Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Halkomäki: Ihminen kaipaa aina jotakin...



Jos ei muuta niin perinteitä. Keväseen kuuluu kaksi perinnettä: puusavotta mökillä ja päivän reissu Tukholmaan. Puusavottaa ollaan pidetty jo varmaan kymmenen vuotta. Saha soi ja runkoja kaatuu, iso kasa pöllejä odottaa katoksessa hakkajia kesälomalle kirveen varteen. Risukasasta saa hyvät juhannuskokkoaineet. Tänä vuonna meillä oli vähän ekologisempi puusavotta vanhoja metsuriperinteitä kunnioittaen, sillä toisesta moottorisahasta hajosi käynnistysnarusysteemit, toisessa oli niin huono ketju ettei sitä saanut enää terotettua. Niinpä kaadettiin vain muutama runko ja ne karsittiin sitten pokasahalla. Kyllä, käsipelillä, ja osin myös pilkottiinkin siten! Pokasaha on siis mitä mainioin ja tehokkain peli kunhan terä on kunnossa. Voi sitä sahaamisen ja hikoilun riemua!!! Sen päälle maistui paistettu makkara ja pullakahveet, ja näin ihmisluonnon perimmäiset tarpeet oli taas tyydytetty vähäksi aikaa.
Tuhkolman reissu ei tänä keväänä toteudu. Siitä tuli odotettu perinne muinaisina työaikoina koululla; huhtikuussa lähdettiin kasien ja ysien kanssa päiväksi Tukholmaan. Hitsi miten kivoja reissuja ja mukavia muistoja!!! Aina huhtikuussa mieli halajaa sinne ihastelemaan pitkällä olevaa kevättä ja nuuhkimaan suuren maailman tuulia. No, ehkä ensi vuonna, katsotaan! Lohdutukseksi lähden pääsiäisenä käymään Tampereella!


Mikään ei ole mulle niin ristiriitainen vuodenaika kuin kevät. Odotan sitä aina kauhunsekaisella innostuksella. Aurinko paistaa ja migreenit sulostuttavat päiviäni yksi toisensa perään. Linnut vinksuttavat pihassa niin hurjalla innostuksella, että ääni tunkeutuu sisälle taloon kakofonisena konserttina. Vesi tippuu räystäiltä, aurinko paljastaa lehmännuolemat ikkunat ja ulkona saa vuoroin tasapainoilla loskassa ja jäätiköllä. Tienpenkat möllöttävät kuraisen harmaina. Ei oikein tiedä mitä ulos pukisi päälleen, hikoileeko vaiko palelee. Yhtäkkiä iltaisin ei tarvitsekaan sytyttää ulkovaloja ja aamuisin saa herätä auringonpaisteeseen. Kevät on kyllä siitä reilu vuodenaika, että se on yhtä kamala ja ihana niin maalla kuin kaupungissakin!

Parasta tässä päivässä oli se, että ilmeisesti pahin migreenikausi on vihdoin selätetty! Nyt voin hyvillä mielin suunnitella Tiinan kanssa pääsiäisen notkuvaa herkkupöytää Puntarin pitoihin. Ne ruokakekkeritkin ovat kohta kai jo perinne, toista kertaahan ne nyt järjestetään! Ja aina me syödään ihan liikaa...perinteisesti!

