Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Marraskalenterin luukku 30

Se on sitten Marraskalenterin viimeinen luukku! Ja tänään päätimme toteuttaa monen kalenterin lukijan salaisen haaveen ja paljastaa itsestämme jotain, mitä kukaan ei koskaan ennen ole nähnyt tai kuullut.


Ensin raotamme Kyllikkien PinUp-menneisyyttä kuvamateriaalin valossa. Tässä legendaarisena kesänä -99 otetussa kuvassa nuorempi kyllikeistä poseeraa silloisen kesäauton Saabin nokkapellillä mummun vanhoissa alushousuissa ja pinkissä Marilyn-topissa! Kuumaa!
Saab oli siitä vekkuli auto, että siinä oli kaksi eri tankkia ja kun toisesta loppui bensa, se vaihtoi toiselle tankille. Ja silloin auto teki sellaisen jumalattoman nykäisyn, että niskat oli pari viikkoa jumissa sen jälkeen...
Kyllikkien varhaisiin autoiluvuosiin liittyi hauska tapa pitää "rekkarivihkoa", siis tyyliin Team Ahma (jos muistatte). Ei me mitään rekisterinumeroita siihen vihkoon kerätty, vaan kulloisenkin autoilukeikan sääolosuhteet, fiilikset, päämäärä ja kyytiläiset. Legendaarista settiä!

Sittemmin Hämeenlinnan yhteiskämpässä pidimme päiväkirjaa, vähän samassa hengessä. Josta nyt koottuja paloja...




26.9.2000 KÄSI! Meillä on hieno uusi kynnys kylppärissä, mutta meillä ei ole sulkeutuvaa kylppärin ovea.

11.10. Paavilainen pitää uskomatonta törinää seinän takana. Se kai niistää, mutta kuulostaa siltä kuin asunnossa olisi vähintään hevonen...AAMULLA: Perun puheeni hevosesta. Paavilaisen asunnossa on varmasti norsu.

25.10. Oltiin taidemuseossa ja siellä oli Warholista huolimatta hirvee vitutus päällä.

23.11. Hanna palaa tukikohtaan. Bunkkeri tyhjä, mutta onneksi jääkaappi täynnä.

18.2. Isometsä kärähti doupingista. Kuitunen hiihti kultaa. Mulla on rahat loppu. Köyhänä kiva olla.

202. Ny mää en enää jaksa!

12.3. Uimassa käyty ja hyviä lihoja bongattu. Uinti on hieno laji!

22.4. Linturetki onnellisesti takana, uusia vielä edessä. Kevään viimeiset rutistusviikot pitäisi vielä jaksaa. Takki on aika tyhjä.

24.4.
Keittiössä etelän hyönteiset
Stockmannin pastoista lehahtaneet
minun pääni ylle
ja käsieni alla tiskivesi
siinä kellun

Juustohöylä puree kiinni
veistää liian paksuja siivuja
minä en pidä niistä
eikä leipäkään

Ja hellalla eiliset makaronit
elävät omaa elämäänsä
tarttuen kiinni toisiinsa
peläten hetkeä jolloin
karistan ne roskapussiin

kurkku on terveellinen vihannes
sen pistän jääkaappiin
ja pyyhin tiskipöydän
sen pinnasta tulee kirkas,
tulee kirkas

21.10.2001 SexKoppelo 2001 on teemavuotemme nimi ja paljon miesvieraita on ehtinyt kylässä käydä.

29.10 Ihmeen vähän oon viime lukuvuotena valittanut miehen puutetta.Puutehan loppui 7.7. kun Teräsmies lennähti viitta hulmuten ja huoli mut.

14.11. Meidän fakpadi on metsän siimeksessä sotimassa, joten eroottinen lataus lottakanttiinissa on miinuksen puolella.

20.11. Joulupukilta toivon Fiskarsin vesuria ja ehkä flanellipyjamaa. Draken ja potkukelkka ovat seuraavina listalla, ehkä sitten eläkkeellä molemmat nököttävät kotipihassa?

7.1.2002 Räikkösen Kimi käytti tänään Jenniä varikolla, mulla on flunssa ja täällä haisee viemäriltä.

7.3. Mun mielestä Jasmin Mäntylä pitäisi jättää rauhaan!

27.3. Tiina ja Heidi pämppäs maanantaina 4 isoa olutta, pullon punkkua ja pullon valkkaria. Ne oli kännissä kuin käet! Ja kämppä ihan mahdottomassa kunnossa. Tiina muuten laatotti kylppärinkin uusiksi...

