Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

torstai 30. kesäkuuta 2011

Kyllikit maailmalla: Tahko mtb



Kyllikit viettävät seuraavat kolme päivää lomailun, matkailun ja maastopyöräurheilun parissa. Huomenna kutsuvat Mäntyharjun loma-asuntomessut, lauantaina poljetaan metsäpoluilla kuin viimeistä päivää ja sunnuntaina valutaan hiljaksiin kotia kohti. Saapi nähdä minkälaista keliä noille päiville saadaan ja kuinka onnistunut on kisatankkaus mikäli hellettä pitelee... ja kumpi kestää pidemmälle, pyörä vai nainen?!

Matka- ja kisaraporttia luvassa myöhemmin!
Mukavaa viikonloppua!!!!!!!!

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Puntari: Kuinka kroppa toimii

Sunnuntaina menin särkylääkkeiden voimalla nukkumaan. Alaselän kiukuttelu äityi siihen potenssiin, että olo tuntui tuskaiselta koitti lattialla tai sängyssä olla miten päin tahansa.
Kuin tilauksesta heti maanantaina starttasi Kesä Pilates täällä Kuhmalahdella. Sitä pitää Method Putkisto ja MP Pilates ohjaaja, suunnistuskaverini Pia. Ja tunnin pilatestreenin jälkeen selkäkipu oli tiessään!

Aloitin MP Pilateksessa käymisen vuonna 2009, puoli vuotta toisen lapsen syntymän jälkeen. Bongasin alkeiskurssin kansalaisopiston kurssitarjottimelta, ja viikonlopun kurssin jälkeen oli vakuuttunut, että oma laji oli nyt löytynyt.
Method Putkiston ja MP Pilateksen ajatus on se, että kaikki liikkeet tehdään ajatuksen kanssa ja vartalon syvät lihakset kytketään toimimaan. Liikkeitä tehdään vartalon keskilinja visusti mielessä pitäen. Molempien liikuntamuotojen motto on, että kun ajatus liikkeen tekemisestä karkaa, kannattaa tekeminenkin lopettaa. Ei siis todellakaan mitään "kymmenen vielä" -tyyppistä hampaat irvessä vedettyä airopikkiä!
Method Putkistolla pyritään vartalon syvien lihasten venyttämiseen ja pilateksessa niitä puolestaan venyttelyn lisäksi vahvistetaan.
Löysin vartaloni ihan uudestaan alkeiskurssin ja sitä seuranneiden viikottaisten harjoitustuntien myötä. Olen lajissa vasta alkumetreillä, mutta jo nyt huomaan arkielämässäni ajattelevani, millainen asento olisi kropalle kaikkein paras. Esimerkiksi pyöräillessä olen alkanut kiinnittää huomiota sellaiseen asiaan kuin pään linjaus.

Uusimmassa Juoksija-lehdessä oli juttu, että somaattinen harjoittelu (jollaista siis Method Putkisto ja MP Pilates ovat) olisi hyödyllistä kaikille kilpaurheilijoillekin. Fysioterapeutti Jarmo Ahonen kertoo, että monet kehon ongelmat johtuvat siitä, että emme enää tunne tai aisti kehon virheellisiä toimintoja ja toistamme virheellisiä liikemalleja, kunnes jokin ongelma tai kiputila herättää huomaamaan, että jotain on vialla. Somaattisesta harjoittelusta olisi esimerkiksi juoksijoille hyötyä siten, että sen kautta voidaan hakea rentoutta suoritukseen. Juoksu helpottuu ja muuttuu taloudellisemmaksi ja rennommaksi ja samalla vauhti kiihtyy pakottamatta.


Näin ihanassa paikassa pidetään kesäkurssit Kuhmalahdella!

Sinänsä on käynyt tuuri, että tällaisessa kärpäsenkakan kokoisessa pikkupaikassa kuin Kuhmalahti on oma MP-ohjaaja. Pia pitää viikossa parina päivänä tunteja (talviaikaan) täällä, ja nyt siis ekaa kertaa alkoivat nuo kesätunnit, jotka ovat ainakin mulle aivan ihana juttu.
Elokuun alussa Pian kesäkursseilla pääsee tutustumaan sekä Method Putkistoon että MP Pilatekseen. Kurssit pidetään tässä melkein meidän naapurissa idyllisessä Vanhassa Rauhalahdessa, jonka edessä on muuten maitolaituri!!! Kurssien aikatauluja, hintoja ja sisältöjä voi kurkkia täällä , jos kiinnostaa.

Mites siinä terveyssidemainoksessa takavuosina sanottiinkaan: VOIN LÄMPIMÄSTI SUOSITELLA :)
Myös miehille!!!

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Halkomäki: Unelmia isolla U:lla

Juhannuskukat kotiovea koristamassa.
Kesän mansikkakausi on avattu, jee!!! Tönötin sunnuntai-iltana kahdeksan aikaan mansikkamaalla verkkojen keskellä paljain jaloin ja kahmin mansikoita suuhuni. Suuria, punaisia ja makeita mollukoita!!! Tuntui aivan yhtä epätodelliselta kuin vuosi sittenkin; onko tämä mansikkamaa OIKEASTI minun, eihän kukaan vaan vie tätä pois yön aikana?!!! Vuosia olin haaveillut sellaisesta kesästä, että saisin edes kerran syödä mansikoita ihan niiiiiin paljon kuin vain ikinä jaksaisin. Viime kesänä se haave vihdoin toteutui. Ja tänä kesänä otetaan jo uusintakierrosta! Tuntui mukavalta siinä hyttysten keskellä todeta,että jotkin haaveet voivat ihan oikeastikin toteutua!

Yhden haaveen muistan lapsuudestani jääkiekkopelin ja autoradan lisäksi, joita pukki ei koskaan meille tuonut vaikka Tiinan kanssa kuinka toivottiin, vuodesta toiseen, ja sekin liittyy, kappas vain, syömiseen. Kyljykset olivat suurinta herkkuani. Kyljykset, ruskea kastike ja keitetyt perunat. Meillä ruokapöydässä oli aina yksi kyljys jokaiselle ruokailijalle, mutta ruokahaluni puolesta olisin voinut syödä niitä vaikka koko perheen edestä. Silloin hartain toiveeni oli, että kun joskus saisi syödä kyljyksiä niin paljon kuin jaksaa...ja kuinkas ollakaan, kerran pääsimme koko perhe isän työkuvioiden puolesta syömään sellaiseen ravintolaan, jossa oli seisova pöytä. Ja siellä oli juurikin sinä päivänä juurikin niitä ihania kyljyksiä!!! Mahdoin olla täynnä kuin turusen pyssy sen lounaan jälkeen, ja ihme kyllä en syönyt itseäni ihan hengiltä. Mutta varmasti olin sinä päivänä maailman onnellisin tyttö!!!

Mökin juhannus alkamassa.