torstai 21. maaliskuuta 2013

Halkomäki: Hetki


Tällä hetkellä elämässä päivät ovat sellaisia hujauksia. Just oli aamu ja sitten onkin jo ilta. Mitä tuli tehtyä, sainko jotain aikaan...öööö, perusarkea, perusasioiden pyörittämistä. Ei siinä hirveästi ehdi ansiolistaa laatia ja CV:tä lihottaa. Pakko silti välillä vähän palkita itse itseään siitä, että on jaksanut olla reipas ja ahkera, tai vaikka ei olisikaan ollut niin se on ihan hyvä tekosyy pieneen herkkuhetkeen! Mä en ole vielä koskaan kotiäitielämäni aikana päässyt nauttimaan niistä kovasti mainostetuista äidin omaa aikaa kahvin ja naistenlehtien parissa -tuokioista, kun lapset vetää päiväunia ja talossa on hiljaista. Taitaa olla silkkaa legendaa koko juttu? Pikku-Kiiski nukkuu puoli tuntia. Ei ole sen kummempia unenlahjoja esitellyt edes vauvana. Niinpä se puolituntinen menee tuli hännän alla välttämättömiä asioita hoidellessa, ei siinä ajassa ehtisi kuin juuri ja juuri keittää ne kahvit! Mutta illalla, ah illalla...unohdan pesemättömät kestovaipat, hikiset urheiluvaatemytyt, tyhjentämättömät tiskikoneet ja ärhäkät villakoiranpoikaset. Kiehautan vedet ja haudutan puolen litran mukillisen teetä. Parasta ja ihaninta mitä milloinkin on saatavilla. Siihen seuraksi muhkea voileipä tai joku makea herkku. Tämä nautitaan joko hämyisessä keittiössä aamulehden ääressä tai harvemmin telkkarin ääressä, jos sieltä oikeasti sattuu tulemaan jotain katsomisen arvoista. Hetki on lähes pyhä. Pimeys ikkunaruudun takana sinetöi kaiken. Ankarinkin ahdistus helpottaa sitä mukaa kun lämmin juoma mukissa vähenee. Synkätkin hetket saavat kultareunan.
Siitä hetkestä olisi luontevaa siirtyä peiton alle lopultakin sen naistenlehden pariin odottamaan nukkumattia, vaan mitä vielä. Teetuokion jälkeen jaksaa kummasti hoitaa päivän nakkilistan loppuun!
Kesällä teemukillinen tulee nautittua puutarhassa, paljain jaloin ja mustarastasta kuunnellen. Tai klapisirkkeliä. Tai latokuivuria. Suloisia maaseudun ääniä kaikki. Mukissa vaihtuvat teelaadut vuodenajan mukaan. Kesällä tavallinen vihreä tee on ihanaa ja sitä voi maustaa vaikka sitruunalla tai jollakin kukkaismaulla. Talvinen uusi lempparini on inkivääri-omena.


Hankin juuri pari uutta paketillista teetä ja investoin keittiöön pari pientä lasipurkkia. Mukavampi säilyttää teepussit tiiviissä purkissa niin aromit säilyvät pitkään. Leikkasin pahvipaketeista kyltit purkkien kansiin ja kiinnitin kaksipuoleisella teipillä. Vähän niinkuin Anu Harkki -meininkiä. Se oiskin ehkä kateellinen kun näkisi nämä...



Mutta joo. Pienet asiat ovat usein tärkeämpiä kuin uskommekaan. Mulle toi iltatee on sellainen arjen pelastusrengas! Jos siihen vielä lisätään näitä siirappivohveleita niin ollaan jo pelastusvenetasolla!!!!

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Halkomäki: Elämäni inventaario, osa II...


No niin, inventointi täällä Halkomäessä sen kun vaan jatkuu! Koti on kokenut myllerrystä huone kerrallaan ja tavarainventaario alkaa olla loppusuoralla. Hitsi miten rakastan edelleenkin sitä mielenrauhaa jota vähenevä tavaramäärä ja siistiytyvät nurkat saavatkaa aikaan! Ainakin hetkellisesti... Ja vielä näin keväällä tulee auringosta uutta virtaa toteuttaa kaikkia suunnitelmia joita tämän projektin osalta on mielessä. Jes!
Mutta karsimista olen harrastanut myös ei materialistisella puolella. Olen nimittäin karsinut elämästäni pois asioita ja juttuja, jotka eivät ole niin kovin tärkeitä mutta kummasti nakertavat ajankäyttöäni. Myös muutaman ison ja tärkeän jutun olen pudottanut pois kelkasta.
Ehkä kaikkein suurin päätös oli jättää kunnallispolitiikassa pois kaikkein eniten aikaa vievä puulaaki, elikkäs kunnanhallitus. Vuosi aikataulujen sumplimista ja jatkuvaa kokouksissa istumista huonolla omallatunnolla, joskus jopa viisi kokousta viikossa, riitti meikäläiselle. Ennen Pikku-Kiiskin olemassaoloa kokousruljanssi hoitui vielä hienosti ja sille jäi rutkasti aikaa/energiaa, mutta nyt...sovittele siinä sitten lastenhoitoaikatauluja ja yrittäjän työaikoja yhteen! Kyllä nyt on niin paljon helpompaa, vaikka myöntää täytyy, että luopumisen tuska oli aluksi kova!
Toinen suuri päätös koskee liikuntaa. Olin juuri ennen lapsen tuloa päässyt kiinni koukuttavaan liikuntaputkeen, eli liikuin aktiivisesti joka päivä, oli tavoitteita ja hiki päässä piti viilettää menemään paremman kunnon toivossa. Vielä kesällä yritin vimmatusti järjestää aikaa päivittäiselle kunnon liikuntatuokiolle, huonolla menestyksellä, ja siitäkös tuli joku ihmeen ressi. Syksyllä päätin, että tästä eteenpäin liikun sen ajan mitä milloinkin sattuu minulle järjestymään. Vaunulenkit eivät oikein kuntoa nostata, mutta jonkinlaista hyötyliikuntaa nekin, ja parempia kuin ei mitään. Ehkä pitäisi laittaa hiekkasäkki tavarakoriin vähän pulssia nostattamaan! Nykyään kerkiän hiihtolenkille tai hölkälle pari kertaa viikossa. Se on kovin vähän, mutta näillä mennään. Joskus sitten taas tässä elämässä on aikaa hikoilla vähän useammin. Toivon.

