Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

tiistai 24. tammikuuta 2017

Halkomäki: Metsästä pöytään


Hirvi, tuo metsiemme kuninkaallinen kruunupää! Meidän ruokapöydässä otus on näytellyt pääosaa jo varhaisista lapsuusvuosista lähtien, ja yhä edelleen se on parasta lihaa mitä tiedän! Luomua ja lähiruokaa. Äidin tekemä hirvisoppa tai -pata, isän valmistamat hirvipihvit kermasipulikastikkeessa. Hirvipaisti. Ja vaikka mitä. Yllättävän monelle hirvi, tai riistalihat yleensäkin, ovat täysin vieraita raaka-aineita keittiössä. Meille taas oli aikanaan eksoottista ostaa lihaa kaupasta, silloin harvoin kun sitä johonkin ruokaan jauhelihana tarvittiin. Pieninä nööseinä oltiin jo Tiinan kanssa metsästysmajalla nylkemässä hirviä isän mukana, eli jollain umpitylsillä puukontapaisilla siellä eroteltiin luita nahkoista ja kalvoista. Lopulta oppi meni pitkälle ja meille karttui siellä sekä kotikeittiössä iän myötä melko kiitettävä lihojenkäsittelytaito.


Hirvi tykkää hauduttamisesta ja lempeästä lämmöstä. Se suorastaan rakastaa leivinuunia ja sen jälkilämpöä! Meillä kun on keittiössä tuollainen takkaleivinuuni, niin sinne on helppo laittaa lihat tai vallan pata-ainekset hautumaan. Kovassa lämmössä äkkipikaisesti valmistettu palapaisti menee helposti kategoriaan PURUKUMILIHA, kokeiltu on. Myös liian kuumassa tai kauan paistettu hirvipaisti on kuivaa ja valjua. Moni yrittää liotella hirvestä sitä voimakasta riistan makua pois erilaisten marinadien avulla, mutta minusta se on jotenkin pöljää. Metsän elävän pitää maistua metsän elävältä. Nautaa saa lähisiwastakin! Riistaruuista suosikkejani ovat myös peura ja villisika. Jäniksiin en niin ole saanut makua, vaikka niitäkin meillä on silloin tällöin syöty. Tämä johtunee ehkä siitä, että jänikset ovat liian suloisia syötäviksi...


Riistaruoka on yksinkertaista ja liha kaipaa kaverikseen puhtaita suomalaisia perusmakuja. Peruna, porkkana, punajuuri, sipuli ja valkosipuli. Suola, pippuri, laakerinlehti. Sen metsäisiä ystäviä ovat katajanmarja, puolukka, karpalo, suppilovahvero ja mustat torvisienet. Lisäksi voita ja kermaa. Ei oikein voi epäonnistua! Keralle pataleipää tai ruisleipää, juomaksi hyvä punaviini tai olut vesilasin vierelle. Ai nam!



Näissä kuvissa valmistui jostain reseptistä sovellettu hirvi-punajuuri-suppilovahvero-omenapata, joka loppuhuipennukseksi sai sekaansa fetakuutioita. Toimi!

torstai 19. tammikuuta 2017

Halkomäki: Keittokirjan lisälehdillä


Viime päivinä ollaan äidin kanssa vietetty sellaista arkistonhoitajaelämää. Istuttu meidän keittiön pöydän ääressä tutkimassa vanhoja keittokirjoja ja reseptejä. Edessä kahvimuki ja pinoissa ruskealla voimapaperilla päällystettyjä isomummuni keittokirjoja. Samaisen Hilman, pitokokin, josta kirjoitin aikaisemmin Martta-asiaa. (Klik!) Pinon suurimmat kirjat ovat tutut Keittotaito sekä Kotiruoka, mutta muutama pienempikin mahtuu joukkoon.


Kotiruoka vuodelta 1913, kun Hilma oli juuri avioitunut Fransin kanssa ja sukunimeltään Sivula.

Muistiin on kirjoitettu myös Kyllikin kakku. Pitääkin kokeilla!


