Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Puntari: Päivän pulla

Meinasin kuolla nauruun, kun kävin Marjan blogissa ja luin sieltä Marjan bongaaman blogianalyysin. Vauva-lehden keskustelupalstalla oli joku oman elämänsä Dr. Phil analysoinut tätä bloggaamista ja päivän asu -postauksia tekeviä bloggaajia. Asiatekstiä, päätynee johonkin psykologian perusteokseen!

"Itseään julkiseen blogiinsa kuvaava bloggari on ollut kouluaikoinan luokan näteimpiä ja suosituimpia tyttöjä, joka kuvitteli aina päätyvänsä julkisuuteen elämään glamour-elämää vaikkapa mallina, näyttelijänä tai laulajana. Vaan toisin kävi, ei riittänyt ulkonäkö/lahjat/muut avut ja nyt sitten painetaan duunia jossakin perusammatissa sairaanhoitajana tai ostoskeskuksen kassaneitinä.. Hyvässä lykyssä sentään ollaan päästy rikkaisiin naimisiin. Ja sitten kun huomataan lähempänä kolmeakymppiä että hups, elämä valuu hukkaan ilman jatkuvaa ihailua peruspirkkoammatissa tai kotiäitinä, mahdollisesti vielä jossain perähikiällä, hankitaan uusi kiva harrastus: bloggaus. Sillä sitten päästäänkin Suomen olosuhteissa "melkein julkkikseksi" - ja mikä parasta, voidaan lopultakin jatkaa uraa "suosittuna". Kuvaillaan itseä peilin kautta ja käsitellään kuvia niin että väkisinkin alkaa näyttää hyvältä ja saadaan muutama (kymmenen) uskollista ihailijaa huokailemaan ooh ja aah ... Ja egot senkun pullistuu, ala-asteen söpöimmän tytön huippuhetket ihailtuna ja suosittuna palaavat jälleen keski-ikää lähentelevän "nuoren naisen" elämään, aah kuinka ihanaa..!!"

Itse en ole kykeneväinen esittelemään päivän asuja, joten esittelen tässä nyt päivän pullan (dagens bagels).
Ja jotta kenenkään siellä Vauvan keskustelupalstalla ei tarvitse vaivautua, niin heitänpä itse analyysin tästä ilmiöstä (toi kaikki Vauva-keskustelupalstalla mainittu pätee tietysti myös tähän).

" Päivän pullia esittelevät elämäänsä kyllästyneet kotiäidit, jotka tuntevat jatkuvaa tarvetta taikinaterapiaan. He ovat aikoinaan olleet yläasteen kotitaloustuntien keskiverto pitkontekijöitä eivätkä taidot koskaan riittäneet Kangasalan amitsun leipurilinjalle. Nyt tämä näivettynyt ihmisraunio, jonka kolmekymppiskakun kynttilät on puhallettu jo aikapäiviä sitten, haluaa todistella itselleen ja entisille luokkatovereilleen (sekä kotitalousopettajalleen), että taikina nousee nesteen liian alhaisesta lämpötilasta ja kuivahiivasta huolimatta.
Perähikiän takkuisia 3G-yhteyksiä käyttäen oman elämänsä Leipuri Hiiva päivittää blogiaan ja odottaa hurraa-huutoja ja avointa palvontaa kymmeniltä ihmisiltä, jotka säälistä käyvät hänen blogiaan lukemassa (tai edes siltä köksäopeltaan). Nikonin digijärkkäri laulaa, kun pullia kuvaillaan edestä ja takaa, unohtamatta ottaa paria näyttävää otosta myös täydellisen taikinan koostumuksesta ja lapsilisillä ostetuista Tupperwaren Pro Baking -kulhoista. Ja niin kotitaloustuntien keskiverto-Katrista tai Pirkosta kuoriutuu kaikkien ihailema joka kodin Martha Steward, jonka ego hädin tuskin mahtuu edes siihen isoimpaan Tupperin vatkauskulhoon (vetoisuus 10 litraa). Aah, kuinka ihanaa...!"





Ja jotta te voitte nyt avoimesti kadehtia, palvoa ja jumaloida mua (ja tatuoida mun kuvan vaikka teidän pakaraan), niin tässä vielä pakollinen peilin kautta otettu omakuva.

Legginsit: Kangasalan Prisma, merkki Rainbow.
Harmaa paita: Hannan vanha.
Neuletakki: Pirkkalan Veska, H&M.
Huivi: entiedämistäjakoskaostettu.
Perkeleen likainen peili, jonka kautta kuva otettu: Ikea Vantaa.

ps. Päivän pulla on leivottu jauhopussin kyljestä otetulla reseptillä. Sitten kohonneisiin pulliin painettiin sormilla syvänteet, joihin upotettiin paistonkestävää vanilijakreemiä. Päälle suklaarakeita. Maistuu!

20 kommenttia:

  1. Mä olen sanaton! :D (Paitsi sen varran pakko kommentoida, että noi Prisman Rainbow -legginssit on ihan sikahyviä!!! Ja hintahan oli sen 7,95€. Voi lohkaista lapsilisistä!)

