Halkomäki: Metsästä pöytään

Hirvi, tuo metsiemme kuninkaallinen kruunupää! Meidän ruokapöydässä otus on näytellyt pääosaa jo varhaisista lapsuusvuosista lähtien, ja yhä edelleen se on parasta lihaa mitä tiedän! Luomua ja lähiruokaa. Äidin tekemä hirvisoppa tai -pata, isän valmistamat hirvipihvit kermasipulikastikkeessa. Hirvipaisti. Ja vaikka mitä. Yllättävän monelle hirvi, tai riistalihat yleensäkin, ovat täysin vieraita raaka-aineita keittiössä. Meille taas oli aikanaan eksoottista ostaa lihaa kaupasta, silloin harvoin kun sitä johonkin ruokaan jauhelihana tarvittiin. Pieninä nööseinä oltiin jo Tiinan kanssa metsästysmajalla nylkemässä hirviä isän mukana, eli jollain umpitylsillä puukontapaisilla siellä eroteltiin luita nahkoista ja kalvoista. Lopulta oppi meni pitkälle ja meille karttui siellä sekä kotikeittiössä iän myötä melko kiitettävä lihojenkäsittelytaito.

Hirvi tykkää hauduttamisesta ja lempeästä lämmöstä. Se suorastaan rakastaa leivinuunia ja sen jälkilämpöä! Meillä kun on keittiössä tuollainen takkaleivinuuni, niin sinne on helppo laittaa lihat tai vallan pata-ainekset hautumaan. Kovassa lämmössä äkkipikaisesti valmistettu palapaisti menee helposti kategoriaan PURUKUMILIHA, kokeiltu on. Myös liian kuumassa tai kauan paistettu hirvipaisti on kuivaa ja valjua. Moni yrittää liotella hirvestä sitä voimakasta riistan makua pois erilaisten marinadien avulla, mutta minusta se on jotenkin pöljää. Metsän elävän pitää maistua metsän elävältä. Nautaa saa lähisiwastakin! Riistaruuista suosikkejani ovat myös peura ja villisika. Jäniksiin en niin ole saanut makua, vaikka niitäkin meillä on silloin tällöin syöty. Tämä johtunee ehkä siitä, että jänikset ovat liian suloisia syötäviksi...

Riistaruoka on yksinkertaista ja liha kaipaa kaverikseen puhtaita suomalaisia perusmakuja. Peruna, porkkana, punajuuri, sipuli ja valkosipuli. Suola, pippuri, laakerinlehti. Sen metsäisiä ystäviä ovat katajanmarja, puolukka, karpalo, suppilovahvero ja mustat torvisienet. Lisäksi voita ja kermaa. Ei oikein voi epäonnistua! Keralle pataleipää tai ruisleipää, juomaksi hyvä punaviini tai olut vesilasin vierelle. Ai nam!

Näissä kuvissa valmistui jostain reseptistä sovellettu hirvi-punajuuri-suppilovahvero-omenapata, joka loppuhuipennukseksi sai sekaansa fetakuutioita. Toimi!

Puntari: Mieheni on MacGyver?

Älkää kertoko tätä kenellekään, mutta mieheni on MacGyver. Vähän komeampi vaan...

Kuvitelkaa keskiviikkoilta. Tulet kotiin illalla pitkän työpäivän jälkeen vähän ennen seitsemää. Jääkaappi on pois paikoiltaan, hella vastassa lähes eteisen puolella ja keittiön lattialistojen ja kaappien rajoihin vedetään kiivaasti maalarinteippiä. Meillä on alkanut näköjään keittiöremontti...

No eihän siinä mitään, mutta kun jo neljän päivän päästä mies on lähdössä pariksi viikoksi reissuun ja sitä ennen tekee vielä yhden 24h kestävän työvuoronkin.

Olin hämmentynyt ja epätoivoinen, mutta kätkin sen ilmeisen hyvin ja pidin suuni kiinni. Aika herkästi olisi nimittäin lähtenyt sille nalkutusvaihteelle, että täälläkö me tän kaaoksen keskellä sitten odotellaan herraa saapuvaksi reissusta kotiin, kaksi viikkoa on aika pitkä aika. Että kenen idea se kauan suunniteltu remontti oli aloittaa just nyt?