Hilman keittokirjojen avaaminen on aina sukellus historiaan. Ei pelkästään siksi, että ruoka- ja leivontaohjeet ovat vuosien saatossa muuttuneet, vaan myös kaiken kirjoihin talletetun oheismateriaalin vuoksi. Sivujen välissä ja ruskean voimapaperin taitteissa ovat säilyneet niin kahvikutsukortit, hääkutsut, kuolinilmoitukset, postikortit, joulutervehdykset, lauluvihkot, lehtileikkeet kuin kokouskutsutkin. Kirjojen kansilehtiin on liimailtu mietelauseita ja kirjattu ylös lääkkeiden nimiä aina pukamavoiteista hevosen hiertymiin, sian lääkkeeseen (etikkaa maidon sekaan, sama lääke sopii angiinaan), niveltulehduksiin ja lasten ihottumiin.
Kirjojen kieliasu on nostalgisen hurmaava, pidetään kahvikekkereitä ja leivotaan kaakkuja joihin tulee suudaa ja kristallisokeria. Toisaalta sieltä löytyy ruhojen paloitteluojeet niin kanalle, lampaalle kuin naudallekin.
Tarkoituksenamme on ollut selailla sopivia ohjeita kesän Sadan sortin päiväkahveille, mutta todellisuudessa suurin osa ajasta on mennyt näihin kirjojen välissä piileviin aarteisiin tutustuessa.




Haapamäen Kartanon vaarin hautajaisten muistovärssykin on pysynyt tallessa!

Isoisomummulle Ruotsista lähetetty kortti!

Sukulaismies tämä herrastuomari.



Yhden Sivulan kaupan keskeneräisen rätinkivihkon sivuille Hilma on kirjoittanut reseptejä, mutta ainakin käsialan perusteella myös joku toinen on vihkoa täyttänyt. Vihkon loppupuolen resepteihin Hilma on tarkkaan kirjannut lähteet; mistä resepti on saatu, keneltä, millainen historia sillä on jne. Monia eri leivontakilpailujen voittajareseptejä vihkosta löytyy myös.






Kirjoja selatessa ei tarvitse ihmetellä, mihin ennen vanhaan ihmisten aika kului. Kaikki piti tehdä itse, alkaen voista, jauhoista, kermasta, perunajauhoista, korppujauhoista ja hienosta sokerista. On siinä ollut askaretta Hilmallakin pitokokkina! Ja sitten puulämmitteisissä uuneissa paistaa kaikki. Kun ei ollut kylmäsäilytystiloja, niin kotileivonnaisissa suosittiin hyvin säilyviä sortteja, eli korppuja ja pikkuleipiä. Äidin kertoman mukaan Hilmallakin oli komerossaan suuri peltirasia, jossa hän pikkuleipiä säilytti.



Erään keittokirjan välistä löytyi pieni taitettu paperi, joka paljastui kutsuksi. Naisylioppilaiden kristillinen yhdistys kutsui koolle maamme oppikoulujen tyttöjä yhdenteentoista kesäkokoukseensa Oriveden kansanopistolle kesäkuussa 1919. Siis melkein sata vuotta sitten! Tervetulleita olivat 14 vuotta täyttäneet oppikoulujen tytöt, ja osallistumismaksu oli 40 markkaa.
Kokouksen tarkoituksen kuvaus herätti meissä suurta hilpeyttä. Me tällä 2010 -luvulla elävät ihmiset kun valittelemme ainaista ja kasvavaa kiirettä pirstaleisessa maailmassa ja etsimme sen vastapainoksi sopusointua ja eheyttä mitä erilaisemmin tavoin. Mitä tekivät nuoret naiset viime vuosituhannen alussa? Elivät suuren rikkinäisyyden ja kuumeisen kiireen aikaa, kaivaten sisäistä sopusointua ja eheyttä!