Näiden kahden minulle ison asian lisäksi olen opetellut sanomaan ei kaikille ylimääräisille hommille. En lähde mukaan ylimääräisiin luottamustoimiin, en tapahtumajärjestäjäksi, en toimihenkilöksi. Edelleenkin vastaan kieltävästi kaikenlaisiin kotikutsuihin kippojen, kynttilöiden ja korsettien osalta, lastenvaatteista puhumattakaan. Myös ihmissuhderintamalla tein karsintaa. Miksi käyttäisin aikaani yhteydenpitoon sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät itse ikinä vaivaudu olemaan kontaktissa vastavuoroisesti. Pitäköön tunkkinsa! Vain oikeasti minulle rakkaat ja tärkeät ihmiset saavat viedä omat palansa aikakakustani. Hirveän huojentava päätös sekin, miksi pyöritellä jotain joojoo -ihmisiä elämässään!

Marttojen kaksivuotinen kampanja Hidastamalla hyvinvointiin liputtaa etenkin kahden teesin puolesta:

KARSI KAIKKI TURHA

KESKITY OLENNAISEEN


Mihinkä tässä nyt sitten keskittyisi? Jäljelle jäävät asiat ovat sydämen asioita, ja osasta niistäkin nipistän tarpeen tullen.

Perhe. Lähimmäiset ja ystävät. Koti. Luonto. Liikunta. Marttailu. Akvarellimaalaus. Kokkailu. Puutarhanhoito. Kotikylä. Kunnallispolitiikka.

Onhan siinäkin jo. Mukavaa puuhaa ripoteltuna pitkin poikin. Ei liikaa ettei tule turhaa ressiä, mutta ei liian vähääkään, ettei kaadu seinät päälle ja erakkoelämä iske. Näillä mennään nyt ja muutoksia tulee sitten kun muutoksia tulee.


Hirrrrrveen harmooni olo jo nyt! ;)

torstai 14. maaliskuuta 2013

Halkomäki: Uudet lomaulottuvuudet


Koti, kodimpi, kodein...vai miten se nyt menisikään!? Reissusta kotiuduttu siis, pesty kahdeksan koneellista pyykkiä, etsitty tavaroille oikeita paikkoja ja yritetty levätä. Nimenomaan, levätä. Monenlaisilla lomilla sitä on tullut oltua. Aurinkolomilla, hiihtolomilla, kesälomilla, syyslomilla, äitiyslomilla ja ihan vaan lomilla. Mutta tällaisella lomalla en ole koskaan ennen käynyt: VALVOMISLOMA. Aivan uusi kokemus ja ihka uudet silmäpussit!