Juhannusaattona havahduin unelmistani saunan lauteilla. Juhannukseen minulla on liittynyt ja pidemmän aikaa kaksi haavetta. Ensinnäkin sellainen oikein yltiöromanttinen kuherusjuhannus on vielä kokematta. Toinen haave on sellainen, että olisi kiva mennä teltalla hellun kanssa kaksin jonnekin saareen, laitella siellä ruokaa ja nauttia keskikesän yöstä ja hyvästä seurasta ja vaikka punaviinistä ja letuista ja mansikoista ja auringonlaskusta ja uimisesta ja... tietenkin lokeista...no aika romanttinen toive ehkä sekin. Mutta saaritelttailu on vielä kokematta. Ja jos joku sinne minut joskus vie, niin ajankohdan ei ole ihan pakko olla edes juhannus, kunhan ei nyt ihan syyskuukaan! Kunhan vaan joskus pääsisin!







Juhannusruoka oli yksinkertaista ja hyvää. Uusia perunoita unohtamatta!

Juhannuspäivän lounaalla perheen kesken.

Uusin haave juhannukseen liittyen putkahti päähäni myöhään iltasella ruokapöydän ääressä, kun siinä neljän hengen voimin aattoa hissukseen vietimme. Olisi ihanaa juhlia juhannusta joskus oikein hyvien ystävien kanssa, noin kymmenen hengen porukalla, mökillä, hyvää ruokaa ja juomaa ja kiireetöntä yhdessäoloa, juhannuskokko ja grammarissa Olavi Virran hopeinen kuu ja loppuillasta käkivalssi. Mukaan mahtuisi muutama muksu, mutta ei mitään ihan päätönsä menoa. Aikuisillakaan. Kaikilla tuntuu vaan olevan niin vankat omat juhannusperinteet, että saapi nähdä kauanko tämä toive ottaa toteutuakseen. Ainahan voi haaveilla. Eikä tässäkään juhannuksessa mitään vikaa ollut, se oli juuri sellainen juhannus kuin nyt oli hyvä viettääkin, rauhallinen ja syömiseen painottuva. Tasapainossa olivat niin juurekset, makkarat, vihannekset kuin karsinogeenitkin, alkoholista ja raparperitortusta puhumattakaan. Onnellinen juhannus monella tapaa. Jopa säät suosivat paljon enemmän kuin Pekka Pouta antoi ennakkoon ymmärtää!


Juhannusneidot lähtivät savusaunaan "viuhtomaan", niin kuin Saima totesi...



Kukkiajärven kimmellystä sunnuntaina.

Keskipäivän soutureissulla saaren ympäri.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Puntari: Mökkiprojekti

Meillä on täällä Kuhmalahdella kesämökki. Tai oikeastaan ei voida ihan mökistä puhua, vaan enemmän se on sellainen hella+huone-tyyppinen ratkaisu. Mökissä on siis sauna, pukuhuone ja yksi huone.
Kun perheeseemme alkoi tulla uutta jäsenistöä, aloimme miettiä, miten mökkeilyn saisi sujumaan vähän mukavammin. Nyt makuutilojen puute on aiheuttanut sen, että käymme mökillä päiväseltään nauttimassa auringosta, grillaamisesta ja saunomisesta, mutta hurautamme yöksi kotiin.



Aluksi ajattelin, että 1956 rakennetun mökin ihanaan vanhaan tunnelmaan ei mitenkään voi koskea eikä sitä muuttaa. Mutta mitä pitempään asiaa mietin, sitä paremmalta alkoi tuntua ratkaisu, että vanha mökki laitetaan matalaksi, ja tilalle rakennetaan uusi pulpettikattoinen, moderni huvila, jonka kaikki seinät ovat lasia, ja jossa on sisäkylpyhuone, vessa, laajakaistayhteys, satelliitti-tv ja maalämpö.
No ei vaiskaan! Ihan vaan tyydyttiin siihen ratkaisuun, että tämän nykyisen mökin jatkoksi rakennetaan pieni laajennusosa, johon tulee yksi huone ja vanhan huoneen päälle parvi nukkumatilaksi.

Eilen sitten juhannuksen jälkihuumassa aloitettiin mökin tyhjennys. Sauna ja pukuhuone saavat tässä remontissa jäädä ennalleen, mutta vanhan huoneen puoli laitetaan uusiksi, koska se yhdistyy tulevaan uuteen huoneeseen. Niinpä me roudattiin lähes kaikki huonekalut tänne kotivarastoihin ja pakattiin vain astiat ja muu tänä kesänä mökillä tarpeellinen pukuhuoneen kaappeihin.



Sen verran voin tuosta tulevasta laajennusosasta ja remontista kertoa, että runkotyöt suorittaa paikallinen rakennusfirma, mutta paljon jää itsellekin tehtäväksi. Aikataulua ei ole, mutta tapetit on jo valittu...(nauroin kerran ihan katketakseni, kun Roope Lipasti kirjoitti, että siinä vaiheessa kun mies kaivaa kuoppaa talon perustuksille, nainen seisoo siellä kuopan reunalla kärsimättömänä tapettirullat kainalossa!).
Rakentamisen edistymistä ohjaa tietysti myös perheen valuuttatilanne, mutta tänä syksynä ainakin runko nousee pystyy. Saattaa olla, että sisähommat jäävät ensi vuodelle. Kattellaan nyt.



Tällainen projekti siis alkoi eilen, ja tänään homma jatkuu purkutöiden merkeissä. Nyt kun sopivasti on kesälomakausi meneillään, voivat kaikki innokkaat talkoolaiset ilmoittautua meille hommiin. Luvassa urakointia idyllisissä maisemissa, kera makkaran ja viileän lonkeron!

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Kyllikit Juhannuslaitumilla


Leppoisaa ja rauhallista suven juhlaa kaikille Maitolaiturin lukijoille!

Kyllikit kirmaavat nyt juhannuslaitumille ukot ja mukulat mukanaan. Palaamme vihdantuoksuisina ja virkistyneinä taas juhlapyhien jälkeen!

torstai 23. kesäkuuta 2011

Halkomäki: Onni yksillä, kesä kaikilla, herkutorttua ahkerilla.


Tiina kirjoitti tuossa edellä pätkän juhannusmuisteloita vuosien varrelta, monet niistä onkin yhdessä koettu. Erityisesti Jamboreet ovat jääneet minullakin mieleen leppoisina tapahtumina. Aika harvinaislaatuinen tapa viettää juhannusta. Veikkan että kaikilla nykyisten juhannusfestareiden työntekijöillä ei ole yhtä hauskaa kuin meillä oli...!!! Ruispeltoon en sentään ole juhannusyönä ehtinyt. Vielä.

