Halkomäki: Listaykkösenä sikahyvä soppa

Moiskis!

Vähänkö on ollut hiljaista täällä Maitolaiturilla! Joo, kaikenlaista arjen kiemuraa ja toisaalta sellaista elämää, ettei tapahdu mitään ihmeellistä. Kotona ollaan ja aika lentää kuin siivillä, nyt jo mennään hyvää vauhtia helmikuuta.
Ajattelin tulla pikaisesti laittamaan tänne mielettömän mainion soppaohjeen! Kuvaa siitä en innostuneisuuteni vallassa muistanut ottaa. Tämä on taas niitä uusien ruokien kokeiluja ja tällä kertaa myös uusien raaka-aineiden kokeiluja. Fenkoli, tuo mysteerinen mötikkä. Oletko maistanut? Tähän soppaan se istuu kuin valettu ja tuo oman ihanan erikoisen vivahteen. Vähän etukäteen mietin, että miten muutenkin omituisella rakenteella varustettu sosekeittopohjainen soppa uppoaa mukuloihin, mutta Saku ilmoitti saman tien, että tässä on hänen uusi lempisuosikkisoppansa! Että kertaheitolla listaykköseksi!

Ainoa miinus tässä keitossa on, että tämä kuuluu oikeastaan niihin kerrasta huiviin -keittoihin, eli ei parane lämmiteltäessä. Pitää tehdä sopiva satsi syöjiin nähden. Nuudelit imevät nesteet ja muuttuvat lötköiksi, ja keitto muuttuu muusiksi kun liemi häviää. Toki tuon pohjan voisi tehdä nuudeleita vaille valmiiksi ja aina lämmittää siitä sitten annoksen aina tarvittaessa ja lisätä nuudelit vasta tuolloin. Näin sitä voisi hyödyntää useammallekin päivälle.
Tästähän toki voi tehdä myös ihan kasvisversion. Sekaan sopisi myös Koskenlaskijajuusto, tai kookosmaito, täytyy niitäkin kokeilla! Ja varmaan myös paprika. Bataattikin. Ja mitä näitä nyt on...

SOPPA

400g maustamattomia broilerisuikaleita

1l vettä

2 kanaliemikuutiota

1 reippaan kokoinen sipuli

4-5 valkosipulinkynttä

1 fenkoli

3-4 isoa porkkanaa

chilijauhetta maun mukaan tai tuoretta chilipaprikaa

ruokaöljyä

3 munanuudelikiekkoa

muutamia kierroksia mustapippuria myllystä

1. Kuori ja paloittele porkkanat, sipuli sekä fenkoli. Kuumenna kattilassa öljyä ja kuullota niitä hetki. Lisää chili.

2. Kaada vesi kattilaan, ja kun se kiehuu niin lisää kanaliemikuutiot. Keitä kasvikset pehmeiksi.

3. Ruskista broitsufileet pannulla öljyssä tai voissa.

4. Soseuta keitto sauvasekoittimella (lisää sulatejuusto ennen sitä jos käytät...) ja lisää broitsusuikaleet keittoon. Mausta mustapippurilla.

5. Lisää nuudelit murusteltuna keittoon ja sekoita. Keitto on valmista syötäväksi noin kolmessa minuutissa!

6. Kattila pöytään ja herkuttelemaan!

Huomenna vietetään Ystävänpäivää ja Puntarin pulkkamäki kutsuu meitä. Odotettavissa siis vauhtia ja naurua, kahvia, pullaa ja rutkasti raitista ilmaa!

Mukavaa päivää myös sulle!!!

Halkomäki: Reissukirjaston aarteet

Hilirimpsis ja terveiset Ylläkseltä!

Tiinan kanssa otettiin melkein läpystä vaihto kun sen porukka tuli pois pohjoisesta niin meidän sakki suuntasi tänne hankien keskelle.