Vaan niinhän siinä kävi, että jo torstaina tämä jokakodin Ihmemies oli riehunut siihen malliin, että lattia oli saanut uuden maalikerroksen pintaansa, pari Ikean keittiökaappia oli kasattu ja kiinnitetty paikoilleen, pöytätaso oli sahattu oikeaan muotoon, öljytty ja pistetty kohdilleen. Jääkaappi ja hella olivat palanneet entisille sijoilleen, ja maassa oli taas rauha.

Tää keittiöremontti menee kyllä sellaiseen Extreme makeover -kategoriaan heittämällä! Puuttui vain se pähkähullu Ty huutamassa siihen megafoniinsa...

Keittiöremontin harjakaisia vietettiin sitten eilen illalla. Torstaina ennen kauppareissua pidin jo perinteisen "mitäs teillä syödään"-tyyppisen ajatustenvaihdon työkaverini Minnan kanssa ja tässä onkin Minnan suosittelema broileriruoka. Ja oli muuten hyvää! 

Pekoni-broilerirullat

2 pkt pekonia

6 kpl broilerin ohutleikkeitä

pippurituorejuustoa (esim. Castello)

grillimaustetta

Jos ohutleikkeet eivät ole kovin ohuita, voit avata niitä vähän veitsellä. Sen jälkeen ripottele pinnalle reilusti grillausmaustetta ja palastele pippurijuustoa leikkeen päälle. Kääri leike rullalle ja kiedo ympärille 2-3 pekonisiivua. Laita rullat vuokaan ja paista 200 asteessa n. 25 minuuttia.

Kanojen kaveriksi tee lohkoperunat: 

Lohko sopiva määrä pottuja, pyörittele tipassa öljyä, mausta grillausmausteella, mustapippurilla ja suolalla ja törkkää kanojen kanssa uuniin.

Sitten kandee tehdä vielä lisukkeeksi kermaviilikastike:

Sekoita 2 dl kermaviiliä 2 murskattua valkosipulinkynttiä, lorauta joukkoon vähän sitruunan mehua, ripaus sokeria, suolaa ja mustapippuria.

Tarjoile ruoka raikkaan ja hedelmäisen salaatin kanssa (appelsiini ja viinirypäleet salaatissa tuovat ruuan kaveriksi kaivattua makeutta).

 Ruokajuomaksi sopii esim. jääkylmä Cola... tai kossu ;-)

Halkomäki: Sukkela ja Vikkelä

Jepulis jee, täällä ollaan taas! Miten voi muka aina tämä kevään ja kesän kynnyspuu olla samanlaista hulinaa vaikka kalenterissa ei kauheasti merkintöjä olekaan, kysyy hän!?! Meillä tähän kolmen viikon pätkälle osui niin perennatoria, puutarhapäivää, yhdet häät, kahdet synttärit, vapaaehtoishommia, pari kokousta, yksi Lapin reissu ja muutama mutka Tampereellekin. Ja kaikkea sellaista pientä siihen oheen, mikä haukkaa kuitenkin päivästä ison palasen mennessään. Viikon poissaolo kotoa kostautui polvenkorkuisina voikukkina, villiintyneinä rönsyleinikkeinä, peukalon paksuisina koiranputkipuskina, kukkivana lemmikkimerenä ja umpeen kasvaneina kukkapenkkeinä. Ja nurmikko, se vasta oli röyhäissytkin mittaa! Karkeasti voisikin sanoa, että viikko poissa kotoa tietää kahden viikon pihahommia! No niitä tässä on sitten paiskittu sen mitä sateelta ja järjettömältä tuulelta on kyetty ja ehkä pikku hiljaa ollaan jo voiton puolella.