Juhannusvalmistelut ovat täydessä vauhdissa täällä Halkomäessä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että viikkosiivous on tehty viikko sitten ja perinteinen raparperitorttu on leivottu. Grillikyljet esikypsyvät uunissa ja uudet perunat odottavat pesijäänsä. Ulkona on huikea vesisade ja rapia kymmenen lämpöastetta. Juhannusperinne sekin...

Eilen oikein muistelin, että mitä me ollaan T:n kanssa meidän kaikkina aikaisempina juhannuksina tehty. Ensimmäisestä juhannuksesta ei ole oikein mitään mielikuvaa, koska otimme äkkilähdön ja lensimme Korfulle rentoutumaan rakennuskiireiden keskellä. Nukuttiin viikko +46c helteessä. Toisena jussina asuimme jo uudessa kodissa. Vettä satoi ja ikkunasta katsoessa piha näytti yhdeltä harmaalta savivelliltä, asuimme muta-aavikon keskellä. Hain perinteiset luonnonkukat maljakkoon, tein ovikranssin apiloista, ja kokosin vihdan, valmistelin ruuan ja lämmitin saunan. T nukkui koko päivän kolmesta alkaen olkkarin sohvalla. Herättelin sen saunaan ja syömään. Minä luin lehtiä ja T veteli hirsiä sitten loppuillan vatsa pinkeänä. Aika rattoisaa. Kerrankin oli aikaa huilia. Muutama juhannus on mennyt ystävien kesäpaikassa isolla porukalla; mukavaa seuraa, loistavaa ruokaa ja huikea kokko. Ja aamuisia krapulapesäkkeitä. Nyt onkin vuorossa perinteinen mökkijuhannus omalla mökillä, pienessä porukassa. Ohjelmassa on kukkia ja sidontaa, vihdan tekoa, koivujen hakua ja savusaunan lämmitystä. Ja syömistä!!! Juhannuspäivänä Tiina ja pikkupöllötkin saapuvat mökille, joten saadaan vähän säpinää sateen keskelle!
Mä en ole oikein koskaan ymmärtänyt tota perisuomalaista känniääliöjuhannusta, joten näitä juhannuksia on tullut vietettyä selvistäpäin jo yli kolmekymmentä vuotta. Ollaan me joskus Tiinan kanssa vähän riehaannuttukin ja juotu yhdet campari-tuoremehut saunamökin kuistilla, mutta vähiin se on jäänyt. Ennemmin panostetaan tuohon syömiseen. Kokko jää varmaan tänäkin vuonna tekemättä, mutta laitetaan vaikka sitten ulkokynttilöitä laiturille. Kaatosateessa ne näyttää kivalta. Illalla pelataan trivial pursuittia tuvan pöydän ympärillä vaikka mä inhoan näitä kaiken maailman seurapelejä ja kanssa ratkotaan ehkä pari erää tikkiä. Naistenlehtiä on tuossa eteisessä lähdössä mukaan vino pino, ne ei petä koskaan.

Että näistä aineksista on meitin juhannus tehty. Jotain uutta, jotain vanhaa, lainattua ja sinistä...vai miten se nyt oli. Mutta eipä oteta vielä varaslähtöä, jussittelu alkaa vasta huomenna. Tänään vietetään ihan tavallinen rauhaisa koti-ilta, odotellaan myrskyä saapuvaksi ja etsitään taskulamput käden ulottuville. Haaveillaan jo ihan vähäsen vihdan tuoksusta Kukkian rannalla...



Tässä muutama kuuma vinkki viime hetken juhannusvalmisteluihin Kyllikkien suosikkiosastolta:


Grillauskastike lihalle
2 rkl öljyä
1 pieni sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 rkl paprikajauhetta
2 tl chilijauhetta
pala chiliä
1 dl ketsuppia
1 dl colajuomaa
1 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl fariinisokeria tai hunajaa
1 rkl Dijonsinappia

- Kuullota pilkottu sipuli, lisää muut aineet ja keitä n. 5 minuuttia. Valmis!


Herkkutorttu
Pohja:
100g voita
100g sokeria
200g karkeita vehnäjauhoja
3-4 tl leivinjauhetta
3 keltuaista

- vaahdota voi ja sokeri, lisää keltuaiset yksitellen hyvin vatkaten. Lisää viimeiseksi kuivat aineet.

Sitten on kaksi vaihtoehtoa täytteelle:

Täyte 1. (perinteisin)
400g raparperia
1 dl sokeria
2rkl vettä

kuorrutus:
3 valkuaista
2dl sokeria

- keitä raparperitäyte pehmeäksi, ei soseeksi. Jäähdytä.
- levitä taikina voideltuu piirakkavuokaan, paista 200c n. 18 minuuttia
- vatkaa marenki valmiiksi
- kaada raparperitäyte piirakkapohjalle (alle voi laittaa omena- tai mansikkahilloa kevyen kerroksen) ja  kuorruta valkuaisvaahdolla
- paista torttua edelleen, kunnes marengin pinta on kauniin ruskea

Täyte 2. (jyhkeämpi vaihtoehto)
4 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
2 mm vaniljajauhetta
1,5 dl tomusokeria
3 valkuaista
20 g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl sitruunamehua

- painele taikina voidellun irtopohjakakkuvuokan pohjalle ja paita kypsäksi 200c noin 25 minuuttia
- valmista raparperitäyte kuten vaihtoehdossa 1. ja anna jäähtyä.
- laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan
- sekoita vaniljajauhe kermaan ja vatkaa vaahdoksi (jos ei ole vaniljajauhetta, korvaa osa tomusokerista vaniljasokerilla)
- vatkaa valkuaiset vaahdoksi, yhdistä kermavaahtoon
- yhdistä tuorejuusto kerma-valkuaisseokseen
- kuumenna sitruunamehu ja liuota liivatelehdet siihen. Sekoita liivatteet ohuena nauhana täytteeseen hyvin vatkaten.
- levitä jäähtyneen torttupohjan päälle raparperitäyte (laitoin raparperin alle omena-kanelihilloa melkein sentin kerroksen, mansikkahillokin sopisi...ja reunakalvot, jotka helpottavat tortun irrottamista) ja siihen päälle kerma-valkuais-tuorejuustotäyte. Anna hyytyä jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään. Koristella voi, jos huvittaa. Mansikat sopii mainiosti!

Yleensä teen juhannuksena täytevaihtoehto 1:n, mutta tänä vuonna mökin pieni jääkaappi rajoittaa säilytystä ja ajattelin että on helpompaa kun ei tarvitse varoa marengin lytistymistä. Hyydytetty täyte kestää vähän kolhujakin!

Puntari: Askeleita kohti aattoa


Huomenna kirmataan kohti savusaunaa!

Tänään olisi kaiken järjen mukaan pitänyt kuurata pirttiä juhannuskuntoon, mutta niin vei harrastukset voiton siivoamiselta. Lähdettiin heti aamulla Kangasalle ja tehtiin maastopyörälenkki upeissa harjumaastoissa. Ajoitus oli hyvä, sillä sade alkoi vasta, kun päästiin takaisin lähtöpisteeseen mummulan pihaan.

