Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

torstai 12. huhtikuuta 2012

Puntari: Elämä ja haluaminen

Puhuttiin pari päivää sitten siskon kanssa puhelimessa varmaan tunti aiheesta elämä ja haluaminen.
En nyt tarkalleen muista, mistä aihealueeseen päädyttiin, mutta lopulta siitä jauhettiin suu vaahdossa pääsemättä kuitenkaan mihinkään lopputulokseen (tyypillistä meille).

Mulla ja Hannalla on yhteistä se, että aika vähän me halutaan mitään. Siis sellaisia merkkijuttuja, tavaroita, statusesineitä. Meille aiheuttaa monesti riemunkiljahduksia jostain nurkasta löytynyt ruosteinen maitohinkki tai kukallinen kahvikuppi, josta on pala lohjennu pois. Arvotonta krääsää monen mielestä. Aarteita meille.
Ei siinä mitään, jos ihminen hankkii tavaroita. Ostelee vaikka kalliita maastopyöriä ja vehkeitä, joilla tekee oikeasti jotain hyödyllistä. Mutta aika monta surullista esimerkkiä on maailmassa siitä, että tavaraa hankitaan vain a) koska elämästä puuttuu jotain (eikä se jokin ole tavara vaan ihan joku muu tyhjiö kaipaa täyttymistä) tai b) koska kaverillakin on.
Joskus olen sivusta seurannut miesten kilpavarustelua. Ei riitä mikään. Enemmän ja hienompaa pitää saada kuin kaverilla. Siinä ei kuulkaas moottoriajoneuvoissa ja taloissa mikään riitä, kun mies alkaa varustella...Ja silti, vaikka hevosvoimat hyrisee ja rosterikodinkoneet kiiltää, ne miehet on ihan samoja reppanoita kuin aikaisemmin. Vähän köyhempiä tosin...

Oman elämäni tyhjiötä aloin ajatella pääsiäisenä. Joka puolellella on tapahtunut paljon kaikkea: meidän sukuun on saatu kaksi vauvaa vuoden sisällä, on menty naimisiin, kihlauduttu, ostettu tonttia, remontoitu taloa, vaihdettu autoa jne.
Yhtäkkiä meitsiin iski sellainen alakuloinen tunne, että hitto vie, mun elämässä ei tapahdu mitään. Nyt täytyis saada jotain sutinaa. Salarakas ehkä? Uusi timanttisormus? Parempi pyörä (kuin siskolla)? Vauva? Kaukomatka jonnekin, missä kukaan ei ole koskaan käynyt?
Hetken siinä hyperventiloiduttuani tajusin, että mitäs tässä nyt hötkyilemään. Mulla on a) ihana mies, b) kaksi tolkkua lasta, c) omakotitalo, d) kesämökki, e) Lapin osake, f) täysjoustomaastopyörä, g) farmari-Polo, h) hemmetin kiva ja hyvä elämä! Ja mikä parasta, kohta h täyttyisi ilman kohtia c,d,e ja f. Ne nyt sattuvat olemaan sellainen tuntuva boonus kaikkeen tähän perustavanlaatuiseen hyvään.
Ja yhtäkkiä alkoikin tuntua ihan hemmetin hyvältä, että nyt voi vain elää tätä elämää ilman kauheita suunnitelmia ja odotuksia. Päivä kerrallaan, jokaisesta edes semisti nauttien. Ja jos joku päivä v-tuttaa huolella, niin se tietää sitä, että seuraavana päivänä ei ehkä ihan niin paljon.


8 kommenttia:

  1. Oikein hyvä kirjoitus! Yhdyn ihan kybällä tähän.Minä täällä kipuilen justiinsa tavarapaljouden keskellä, kun muutto omakotitalosta tuli ajankohtaiseksi. Varmaan osa tavaroista onkin tullut hankittua siksi, että pitää saada, kun muillakin on ja pitää saada kun on niin tylsää..onnenmuruset pitäs yrittää kerätä muualta. Tätä minä ajattelin alkaa opettelemaan...ihan just nyt!
    Mutta sen verran olen oppinut tämän vuoden aikana, että ihan perusarki kaikkineen on parasta, siitä pitäs oppia nauttimaan. Kun on terve ja ihan vielä päästäänkin suht ok, on läheisiä ympärillä ja kiva työpaikka ja silleen.