Ensimmäinen vuorokausi on kulunut taloksi asettuessa ja arjen perusaskareiden parissa, ja kyllähän sitä ladullekin oli jo pakko iltapäivästä suunnistaa. Pojat ovat pörränneet porukalla moottorikelkan kimpussa ja rakennelleet Legoja antaumuksella. Kaikenlaista epäolennaista tuntuu taas unohtuneen kotiin, kuten suksivoiteet, sukat ja HIUSPOMPULAT! On muuten meikäläiselle pieni kriisin paikka jos en saa hiuksiani kiinni! Koko mökistä ei löytynyt edes kumilenksua hätävaraksi, vaan lopulta jouduin ottamaan pätkän villalankaa jolla sain palmikon kiinni hiihtolenkin ajaksi. Onneksi tuli kutimet mukaan. Ja onneksi Jounin kaupalta saa kaikkea maan ja taivaan väliltä...ja onneksi otin muuten mun molemmat sukseni tänne mukaan. Ostin viime keväänä alesta uudet sukset, kun noi Peltoset ovat palvelleet jo kivasti sen 12 vuotta. Ovat ehkä jo vähän löystyneet, mutta niin on kai hiihtäjäkin, että sinänsä me ollaan kyllä oikein toimiva kombinaatio. Vanhoissa suksissa kun on ne kolme-neljä vuotta vanhat pitoteipit, niin niillä kelpasi suunnata tänään ladulle. Loistava pito ja luistikin hyvin.  Uusissa suksissa on vain perusvoitelut pohjassa eikä mitään pitoja paikoillaan. Ehkä pakko mennä ostamaan purkki jotain tatinaa että pääsen uusiakin sivakoita tällä reissulla kokeilemaan!

Mutta jotain ennennäkemätöntä tälläkin reissulla on jo koettu. Purin nimittäin matkakassistani nipun kirjoja. Ja siis todellakin jotain muuta kuin niitä perinteisiä keittokirjoja, joita olen viimeiset neljä vuotta lomilla lueskellut. Tästä kirjapinosta löytyy sopivassa suhteessa romantiikkaa, realismia ja ihmiskehon ihmeellisyyksiä. Ja toki se yksi perinteinen keittokirjakin, jepjep! Havaittavissa on myös Sibeliusteemaa. Niin että lukemista piisaa tämän loman iltoihin, kun käkikellot ovat hiljentyneet unille. Ja on mulla vähän kisajuomaakin kirjojen kaveriksi, pakotin itseni pitkäripaiseen ostoksille.

Aika moni mun kavereistani aloitti vuoden vaihtuessa jonkin sortin paremman elämän, osa tipattomalla tammikuulla, osa aikoi olla 100 päivää selvänä. Tai pitäisikö sanoa ilman alkoholia, sillä selviä niistä muutamista ei saa tekemälläkään. Mä päätin ensin, että en lupaa tälle vuodelle mitään, mutta sitten päätinkin, että tänä vuonna aion kyllä nauttia alkoholia enemmän kuin aikaisempina vuosina. Suoraan sanoen juoda rutkasti enemmän. Käytännössä tavoitteena oli yksi viinilasillinen viikossa, mutta kuukauteenkin yksi lasillinen olisi jo mainio suoritus. Että semmoista. Muistaakseni olen tämän vuoden puolella nauttinutkin punkkua jo yhden lasillisen, mutta petrattavaa riittäisi siis vaikka kuinka. Silloin harvoin kun sitä viiniä tulee se lasillinen maisteltua, niin aina jään ihmettelemään miksi en tee sitä useammin. Mutta en kai vaan muista. Kai mulla on sitten jotain muuta tärkeämpää muistettavaa meneillään.

Nyt ajattelin että kirjat ja viini sopisi kivasti yhteen. Paljon kivemmin kuin kutominen ja viini. No miten tässä käy, siitä raporttia ehkä sitten myöhemmin. Anna-Leena saa kuitenkin kunnian toimia aloittajana, Sibbe jatkaa sitten huomenna! Tämän reissukirjaston etuna on se, että kirjoja voi lueskella sikin sokin ja aina vähän kerrallaan. Nautiskella pieninä paloina!


