Halkomäki: Lakisääteisellä

Loma. Mikä ihana sana.

Kun on vuoden verran taas jemmanut sukanvarteen, viime metreillä tyhjentänyt tumppukassasta loput kolikot, rokottanut taulukassasta käyttörahaa ja ottanut vielä puuttuvat pennoset säästötilin jämistä, niin perinteinen lakisääteinen kotiäidin vuosiloma muuttuu todeksi. Nizza. Mikä ihana tekosyy!

Kolme päivää vuodesta Välimeren auringon alla nostaa nuupahtaneimmankin naisen jo ihan uusille leveleille. Tiedän, Nizza kuulostaa vähän ökyltä. Ja ökyä sieltä myös löytyy jos sitä haluaa. Mutta meille vanhoille ketuille sieltä löytyvät ne vuosien saatossa hyviksi havaitut kultaiset lähteet, joista käymme ammentamassa edulliset viinit, lounaat, viinit, vaatteet, viinit, cappuccinot, viinit ja illalliset. Ja vähän viiniä myös. Ja kenkiä. Ne ovat paikkoja, joissa turistilisä ei tunnu. Mutta sitten kaiken sen "kyllä täällä on ihanan edullista, taas säästettiin jo melkein ensi vuoden lentoliput" -fiilistelyn ja nuukailun vastapainoksi valitsemme aina myös jotain, joka nostaa loman sen oman päivittäisen suomiarjen yläpuolelle. Eikä siihenkään tarvita mitään suuria summia. Bussilippu Monacoon maksaa 1,50€ ja sillä pääsee ihailemaan valtavia jahteja ruhtinaskunnan satamassa, hämmästelemään toinen toistaan hienompia autoja Casinon edustalla ja lopulta istahtamaan Casinon kahvilaan nauttimaan kupin kahvia ja valtavan vadelmaleivostötterön. No, se kahvila on kyllä aikas hintava, mutta se pitää sitten vain tuupata siihen "sen kerran kun nyt täällä ollaan" -osastoon, ja maksaa hymyssä suin maitokahvi 6,50€ ja leivos 12,50€. Palvelu siellä on myös aivan omaa luokkaansa ja sekin tuntuu aika ihanalta. Tänä vuonna meitä hemmoteltiin oikein ylimmältä tasolta, sillä Monacon satamassa näimme itse ruhtinas Albertin, joka kiiruhti autosaattueessa jonnekin ilmeisen tärkeään tilaisuuteen.

Toinen kullattu hetki lomalla oli Miian ja minun yhteinen 40-vuotis juhlalounas, jonka nautimme koko porukan voimin Nizzan hienoimman, vanhimman ja kuuluisimman hotellin Negrescon ravintolassa. Äkkisilteen voisi kuvitella, että siellä vasta kallista onkin. No ei ollut. Päivän lounas 22€ ja siihen kuului kahvit ja pienet leivoslajitelmat. Kolmen ruokalajin menu olisi ollut 34€. Hotelliin pääsevät sisälle vain asiakkaat ja ovella odottaa silinteripäinen ovimies. Meidät johdateltiin pääovelta ravintolan, terassille, josta avautuu upea merinäköala. Tai avautuisi, jos ei olisi edessä tämän hetkisiä valtavia tietyömuureja. Arvonsa tuntevat tarjoilijaherrat palvelivat meitä parhaan kykynsä mukaan, kohteliaan lämpimällä huumorilla höystettynä. Tämän juhlalounaan meille tarjosi Tiina, vaikka se ei ollut edes reissussa mukana. Mutta kun se vaan on niin ihana!!! Lähetettiin tietysti sille ainakin sata kuvaa kaikista ihanuuksista mitä eteen kannettiin!

Nizzahan ei tietenkään ollut ennallaan kesällä tapahtuneen terrori-iskun jäljiltä. Puistossa oli vanhasta valtavan suuresta huvimajasta tehty iskun uhrien muistopaikka, ja se olikin täynnä kukkasia, kortteja sekä eri maiden lippuja. Rannan kävelykadun asfalttiin oli maalattu muistotekstejä. Ja kyllä aamulenkillä selkäpiitä karmi sekunnin sadasosan, kun samaisella kävelykadulla vastaan ajoi valkoinen kuorma-auto. Mutta ei siellä pelätä tarvinnut. Laukkuja tarkastettiin isompien kauppojen ovilla, mutta ainakaan näin turistisesongin ulkopuolella siellä ei ollut tavanomaista enempää poliiseja tai sotilaspartioita. Elämä jatkuu myös Rivieralla, eikä terrorismin pelolle saa antaa valtaa. Ainakin meillä oli hauska ja hilpeä loma, vaikka aina välillä kesän tapahtumat muistuttivatkin olemassaolostaan. Aurinko paistoi yhtä ihanasti, meri tuoksui ja vanhan kaupungin torin anti oli terapiaa värien ja tuoksujen muodossa aina sielun sopukoita myöten. Nizzassa siis kaikki hyvin.