Prismasta noukittiin pikaisesti juhannusruokia (grillikylkeä, kanaa, salaattiaineksia) ja sitten takaisin kotiin. Vettä satoikin jo oikein kunnolla, joten päätettiin pikaisen paikkojen raivauksen jälkeen omistaa tämä ilta löröilylle ja rauhalliselle oleilulle ilman sen suurempaa stressiä juhannuksen tulemisesta.

En ole koskaan ollut mikään bilettäjä, ja nämä "pakolliset kännipyhät" ovat tuntuneet aina aika etäisiltä. Elämääni ei siis ole kuulunut hikisiä juhannusfestareita.

Parhaat juhannusmuistot sijoittuvat niihin vuosiin, kun Aitoossa järjestettiin rock´n roll -jamboreita. Me paikalliset vapaapalokuntalaiset olimme bileissä töissä järjestyksenvalvojina, oluen- ja makkaranmyyjinä jne. Oli aina upea hetki, kun fiftarit alkoivat saapua paikalle hienoilla vanhoilla autoillaan, tytöt kellohameissaan ja pojat nahkatakeissaan tukat tötteröllä. Porukka oli aina erittäin hyväkäytöksistä ja mukavaa, ja musiikki juhlilla parhautta. Haikeina jäimme kaipaamaan kyseisiä juhannusjuhlia, kun ne bilepaikan remontin vuoksi siirtyivät Vammalan Ellivuorelle!
Ikimuistoisia ovat olleet myös ne juhannukset, kun päivystin vpk:n hälytysringissä ja syöksyin -86 vuosimallia olevalla Saabillani kohti paloasemaa ja erinnäisiä hälytystehtäviä. Those were the days!
Neljä vuotta sitten puolestaan hoivailin viikon vanhaa esikoistani tuoreena äitinä, ja ihmettelin kesäyön valoisuutta yösyöttöjen yhteydessä.

Tänä juhannuksena syön, saunon ja
sihautan yhden pikkolo-kuohuviinipullon!

Ja saatanpa kietaista kukkaseppeleen kutreille, ja hilpaista alasti ruispeltoon, ihan vaan kivan kesäkelin ja
elämän mahtavuuden kunniaksi!

Ps. Ystäväni Viivi todisti aikanaan, kun epätoivoisena sinkkuna hilpaisin alasti kierimään ruispeltoon. Se oli juhannus 2000. Ja heti seuraavana kesänä löytyi mies, jonka kanssa yhä asutaan saman katon alla. Eli homma toimii!



keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Halkomäki: Kirpparikamaa ja kadonneet sähköt




Mahtava päivä! On saatu aurinkoa, sadetta, ukkosta, rakeita ja armottomia tuulenpuuskia! Ja parit sähkökatkokset.
Sähkökatkokset muistuttavat aina ikävästi siitä tosiasiasta, että ilman sähköä on aina orpo olo. Ainakin noin äkkiseltään. Jos tietäisin etukäteen viettäväni viikon ilma sähköä, keksisin vaikka mitä tekemistä siksi ajaksi. Eläisin kuin koiramäen talossa! Mutta yhtäkkiä seison keskellä hiljaista taloa ällistyneenä sormi suussa. Mikään kodinkone ei hurise. Ulkona sataa. Piti siivota. Imuri ei toimi. Paitsi rikkaimuri 5 minuuttia. En voi silittää pyykkiä. Alakerrassa on mahdotonta siivoilla pilkkopimeässä. Lattioita on turha pestä ennen imurointia. Leipominenkin on toivotonta. Lenkillekään ei innosta lähteä. Lukeminen on liian löysää hommaa.  
Ei se nyt oikeasti voi olla niin vaikeaa?!




Red Charm. Ihana!
Akileija, puutarhan keijukainen.
























Ainoa järkevä puuha on aloittaa kirppiskartoitus heinäkuun maalaismarkkinoita varten. Tuumasta toimeen. Kaivoin komeroista kaiken ylijäämän esille ja pakkasin Ikean kasseihin odottamaan uutta kotia ja elämää. Tässä pientä esimakua siitä, mitä Kyllikkien myyntipöydältä löytyy hillopurkkien ja akvarellien lomasta.



- Boreus -öljykangastakki, sopii kokoa 36-40 käyttäville, kuin uusi
- ratsastaustakki, tumman sininen, kokoa 36, kunto hyvä
- nahkaiset ratsastussaappaat, Cavallo, ripakintuille kokoa 38, lesti&varsituet mukaan
- ratsastushousut valkoiset, koko 34-36, valkoisilla koko kitkapaikoilla
- Arabian vanhoja kahvikuppeja tasseineen 6 kpl
- Hugo Boss Femme Edp, käyttämätön
- pari kassia, kesäkassi ja vintage
- retrokankaita suoraan joltakin luvulta
- sarviksen pikkukippoja 2 kpl, keltainen ja oranssi
- vanhoja patenttikorkkipulloja
- erinnäsiä lasiastioita
- Suunto M5 -sykemittari, käyttämätön 

- hääpuku Special day, Ivory, koko 10/36, takana nyöritykset, mukaan vannehame ja pukupussi, pesty pesulassa (tosin sitä en raahaa kirpparille...)








 Päivään on mahtunut muutakin puuhaa. Aamusta veimme ystäväni Pirjon kanssa taulujamme paikallisen Niitty-Seppälän Kesätorin kahvilan seiniä "sulostuttamaan". Minä vein kantturani, Pirjo possunsa. Kesätori avataan keskiviikkona ja siitä tulee plokiin juttua varmaankin heinäkuun alkuhuumassa.





Kotona verkottelin mansikkamaata melkoisella innolla ja kierrokset kaakossa, sillä räksät olivat jo löytäneet ensimmäisen kypsän mansikan ja napostelleet siitä puolet. Voin kertoa, ettei valtavien verkkojen levittäminen yksin kovassa tuulessa ole ihan sitä ihaninta hommaa! Joka kerta kun verkko hipaisi mansikkapöheikköä, se tarttui kiinni raakileisiin. Ja niitä sitten irroittelemaan. Ja sillä välin verkko repsahti taas jo jostain toisesta kohtaa maahan...tai irtosi tolpasta...tai repesi...ihan siellä sitten itsekseni kiroilin koko suomen kielen sanavarastoni tyhjäksi. Mutta mansikoita tulee valtavasti mikäli kelit tästä vähän paranevat, raakileita on aiiiivan älyttömän paljon. Kuhmalahden pikkuräksät siellä jo varmaankin virittelevät korejaan ja pakastusrasioita iskuaan varten. Halkomäen mansikkajuhlat alkavat viikon kuluessa!