Keittokirjan lisälehdiltä löytyi siis meitä kaikkia helpottava tieto. Oli aika mikä tahansa, niin kiire on  ja ihmismielet rikkinäisiä. Jokaisen aikakauden ihmisillä kuitenkin melko lailla samat murheet, mittakaava ja asiayhteydet vain vaihtelevat. Nelipäiväisessä kokouksessa vaikutti olleen niin tiukka päiväohjelma, että kiirettä sielläkin piti.  Toki väliin mahtui myös asiaan kuuluvia hartauksia.
Sitä, oliko Hilma kokouksessa, emme tiedä. Edellisenä vuonna hän oli juuri menettänyt sekä miehensä Fransin että molemmat pienet lapsensa, Taiston ja Helenen. Aikansa edistyksellisenä naisena ja yhteiskunnallisesti aktiivisena ihmisenä hän saattoi hyvinkin olla osallistujana.


Vanhoissa keittokirjoissa on paitsi näitä hauskoja yllätyksiä, myös todella paljon tietoa ja oppia kotitalouksien hyödyksi. Mitä niistä ei löydy, sitä ei tarvitse osata! Onko sulla hyllyssäsi vastaavia aarteita menneiltä sukupolvilta? Pidä tallessa!

Tähän loppuun laitan vielä hiukan helpotusta kaikille perheenemännille, jotka painivat ikuisen ruokalistaongelman kanssa. Joku on miettinyt valmiiksi listan juuri talviajan ruokavaliota ajatellen! Myös potilaille löytyy omia ruokavinkkejä tällaisen tautisen ajan avuksi. Hiiteen pitsa ja purilaiset, vanhassa vara parempi! Satavuotiaan Suomen alkutaipaleella syötiin yksinkertaisesti mutta hyvin!

Siitä sitten vain kokkailemaan viikonlopuksi talvisia herkkuja!









lauantai 14. tammikuuta 2017

Puntari: Arjen aloitusta






Maanantaiaamuna taisin huokaista aika syvään, painaa leuan rintaan ja suunnata kohti uusia pettymyksiä...siltä ainakin vuoden ensimmäisen arkiviikon alkaminen tuntui. Vaan tällä kertaa saikin ihminen yllättyä positiivisesti!
Vaikka kalenteri näytti ylibuukatulta synttäreineen, harrastuksineen, oikojakäynteineen, palavereineen jne, niin eilen rojahdin sänkyyn varsin tyytyväisenä mukavan viikon jäljiltä.
Hengissä selvittiin!

Oikeastaan oli ihan kivaakin vaikka kiirettä piti. Työt asettuivat heti omaan uomaansa, oppilaat vaikuttivat levänneiltä ja motivoituneilta, aloiteltiin yhtä mielenkiintoista projektia ja päästiin liikunnassa luistelemaan. Varsin mukava kouluviikko, vaikka netti olikin koululta alkuviikon poikki. Onnistumisten piikkiin pystyi laskemaan myös sen, että kukaan maanantaisella käsityötunnilla ei alkanut itkeä, vaikka se silmukoiden luominen ja neulominen ei ihan heti välttämättä onnistunutkaan. 

Eilisen päivän huippuhetki oli Mairen oikojakäynti. Alaraudat poistettiin jo nyt ja oikoja kertoi, että niskavedon suhteen mennään myös loppumetreillä. Sitkeä ja sinnikäs jokapäiväinen rautojen pitäminen on muokannut purukalustoa todella nopeasti, ja oikomishoitoa ei enää kauan tarvitse jatkaa. Kyllä meitä molempia hymyilytti, kun päästiin terkkarin ovesta ulos.

Illan kahvakuulatunti toi eilen hien totaalisena niagarana pintaan. Etenkin jalkasarja oli sellaista henkistä kärsimystä, mutta siitäkin selvittiin. Kotona saunan lauteille kipusin tutisevin jaloin ja mietin jo, miten selviän ensi viikon tunnista. Tuliko suunniteltua vähän liian heavy ohjelma heti vuoden avauskerralle... :-D

Liikunnasta on tullut mukavaa energiaa ja uutta virtaa tähän alkuvuoteen. Meidän paikallinen urheiluseura täyttää 90-vuotta maaliskuussa ja haastoi kaikki jäsenensä liikkumaan 90 kilometriä siihen mennessä. Kilsoja kerätään kilsajahti.fi-sivustolle ja kummasti se vaan motivoi lähtemään kävelylenkille, kun saa sen päätteeksi kirjata suorituksia johonkin ylös. 
Tänään aamulla kävelin 5 km lenkin josta osan metsässä hakkuu-uraa pitkin. Oli tosi kaunista, kun puissa oli ohut lumikerros. Längelmäveden rannassa oli hiiren hiljaista. 
Suosikkilenkkini on kuitenkin Laipan erämaan reunaa osittain menevä metsäpolkua ja tietä yhdistelevä 10km lenkki. Ehkä huomenna aamusta sitten sinne...nyt on kyllä niin petollisen liukasta, kun lumikerroksen alla on jää, että varovainen saa olla.