 

Tähän kynnyspuuaikaan liittyy olennaisesti myös yksi leipomus, jota pitää saada pöytään joka päivä kahvin kanssa. Ja vaniljajätskin. Naapurissa Leena-mummun raparperipuska on venynyt tänä keväänä ennätyksellisiin mittoihin ja tälläkin hetkellä siitä saisi varmaan pinokuution verran paksuja varsia. Pienimmän miehen päiväuniaikaan me kietaistaan esikoisen kanssa essut eteen ja leivotaan raparperipiirakka iltapäiväkahville kaveriksi. Mulla on kaksi verratonta piirakkaohjetta. Sellaisia supernopeita ja helppoja: Sukkela marjapiirakka ja Vikkelä marjapiirakka. Ajattelin laittaa ne molemmat tähän teidän kaikkien iloksi, nimittäin jos siellä sattuu olemaan joku pikareseptin tarpeessa. Joku muukin ehkä viettää nyt päivänsä pihalla takapuoli pystyssä ja sormet multaisina ja kaipaa jotain nopeaa herkkua kahvikupillisen seuraksi. Tai joku muukin ehkä leipoo innokkaan mini-ihmisen kanssa ja kaipaa siihen puuhaan toimivaa ohjetta.

Sukkela on minulle se vanhempi resepti, Vikkelä taas joku aika sitten Ritva-anopilta saatu. Kun sitten otin reseptit pöydälle vieretysten niin totesin, ettei ohjeilla ole eroa kuin leivinjauheen määrässä puoli teelusikallista miten en sitä ole muka aikaisemmin huomannut?  Ja anopilta saadussa Vikkelässä piirakan päälle laitetaan kaurahiutalemuruseos, joka on mielestäni aivan huippuhyvä. Niin että tässä tulee nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla samassa reseptissä, päätä itse laitatko kaurahiutalemurua päälle, suosittelen!

 

SUKKELA&VIKKELÄ MARJAPIIRAS

 

2 MUNAA
1 DL SOKERIA
1 DL KERMAA
0,5 DL VOISULAA
2 DL VEHNÄJAUHOJA
1,5 TL LEIVINJAUHETTA

PÄÄLLE:
4-5 DL MARJOJA, RAPARPERIA, OMENAVIIPALEITA TMS.

PINNALLE:
0,5 DL VOISULAA
0,5 DL TUMMAA TAI TAVALLISTA SOKERIA
1,5 DL KAURAHIUTALEITA

• SEKOITA PUUHAARUKALLA MUNAT JA SOKERI, LISÄÄ JOUKKOON KERMA JA SULATETTU VOI. SEKOITA HYVIN!
• LISÄÄ VEHNÄJAUHO&LEIVINJAUHESEOS JA SEKOITA VAIN SEN VARRAN ETTÄ AINEET TASOITTUVAT
• LEVITÄ TAIKINA VOIDELTUUN PIIRASVUOKAAN
• LEVITÄ MARJAT, RAPARPERIT TMS. PINNALLE
• SEKOITA KAURAHIUTALEET, SOKERI JA VOISULA KESKENÄÄN JA RIPOTTELE SEOS MARJOJEN PÄÄLLE
• PAITA 200 ASTETTA 20-25MIN UUNIN ALIMMALLA RITILÄTASOLLA

PARI VINKKIÄ:

• JOS KÄYTÄT KORKEAREUNAISEMPAA JA POHJA-ALALTAAN PIENEMPÄÄ VUOKAA SAAT KORKEAMMAN JA MEHEVÄMMÄN PIIRAKAN
• SOKERINA VOIT KÄYTTÄÄ MYÖS RUOKOSOKERIA JA PÄÄLLISEN KAURAHIUTALESEOKSEEN SOPII MAINIOSTI FARIINISOKERI
• KAURAHIUTELIDEN SIJASTA VOIT KÄYTTÄÄ MITÄ VAAN PUUROHIUTELEITA TAI HIUTALESEOSTA
• KAKSINKERTAISTAMALLA ANNOKSEN SAAT KÄYTETTYÄ KOKO KERMAPURKIN KERRALLA JA TOISEN PIIRAKAN VOI VIEDÄ VAIKKA NAAPURIIN
• KERMAN VOI KORVATA MAIDOLLA
• PAISTA PIIRAKKAA NIIN KAUAN ETTÄ KAURAHIUTALEET SAAVAT KAUNIIN PAAHTUNEENRUSKEAN VÄRIN
• ÄLÄ PEITÄ PIIRAKKAA UUNISTA OTTAMISEN JÄLKEEN, RAPEUS KATOAA
• KIRPSAKAT MARJAT TMS. TOIMIVAT TÄSSÄ OHJEESSA EHKÄ PARHAITEN!