Tietyt asiat siellä kyllä hyppäävät esiin vuodesta toiseen. No ranskalaisnaiset ehkä ensimmäisenä. Ja miehetkin. Niin kauniita, tyylikkäitä ja huolettoman elegantteja. Yhdistelevät taitavasti vaatteita ja näyttäviä asusteita. Käyttävät rohkeasti värejä. Saavat arkisetkin vaatteet näyttämään upealta jonkin pienen yksityiskohdan avulla. Hiukset ovat kuohkeat ja kiharaiset, ja aina hyvän näköisesti olivat ne sitten huolettomasti kiinni tai oikein kammattuna. Tällainen lehmän nuolemat hiukset omaava suomineito katselee ranskattaria aina kateudesta vihreänä. Huoh. Alemmuuskompleksia pukkaa aika helposti, jos ei ole henkisesti valmistautunut...

Entäs sitten lapset. Ne puetaan kuin pienet nuket! Kaupoissa on niin kauniita lastenvaatteita että siellä meinaa aivan seota. Rakastan sitä, että lapsille on tarjolla vaatteita KAIKISSA väreissä, molemmille sukupuolille. Ei ole tätä perisuomalaista sininen-pinkki -jaottelua. Itse asiassa pinkkiä ei siellä juurikaan näe tyttöjen pukeutumisessa. Tarjolla on niin murrettuja sävyjä kuin kirkkaitakin, samoin utuisen puuterisia. Rivieralla ei tunneta haalareita kuin ainoastaan pienillä vauvoilla. Lapset pärjäävät kevyillä duffelitakeilla ja vuorillisilla housuilla/mekoilla ja sukkiksilla talviaikaan, kurakeleistä kun ei ole tietoakaan. Tytöillä näkyi paljon söpöjä neuleponhcoja ja pojilla vuorellisia neuletakkeja. Lippalakkeja sen sijaan ei katukuvassa näy. Leikkipuistoissa lapset leikkivät suomalaisesta näkökulmasta pyhävaatteilla, sillä käytännöllisyytä ei ole pakko miettiä leppeässä ilmastossa. Ei tarvitse kontata loskassa. On se vaan niin helppoa!
Toinen ihmeellinen seikka värien lisäksi on vaatteiden hinta. Hyvälaatuinen pitkähihainen trikoopaita 3,50€. Vuorelliset samettihousut 11€. Vuorelliset farkut 14,90€. Ihan vaan esimerkkinä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että matkalaukkuun eksyi eniten juurikin noita lasten vaatteita. Silkkaa säästöä, tietenkin! No on on... Onneksi myös aikuisten vaatteet ovat edullisia, joten jotain saa hankittua omaankin vaatekomeroon!

Ihanalta tuntuu myös se kiireetön ilmapiiri, joka kaikkialla vallitsee. Tosin silloin se kyllä nyppii jämptiä suomalaista, kun kyse on aikatauluista. Joista ei Ranskassa tunnu olevan tietoakaan. Esimerkiksi julkinen liikenne kulkee ajallaan jos kulkee. Kun ei ole kiire. Mutta kiireetön olo tarttuu lomailijaankin välittömästi. Pulssi laskee. Olo kevenee. Ja lasi kylmää  roseeta viimeistelee fiiliksen.

Vuosiloma oli ihana, mutta toisaalta mitä muutakaan voi odottaa. Uutena seikkailukohteena meillä oli Antibes. Maijan, Liisin ja vierailevana tähtenä olleen Miian kanssa ei voi olla kuin kivaa. Tämä edellyttää tosin esimerkiksi litratolkulla raikasta pullovettä ja julkisten vessojen metsästystä, mutta meillä se menee jo rutiinilla. Myös Chanelin ostokset kuuluvat kuvioon, ja minä haen aina äidille kukkakimpun tuliaisiksi.
Hyvä loma koostuu pienistä asioista. Tärkeintä on kuitenkin matkaseura. Ja kiireetön tunnelma. Vai oliko se halpa viini? Vai aurinko? No hyvä ruoka nyt ainakin!

PIN BON!

ps. Arvatkaa vaan oliko mulla reissussa ainakin tsiljoona kertaa se fiilis, että olispa Tiinakin mukana...