Tällä viikolla juhlittiin Saiman 8-v synttäreitä. Maanantaina olivat kylässä kaverit koulusta ja menoa ja meininkiä riitti iltapäivän ajan. Sakari päivysti tilannetta urheasti ja järjesti makkaranpaistoa ja muuta aktiviteettia siihen asti, että pääsin töistä (en pitänyt mitenkään kiirettä...). Mun tehtäväksi jäikin sitten klassikkoleikin vettä kengässä opettaminen.
Tiistaina tarjottiin isovanhemmille kahvit, salaatit ja patongit. Päädyttiin tällaiseen suolaiseen juhlatarjoiluun, koska joulu herkkuineen oli niin lähellä ja kaikilla mielessä vähän kevyempi vuoden aloitus. Suklaakonvehdit tietty kuuluivat jälkiruuaksi. 
Lahjaksi Saima sai kaikkea mukavaa. Mieluisin taisi kuitenkin olla mummulta ja tädiltä saatu Munsalan kansallispuku, jolle varmasti näin Suomi100-vuonna tulee runsaasti käyttöä. Pientä tuunailua puku vaatii, mutta sopii kyllä tyyliltään Saimalle kuin nenä päähän!

Sellaista vuoden ensimmäiseen arkiviikkoon. Huomenna vielä vähän lisää synttärijuhlintaa ja liikuntaleikkikoulun pitämistä 3-6-vuotiaille. Tänään heräsin aamulla kurkkikipuun ja päänsärkyyn, mutta toivottavasti kyseessä on vain ohimenevä oireisto ja tammikuu saa jatkua hyvissä tunnelmissa!


torstai 12. tammikuuta 2017

Halkomäki: Kukkopillitalon kakkuohjeita ja aamun ajatusvirtaa


Terveiset täältä kukkopillitalosta! Nyt jo kolmatta vuorokautta myrskypuuskat pistävät parastaan ja vanha talo mäen päällä saa siitä oman osansa. Viimeiset kaksi yötä on mennyt meni aika hatarilla unilla. Viime yönäkin yläkerrassa vinkui ja ujelsi, vihelsi ja ryskyi vimmatusti kun tuuli pamautteli massaansa täydellä voimalla talon päätyyn. Siinä sitten pimeydessä itsekseni mietiskelin, että lentääkö ne ikkunalasit sisään nyt vai heti. Ihme kyllä, toistaiseksi vielä ehjinä! Mutta niin kauhea konsertti oli läpi yön, että koko porukka nukkui huonosti. Kukkopillitalo. Ja kyllä, sähkökatkoja odotellessa!


Hatarista unista ja vähän väsyhköstä naamataulusta saankin sitten kivan aasinsillan...kakkuihin! Väsyneenä kun usein tekee mieli makeaa, eiks je? Onneksi tänäänkin kaapistä löytyy vähän joulusuklaiden jämiä....
Ennen joulun pyhiä leivoin muutaman kakun myyjäisiin ja pyhien mentyä leivoin lasten kanssa kotiinpaluukakkua. Nämä kaksi eri kakkua painivat sarjassa superhelpot ja nopeat. Sekoitellaan vaan! Ja helposti muokattavia ovat myös. Niitä harvoja leivonnaisia mitä lastenkin kanssa saa ilman suurempia hermoromahduksia tehtyä. Ja mikä parasta, näiden kanssa ei oikein voi epäonnistua!