16.4. Tasan 2 viikkoa kämpän vuokrasopimusta jäljellä ja sit se on menoo...


FANTASTINEN KIITOS KAIKILLE KALENTERIAMME SEURANNEILLE!

tiistai 29. marraskuuta 2011

Marraskalenterin luukku 29

Marraskalenteri tarjoaa tänään kirjavinkkausta.
Koska nythän on hyvä vuodenaika lukemisen suhteen.
Tässä kolme kirjaa, joita voin lämpimästi suositella alkutalven lukemistoon!


Kate Jacobsin Lankakaupan Talvi on jatkoa lankakauppa-sarjaan, jossa ovat ilmestyneet aikaisemmin Pieni lankakauppa ja Lankakaupan tyttö. Takuuvarmaa kerrontaa, joka on tavallaan kepeää, mutta pistää samalla pohtimaan mitä sitä elämässä jättääkään jälkeensä.

Lucy Dillonin Paritanssia on uusin tuttavuuteni ja täytyy myöntää, että en ole vielä päässyt loppuun asti. Mutta jos on jo lukenut 2/3 kirjasta ja peilannut omaa elämäänsä sen kautta runsaasti, niin kirjan on pakko olla hyvä. Kirja kertoo erilaisista ihmisistä, jotka aloittavat parintanssiharrastuksen.

Deborah Smithin Omenan tuoksu kertoo hurmaavalla tavalla omenatarhan omistajan ja tämän pojan elämästä, höystettynä yhdellä Amerikan presidentin tyttärellä ja mielenkiintoisilla juonenkäänteillä.

Nämä kirjat eivät ole mitään maailmankirjallisuuden klassikoita, vaan ns. viihdekirjallisuutta. Mutta oikein hyvää sellaista. Joten kipin kapin kirjastoon tai kirjakauppaan!

ps. Kannattaa käydä Kuhmalahden kirjastossa jo ihan senkin takia, että siellä on hieno design-näyttely!

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Marraskalenterin luukku 27

Tänään sukelletaan naisen vaatekaapin syövereihin ja podetaan vähän huonoa omaatuntoa!
Kyllä marraskuussa voi vähän synkistelläkin...


Jos ette vielä ole huomanneet, niin me Kyllikit olemme sellaisia "piilomuodikkaita" ihmisiä. Me ei mennä pintamuodin mukana, vaan luodaan itse ihan oma "muotimme" päivän fiiliksen mukaan. Kukkamekoista tuulipukuihin ja saumasukkahousuista villapuseroihin.  Kaikki eivät vain aina tajua, että me ollaan muodikkaita...mutta sehän riittää kun me itse tiedetään se!!! Tämä kaikki ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö me täällä takametsien kuusikoiden kätköissä silti kuitenkin salaa tiirailisi mitä ihan oikealla muotisektorilla tapahtuu. Meidän isä kun on tehnyt elämäntyönsä tekstiilialalla, viimeiseksi Nansolaisena, niin hänelle tulee kaikenlaisia muoti/tekstiilialan julkaisuja. Niistä kaikkein kiinnostavin on MODIN -lehti. Meillä sen lukee koko perhe. Se esittelee suomalaisen muodin terävintä kärkeä ja uusia tuulia,  kansainvälisyyttä ja alan messuja unohtamatta. Viimeisimmässä numerossa oli karua kertomaa suomalaisen naisen vaatekaapin sisällöstä. Vai mitä tuumaatte tästä:


" Nykyajan naisilla on 40% enemmän vaatteita kuin kymmenen vuotta sitten, ja niihin suhtaudutaan entistä välinpitämättömämmin. Puseroita, tunikoita ja toppeja pidetään keskimäärin kuusi kertaa, ennen kuin ne sullotaan hyväntekeväisyysjärjestöjen vaatekeräyslaatikoihin. Järjestöt ovat pulassa kehnolaatuisten vaatekappaleiden kanssa, ne päätyvätkin joko energiajätteeksi tai pahimmassa tapauksessa kaatopaikalle."