Lopuksi täytyy vielä todeta, että kyllä toi puutarhan hoitaminen on oikeasti niin terapeuttista hommaa! Olen nauttinut ihan suunnattomasti siitä, että on ollut kerrankin aikaa OLLA KOTONA ja puuhailla tuolla pihalla mitä mielen juolahtaa. (Seura tosin kelpaisi...) Tästä kesästä olen tarkoituksella karsinut pois kaiken vähänkään turhan menemisen ja hössötyksen. Aion tehdä kivoja asioita ilman aikatauluja ja viettää  aikaa kivojen ihmisten kanssa. Satoi tai paistoi, sillä ei ole väliä!

Ps. Kuvissa vähän pihan kukkaloistoa alkuviikolta. Tänä kesänä kukkivat sormustinkukat ja uusista pioneista ensimmäistä kertaa aikainen Red Charm!

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Puntari: Elämästä

Tänään koin tarmokkuuden puuskan ja aloin tehdä juhannussiivoa. Mun osalta se tarkoittaa sitä, että aloin pestä lasten talvihaalareita ja pakata villaväliasuja vinttiin...kaksi vuotta katossa roikkunut Pentikin jouluhimmelikynttelikkö roikkuu edelleen siellä katossa, ja siihen varmaan jääkin. Taas täksikin kesäksi.
Tällainen vaan olen. En saa aikaiseksi, ennen kuin iskee joku äkillinen ajatus päähän: "toi mun on pakko tehdä" (himmelin suhteen sellainen ajatus ei ole vielä tullut).

Muuten kodista on juhannussiivo vielä kaukana. Ruokasalin lattialla on tyynyistä, tuoleista ja vilteistä rakennettu jurtta, jossa majailevat lasten nuket Jessica, Linnea ja Elsa. Lisäksi jurtta on täynnä mitä ihmeellisempää rojua. Auta armias, jos jurtan yrität purkaa! Ei tietenkään, leikkihän on vielä ihan kesken!
Keittiön lattialle on tehty puupalikoista ja kirjoista kaksi hääkakkua ja bileissä on pärekorillinen pehmoleluja. Ikkunalaudalla on hääkoristeina pieni Hello Kitty ja huuliharppu.
Tällaista tänään.

Vuosi sitten olin ihan kroonisen vauvakuumeen kourissa. Ajattelin, että kolmas lapsi voisi hyvinkin mahtua elämään. Tuuli on sittemmin vaihtanut suuntaansa. Ajatus siitä, että aloittaisin kaiken "uudelleen", saisin kolmannen killisilmän tähän katraaseen, on tällä hetkellä aika mahdoton. Mistä aika ja resurssit, kun näiden kahden kanssakin on kädet niin täynnä? Jotkut illat jaksan vain sen ajatuksen voimalla, että muutaman vuoden päästä nämä neitokaiset harjaavat itse hampaansa ja menevät nukkumaan ihan kiltisti ilman, että äiti laulaa vieressä 600 kertaa tuutuutupakkirullaa.
Ja siltikin, kun pakkasin tänään viimeiset käytössä olleet kestovaipat pahvilaatikkoon, tunsin oloni hitusen haikeaksi..

Nautin elämästä ihan tällaisenaan tässä ja nyt. Olen saanut kaksi todella kivaa lasta. Molemmat ovat veikeässä iässä: vanhemman kanssa opetellaan polkupyöräilyä ja L-kirjaimen sanomista, nuorempi oppi juuri käymään potalla ja keinumaan isojen tyttöjen keinussa. Jokainen päivä on taatusti erilainen, ja nauraa saa useamman kerran päivässä.
On käynyt ihan mieletön onni, että on saanut kokea elämänsä aikana jotain tällaista. Vaikka välillä väsyttääkin, ja vaikka kämppä on useimmiten sen näköinen, että itänaapuri on pudottanut tänne jonkun rypälepommin, onhan tää nyt vaan mielettömän hienoa!

Näihin kuviin ja tunnelmiin, mukavaa viikkoa ja
tsemppiä juhannussiivoiluihin, siskot!

ps. Onko kenelläkään hyviä vinkkejä kasvukipujen hoitamiseen? En nyt tarkoita äiti-ihmisen henkisiä kasvukipuja, vaan vanhemman tytön julmettuja jalkasärkyjä! Aina, kun ohjelmassa on jotain uutta liikkumista (hiihto, pyöräily, kiipeilytelineissä leikkiminen) seuraavana yönä tyttö huutaa ja jalkoja särkee. Pakko on ollut särkylääkettä antaa, mutta olisiko kenelläkään jemmassa mitään sota-aikaisia (tuoreemmatkin kelpaa) vinkkejä, joilla ennaltaehkäistä/hoitaa tätä inhottavaa vaivaa. Itse en ole moisista kivuista kärsinyt, kiitos olemattoman pituuteni (vaikka eihän ne kivut sinänsä kuulemma kasvamisesta edes johdu).

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kyllikit Jukolassa

Lauantaina starttasimme Pian kanssa Kuhmalahdelta kello seitsemältä kohti Rautajärveä, josta Transportterin kyytiin hyppäsivät ankkurimme Pauliina ja huoltaja-manageri-kuski-Hanna. Ajelimme läpi Päijät-Hämeen vehreiden maisemien vesisateen kiihtyessä. Koko ajan taivaalla näkyi mielestämme "kaistale selkeämpää" ja uskoimme vahvasti, että Virolahdella paistaa aurinko ja on helle. Olin pakannut oikein sandaalitkin mukaan, ettei varpaiden tarvitse hikoilla kuumuudessa. Turhaan.
Sadetta jatkui ja jatkui. Kiittelimme, että olimme liikkeellä autolla, joka pystyi tarvittaessa täyttämään myös pukuhuoneen, ravintolan ja hotellin tehtävät. Parin huoltoasemapysähdyksen ja reilun kolmen tunnin ajamisen jälkeen saavuimme Ravijoelle, Suomen suunnistuksen senhetkiseen polttopisteeseen.

Olimme ajoissa paikalla ja automme ohjattiin lähes eturiviin leirintäalueen läheisyyteen. Ensimmäisenä tietysti syötiin ja ihmeteltiin kisaoppaasta, millainen alue eteemme levittäytyy. Tankkauksen jälkeen lähdimme tutkimaan aluetta ja hakemaan kisamateriaalit toimistolta.
Salpa-Jukolassa kaikki tuntui toimivan hyvin. Kisakeskuksena toimi Harjun oppimiskeskus, jossa majailee myös 200 hevosta. Jukolan ajaksi hepat oli kärrätty muualle, ja maneeseihin ja muihin rakennuksiin oli sijoitettu mm. kauppoja, toimistoja ja ravintoloita.

Shoppailemassa ja sateensuojassa ennen kisaa...