Maustekakku


200g voita
5dl vehnäjauhoja
3 374dl sokeria
1 1/2tl ruokasoodaa
1tl kardemummaa
1tl kanelia
1tl inkivääriä
1tl pomeranssinkuorta
1tl neilikkaa
1/2tl maustepippuria
2dl maitoa
2 munaa

Sulata voi ja jäähdytä. Sekoita kuivat aineet keskenään. Riko munien rakenne kulhossa, lisää maito ja voisula, kaada kuivien aineiden joukkoon. Sekoita tasaiseksi.
Voitele ja jauhota 2 litran rengasmallinen kakkuvuoka, kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta.
Paista 175c uunin alimmalla tasolla 55-60 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla, mutta varo paistamasta liian kuivaksi.
Anna kakun köllötellä vuoassa 15 minuuttia ennen kumoamista. Jäähtyneen kakun päälle voit sihdata tomusokeria tai laittaa samaa päällistä kuin seuraavassa ohjeessa mainitaan. Kakku säilyy hyvin peitettynä jääkaapissa ainakin viikon.


Kahvinen kotiinpaluukakku


250g voita
1dl kaakaojauhetta
1dl vahvaa kahvia
3dl sokeria
200g jogurttia (kahvi, maustamaton, tms.)
3 munaa
5dl vehnäjauhoja
(pähkinä- tai mantelirouhetta)
1,5tl kanelia
1,5tl inkivääriä
1/2tl neilikkaa
2tl leivinjauhetta
1/2tl suolaa

Sulata rasva, lisää kaakaojauhe ja kahvi, sitten sokeri, jogurtti ja munat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan (n. 2l) ja paista 200c 45 minuuttia tai kunnes kakku on tikulla kokeiltaessa kypsä. Anna jäähtyä.

Kuorrute
(riittää kahteen kakkuun)
100g tummaa suklaata
1prk (397g) kondensoitua maitoa
koristeeksi marjoja

Paloittele suklaa, kuumenna kattilassa maitoa ja suklaapaloja kunnes suklaa on täysin sulanut. Älä keitä. Valuta hieman jäähtynyt kuorrute kakun päälle ja koristele marjoilla.


No mites se uusi vuosi on sulla vierähtänyt käyntiin? Onko hyvät pöhinät? Meillä ollaan rauhaksiin palailtu arkeen ja sopeuduttu etelän elämään ja vähäiseen lumeen. Onneksi meidän kotiinpaluupäivänä oli täälläkin taas pakkasta ja maa valkoisena, ja siitä eteenpäin saatiinkin kunnon lumipyryä ja pakkasia muutaman päivän ajan. Kiva on olla kotona ja käynnistellä harrastuksia ja punoa juonia uudelle vuodelle. Loma pohjoisessa meni sairastupaa pitäessä, mutta oli silti hyvä loma!

Olen kyllä ihan hirmuisen innoissani tästä alkaneesta Suomen synttärijuhlavuodesta! Kerrankin Suomessa tapahtuu jotain isosti, ja aina Hangosta Petsamoon juhlitaan kokonainen vuosi. Tai no ei ihan Petsamoon, mutta sinne päälaelle kuitenkin. Jotenkin tuntuu että suomalaiset on aika vaisuja juhlijoita, jos verrataan vaikka tuohon läntiseen naapurimaahamme. Nyt meillä on kyllä näytön paikka!  Aitoossa meillä Martoilla on muutamia juhlavuoden tapahtumia, joista eniten odotan heinäkuisia "Sadan sortin päiväkahveja", jotka tarjoillaan Martan päivänä täällä upeimmassa mahdollisessa miljöössä, Knaapin tilalla. Juuri siellä, missä minä lapsuuteni olen viettänyt lehmien keskellä ja navetan puuhissa Sirkka-emännän kanssa. Kokonaan remontoidut rakennukset ja kaunis pihapiiri huokuvat vanhan ajan kartanotunnelmaa ja ovatkin näin upea paikka juhlakahveille. Valmistamme sinne tosiaan sataa erilaista tarjottavaa sadan vuoden herkkukimarasta. On siinä puuhaa, mutta yhdessä tekeminen on niin tosi mukavaa! Ja muitakin mukavia tapahtumia täällä piisaa. Kyllikit koittavat erityisen aktiivisesti kiertää kotiseudun juhlavuoden kekkereitä helmat hulmuten, joten raporttia pukkaa tänne plokiinkin varmasti kerran jos toisenkin!