Käsi ylös tunnistatko tässä jotain tuttua...? No, jokainen tekee joskus virheostoksia, mutta jos tällainen kertakäyttökulttuuri on vallitsevana punaisena lankana vaatehankintoja tehdessä niin hui! Mummu sanoi meille aikoinaan, ettei köyhän kannata ostaa halpaa. Eli huonoa. Mieluummin satsataan laatuun ja hankitaan vähemmän ja harvemmin. Se on  kestävän kehityksen mukainen valinta. Sitä yritetään noudattaa, vaikka pakko on välillä onkin lipsua tiukan paikan tullen.

Kyllikit raottavat nyt ensimmäistä kertaa hiukan vaatekomeroidensa ovia ja paljastavat muutamat ikisuosikkivaatteensa. Ne 1990-luvulla ostetut Puman tuulipuvut on kylläkin jo esitelty jossain remonttivaateosiossa...niistähän ei luovuta ikinä!


Yöpaitojen aatelia...
Villapaidalla on ikää ainakin 50 vuotta...
Läski-Volaselta saatu paita täyttää kohta 10 vuotta!
Suomi kassi on tilaihme ja mukavasti retro!
Nanson Lotto-mekko...
...Nanson punaista linjaa: Paulakukkaa, Kiurua ja pitsimekkoa...
...ja Golf-mekko...vaikkei me golfata...

Puntari: Levottomat 4?

Eilen oltiin tyttöjen kanssa ehkä maailman parhaissa pikkujouluissa. Paikalliset martat kokoontuivat p-joulujen merkeissä askartelemaan vanhaan tunnelmalliseen puukouluun. Kutsussa luki, että tuo mukanasi jotain askarteluun sopivia aarteita. Ja kyllä siellä melkoiset jumalten juhlat olikin, noin askartelun näkökulmasta tarkasteltuna: sammalta, jäkälää, havuja, vanhoja lautoja, vanerilevyjä, hilettä, huopaa, huovutusvillaa, kuumaliimaa, kimalletta, nauhoja, olkia, meriheinää ja vaikka mitä.
Ja arvatkaas, mitä minä tein. Istuin kaksi tuntia tasaisin takapuolin ja leikkasin vanhoista Kauneus&Terveys-lehdistä (v. 1964) paperia, jolla päällystin tyhjiä tulitikkurasioita. Ympärillä oli melkoinen runsaudensarvi kaikkea askartelukamaa, mutta tällä kertaa ei vaan irronnut. Yritin kyllä kaksikin kertaa alkaa koristella kranssipohjaa, mutta luovutin, kun tuntui pahalta. Likat kyllä ottivat ilon irti tapahtumasta, ja koristelivat kimalletähdillä niitä tulitikkurasioita "aarrelaatikoiksi".
Totesin, että mitäpä sitä itseään kiusaamaan. Jos ei huvita, niin ei oo pakko. Kun on kerran jo aikuinen ja saa itse päättää.

Viime aikoina itsetutkiskeluni on johdattanut siihen pisteeseen, että jonkinlainen suvantokausi elämässä on meneillään. Kesähän oli sellaista suoranaista koskiseikkailua liikuntatapahtumineen, Kirkastusjuhlineen ja mökkitalkoineen.Levottomat- elokuvan sanoin: mikään ei oikein tunnu miltään.
Hyvä asia on sinänsä se, ettei tunnu pahaltakaan. Juttelin yhden ystäväni kanssa justiinsa eilen siitä, että tavallaan sisällä olisi patoutunutta itkua sellaiseen kunnon vollausmaratooniin joka puhdistaa hyvällä tavalla sielua ja mieltä, mutta se itkukaan ei tule ulos. Ei, vaikka ajattelisi kaikkia maailman nälkäänäkeviä ja hiviin kuolevia lapsia ja laitoksissa viruvia vanhuksia.
Vastapainoksi surun/surullisuuden puuttumiselle, ei joulukaan aiheuta mitään hilpeitä megaväristyksiä sisimmässä, niin kuin yleensä tähän aikaan. Olen tyytynyt toteamaan, että sieltä se joulu tulee, hankkinut viisaasti Prisman asiakasomistajapäiviltä lahjoja -15% hinnalla ja pannut neljä kynttilää pöydälle adventinajan merkiksi.
Sentään viikko sitten pidetyissä naisten pikkujouluissa naurettiin niin urakalla, että ehkä siitä riittääkin riemua koko joulun odotukseen, ettei joka päivä tartte olla hilpeää.