Kävimme vähän shoppailemassa ja sade jatkui, jatkui, jatkui... Mietin, miten tarkenen odotella lähtöalueella ainakin puolituntia ennen starttia, jos vettä sataa ja ilma on kolea. Ostin Intersportista varmuuden vuoksi pitkähihaisen urheilupaidan, jonka pistin virallisen kisapaidan alle.
Sotilassoittokunta heitti hyvää settiä päälavalla ja joukkueemme tunnelma tiivistyi! Pari yhteisfotoa otettiin vielä ennen mun lähtöä emit-sisäänleimaukseen. Jaettiin viime hetken vinkkejä (kuten: "Jos edessä on iso hakkuuaukko, olet matkalla Venäjälle", tai "Ei ne rastit sieltä eteen juokse, jokainen täytyy itse löytää").
Sitten olikin mun aika kuoriutua sadevaatteista, pistää lenkkarit jalkaa ja huivi päähän ja kirmata verryttelemään. Ja kas, sadekin oli juuri sopivasti loppunut!

...Venlat valmiina lähtöön...
...ja starttipyssy paukkui...
...alussa hurja ylämäki ja siitä stadionin kautta kohti metsää...

Täytyy sanoa, että niin suurta liikunnan riemua tulee harvoin koettua, mitä lauantaina koin. Jännitys loppui siinä vaiheessa, kun asetuin lähtöön oman kartan alle. Ja kun juoksin viitoitettua reittiä kohti K-pistettä sanoin itselleni samat sanat, jotka Pia viime vuonna ekassa Jukolassa minulle sanoi: NAUTI!
Ja niin nautinkin. Keli oli tosi hyvä juoksemiseen ja rastit löytyivät helposti. Yhtään pummia ei tullut ja televisiorasteilla muistin vilkuttaa (varmuuden vuoksi). Maasto oli mukavaa ja hyvässä seurassa vaihdettiin kokemuksia aikaisemmista viesteistä, varusteista ja mokista.
Kolmanneksi viimeisellä rastilla päätin, että nyt hanat auki ja loppu niin kovaa kuin pääsee. Maalisuoralla jalat huusivat hoosiannaa, mutta sen ihanampaa tunnetta ei voi ollakaan! Sitten kartta eteenpäin Pialle, joka lähti viemään viestiä kakkososuudelle.

...Tiina ennen kisaa, oman osuuden jälkeen ja lopulta saunan raikkaana Lumenen Pikakaunistajat naamassa...
Maalialueella Hanna odotti kisajuoman kanssa. Riemuitsimme yhdessä siitä, että Äimälä-kokemus ei osunut tänne, vaan homma meni odotettua paljon paremmin. Hannan kanssa spekuloimme viestin mahdollista voittajaa, meidän sijoitusta, Pian loppuaikaa ja kaikkea muutakin. Ja syötiin salmiakkiaakkosia.
Tunnin päästä Pia saapui omalta reitiltään ja vapautti Pirkon radalle. Pirkko on meidän joukkueen raumalaisvahvistus, joka viime vuonna Kytäjän jälkeen sanoi legendaariset sanat "ei koskaan enää". Mutta niin vain saatiin taas Pirkko joukkueeseen!

...Tiina maalissa, Pauliina vasta haki kaupasta glukoosipastilleja omaa osuuttaan varten...

Sillä aikaa kun Pirkko hikoili radalla, minä ja Pia käytiin saunomassa mahtavassa telttasaunassa (jossa oli 5 kiuasta) ja peseytymässä.
Sitten pikaisen tankkauksen jälkeen palattiin vaihtoalueen kupeeseen seuraamaan, millaiselta tilanne joukkueemme kannalta vaikuttaa. Siinä vaiheessa Pauliina oli jo radalla ja toi meidät lopulta maaliin sijoituksella 765!!!

...Pauliina maalissa, Pia onnittelee ja Pirkko korkkaa jo kuoharia...
Pirkko kaivoi hilpeälle joukkueellemme kuohuviinilasit ja pullon, ja ilta-auringon valaistessa taivaan skoolasimme reippaalle joukkueellemme ja hyville huoltajillemme. Erittäin tärkeä lenkki meidän tiimissä oli Pirkon mies Pekka, joka hoiti paitsi video- ja valokuvauksen, osasi kellontarkasti laskea, koska kukakin meistä tulee vaihtoon!

Voittajien on helppo hymyillä!!! 

Kävimme vielä Hannan kanssa shoppailemassa ja ostin vihdoinkin oikeat suunnistuskengät, jotka pääsevät testaukseen keskiviikkona. Hanna shoppaili pari buffia, urheilujuomaa ja energiapatukoita. Ja pipon.
Sitten alettiin pohtia, pystyttäisimmekö teltat ja jäisimme yöksi Jukolaan, vai ajaisimmeko kotiin. Hannaa houkutti oma sänky ja itselläni tuli niin kova päänsärky, että aloin myös kannattaa kyseistä vaihtoehtoa. Pakkauduimme autoon yhdeksän jälkeen ja taas syötiin.
Alkoikin reissun kinkkisin tilanne, kun auto piti saada pois sateen pehmentämältä heinäpellolta. Viralliset ajourat olivat täyttä kuravelliä ja järjestäjät etsivät vaihtoehtoisia reittejä heinäpellon reunoista. Onneksi Hanna on tottunut kurittamaan autoja vaikeissa maastoissa meidän sienestysreissuilla, eikä transportteri jäänyt kiinni kuin yhden kerran. Siitä selvitittiin liikenteenohjaajien työntöavulla (jotka kertoivat, että siihen mennessä oli tullut työnnettyä n. 70 autoa...sääli heitä!).
Kotimatkalla kuuntelimme radiosta Jukolan viestin lähtöä ja ensimmäisen ja toisen osuuden tunnelmia. Kuusikko suhisi ja radiorasteilla oltiin fiiliksissä!
Kotiin päästiin yhden aikaan yöllä, väsyneinä mutta onnellisina.

Ja ensi vuonna kohti Vantaata ja Valio-Jukolaa!

Teksti: Tiina
Kuvat: Hanna

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Halkomäki : Eväät naiset kartalla pitää!