    H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siis ton laukun tiedot puuttuu! Kaikkihan haluaa nimittäin tietää mistä se on ostettu, jotta voisivat mennä ostamaan itselleen samanlaisen! (Ellei toikin ole joku mun vanha...)
      H

      Poista
    2. Se laukku roikkuu hämäävästi oikeasti meidän portaiden kaiteessa, eikä mun olkapäällä. Mutta siis joo hei, sehän on siis se sun vanha Espritin veska...
      T

      Poista
  2. :))))) Tää kirjoitus kyllä räjäytti pankin, pelasti mun päivän - tai oikeestaan koko viikon... kiitos tästä :DDDD
    Lähden nyt ripsarit poskilla lähikauppaan ostaan hiivaa, sen jälkeen taikina kohoaan ja kamera valmiiksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähänkö me tullaan sitten kadehtimaan ja palvomaan sua!!! Tai siis mehän kadehditaan ja palvotaan jo nyt! :)

      Poista
  3. OOh! ja Aah! Mieletönn analyysi.
    Käsillä tekeminen on terapiaa ja joskus on vaan PAKKO saada leipoa, jos ei pullaa niin sitten jotain muuta ;) Tähän asti olen valinnut sen pullan. Sinne katoaa agressiot taikinaan ja kaikki luulee sua pullantuoksuiseksi ja herttaiseksi pikkuäidiksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se just menee! Kun ei voi käydä kakaroita raivelista kiinni, on ihan terapeuttista paiskoa sitä pullataikinaa pitkin pöytää. Ja kaulimella ei tarvitse hutkia ukkoa, kun voi mäiskiä surutta litran pullataikinaa ympäri korvia.

      Poista
  4. Herranjestas kun meinasin tikahtua nauruuni eikä työnteosta meinaa tulla yhtään mitään kun luin tän!! :DD
    Kiitos päivän piristyksestä, taas kerran!


    Sanna A.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ettet Sanna vaan jotenkin samaistu näihin analyyseihin, sä kuitenkin leivot eteläisen Suomen parhaat mokkapalat, ainakin jos multa kysytään!? ;) Joten oma blogi pystyyn pikaisesti, ellei ole jo!

      Poista
  5. Miten ihana analyysi! Kyllä taatusti jatkan jumalointia! Khii :-D

    t. Konttorirotta **Jossakin on ne jauhorahat tienattava**

    Ps. Viikonloppuna on pakko leipoa muksujen kanssa pullaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä? Eikö konttorirotta olekaan "päässyt rikkaisiin naimisiin", jolloin puolisolla voi ostattaa ne annihelenat ja tarjousvoit?

      Poista
  6. ;oD ah-ha-haaaa, mä kuolen!!!! Onneksi mun työkamu ei ollut sermin takana ihmettelemässä, kun mä luin ton sun analyysin ja nauroin ääneen!!!!!! Mä rrrrakastan sun "inho-realismia" (jos ymmärrät mitä tarkoitan), ja tää postaus oli koko v-mäisen helmikuun pelastus =o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kans helmikuu alkanut sen verran kettumaisissa tunnelmissa, että tuo Vauva-lehden alkuperäinen teksti kyllä piristi paljon :) Jotenkin niin löysin itseni siitä luonnehdinnasta glamour-elämää havittelevasta luokkansa suosituimmasta ja nätimmästä tytöstä ;)

      Poista
  7. Aivan mahtavaa:D Pelastit mun päivän!T: Yrjöävän lapsensa kanssa hengaava akvarellikurssilainen.
    Ps:Nyt tiedän mitä tatuoin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mutta tsemppistä vaan sinne. Lapset ovat kivoja just niin kauan, kun eivät oksenna. Sitten kun ne oksentavat, ne voisi lähettää vaikka mummolaan.

      Kun laitat tatuointihommaa vireille, niin muistetaan ilmoitella Radio SuomiPopiin. Siellä viime viikolla jotkut kävi just tatuoittamassa Haaviston ja Niinistön kuvat itseensä. Ehkä mekin päästäis lähteykseen?!

      Poista
    2. Kyllä...Päästäis ainakin hetkeks julkkiksiksi. Ja voidaan sitten ehkä päästä myös "seiskapäivään" ja muihin laatu(kröhöm)lehtiin.

      Poista
  8. Tää on just niin tätä... Loistavaa analyysin analyysiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Mulla on kuitenkin suoritettuna lukion viisi psykologian kurssia, joten niiden varassa pystyy jo luovimaan ihmismielen salaisissa sopukoissa ihan professionaalisella tasolla!

      Poista
  9. No mutta ainahan me ollaan kadehdittu, jumaloitu ja palvottu sua!! Kiitos kuvasta, kai tähän kroppaan vielä yks tatska mahtuu... ;o) (ja kiitoksia päivän piristyksestä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästähän alkaa kehittyä ihan kansainvälinen ilmiö! Vai joko oot päässyt takaisin Suomeen (Marika vihjaili mahdollisesta muutosta...)?
      Kyllähän me elettiin jo melkoista glamour-elämää silloin aikanaan, siinä kalpeni jo Spice Girlsitkin meidän rinnalla!

      Poista