Saiskohan näillä oireilla jo jonkun masennusdiagnoosin, jos menisi lääkärille valittamaan?
En kylläkään ole menossa, kun en ole masentunut. Se on vaan tämä marraskuu ja pimeys.
Illalla, kun saa saunan, kuumaa glögiä ja pääsee peiton alle oman kullan kainaloon, ei maailma ihan paskalta paikalta tunnu. Ihan sellaiselta tavalliselta vaan.
Ja sehän riittää.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Marraskalenterin luukku 26

Kun ulkona on synkkää ja myrskyisää, voi kaivaa kirjahyllystä runokirjan ja syventyä sen ääreen sohvalle. Tai nojatuoliin. Tai sänkyyn.
Itse palaan säännöllisesti kahden runoilijan tuotantoon. Molemmat runoilijat ovat jo valitettavasti kuolleet, mutta tuotanto elää! Kiitos Tommy ja Juice!

Juicen runokirja Aika jätti tuli mieleen jostain syystä eilen.
Ja koska joulu lähestyy ja jouluna aina kohistaan siitä yhdestä neitsyestä, niin ajattelin jakaa tässä marraskalenterissa yhden neitsyeen liittyvän Juicen runon ja muutaman muunkin helmen Aika jätti -kirjasta.



VIISAS NEITSYT

Parempi on hukata neitsyytensä ääliölle
kuin pitää sitä hänelle säästössä.

---------------------------------------------------------


SUUNNISTAUTUJA

sinussa osaan suunnistaa
            tunnen jokaisen rastin,
                         tunnen metsiköt, tiheiköt,
mättäät ja luolat
                                minä tunnen sinut hyvin
                                             en tiedä sinusta mitään


---------------------------------------------

IKÄVÄ
Missä lienevätkään sinun onkalosi,
      missä taipeet,
                      kaipaan jokaista hiustasi
erikseen.

Yöllä puut
                              huojuvat taivasta vasten.
                              Minun on sinua ikävä.

----------------------------------------------

III

En puhu kenellekään.
Yksikään ei puhu minulle.

Teen työni yksin, asun yksin,
katson unet yksin, vaikka
tosi on yhteinen.

Miksi pitäisi tavata uusia ihmisiä,
kun entisistäkin
sietää korkeintaan puolet.

--------------------------------------------------------

VIERASKOREUS
Mikä se on muita miellyttäessä?
Itsensä kanssa joutuu olemaan
koko ajan.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Marraskalenterin luukku 25

Ihan vaan itseäni ja teitä kiusatakseni marraskalenterin luukusta löytyy tänään
nizzalaista aurinkoa ja Kyllikit välimerellisissä tunnelmissa.
Those were the days...







Toisikohan joulupukki tänäkin vuonna lentoliput Nizzaan?
Ja varmistaisi, että kun me ollaan siellä piknikillä, meillä on yhtä hyvän maisemat kuin viime reissulla!

torstai 24. marraskuuta 2011

Marraskalenterin luukku 24

Jäikö kalavelkoja kätilölle?

Elettiin jotain kummaa kesää 1990-luvulla. Aitoossa pidettiin silloin legendaarisia RokkiJamboreita, joille saapui sankoin joukoin tötterötukkia ja kellohelmoja ympäri Suomea. Musa ja meininki oli rentoa ja menevää. Otsikkona olevan lauseen tokaisi minttuviinan karhentamalla äänellä Jamboreiden vakiokävijäystävämme Jussi. Tiina tuli jossain yhteydessä Jamboreilla sanoneeksi, että hänellä on aivan kamalan näköinen napa. Jussihan tietysti halusi nähdä sen heti, ja rupesi kiskomaan Tiinan paidanhelmaa ylös ja tivaamaan, jäikö hänellä navan takia kalavelkoja kätilölle. Tätä tapahtumaa todisti ystävämme Riina, joka nykyään tunnetaan ystäväpiirissä lisänimellä Turmion Kätilö.