Puntari: Muheva kanapastavuoka

Viikko alkoi eilen tosi kivasti: puolentoistatunnin kävelylenkki lähes umpihangessa pisti veren kiertämään. Ja tuli nälkä! Mulla on maanantait ja tiistait myöhäisiä aamuja töiden suhteen, joten ehtii hyvin hoitamaan kuntoaan ennen töihin lähtemistä.

Lenkin jälkeen piti sketsata joku ruoka uuniin. En ollut koskaan tehnyt mitään pastavuokaa uunissa, ja nytkin piti tehdä riisipohjainen uunivuoka. Mutta kun riisi oli loppu, niin kaivoin kaapista makaroni- ja rakettispakettipussit ja vaihdoin lennosta suunnitelmaa.
Vuokaan tuli:

5 dl makaronia/rakettispakettia (pussin jämät molemmista)
500 g broilersuikaleita
1 paprika
2 dl ruokakermaa (makukerma, esim. 3 juustoa toimisi varmasti hyvin)
1 tlk tomaattimurskaa
juustoa
suolaa
paprikamaustetta
sitruunapippuria
pitsamaustetta


Keitä makaronit (puoli)kypsiksi. Kypsennä broilerit pannulla, lisää loppuvaiheessa pieneksi kuutioitu paprika mukaan pannulle pehmenemään. Mausta sitruunapippurilla, paprikajauheella, pitsamausteella ja suolalla.
Kaada makaroneista vesi pois. Sekoita kattilassa makaronit, maustetut kanat, ruokakerma ja tomaattimurska. Sekoita joukkoon juustoa oman maun mukaan. Voitele uunivuoka ja kaada seos siihen, raasta päälle juustoa. Sujauta vuoka uuniin: 175 astetta n. 1/2 tuntia.
Tarjoa fetasalaatin kera.

Puntari: Ei se mennytkään pieleen

Jatketaan ruokateemalla...

Edellisessä Puntarin raportissa manasin epäonnistunutta kinkkukiusausta. Tulos oli nimittäin se, että uunista otetussa vuokassa lillui hirveä kermameri, eikä tekele muistuttanut yhtään mehevää kinkkukiusausta. Lapoin litkua perunasuikaleineen ja kinkkuineen vähän lautaselle ja söin. Maku oli ihan hyvä ja perunat kyllä kypsiä.
Sitten hetken mielijohteesta lykkäsin ruuan vielä takaisin uuniin hautumaan. Tunnin päästä uunista pullahti ulos täydellinen kiusaus. Elämän iloisia yllätyksiä!

Maailman parhaaseen kinkkukiusaukseen tuli:

2 pussia valmista perunasipulisekoitusta
1 pussi kinkkukuutioita
jokunen siivu valkosipulimetvurstia pilkottuna
4 dl ruokakermaa
1 tl suolaa
mustapippurirouhetta
paprikajauhetta
pizzamaustetta
Koskenlaskija (paprika) sulatejuustoa
Juustoraastetta

Mausteet sekoitin ja Koskenlaskijan paloittelin kermaan, jonka hulautin keskenään sekoitettujen perunoiden, kinkun ja viipailoidun metvurstin päälle. Juustoraasteella päällystettiin sitten koko komeus.
Uunissa (225C) ruoka hautui siis reippaasti yli 2 tuntia.

Rinnalleen tämä sapuska kelpuuttaa esimerkiksi punajuuria tai raikkaan vihreän salaatin. Helppoa ja hyvää perusruokaa, kunhan malttaa vartoilla...