Muuten vuosi on vailla sen suurempia suunnitelmia. Mitään isompaa ei ole tiedossa henkilökohtaisella tasolla, katsotaan mitä elämä tuo tullessaan. Tarkoitus olisi pitää hyvää huolta perheestä, läheisistä ja parempaa huolta itsestä kuin aikoihin. Etenkin sydämestä. Se on raasu ollut lujilla. Toivon terveyttä, iloa ja tasapainoista elämää. Onnihan minulla jo onkin!
Jos jotain oikein todella saisi toivoa, niin toivoisin positiivisia turvapaikkapäätöksiä ystävilleni ja kaikille muillekin jotka sen vilpittömästi tarvitsevat. Ja muutamalle ystävälleni ja ystävän läheiselle toivoisin erityisesti terveyttä, erityisesti!!! Halit M&J!!!

Tämäkin alkanut vuosi on täynnä asioita, joista olla kiitollinen. Edelleenkin. Ihmisistä, jotka ovat ympärilläni, lähelläni, olen varmasti eniten kiitollinen. Lapset, puoliso, siskot, perhe, suku, ystävät, tuttavat, ihanat appivanhemmat ja miehen puolen sukulaiset, kotikylän väki. Kaikki mieleenpainuvat kohtaamiset tuntemattomienkin ihmisten kanssa ovat suuri ilonaihe. Terveys. Koti. Rauha. Suomi. Elämä. Kaikki hyvin!



Elämä on muuttunut paljon viimeisten vuosien aikana. Nyt alkaa tyyntyä. Olen jo viimeisten viiden vuoden aikana aloittanut kokonaisvaltaisen karsimisen. Tavaroista, harrastuksista, tekemisistä, menemisistä. Yksinkertaistaminen tuo uutta tilaa ja rauhaa. Antaa voimia ja uusia näkökulmia. On vapauttavaa keskittyä olennaiseen ja siihen, mikä tuo oikeasti iloa ja tuntuu tärkeältä juuri nyt. Viimeisenä ajattelin tämän vuoden aikana keskittyä omaan mieleeni, ja karsia sieltäkin pois turhaa kuormaa. Olen aina ollut kova huolehtimaan ja vähän murehtimaankin. Yritän päästä eroon siitä, ettei minun tarvitse ihan kaikkea huolehtia, eikä kaikkia maailman murheita, sotia ja vääryyksiä kantaa painolastinani. Asiat, joihin en voi mitenkään vaikuttaa, saavat tulla ja mennä. Mutta ei jäädä. Keskityn hyvään ja kannan sitä mukanani. Vähemmän on todellakin enemmän!
No, tuo ajatustaso ei ole ihan helppo juttu minulle. Mutta onneksi matka on jo hyvässä vauhdissa, monttuineen ja mäkineen!

Toivon sinullekin lukija siellä, mitä parhainta alkanutta vuotta 2017.
Myös sitä terveyttä, iloa ja tasapainoa elämään!
Tehdään tästä hyvä vuosi! Suorastaan erinomainen!

Maitolaiturilla meno jatkuu entiseen malliin, olemme Tiinan kanssa tosi iloisia kaikista teistä jotka täällä vierailette! Teitä on kuitenkin useampi sata!!!



HALIJAPUSU!





sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Puntari: Mikä mua vaivaa?