Tämä marraskalenterin luukku on omistettu Riinalle ja kaikille niille muillekin Kanta-Hämeen Keskussairaalan kätilöille, lääkäreille, sairaanhoitajille ja sairaalahenkilökunnalle, jotka pitivät minut ja pikkumiehen elävien kirjoissa yllättävien käänteiden aikana. Ensimmäiset viisi päivää sairaalassa olivat tähänastisen elämäni kamalin kokemus. Silti tämä enkelilauma siellä sairaalassa hoiti meitä molempia niiiin ihanasti, lämmöllä, huumorilla ja sellaisella huolenpidolla, ettei olo missään vaiheessa tuntunut turvattomalta vaikka en oikein enää mistään mitään tajunnutkaan. Myös isukista pidettiin hyvää huolta, huomioitiin, informoitiin ja opastettiin. Henkilökunta niin polin, synnärin, leikkaussalin, heräämön kuin osastonkin puolella teki kyllä kaikkensa että meikäläisen vointi lähtisi kohti parempaa. Jopa ruokapuolen täti tuli sektion jälkeisenä aamuna henkilökohtaisesti onnittelemaan aamuvellin kanssa sanoilla: Kuulin että teille syntyi eilen ihana pieni poika, onnea oikein paljon! Se veti kyllä sanattomaksi. Nämä ihmiset siellä sairaalassa eivät olleet siellä vain töissä, vaan he todella tekivät työtään koko sydämellä.


Tästäkään hetkestä ei itselläni ole mitään muistikuvaa, mutta hyvä että on edes valokuva!

Elämän ensimmäistä viikkoa ihmetellään vielä sairaalassa.
Pikkumiehen kanssa ollaan oltu nyt kotosalla reilut kaksi viikkoa ja elämä on asettunut mukavasti uusiin uomiinsa. Poika kasvaa ja äitikin tokenee jo hyvää vauhtia. Kotona on ollut aikaa miettiä kaikkea sitä mitä tapahtui nopeasti ja täysin yllättäen. Kiitoskin tuntuu niin pieneltä sanalta tämän kaiken rinnalla. Ei jäänyt kalavelkoja kätilölle. Tuntuu, että jäin elämäni velkaa.



KIITOS!!!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Marraskalenterin luukku 23

Marraskalenteri on ollut tähän asti kovin hiljainen,
mutta tänään sieltä kuuluu musiikkia.
Ja tämä musiikki sinkoaa Kyllikit (ja varmaan monet muutkin) suoraan takaisin 1990-luvun loppupuolelle, siihen aikaan, kun televisiosta töllötettiin iltapäivisin Jyrkiä ja sen musavideoantia ja luukutettiin vanhan Saabin autostereoista c-kasetilta hittibiisejä.
Samoihin aikoihin löi itsensä läpi yhtye, jolla on Kyllikkien sydämessä aivan erityinen asema. Ja tämä musavideo on kyseisen yhtyeen parhaimmistoa, tai siis suorastaan paras.
Niin, että terkkuja vaan Tonille ja Sipelle! Vii lav juu!



Ps. Lukekaapas Pasi Kostiaisen kirjoittama Maalin alta -kirja, joka kertoo Apulannan uran alkuvaiheista. Legendaarista settiä!

tiistai 22. marraskuuta 2011

Marraskalenterin luukku 22

Tänään, tavallisena tiistaiaamuna, Marraskalenteri paljastaa sisälmyksistään ison annoksen järkytystä!
Käväisin viattomin mielin Väestörekisterikeskuksen nettisivuilla vilkuilemassa, kuinka monta Mairea ja Saimaa on tänä vuonna kastettu.
Jostain syystä syötin etunimihakuun myös oman etunimeni ja hakukone paljasti, että Tiina-nimi on suorastaan kuolemassa sukupuuttoon. Vain 5 ihanaa tyttölasta on tänä vuonna saanut
ekaksi tai tokaksi nimekseen Tiinan!
Mitätäätämmönennytoikeinon? Tiinahan on kautta maailman sivun ollut yksi kauneimmista nimistä!
Hanna-nimisiäkin on tälle vuodelle sentään kastettu jo reilut 60...Ihmettelen!