Myös kinkku sopii tähän pannariin!
Toinen kesälomaviikko taittuu pikku hiljaa kohti viikonloppua täällä Halkomäessä. Aurinko paistelee, pieni tuulenvire puhaltelee ja ihminen alkaa hissukseen palautua elävien kirjoihin. Nizzan loma oli ihana pään nollaus heti kärkeen, rapia kolme päivää jumalaista ruokaa, maisemia, tunnelmaa ja matkaseurana paras mahdollinen Kyllikki. En sitten tiedä söinkö itseni niin tainnoksiin vai mikä jetlaggi iski maanantaina, mutta viikon kolme ensimmäistä päivää olen ollut aivan koomassa. Niin väsynyt ettei mikään onnistu ja päässä liikkuu EI MITÄÄN. No, se nyt ei kauaksi liippaa normipössiksistäkään, mutta kuitenkin. Edes ruoka ei oikein maittanut, ei vaikka kuinka lisäilin kaikkeen oliiviöljyä ja provencen herppekset -mausteseosta. Ja se on jo huolestuttavaa se. Keskiviikkona pakotin itseni takaisin tähän maailmaan, söin iltapäivästä lautasellisen kaurapuuroa mustikkasopan kanssa, lämmitin mikrossa yhden camping -makkaran ja jälkkäriksi tempaisin omenan. Siitä lähti rakettimainen nousu kohti iltarasteja. Pelkäsin rasteille lähtiessäni, etten vaan jaksa sitä itse suunnistusta kun pää ei kerta kaikkiaan pelaa, että kävelen siellä sitten ympäri pusikoita kartta käsissä ja outo tyhjä katse silmissä mollottaen. Lähtöpaikalla sain jostain älyvapaan idean, että mitä jos kokeilisin kerran tuon 5km:n radan, jos nimittäin Jukolassa napsahtaa nakki ja joudun radalle niin olisi edes jotain tuntumaa vaikeampaankin rataan. ONNEKSI ystävämme Pauliina sattui pinkaisemaan puskaan samoihin aikoihin, ja lopulta löimme hynttyyt yhteen ja rymysimme radan läpi muutamalla "missähän me nyt oikein ollaan" ja "kyllä sen rastin ihan tässä pitäisi olla" -pummilla. Teimme myös luontohavaintoja ja vaihdoimme viimeisen kuukauden kuulumisia. Siinä sivussa leimailimme rasteja, ja lopulta kaikki 15 löytyi. Suunnistus voi olla siis myös sosiaalinen urheilulaji! Litimärät lenkkarit painoivat tonnin ja pöksyt valuivat kuraa, mutta mieli oli hyvä ja uusi nousu tähän lomaan/elämään oli alkanut! Tosiasiassa huono kartta ketutti ja muutaman rastin paikka oli vähintäänkin epäilyttävä. Mutta jos jotain hienoa niin se tuoksu sateisessa metsässä!!! Ja miten siloset jalkapohjat oli aamulla!!!

Tämä pannari on parasta kylmänä!
Sittemmin olen jopa hiukan riehunut tuolla kasvimaalla, taistellut rikkaruohojen kanssa ja nautiskellut päiväköllöistä antaumuksella. Kasvimaalla ei ole vielä tapahtunut mainittavaa, taimet ovat hengissä ja herneistä on itänyt perinteiseen tapaan alle puolet. Koska salaateista ei näy vielä vilaustakaan, saattaa olla että satoa korjataan sitten lokakuun puolella. Tiinan kasvimaa oli kadehdittavan virkeässä kunnossa, eilen Mairen synttäreiden juhlinnan lomassa tein siellä kierrosta. Muistin,että palsternakka ja punajuuri on unohtunut tänä vuonna laittaa kokonaan...uuuh!
Mutta tänään kävimme Tiinan kanssa moikkaamassa adoptiosiskoamme Piiaa ja hänen pesuettaan. Jos on pesue vaikuttava näky, niin kyllä oli kasvimaakin. Tiinan ja mun naamat vihersivät kilpaa kateudesta pinaatinlehtien rinnalla kun taivastelimme reheviä penkkejä ja kasvihuoneen sen seitsemän sortin kasveja. Karmeimmalta tässä tuntuu se, että mulla ei ole edes lapsia hoidettavana ja mun kasvimaani on KAIKKEIN ANEEMISIN!!! Olihan mulla onneksi ne häät työllistämässä keväällä, niiden piikkiin voi laittaa paljon, voihan? Siis tämän kasvimaakilpailun mä häviän niin kympillä. Katotaan vaan niin taas mun kaikki perunatkin on ihan vihreitä....


Banaanikakku kypsyy  pyhje ympärillä!

Evästä reissuun.
Nyt tämän illan ohjelmanumerona yritän valmistautua Virolahdelle Jukolan hulinoihin. Lähden Kuhmalahden Kisan ihanaisen Venlojen viestin joukkueen varajäseneksi (=heikoin lenkki) ja huoltajaksi. Kunnon kisafiiliksen ja pääsyn kärkikymmenikköön takaavat tietysti oikeanlaiset kisaeväät ja onnistunut nestetankkaus. Nopeat ja hyväät eväät saa leipasemalla välimeren pannukakun ja reissusuosikkini banaanikakun. Suolaista ja makeaa. Siihen sitten voikkareita, teetä, mehua ja parit mehukeitot niin eiköhän niillä yhdet kisat pärjätä. Naapurin Marko lupasi meille hyyrypaikan niiden teltta-alueelta, joten täytyy kai sitten ottaa myös vähän kisajuomaa mukaan poikia varten. Kun yön pimeinä tunteina pääsevät metsästä teltoille niin jekkupullo hoitanee palautumisen.

Aamulla kukonlaulun aikaan ylös ja nokka kohti uusia seikkailuja!

torstai 16. kesäkuuta 2011

Puntari: Eksyneenä Äimälässä+synttärihumua

Tuli sitten tehtyä eilen viimeistelyharjoitus Venlojen viestiä varten ihan pidemmän kaavan mukaan. Iltarastit Äimälässä ja A-radalle rinta rottingilla ja voitto mielessä (not!).
Neljä ensimmäistä rastia löytyi helposti. Keli oli hapekas ja vettä ripsoi. Maasto oli mukavaa. Kunnes koitti viides rastiväli, joka kartalla näytti pitkältä ja pitkä siitä tulikin.
Haahuilin Äimälän korvessa melkein tunnin, eikä rastia löytynyt. Yritin saada kiinni jostain maastonmuodosta, mutta turhaan. Palasin takaisin ja etsin yhtä polkua. Mitään ei löytynyt. Siinä vaiheessa kun kaksi metsoa (!) pyrähti vierestäni lentoon totesin, että tässä maastossa on tuskin kukaan muu ennen minua liikkunut. Päätin luovuttaa ja jolkottelin takaisin tielle, josta lähdin vielä etsimään rastia seitsemän ja siitä maaliin.

Vajosin henkiseen kuoppaan. Syvälle. Tarvitaan tikapuut, että nousen sieltä ennen lauantaita ja viestin avausta. Köysikin tulee tarpeeseen.
Tänään tutkin Garminin sivustolla gps-tallentimeni tallentamaa reittiä eilisestä. Kävi ilmi, että olen ollut aivan liikaa vasemmalla rastiin nähden (sitä itsekin epäilin). Jos olisin mennyt tielle, olisin saanut kiinni maastosta ja ehkä löytänyt vitoselle. Jotenkin vaan en jaksanut, halunnut enkä viitsinyt. Luovuttaja.
Mies lupaili ostaa mulle synttärilahjaksi suunnistuskengät, mutta mikäli Venlojen viesti menee persiilleen, lopetan koko lajin. Ainakin vakavasti harkitsen...
Ehkä Jäger-pullo täytyy korkata lauantaina jo ennen viestiä, niin löytyy entisaikojen tuttu rentous?