Eilen purin ahdistuneena tuntemuksiani miehelleni.
Mikä mua oikein vaivaa? 
Syksy ja alkutalvi on ollut outo, siis kirjallisuusmielessä. Siinä missä aikaisempina syksyinä luen kirjoja liukuhihnalta, tänä vuonna ei ole oikein mikään kolahtanut. Koskaan aiemmin en oo jättänyt näin montaa kirjaa kesken kuin nyt. Ja vieläpä suosikkikirjailijoilta! Sori vaan Juha Itkonen, et saanut mua syttymään. Kiitti ja hei Cecilia Ahern, kerrontasi ei tällä kertaa kolahtanut. Tack onh adjö. Kirja kiinni ja takaisin kirjastoon.
Nyt jo vähän ahdistaa avata uutta kirjaa tai käydä edes kirjastossa. Mitä jos taas parin ensimmäisen luvun jälkeen totean, että kiitti mutta ei kiitti?
Jotain valonpilkahduksiakin sentään on. Helena Liikanen-Regnerin Maman Finlandaise -kirjan ahmin parissa päivässä, Jenni Pääskysaaren ja Mikko Kuustosen Isän tyttö - Tytön isä vanheni lukemattomien listalla vain jouluaaton ja päivän. Olisko tästä vedettävissä se johtopäätös, että tällainen realistisempi kirjallisuus nyt vaan iskee paremmin. Pää ei kestä kertomakirjallisuutta? Kovalevy täyttynyt tarinoista?

Uuteen vuoteen lähden muutenkin omituisin fiiliksin. Aikaisemmin tammikuun eka päivä on tuonut sellaisen raikkaan tuulahduksen henkisesti: Nyt kaikki on mahdollista! Pöytä on puhdas! Edessä on vaikka mitä kivaa ja ihmeellistä!
Tänä vuonna vuosi vaihtui, minä ja ajatukseni pysyimme samana. Ei kutkuttavaa jännitystä uuden kalenterivuoden kohdalla. Ei odotuksia, suunnitelmia, tavoitteita. Oikeastaan en edes tajunnut, että vuosi vaihtui.
Mitähän tää sitten mahtaa tarkoittaa, mene ja tiedä. Kaikki tämän vuoden 2017 suhteen vaikuttaa  täysin avoimelta ja merkityksettömältä. Tavallaan sillai aika kivassakin mielessä.
Nyt kun aattelee taaksepäin viimeistä kymmentä vuotta, niin onhan tässä ollut omat pyörityksensä. Remontti ja kaksi lasta noin päällimmäisenä. Olisko tässä nyt kyseessä vähän sellainen olotila, kuin olisi kymmenen vuotta pyörinyt hurrikaanin silmäkkeessä ja tullut lopulta roiskaistuksi jonkun texasilaisen pellon laitaan?




sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Puntari: Vuoden tilinpäätös

Bongasin Vaaleanpunaisen Hirsitalon Marjalta nämä kivat kysymykset kuluneesta vuodesta. Ja vastasin. 

1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?
- Olin viikon Lapissa yksin, ilman Sakaria ja lapsia. Hannan kanssa vietettiin todellinen laatuloma ihan täysin itseemme keskittyen. 
- Juhlin Teatterin vipissä ja nauroin vatsalihakseni kipeäksi hulvattomassa seurassa.
- Lähdin ex temprore Porin Jazzeille.

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?
En tainnut tehdä mitään? Ehkä perinteinen laihdun, kirjoitan kirjan, tulen paremmaksi ihmiseksi...jeps, tässä sitä ollaan samana vanhana tylsänä tyyppinä.
3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
Tuli! Ihania tyyppejä, joiden kanssa on jo vietetty monta mieleenpainuvaa hetkeä.

4. Menetitkö ketään läheistäsi?
En onneksi.
5. Missä matkustit?
Hah, tajusinpa vasta, että vuonna 2016 en käynyt ollenkaan ulkomailla! Lapissa tuli käytyä useamman kerran, sen lisäksi Tahkolla, Porissa, Helsingissä, Porvoossa. Vierumäen sporttiloma peruuntui esikoisen sairastuttua kuumeeseen.
6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?
No ne kiinteämmät sisäreidet...
7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?
Vappuaatto. Palasimme silloin kotiin Lapista Hannan kanssa, ja kotona odotti täydellinen vappubuffet ja ikävöivä perhe.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Sappee trail runin 18km juoksu ja Venlojen viestin avausosuuden hyvä suoritus.
9. Mikä oli suurin pettymyksesi?
Koko syksy...kts. seuraava kysymys.
10. Sairastitko tai loukkaannuitko?
Pääsiäisenä sairastuin ensin influessaan, jonka päälle sain vielä vatsataudin. Olin reilun viikon ajan sellaisessa kunnossa, että ajattelin kuolevani. Lopulta lääkärin määräyksestä pakotin itseni syömään (mustikkasoppaa ja karjalanpiirakka) ja juomaan, ja kroppa alkoi palautua. 
Sitten syksyllä sairastin elokuun alkupuolelta marraskuun puoleen väliin asti. Flunssa äityi keuhkokuumeeksi ja yskä saatiin kuriin vasta kuukauden lääkekuurilla. Kolmen antibiottikuurin ja muiden lääkkeiden jälkeen olin ihan diudau. Vasta joulukuun alkupuolella aloin tuntea itseni "normaaliksi". Koko syksy olikin enemmän tai vähemmän henkistä ja fyysistä selviytymistaistelua. Thank God it's over!

