, myös Pälkäne-Seura, Kukkia-Seura sekä suuri joukko talkoolaisia ja muuta työväkeä.

Näin meillä täällä maalla. Ihan maitolaiturin lähellä.

Teksti ja kuvat: Hanna