Halkomäki: DO-MI-NOt paakussa

En ole pitkään aikaan laittanut tänne plokiin mitään reseptintynkää. Tämä kakku on odotellut esiinmarssia viime keväästä saakka, ja ajattelin että tälläisena hiukan söpöilyyn taipuvaisena se voisi sopia mainiosti ystävänpäivän illan aiheeksi. Vaikka leipomistsäänssit tämän päivän osalta alkavat olla ohi, niin kannattaa kuitenkin muistaa, että jokainen tsäänssi on uus ystäväpäivä! Ja että kakku maistuu aina. Eli huomenna sitten vaan kauppaan tarvikeostoksille!
Dominopaakku on todellinen herkku kaikille Dominokeksien ystäville. Leivoin tätä keväällä äitienpäiväkakuksi Halkomäen naapuruston yhteisille Äitienpäiväfestivaaleille, jotka pidettiin tuolla meidän pergolassa. Oli aurinkoa, kaffetta, kakkua, karkkia ja kolme äiti-ihmistä juhlistettavana. Koristelun heitin lonkalta sen pohjalta mitä kaapista löytyi ja kiva tuli. Kuten monet muutkin tällaiset hyydytettävät paakut, tämäkin kannattaa valmistaa jo edellisenä päivänä jääkaappiin tekeytymään.

 

 

 

 

Pohja 

200 g Domino- tai digestivekeksejä

100 g voita

1 1/2 rkl kaakaojauhetta jos käytät Digestivejä

Täyte

3 kpl liivatelehteä

2 1/2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

200 g tuorejuustoa (ei kevyttä)

2 tl vaniljasokeria

100 g valkosuklaata

2 rkl appelsiinitäysmehua

 Dominokeksejä

Koristeluun

tummaa suklaata ja kaikkea tilpehööriä

• Kiinnitä irtopohjavuoan (Ø 24 cm) pohjan ja reunan väliin leivinpaperi.
• Hienonna pohjan keksit monitoimikoneessa. Sulata rasva. Sekoita keksimurut, rasva ja kaakaojauhe keskenään. Painele seos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Siirrä vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.
• Upota liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Vaahdota vaniljakastike. Sekoita tuorejuusto vaahdon joukkoon. Mausta vaniljasokerilla.
• Sulata suklaa mikrossa pienellä teholla välillä sekoitellen. Anna suklaan jäähtyä hetki ja sekoita se juustoseoksen joukkoon.
• Kuumenna appelsiinimehu. Purista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja liuota liivatteet mehuun. Kaada liivateliemi hieman jäähtyneenä, ohuena nauhana täytteen joukkoon.
• Leikkaa keksit neljään osaan. Kaada puolet täytteestä pohjalle. Asettele keksipalat tasaisesti täytteen päälle. Kaada loppu täyte vuokaan ja tasoita pinta.

• Anna paakun hyytyä jääkaapissa mielellään yön yli. Koristele. Irrota vuoasta ja siirrä tarjoiluvadille.

 

Halkomäki : Tule tule hyvä keittiö...

Nyt päästään siis itse asiaan. Remontointiasiaan! Halkomäen remppasarjan aloittaa keittiö, joka koki ehkä suurimman muodonmuutoksen keskikerroksen huoneista. Koska keittiö on minulle varmasti se kaikkein tärkein huone talossa, olikin siinä paineita suunnitella oikeasti hyvä keittiö jo olemassa oleviin raameihin.

Tässä ihan ensimmäiseksi meidän talon keittiö ennen "hurrikaania". Ihanan kotoisa, mummolan tunnelmaa täynnä, ja varustettu aidoilla 50-luvun kaapeilla. Pirttikalusto ja pyyheteline. Rimpsuverhot ja leivinuuni. Keittiössä oli viemäri, mutta ei vesijohtoa. Ikkunat avautuvat pohjoiseen ja länteen. 

Remonttia suunniteltaessa lähdettiin ekaksi liikkeelle tietenkin kaapistoista, mitä kaikkea sijoitellaan ja minne, jotta saadaan toimivuutta ja riittävästi säilytystilaa. Kaappien valinta oli melkoista vääntöä... koska minä olisin säilyttänyt enemmän 50-luvun tyyliä ja halunnut kaappeihin väriä. No, sitten päädyttiin kuitenkin valkoisiin sileisiin oviin ja yläkaapit vaakatasoon ja niistä ylimmät lasiovilla. Enkä saanut puutasoja, vaan laminaattia tuli. Uutta ja yksinkertaista. Toivottavasti myös ajatonta. Sitten kaapistot tilaukseen ja purkuhommiin! Isän kanssa purettiin irti "kaikki mitä saatiin", ja siitä sitten taas kokoamaan uutta ilmettä.

