Halkomäki: Lauteilla

Lapsoset ketterät kotihaasta

koivusta oksat taittaa.

Noistapa nopsilla käsillänsä

saunahan vihdat laittaa.

Lauteilla saunan kotoisen

taas illalla kylpy maittaa.

Pehmyt on lapsista aina vihta,

äiti jos vihtomassa.

Lämpöinen löyly on kotisaunan,

toisin on vierahassa.

Jospahan säilyis äidin lapset

kylmältä maailmassa.

Halkomäki: Viimeistä viedään?

 

Uhkailivat kovasti että tänään on tämän kesän viimeinen päivä. Että tää oli sitten tässä. Hitto.
Pakkasin käkikellot autoon lounaan jälkeen ja hurautin mökille sellaisella Nautitaan ny! -asenteella. Ja siinä sitten iltapäivän kuluessa vedettiin läpi kaikki kesän ihanat jutut mitä ikinä nyt toteutettavissa oli. Eli uimista, hiekkakakkuja, laituriköllöä, proseccoa, naistenlehtiä, kesämusaa, grilliruokaa, pannukaffetta pullan kera, savusaunan lämmitystä, vedenkantoa, vattupuskailua, pyörälenkkiä, hölkkälenkkiä ja lopuksi savusaunaan. Ja ihan lopuksi auringonlaskun ihastelua. Kotimatkalla käkikellot luukuttivat nollat taulussa takapenkillä mun puhelimesta Martti Servoa ja nakersivat näkkileipää matkaeväänä. Kotona sammuivat kuin saunalyhdyt. Kesä on kiva!

 

Lupasivat radiossa ensi yöstä ihan trooppista. Taidan keittää ison pannullisen teetä ja mennä kuistin rappusille sitä kaikkea ihmettelemään. Lämpöä. Tähtitaivasta. Satelliitteja. Pöllöjen ääniä. Tähdenlentoja. Elokuun yön tuoksuja. Ennen kuin tääkin on tässä. Ja on syyskuu. Mutta sehän on  tällaiselle syksyhullaantujalle ihan vaan silkkaa plussaa...

 

...niin, ja teille syysmasentujille ja kaikille muillekin tiedoksi, että siellä laiturilla köllötellessäni luin uusimmasta Ellestä:

"Sanotaan, että nainen on rumimmillaan helmikuussa, kun talvi on kuivattanut ihon ja vienyt värin naamalta.

Samalla logiikalla nainen on kauneimmillaan syyskuussa. Silloin iho on pehmeä, heleä ja kesän jäljiltä lämpimän sävyinen."

Että hei, syyskuu on tosi jees!

 

Halkomäki: Kaavoihin kangistuneet

 

Isosaaren juhannus oli perinteisen viileä mutta lämminhenkinen! Samalla kaavalla mentiin kuin aina ennenkin. Pienille suurin juttu oli serkkutyttöjen takuuviihdyttävän seuran lisäksi rc-vene, jota porukalla opettelivat laiturilta käsin ohjaamaan. Harvoin näkee niin keskittyneitä ilmeitä!

 

Vihdat valmistuivat samaa tahtia savusaunan siintymisen kanssa. Vihtojen sitomistapa oli tosin melko persoonallinen tänä vuonna! Jämäoksista tuli vielä pikkuvihta pienille.

 

 Saku autteli pappaa savusaunan valmisteluissa. Tiinan kanssa vedettiinkin sitten kunnon saunamaratoni ja ulkoistettiin lastenhoito muutamaksi tunniksi muille. Laatuaikaa meille!

 

 

Syötiin taas niin että napa rutisi!

 

 

 

 

Juhannusaaton ilta oli pilvinen ja harmaa. Puolenyön tienoilla sytytimme tulet laiturille vanhaan grilliin, pitäähän sitä nyt kokko olla! Naapurin oikean ison kokon lisäksi muita tulia ei tänä vuonna näkynytkään. Kymmenisen vuotta sitten niitä loimusi rannoilla useita, nyt on meno hiljentynyt Kukkian saarissa.

Tummahkoista silmänalusista voinee päätellä, että valvottuakin tuli, ja kiristävä vyötärönseutu kertoo onnistuneesta tankkauksesta. Umpiväsyneet lapset sekä mummu ja pappa todistavat osaltaan että kivaa oli ja säpinää riitti. Savunhajuinen villapusero tuulettuu ulkona ja aurinkorasvat jäivät koskemattomina mökille, mutta eipä tuo keli haitannut tänäkään vuonna suuremmin.

Juhannus on mielentila!

Kyllikit: Keskikesän ihanuutta!

 

 

Villasukat ja lämpökerrasto pakattu, kevyttoppatakki ja fleecepipo kans. Perinteisesti. On aika siirtyä mökkiolosuhteisiin vihdanteon ja savusaunan lämmityksen pariin. Perinteisesti.

On leivottu ja kokkailtu, grilli kuumiaa, kala savustuu ja luonnonkukat koristavat ruokapöytää maitokannussa. Perinteisesti. Sitten syödään vähän paremmin ja vanhoilta porsliinisilta kukkalautasilta. Perinteisesti. Nautitaan rauhasta, vehreydestä, saunan lämmöstä ja vihdan tuoksusta, ruuasta ja hyvästä seurasta. Perinteisesti. Naureskellaan Suomen keskikesän ihanuutta ja muistellaan niitä harvoja kauniita ja lämpöisiä juhannuksia. Perinteisesti.

Vettä sataa ja hyttyset inisevät mökin ikkunalasin takana. Ihana juhannus. Perinteisesti.

 

Kaikesta huolimatta ja ehkä juuri siksi:

Oikein rauhallista ja tunnelmantäyteistä juhannusta kaikille Maitolaiturin lukijoille!

Halkomäki: Kotiutumista

Koti. Aina kiva tulla reissusta kotiin. Olkoonkin, että tällä kertaa viikon matka pohjoiseen tuntui aivan kesken jääneeltä. Mutta pääseehän sinne taas uudestaan, vaikka sitten kesän kynnyksellä tunturipuroja ihmettelemään.

 

 

Tänään ollaan notkisteltu kolmentoista tunnin automatkan puuduttamia vartaloita. Mikäs sen parempaa hommaa kuin keväinen puusavotta, suomalaista kansanperinnettä ihanimmassa muodossaan. Aurinko paistoi, aivan tyyntä ja ilmassa tuoreen puun huumaava tuoksu.

 

 

Jäät pitivät sellaista mulinaa ja mulsketta että välillä ihan hirvitti. Silti piti päästä evästauon päätteeksi toisen kansanperinteen, pilkkimisen pariin. Koekalastuksen saalis
oli vähäinen, mutta eipä haitannut. Tiikerikaloja ehtii jahdata taas kesällä mato-ongellakin.

 

 

 

Savusaunan edustalla nautitut päiväkaffet maistuivat taivaallisen hyvältä. Pakko oli kurkata sisälle saunaankin ja nuuhkia sen ihanaa tuoksua. Kesä.... Vielä talviteloillaan oleva sauna houkutti jo siivoustalkoisiin ja kevään ensimmäisiin löylyihin, joita odotellaan varmaan jäiden lähtöön saakka.

 

Edessä on hulinaviikko, kun reissun jäljiltä pitää hoitaa asia jos toinenkin. Ihana arki ja  ihana siivous&pyykinpesu-urakka odottavat huomenna. Niitä kohti hyvissä fiiliksissä!!!