Käypäs katsomassa oman nimesi kohtalo osoitteessa www.vrk.fi!

maanantai 21. marraskuuta 2011

Marraskalenterin luukku 21

Marraskalenterin luukku 21 on "iltajulkaisu", joka voi viedä unet makeanhimoisilta lukijoilta. Tämä resepti jatkaa samaa tuntuisaa linjaa kuin Saatananperkeleenhyvä Juustokeitto. Helppo, nopea ja toimii. Marraskuusta ei selvitä millään marenkihötöillä jos jälkkäreitä valitaan.
Tätä herkkua voit tarjota vaikka Saatananperkeleenhyvän Juustokeiton jälkkärinä. Tai ihan pikkujoulumeiningillä. Tai vaikka joulupöydässä! Ohjeella voit valmistaa myös jälkiruokia pieniin annosmaljoihin! Pahoittelemme kakun kuvan puuttumista. Kakku tehtiin lauantaiksi, mutta se syötiin nopeammin kuin arvasimmekaan. Kamera ei ehtinyt menoon mukaan. Mutta saattepa reenata vähän mielikuvitustanne tällä kertaa...ja onhan toi puolukka ihan nätti noissa adventtikransseissakin...



Ihanhelvetinhyvä Puolukkakakku

Pohja:
100g pipareita
100g kaurakeksejä

Murskaa keksit ja sekoita niihin sula voi. Painele irtopohjavuuan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.


Täyte:
1prk kuohukermaa
2dl maustamatonta jogurttia
2dl puolukkasurvosta
1dl sokeria (mikäli käytät survoksen sijasta puolukkahilloa, laita vähemmän sokeria)
5 liivatelehteä

Vaahdota kerma. Lisää jogurtti, puolukkasurvos ja sokeri. Liuota kylmässä vedessä pehmitetyt liivatelehdet tilkkaan kiehuvaa vettä ja lisää ohuena nauhana  täytteeseen hyvin sekoittaen. Kaada keksipohjan päälle, tasoita ja laita hyytymään jääkaappiin pariksi tunniksi.


Pinnalle:
200g (4dl) kokonaisia puolukoita
1dl kuumaa vettä
1/2dl hyytelösokeria

Ripottele puolukat hyytyneen kakun päälle tasaisesti ja valmista sokerikiille paketin ohjeen mukaan. Sivele kiille pullasudilla tai kaada suoraan kattilasta puolukoiden päälle. Anna hyytyä jääkapissa vielä 3-4 tuntia.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Marraskalenterin luukku 20

Sunnuntaiaamu valkeni pakkashuuruisena pienen auringonkajon myötä. 

Tällainen aamu on tunnelmaltaan Talvinalleaamu

Tämän päivän luukusta löytyy pieni ripaus Kyllikkien lapsuutta yhden suosikkikirjan muodossa. Kirja on vuodelta 1974. 
Tunnistatko?

















Sen pituinen se.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Marraskalenterin luukku 19

On... 
...leivottu piirakkaa tarjolle...
...haettu aurajuustoa ja pipareita kaupasta...
...kolattu kaikki suurimmat tavararöykkiöt nurkista sänkyjen alle...
...viritelty valmiiksi lyhdyt ja kynttilät...
...haettu alkosta punaviiniä ja kaupasta glögiä...
...postitettu kutsut ajoissa...
...kaadettu metsästä kuusi ja viritetty se terassille valojen kera...
...aloitettu savusaunan lämmitys heti aamusta...
...viety sikspäkillinen luomujouluolutta kellariin viilenemään...
...ja hankittu yöpaikka miehelle ja lapsille mummulasta...
...on siis aika avata marraskalenterin 19. luukku ja
pitää naisten oma pikkujouluilta!



perjantai 18. marraskuuta 2011

Marraskalenterin luukku 18

Tänään Kyllikkien Marraskalenteri haastaa teidän kaikki kuvaruutujen takana köllöttelevät sohvaperunat Kuntoilemaan Kotona!
Tämä mainio opasvihko 80-luvulta innostaa meidätkin varsinaiseen jumppamaratoniin, eli ei muuta ku tennissukat puoleen sääreen ja polvea nostamaan!



Ja koska edessä on ehkä yksi kiivaimmista pikkujouluviikonlopuista, on aiheellista jakaa myös opasvihkosessa ollut valistusosa kaikkien meidän kesken!


Mukavaa viikonloppua ja marraskuun 18 päivää!


torstai 17. marraskuuta 2011

Marraskalenterin luukku 17

Kun sitä pakkasta ei vieläkään kuulu, voi odotellessa vaikka huoltaa sadetakkinsa tällä oivallisella niksillä!