Vanhat kaapit siis purettiin pois, samoin liesituulettimen hormin suojakotelo ja valkoiset Haltex -kattolevyt. Alta paljastui betonilaudoituksena käytetyt välikattolaudat, joiden päälle tehtiin koolaus ja laitettiin uudet puiset kattopaneelit. Keittiön pallovalaisin palvelee nykyään eteisen katossa.

Ulkoseinistä kaksi jouduttiin oikaisemaan koolauksilla, koska yksi hirsi oli pullistunut sisäänpäin juurikin yläkaappien kohdalta. Haltexien, eli kuitulevyjen, alta löytyi kattava valikoima Aamulehtiä, joiden lukemisessa vierähtikin useampi tunti. Lopulta ne päätyivät isäni arkistoihin. Sanomalehtien alta taas paljastui pieni ja hellyttävä yksityiskohta; joku oli liimannut seinähirteen pienen enkelikiiltokuvan! Sellaisen, missä on enkelin kasvot ja siivet siinä sivuilla. Snif! Minun piti ottaa siitä valokuva, mutta remonttimies oli jo ehtinyt levyttää seinän kun pääsin kameran kanssa paikalle. No, kiiltokuva on siellä varmassa tallessa. Talon suojelusenkeli, luulen!

Koolauksen päälle tuli kipsilevy, ja aikanaan sitten pohjamaali ja tapetti.

Vanhan lautalattian päällä oli muovimatto, joka poistettiin. Lattiat hiottiin käsipelillä niin, että irtonainen maali lähti pois ja vanha maalipinta tuli karkeaksi. Sitten lattia pestiin maalipesulla ja maalattiin Betoluxilla. Voi luoja sitä hajua...yyyyh! No, onneksi se hälveni äkkiä. Maalikerroksia taisi tulla kolme, välissä aina ylipyyhkäisy hiekkapaperilla. Ennen lattian maalausta takkaleivinuuni tasoiteltiin saneerauslaastilla ja pinnoitettiin Serpolla. Siitä tuli valoisa ja kaunis!

Sitten olikin vuorossa maalausta ja tapetointia. Seiniin telattiin Cellon remonttimaali ja tapetit valittiin Rautiasta Econ mallistosta. Ruusutapetissa on jotain vinkeää retroa ja yksinkertaista tyylikkyyttä. Sitä tuli vain yhdelle seinälle, ja viereinen seinä sai saman sarjan harmaan tapetin pintaansa.

Keittiökaapit saapuivat pari viikkoa myöhässä, totta kai. Ja yksi laatikosto väärän kokoisena, totta kai. No, keittiö saatiin paikalleen kuitenkin nopeasti ja korvaava laatikostokin saapui ajallaan. Putkityöt valmiiksi ja kodinkoneet paikoilleen, sähköt kuntoon, laatat välitilaan ja vielä listat paikoilleen. Siinä alkoi keittiö olla valmis!

Maaliskuun lopussa muutettiin Halkomäkeen. Ensimmäisen keittiön pöydän virkaa hoiti vanha ja rakas kuistin pöytä Sulamäestä. Keittiössä ei näy verhoja, eikä mitään muutakaan "ylimääräistä".

Tässä on sitten keittiömme ihan tämän hetkisessä tilassaan. Ruokakalusto on talon vanha, se maalattiin ja palvelee nyt melkein kuin uusi! Valaisin on Cellon valikoimista.

 Uuni ja mikro tulivat vanhan jääkapin paikalle. Oviaukosta näkyy mun "työhuoneeni".

Vanhalle lieden paikalle tuli jääkaappi ja liesi siirtyi entisen tiskipöydän kohdalle.

Ja siinä se sitten olikin. Meidän keittiö. Rakas keittiö.
Oliskohan seuraavaksi olohuoneen vuoro?