"Kun kerran olet jakanut tämän säveltäjänkohtalon minun kanssani, joka olen tuottanut Sinulle niin äärettömän paljon pahaa, mutta en koskaan olisi voinut rakastaa ketään muuta kuin Sinua, meidän pitää auttaa toinen toisiamme! Vaeltaa käsi kädessä oudosti valaistuja, sumuisia ja autioituja polkuja. Ylöspäin -ylös valoon ja avariin näkymiin -kohti suuria linjoja."

                                                                                        Jean Sibelius Aino Sibeliukselle
                                                                                                     Lontoosta keväällä 1909

" Minulla on kuin puoli elämää, kun sinua ei ole. Vaan on se terveellinen kuritus minulle että opin itse toimeen tulemaan, vaan toisinaan olisi niin suloista painaa päänsä sinun olallesi ja saada purkaa kaikki...sataa. Istun pöytäsi ääressä. Täällä on hyvä ja lämmin. Sieluni on rauhaton. Mutta rakkauteni suuri. Ja sinun ympärilläsi elämöi Pariisi."

                                                                                          Aino Sibelius Jean Sibeliukselle
                                                                                                                         syksyllä 1911

Nämä Härkösen novellikokoelmat on vaan niin hulvattomia! Mä olen aina tykännyt hänen kirjoitustyylistään, siitä tulee poikkeuksetta hyvälle tuulelle, saattaa jopa vahingossa vähän nauraakin. Suosittelen!

Tätä anatomiaa on vaan pakko hiukan opiskella, jotta voi perehtyä tuohon seuraavaan kirjaan paremmin! Hyvät ja selkeät kuvat, blondi arvostaa!

Pelottavan koukuttava kirja. Mielenkiintoinen. Olen ahminut tätä muutaman illan.
Ai miksi? Siitä lisää joku toinen kerta! 



Ja tässä sitten se romantiikkapläjäys. En vaan voi sille mitään, että nämä vanhat kirjekokoelmat ovat jotain niin ihanaa luettavaa. Janne ja Aino. Näitä voi ja pitää lukea pieninä annoksina, muutama kirje kerrallaan. Nautiskellen ja fiilistellen. Paketti nessuja tulee tarpeeseen.

Se pakollinen keittokirja. Pukki toi tällaisen, miten osasikaan lukea ajatukseni!
Historiaa ja herkkuja sopivassa suhteessa!

Ja sitten tällä setillä koitetaan vähän petrata sitä mun uuden vuoden lupaustani. Ja oho, onhan tohon yksi siiderikin eksynyt!!! Taisin vähän innostua? Aina pitää kokeilla jotain uuttakin, eikö? ;)

Hyvä kirja ja viini kaipaavat tietenkin seurakseen hyvää musiikkia.

Olkoon se tänään Samulia, jota olen viime viikkoina kuunnellut paljon!

Halkomäki: Vilukissan varpaille!

 

 

 

Lämpömittari näyttää keittiön ikkunan pielessä -28 astetta. Kohtalaisen rapsakkaa! Tarvitaan puita takkaan ja villasukat jalkaan, muuten syväjäätyminen sohvalla on pian todellinen uhka! Ihan hyytävän kylmäksi en säätä kuitenkaan kutsuisi, muinaisina opiskeluaikoina Rovaniemellä pakkanen painui parhaimmillaan viiteenkymmeneen asteeseen. Se taisikin olla kylmin talvi Suomessa sataan vuoteen. Silloin jäätyi jo ajatuskin. Ja silloinkin kävelin joka päivä kahden kilometrin matkan harjoittelukoululle ja takaisin, tosin silmät meinasivat jäätyä ripsistä kiinni ja hengitykseen tökkäsi kylmä ilma jos yritin vähääkään kiristää tahtia. Mutta hyvin siitä selvisi! Nytkin ollaan ulkoiltu lasten kanssa kaksi tai kolme kertaa päivän aikana vaikka pakkanen paukkuu. Lapset vaativat päästä ulos ja ilmeisen hyvin siellä kolmen välikerraston ja toppahaalarin kanssa tarkenevat. Kolme varttia ja takaisin sisälle. Sisällä heivaan pikku-ukot takkatulen ääreen mustaherukkamehujen kera lämmittelemään viluisia varpaitaan!