(Kyllikit eivät vastaa mahdollisista ongelmista/vahingoista/vaaratilanteista...)

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Puntari: Unelmia






Kaksi vuotta sitten päätin, että muutan aina marraskuuksi Lappiin pakoon pimeyttä ja synkkyyttä. Viime vuonna muutto jäi työtilanteen vuoksi ja tänä vuonna olin unohtanut koko suunnitelmani.
Lapissa on yleensä marraskuussa jo täysi talvi päällä. Mutta ei tänä vuonna sielläkään hääviä ole. Ylläksen säätietojen mukaan tälläkin hetkellä sekä huipulla että kylissä on lämpöasteita. Että ihan hyvä, että en sinne muuttanut. Sama harmitus siellä olisi ollut pinnassa kuin täälläkin.

Voi että kuinka sitä kaipaakaan lunta! Ihan jo tietysti valoisuuden vuoksi. Ja ettei tonneittain kuraa kulkeutuisi sisälle. Ja että lasten ulkovaatteet pysyisivät puhtaina. Ja että pääsisi hiihtämään.
Viime vuonna meitä kyllä hellittiin hiihto-olosuhteiden puolesta. Jo silloin ajattelin, että tuskin enää tällaista talvea tulee (minä ja pessimisti ei pety -luonteeni...), mutta salaa haaveilin metrin hangista tällekin hiihtokaudelle.
Voihan ne hanget sieltä vielä tulla, mutta ensin saisi maa kunnolla jäätyä. Joskus aikaisemmin ollaankin kirjoiteltu tänne blogiin, että me Kyllikit ollaan sellaisia ääriolosuhteiden ihmisiä. Herätään henkiin vasta, kun tilanne kiristyy äärimmilleen. Niin että parin päivän lumimyrsky saisi aikaan pelkästään hurraahuutoja! Jos tiet olisivat tukossa ja sähköt poikki, tulisi vihdoinkin ehkä syötyä kuiva-ainevarastot tyhjiksi ja poltettua komeroihin kätkeytyneet kynttilät loppuun.

Marraskalenterin luukku 16


Lähestyvää joulua voi lähestyä hyvin monella tapaa. Eikä ruoka ole niistä huonoin. Tässä yhdistetty ruoka&askarteluvinkki hulvattomasta Paskamutsin plokista. Takuuvarma piristys jos huumorintajua riittää näin marraskuulle!!! Tosikot älkööt vaivautuko...

Paskamutsin plokin löydät TÄÄLTÄ.

Kuva ja alla oleva teksti: Paskamutsin blogi


 Joulu seimi kuva-elma
Nyt kun kaikki pipar kakku talot ja sen sellaiset on ihan passe ja viime sesonkia, kun pitää karpata ja vähetään hiili hydraatteja ja jalanjälkeä niin tässä olisi tällainen ravitsemuksellisesti parempi joulu tunnelman tekijä. Proteiini pitoinen joulu kuvaelma, eikä mitään turhia hiiliä. Ellei pala karrelle.

Resepti: ihan oman maun mukaan muovaillaan nakeista ja lihasta seimi, jeesus vauvat sun muut ja laitetaan ne riisien päälle vuokaan. Paistetaan uunissa kunnes ei ole mustaa vaan kypsää.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Marraskalenterin luukku 15

Aika monissa blogeissa kohistaan Krista Keltasen joulukorteista. Valokuvaaja onkin onnistunut vangitsemaan jouluisia tunnelmia kuviinsa, ainakin niiden muutaman version perusteella, joita olen bongaillut.

Meidän superihana ja -lahjakas äitimuori on jo kahtena jouluna maalannut itse joulukortit, eikä tämäkään vuosi tee poikkeusta. Jo keväällä sovimme, että tänä vuonna äiti maalaa kuvat ja minä kehittelen niihin tekstit. Ja nyt on syntynyt valmista (onhan ekaan adventtiin vielä reilusti aikaa...)

Tässä siis teille Marraskalenterin viidennentoista luukun takaa vilkaisu yhteen meidän yhteistekeleeseen.


Kortteja (seitsemää erilaista) myydään sitten tuttaville, muutamilla joulutoreilla ja tilauksesta vaikka kenelle!