11. Mikä oli paras ostoksesi?
Porvoon keittiötarvikeliikkeestä ostettu kaunis astia keittiön lavuaarin taakse, jonne saa astianpesuaineen, tiskiharjan ja rätin.
12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
Muutaman tyypin somekäytös. Onneksi kaverilistoilta on aika helppo blokata ihmiset, joiden ensisijainen kommunikointitapa on pelkkää vihapuhetta.
13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ruokaan ja harrastuksiin. 
14. Mistä ihan todella, todella innostuit?
Musiikista! Se on tullut elämääni taas vahvemmin mukaan. Otin keväällä bassotunteja ja nyt syksyn aikana oon koulussa opettanut 4 h musaa viikossa. 

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?
Kultaa hiuksissa - Olavi Uusivirta. 
16. Viime kauteen verrattuna, oletko:
i. onnellisempi vai onnettomampi: ehkä vähän onnettomampi.
ii. laihempi vai lihavampi: suht samassa
iii. Rikkaampi vai köyhempi: Taloustilanne on tasapainossa.
17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Liikkuneeni. Ottavani rennommin. Tehneeni asioita, joita suunnittelin mutta en ikinä saanut aikaiseksi.
18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Syöneeni suklaata ja karkkia. Että en olisi surrut asioita, joihin en voi vaikuttaa.
19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?
Joulu meni perheen kesken kotona. Juhannusta juhlittiin hillitysti mökillä.
20. Rakastuitko kauden aikana?
Rakastuin! Olavi Uusivirtaan :D.
21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
Gilmore Girls! Katoin syksyn aikana kaikki tuotantokaudet Netflixistä ja uudet jaksot joulun pyhinä.
22. Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?
Vihaan tauteja ja sitä, miten helposti ne tarttuu.
23. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Lujasti lempeä.
24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Bo Kaspers Orkester.
25. Mitä halusit ja sait?
Halusin salaa uutta sykemittaria ja sain sen loppukesästä lahjaksi sponsoriltani.

26. Mitä halusit, mutta et saanut?
Ne kiinteät sisäreidet...
27. Mikä oli vuoden paras elokuva?
Katsoin ekaa kertaa Forrest Gumpin. Se, ja Whiplash jäivät mieleen.
28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit? 
Täytin 37 ja juhlin sitä Tampereen Torni-hotellissa Sakarin kanssa EM-futista katsellen.
29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman?
Terveys.
30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?
Helppo, nopee ja huoleton.

31. Mikä piti sinut järjissäsi?
Kaverit, musiikki ja punaviini.
32. Ketä julkkista himoitsit eniten?
Gilmore Girlsien Logan on aika hottis!
33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten?
Nizzan terrori-isku. Sydäntä riipaisi toisen "kotikaupungin" suru-uutiset.
34. Ketä kaipasit?
Helena-mummua, jonka kuolemasta on jo 15 vuotta, mutta yhä vain kaipaan.
35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?
Basso-openi, joka rauhallisen kannustavasti jaksoi opettaa mua viime keväänä. 
36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna?
Ehkä yllätin itse itseni selviytymällä kunnialla kesän urheilutapahtumista, vaikka treenimäärä oli surkea.

37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan henkilökohtaisia tavoitteita.
1. Enemmän omaa aikaa.
2. Murehdin työasioista vähemmän.
3. Soitan viulua ja palautan mieleen entisiä taitoja.
4. Panosta itseeni ja hyvinvointiini.
5. Nauran ja pidän hauskaa.