    Aurinkoista viikon jatkoa teille!

    VastaaPoista
  2. Terveyttä sitä itekin arvostaa kaikkein eniten. Omaa ja läheisten!

    Monesti varmaan sokeutuu kaikelle hyvälle, kun miettii vaan sitä, mikä itseltä puuttuu tai mikä on huonosti. Sitten onkin melkoinen opetteleminen, että alkaakin nähdä asiat hyvässä valossa ja että yrittää löytää ne onnensa muruset arkipäivän asioista.
    En kiellä, etteikö shoppailukin joskus olisi tervetullutta terapiaa, mutta liika on aina liikaa.

    Aurinkoista viikkoa sinnekin! Nautitaan :)
    Tiina

    VastaaPoista
  3. On hauskaa miten paljon täältä blogimaailmassa on samanhenkisiä tyyppejä mitä tulee näihin toisen romu on toisen aarre-juttuihin. Ehdottomasti parhaat kiksit saa hyvästä ja edullisesta kirppislöydöstä tai vastaavasti tarjoushaukkajormana teen myös hyviä löytöjä -70% rekeistä. Olenkin jo kauan ostanut kesällä talvivaatteeni ja toiste päin. En edes muista koska olisin ostanut jotain ns. normaalihinnalla.

    Mutta kyllä Tuija tuossa ylhäällä ihan oikeassa siinä on että terveys on se kaikkein tärkein ja kallein. Moni olisi valmis luopumaan ihan kaikesta saadakseen pillerittömän päivän. Myös minä.
    Mutta elämä on ja näillä mennään. Monella on asiat huonommin. Samaa mieltä että ennemmin sitä kannattaa listata ne asiat jotka on hyvin eikä niitä haluamisia.

    ps. taidankin kauppareissulla käydä katsomassa pääsiäisjuttuja ens vuodeksi...taitaa olla alessa jo ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaas kenen vintissä on jo kassillinen joululahjoja ja -koristeita ens vuodeksi ;)
      Tuntuu olevan muillakin verissä tuo ale-laarien pöyhintä, on se vaan niin palkitsevaa!

      Viime vuonna kun painin pitkän päänsärkyjakson keskellä, niin oli kyllä epätoivoinen olo. Onneksi taitavat lääkärit saivat tilanteeseen helpotusta, ja nyt pillereitä joutuu napsimaan hyvin satunnaisesti. Sen jälkeen alkoi taas arvostaa pilleritöntä päivää ihan uudella tavalla.
      Nyt kun migreenitkin on lähes voitettu, ei voi olla kuin tyytyväinen. Johan niistä tuli yli 15 vuotta kärsittyäkin.

      Poista
  4. Aika monella ei ole mitään noista asioista, jotka tekevät Tiina sinut tyytyväiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Muistan ajan, kun mulla ei ollut mitään noista, n 11 vuotta sitten. Silloin huomasin, että vaikka ei ollut edes sitä omaa rakasta, niin silti elämä olikin oikein hyvää ja kivaa. Alituinen miesjahti loppui siihen. Se oli hyvä, koska sitten parin viikon päästä ilmestyikin kuvioihin Sakke ihan yllättäen ja pyytämättä...
      Ja sitten kun meille ei ihan heti "tilauslomakkeen postittamisen" jälkeen alkanut kuulua lapsia, niin havahduin silloinkin, että elämä voi mennä ihan hyvin näinkin, kahdestaan.
      Nyt en tietenkään vaihtaisi miestä enkä lapsia mihinkään, mutta se mikä kai on loppujen lopuksi tärkeintä on että tulee itsensä kanssa toimeen. Koska vasta sitten pystyy antaan itsestään jotain toisillekin ja nauttimaan niistä asioista, joita on ympärillä. Luulisin.

      Poista
  5. Piilonarsismi + blogi = Maitolaiturin Kyllikit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, eipäs nyt pidätellä siellä. Ei me mitään piilonarsisteja olla, vaan ihan avoimesti sellaisia!

      Poista