 

Viime talvena minä tuskailin kenkäongelman kanssa kun sää kylmeni. Kirjoitinkin siitä muutaman rivin, sen voit lukea täältä. Ongelma onneksi ratkesi, ja unelmakengät ulkoiluun löytyivät. Mutta se ei pysäyttänyt kenkäunelmointia! Marraskuussa Kädentaitomessuilla tein muutaman vuoden ihastelun jälkeen kaupat joita en ole katunut. Ystäväni Pirjo sanoo, että jokaisella naisella pitää olla yhdet punaiset kengät. Nyt minullakin on! Jee! Messutarjous vei mennessään ja haaveesta tuli totta. Ja hitsi miten IHANAT voivatkaan olla nämä Töysän kenkätehtaan valmistamat huopalapikkaat! Niin käsittämättömän kevyet ja lämpimät! Ja kauniit! Perinteiset huopikkaat ovat minun kapeaan jalkaani aina olleet jotenkin löysät ja hölskyvät, kantapää nousee niissä helposti ylös. Niihin verrattuna nämä tasapohjaiset pieksun malliset lapikkaat ovat jämptimmät kävellä. Eikä erillistä villasukkaa tarvitse, vaan ihan ohuen puuvillasukan kanssa olen  käyttänyt. Ainoa ongelma näiden kanssa oli valita väri. Valikoimissa on toinen toistaan herkullisempia värejä, mutta lopulta tein päätöksen ihan fiilispohjalta. Punainen on aina punainen!

Ja kotimainen on aina kotimainen! On hienoa että Suomessa vielä valmistetaan perinteisiä jalkineita. Joskin huopa joudutaan tuomaan ulkomailta, koska suomalaisen lampaan villasta ei pystytä valmistamaan näin laadukasta huopaa. Mutta loppu onkin sitten sitä suomalaisten suutareiden käsityötä!

 

 

 

 

Uskon että tein hyvät kaupat. Näillä suhistellaan kymmeniä vuosia, huopa ei mene miksikään.

Laatu maksaa itsensä takaisin!

 

 

 Karvalakki, untuvatakki ja huopalapikkaat. Näillä mennään!

Pitäkäähän tekin itsenne lämpöisinä!

Halkomäki: Joulunaluskivaa!

 

Halkomäki aloitti laskeutumisen Jouluun ja sytytti kiitoradan valot marraskuun lopussa. Miltei kuukausi hujahtikin ihan vilauksessa kun oli kaikenlaista mukavaa puuhaa. Tässä muutama puhelimeen tallentunut kuva viime aikojen jutuista:

 

 1. Kyllikkien ykkössisko ja lasten oma Miiatäti Tuusulan hoodeilta aloitti virallisesti joulun ajan visiteeraamalla meillä oikein yökylässä. Poikasillahan oli vaikka mitä suunnitelmia Miiatädin pään menoksi, eikä vähäisimpänä piparien leipominen.

 