Tänään meillä juhlitaan 4-vee synttäreitä!
Viime vuonna Maikku sai näin ihanan kakun kummeiltaan lahjaksi!

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Puntari: Naulakko




Vihdoinkin makuuhuoneen yhteydessä olevan vaatehuoneen oveen löytyi naulakko (ulkomailta tietysti), jota ei tarvitse ruuvata kiinni vanhaan peilioveen, vaan ainoastaan ripustaa roikkumaan oven yläreunasta.
Tiedän, että tämä lienee halpa kopio (hinta 6 euroa) siitä jostain design-naulakosta, mutta väliäkö sillä. Tärkeintä on, että yleensä komeron ovenkahvaan ripustetuille pyyhkeille ja vaatteille löytyy nyt oma paikka!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Puntari: Sana sunnuntaille

Sateisena sunnuntain tietokoneen kätköstä löytyi ihana Tehosekottimen biisi, joka sopii tällä hetkellä tähän päivään niin säätyypin kuin oman mielentilankin puolesta.
MAAILMA ON SUN
Kasvaa vuosien paino
meidät pian alleen musertaa
käy jalkoihin tyly asfaltti
unet ohuiksi kuluttaa
Jengi pelaa vaan aikaa
niil on liikaa mistä valita
ei kukaan huomaa
et kaikki on selvää
jos vain osaa katsoa

Anna tuulen puhdistaa
nostaa helmoja
heittää hiukset sekaisin
kevätmyrskyn kastella
mekko liimata kiinni vartaloos
niin olet kaunis
kaunis
ja maailma on sun

Nosta kasvot ylös sateeseen
katso lintujen lentoa
ne ei kylvä
ei ne satoa korjaa
mut niil on tarpeeks kaikkea
Kiivetään kukkulalle
sieltä näkee ohi kaupungin
silloin muistat mistä tullut oot
ja minne palaat takaisin

Anna tuulen puhdistaa...

Joskus tuntuu että ajan pyörteet
kiskoo meidät mukanaan
avaa sylisi mulle
niin maailma saa ohi virrata
Sun aika kukkaan on puhjeta
kohti taivasta kurkottaa
juuret viimein kylmän kiven murtaa
jos ymmärtää odottaa
Anna tuulen puhdistaa
nostaa helmoja
heittää hiukset sekaisin
kevätmyrskyn kastella
mekko liimata kiinni vartaloos
niin olet kaunis
kaunis
ja maailma on sun


lauantai 11. kesäkuuta 2011

Puntari: Aitoja asioita


Terkkuja vaan Ranskasta! Kotiuduttiin eilen illalla ihanan viiden päivän loman jälkeen.
Loma meni odotusten mukaan (mitä nyt heti lähtiessä kone oli myöhässä niin että myöhästyttiin jatkolennolta Köpiksestä), ja antoi jopa enemmän, kuin uskallettiin toivoa.
Kööpenhaminan kentällä nähtiin Tanskan kuninkaalliset ja Iron Maidenin lentokone! Nizzassa nähtiin Naomi Campell (tai ainakin sen kaksoisolento) ja Monacossa joku televisiotähti, jota me ei tunnettu, mutta jolta paikalliset pyytelivät hulluna nimmareita. Lisäksi Nizzan lentokentällä nähtiin lauma muusikoita ja Hannan mielestä ne saattoi olla Kentin pojat. Kuulemma samanlainen tukka...

Aika hulvatonta oli meno meillä. Ei tylsää hetkeä. Juotiin shamppista ja syötiin mansikoita piknikillä. Haahuiltiin ostoksilla ja soviteltiin satoja vaatteita. Tavattiin paikallisia tuttujamme.

Paikallinen kukka- ja vihannestori Nizzan vanhassa kaupungissa veti meikeläisen sanattomaksi. Kimppu (10 kpl) pioneja - hinta 15 euroa! Kukkakimppu (halkaisija puoli metriä) - hinta 10 euroa.
Ja sitä kasvisvalikoimaa! Sipuleita, tomaatteja, munakoisoja, kesäkurpistoja, valkosipuleita, kukkakaaleja, kurkkuja, papuja...mitä ihminen vaan keksii keittiöönsä toivoa. Kaikki tuoreita, ihania, pakkaamattomia.
Kysymys: Miksi Suomessa kurkut puetaan kondomiin??? On se niin turhaa!

Mutta tätä tämä nyt vaan meillä Suomessa on. Kaikki pakataan ja kaikki on tiukasti valvottua, säädeltyä ja  rajoitettua. Onneksi on oma kasvimaa, jossa jo sipulit, herneet ja porkkanat tekevät omaa työtään kasvun parissa, ja kohta saa ensimmäiset sadot omasta salaattipenkistä. Tomaattikin jo kukkii ja amppelitomaatissa on raakileita. Satoa odotellessa!



PS. ARVONTA on ratkennut! Onnetar suosi tällä kertaa kesäistä KESAKKOA! Onnea, onnea, onnea! Pistäpäs meille osoite tekstarilla, niin saat postissa yllärijuttuja :)

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Kyllikit: Lomafiiliksiä ja arvonta

Pieni tilkka Fresitaa, kesäloma alkaa saa!

Savusauna lämpisi viimeisen työpäivän kunniaksi. Löylyt kutsuivat kuudelta illalla.


Savusaunan terassilta voi katsella Längelmäveden laineiden liplatusta (ainakin kiikareilla).

Uusi aromaterapeuttinen Nokkos-yrtti-shampoo pääsi testaukseen. Kiva lahja oppilaalta!

Ideaali lämpötila meidän savusaunassa on 60 astetta.
Sellaisessa lämmössä jaksaa saunoa vaikka kuinka kauan.
Saunatonttukos se sieltä kurkistelee? Taitaa olla kuitenkin vaan Kyllikki.

Saunomiset saunottu, loma voi alkaa.
Pärekori kädessä kohti Ranskan rannikkoa!

Huomenna on ohjelmassa epätoivoista kesävaatteiden etsintää, matkapuvuston valitsemista, silittämistä, pakkaamista ja pientä pintasilausta matkaajillekin. Maanantaina Kyllikkejä kutsuukin sitten Nizza!!!

Kymmenen tuhatta kävijää on käynyt tällä sivustolla (kiitos vaan meidän aviomiehille ja äideille!), joten sen kunniaksi luvassa on ARVONTA! Kaikki kommenttilaatikkoon itsestään jäljen jättäneet ovat mukana tässä jännittävässä arvontaspektaakkelissa, jonka palkintoina on mm. Kyllikkien omien kätösten tuotoksia. Kannattaa osallistua! Arvonta suoritetaan, kun palaamme kotimaan kamaralle, eli noin viikon päästä.