Kyllikit maailmalla: Naisten loma

Nyt tulee asiaa haaveista ja haaveilusta! Ja pieni esimerkki siitä miten ne toteutuvat! Joskus haaveitaan saa elätellä ja ruokkia vuosi tolkulla, mutta ei pidä lannistua, sillä ainakin kyllikkien elämänfilosofiassa haaveilu kannattaa aina.  Siitä on matkassa monta hyvää esimerkkiä!

Meillä on Tiinan kanssa ollut salaisena haaveena päästä joskus yhdessä, ihan kaksistaan lomalle Lappiin. Muistaakseni vuodesta 2007 sitä on tasaisesti huokailtu, että voi kun joskus...
No siinä tuli lapsia ja vähän lisää lapsia ja remonttia ja rakentamista ja lapsia ja mitä näitä nyt onkaan. Elämä oli vaan sellaisessa jamassa että eipä siinä paljoa viikoksi irrottauduttu pois kotoa. Monesti meikäläinenkin palasi pohjoisen perhelomalta väsyneempänä kuin sinne lähti, ja etenkin silloin tuli pienessä mielessään pyöriteltyä tätä euforisen ihanaa ajatusta ja haavetta...että olla siellä Lapissa oikeasti LOMALLA! Ei kaurapuuroa aamulla, ei toppahaalareita, pottaa, irronneita suksia, niistettäviä neniä, ei Pipsa Possua, pikalöylyjä, tuikituikitähtöstä eikä tappelua potkukelkoista. Ei. Aivan jotain muuta! Totaalista relaksoitumista!

No melkein kymmenen vuotta siinä meni, kunnes Tiina laittoi talvella pikaista puhelua Halkomäen suuntaan: mökki vapaana vko 17, nyt lähdetään kaksin LOMALLE! Ooooh! Mieletön ajatus, mieletön idea! Voitaisko me oikeasti? Lupasin lähteä jos saan lastenhoitokuviot järjestymään. Jotenkin musta jopa tuntui, että me oltais aika ansaittu se loma! Kaikki järjestyikin yllättävän kivuttomasti ja yhtäkkiä  vaan huomattiin, että me ollaan ihan oikeasti lähdössä sinne kaksistaan. Eikä vähiten mun synttärijuhlavuoden kunniaksi! Kaikenlaista suunnitelmaa siinä pistettiin tulille, jo itse matkanteko oli osa nautintoa. Haaparanta here we come!  Ja kun sitten eräänä aamuna starttasimme kuuden aikaan Puntarista kohti pohjoista, niin kyllä oli tunnelma katossa. Eväät oli huippuluokkaa ja tiimipipot matkaa varten hankittuna. Siitä alkoi yksi kyllikkien ikimuistoisista reissuista! Seuraksi Lappiin, ihan siihen naapurimökkiin, saatiin vähän myöhemmin myös adoptioisosiskomme Satu, joka täydensi hulvattoman meiningin huippuunsa.
Oliko loma rai-rai? Tavallaan. Meininkiä riitti. Oheiset riistakameran kuvat olohuoneesta kertovat paljon hurjasta mökkielämästä, joka sisälsi kiinalaista lääketiedettä suomalaisella twistillä, Okinawa -venytyksiä, syömistä ja kevyehköä tissuttelua lihashuollon ohessa. Ja tietysti oli luokattoman huonoa teeveeohjelmatarjontaa sekä Tommy Tabermannia. Aika hurjaa!

Mökin ulkopuolella kävimme lähinnä tunturissa. Aamupäivällä lähdimme, iltapäivällä palasimme. Söimme Nasaruokaa foliosta, upposimme hankeen ja olimme melkein hukassa. Niistä reissuista riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka, mutta annetaan olla. Ettei kenellekään tule paha mieli! Ja kun ei saatu Tena Ladyä tähän sponsoriksi.

Viimeisenä lomapäivänä pukkasi hellettä terassille. Tiina teki Köyhän Naisen SiljaLinestä oman Lappi -editionin. Se oli valkkarin kanssa aika nannaa. Loistava päätös reissulle!

Mutta pimut sporttaa vielä uudestaan. Joskus. Jossain. Joskus on vielä pakarapäivä ja voi taas vapautuneesti v**tuilla oululaisille jääkiekon ystäville tunturissa. Joskus vielä kuvataan Unelmien Poikamies Äkäslompolossa.

Ja uusia unelmia kehiin, tämä lomaformaatti jäi nyt kestosellaiseksi!!!