2. Niin ne haaveet vaan toteutuvat yksi kerrallaan!

VUOSIA ja taas vuosia olen kuunnellut Bo Kaspers Orkesteria näkemättä bändiä koskaan livenä lavalla. Viime kesänä kävi kuitenkin niin, että äkisti huomasimme Tiinan ja hyvinvointikonsulttiystävämme Sadun kanssa hankkineemme liput Helsinkiin Tavastialle, BKO:n keikalle. OHO! No sitä keikkaahan sitten odotettiin kuin kuuta nousevaa, ja marraskuun lopuksi löysimmekin itsemme pikkujoulutunnelmissa Helsingin humusta. Mukava päivä kaupungilla, vähän jouluostoksia, hotellilla kuohuvaa, lämpörullia ja huulipunaa. Ja sitten itse asiaan! Sanat eivät riitä kertomaan siitä illasta oikein mitään. Se oli jotain niin huippua!!! Sellaista tunnelmaa ja hurmoksellista oloa en ehkä koskaan ole kokenut missään keikalla. Bändi on soittanut yhdessä yli kaksikymmentä vuotta, ja se näyttäytyi pelkästään positiivisena asiana. Mieletön meininki! Kanssasisareni Tiina ja Satu olivat eturivissä yhtä pehmein polvin kuin minäkin! Keikan jälkeen päästiin vielä syömään ja nautiskelemaan fiiliksistä. Oi että, oli mahtava reissu! 

 

 

 3. Joulukuun puolivälissä käytiin Tiinan ja tyttöjen, molempien mummujen sekä mun vanhemman poikaseni kanssa Pälkäneen kunnan kulttuuritoimen järjestämällä reissulla Turussa. Aboa Vetus&Ars Nova -museossa oli esillä vanhoja nukkekoteja Britannian hienostokodeista, vanhimmat 1700 -luvulta. Kerrassaan hieno näyttely ja paljon katseltavaa! Jännittävä oli myös museon alakerta historiallisine kaivauksineen ja kaiken kruunasi kahviossa meneillään ollut Jazz -brunssi. Ihka oikea dj soitti vinyyleiltä pehmoista jazzia ja pöydät notkuivat herkkuja tuntien ajan. Väkeä oli niin paljon, ettei sekaan valitettavasti enää oikein mahtunut. Niinpä ruokailimme kaupungilla joulutorien kiertelyn lomassa. Kyllä Turku on oikea joulukaupunki, niin kaunis ja historiaa huokuva!

 

 4. Joulumyyjäiset kuuluvat jouluun! Kyllikkien omat myyjäispuuhat ovat olleet hiljaisina viimeiset vuodet kertakaikkisen aikapulan vuoksi, mutta Marttojen myyjäispöytään sentään jotain ollaan saatu aikaiseksi. Oman kotikylän myyjäisissä riitti väkeä ja tunnelmaa!

 

5. Tampereen joulutori ja pieni jouluostosreissu vanhemman poikasen kanssa. Tärkeää yhteistä aikaa!

 

 

6. Omat jouluvalmistelut sekä tontuntyöt ovat sujuneet iltamyöhällä kun lapset nukkuvat. Perinteiset joululoorat lähtivät taas uusiin koteihinsa ja muutama muukin pikkunyssäkkä tuli vietyä oven taakse tai postilaatikkoon. Niitä reissuja tehdessä mielen valtasi kyllä kiitollisuus siitä, miten ihania ihmisiä ympärilläni onkaan! Paketitkin sain kääräistyä juuri ajoissa, jotta ne ehtivät tonttujen matkaan kohti pohjoista!

 

 

 

7. Joulukuun odotetuin juttu oli kuitenkin lähtö pohjoiseen. Viime perjantaina hyppäsin pikkupoikien kanssa pohjoisen junaan ja köröttelimme yön pimeinä tunteina perille Kolariin, ja siitä jatkoimme bussilla Äkäslompoloon. Täällä meitä odottikin pikku pakkanen ja valkoiset hanget. Perässä tulivat vielä illemmalla Teemu, Tiina ja perhe.Tästä kaikesta ihanasta ollaan porukalla nautittu viimeiset neljä päivää, koko suku kun on miltei paikalla ja lapsilla on kerrankin aikaa olla rauhassa serkkuporukalla. Täällä pikku hiljaa laitellaan joulua ja tehdään perinteisiä juttuja, mitä nyt jouluun kuuluu.  

 



 

 

 

 

 Joulu on jo ihan kohta ovella!

 

 

MUKAVIA JOULUNPYHIÄ KAIKILLE

MAITOLAITURIN LUKIJOILLE!!!

 

<3

Halkomäki: Talvipäivä Melukylässä