Pikku-Kiiski on koko pienen elämänsä ajan nukkunut mukavasti, lähinnä vain sairaudet ovat välillä valvottaneet. Joo, joskus kolme ja puoli kuukautta putkeen. Huutanut se ei ole öisin koskaan. Paitsi nyt! Se alkoi jo menomatkalla Oulussa ja jatkui läpi loman. Ja vielä täällä kotonakin. Huutaa kuin sumutorvi puolesta tunnista kahteen tuntiin, ilman mitään selitystä. Samassa rytäkässä siitä tuli kuin pieni koalanpikanen, joka roikkuu äitykässään kiinni kuin liimattuna, suukottelee, halailee ja hurmaa kujeilullaan. Minämääjamunäiti!!! Onkohan sillä nyt joku läheisyys lämmittää -kausi menossa, siis niiden kiipeilykausien, laatikoidenaukaisukausien, tuhatjalkaiskausien ja tavaroidenlevityskausien lisäksi ? No, ei kai kausi miestä pahenna?

Oli kausi tai ei, niin meikäläisellä on siis meneillään aivan uusi kokemus, joka varmasti on allekirjoittaneelle ihan oikein, koska olen kai päässyt öiden suhteen keskiarvoa helpommalla. Kun paluumatkalla pysähdyimme taas yöksi Ouluun, hotellissa oli vastassa tuttu virkailija. Hän kysyi olemmeko menossa pohjoiseen lomille. Pakko siihen oli sitten todeta, että älä kuule anna näiden silmäpussien hämätä, tässä on lomat jo pidetty. Seuraavana aamuna teimme lähtöä hotellilta. Tulin ulos hissistä ja olin menossa palauttamaan avaimia. Sama hotellivirkailija tervehti tiskin takana ja hörähti sitten makeaan nauruun. Seisoin keskellä aulaa, poika toisessa kädessä, toisessa kädessä television kaukosäädin...
Ei siitä naurusta vaan meinannut tulla loppua. Ehkä vaan vähän turhan väsy! Kävin viemässä kaukosäätimen takaisin huoneeseen ja sullouduin autoon. Vannoin, että seuraavalle perhelomalle uudestaan ehkä vasta ensi vuonna. Liian rankkaa! Kotona pääsee niin paljon helpommalla...

...vaikka pakko myöntää, Lapissa on ihanaa. Aina!


tiistai 12. maaliskuuta 2013

Puntari: Pause

Yhtäkkiä mulla on lapset, joiden kanssa voi harrastaa kaikenlaista mukavaa. Viime kesän jälkeen on menty eteenpäin sellaisilla harppauksilla monessa asiassa, että hyvä kun tämä kankea äiti pysyy perässä.

Viikonloppuna käytiin luistelemassa isolla kirkolla Pikkolan kentällä. Tiputettiin daddy kyydistä Mäyrävuoressa ja se lähti siitä tutustumaan Kangasalan latuihin. Me mentiin likkaporukalla jäille. Tintti Wegelius, Susanna Pöykiö ja Laura Lepistö, ainakin wannabeet. Aurinko paistaa räkitti siihen kentälle ja me oltiin ainoat luistelijat siellä aika pitkään. Leikittiin hippaa, luistelukoulua, seuraa johtajaa. Aika hurahti siivillä ja molemmat tytöt jaksoi olla luistimilla kaksi tuntia ihan hyvin.
Seuraavana päivänä mentiin mökille, pilkittiin, tehtiin kävelyretki ja pelattiin pelejä. Eilen käytiin luontoretkellä kävellen aika kaukana kotoa.
Uimahallireissut ovat olleet jo pitkään helppoja, vaikka mukana olisi vain toinen vanhemmista (ja riittävästi evästä). Samoin laskettelurinteessä riittää, kun on toinen katsomassa perään.

Muistan, kuinka tyttöjen ollessa pieniä (Maire n. 2 v ja Saima ihan vauva) ajattelin iltaisin, että taas selvisin yhden vuorokauden. Jaksamista pahimman väsymyksen keskellä auttoi tieto, että  joka päivä ollaan vähän lähempänä sitä hetkeä, kun lapseni pystyy jo itse huolehtimaan itsestään jonkin verran ja oppii asioita.
Nyt tuntuu, että ollaan perillä siinä hetkellä. Tähän voisin jäädä.
Painaisiko joku pause-nappulaa?

 





keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Puntari: Dagens bagels

On ollut ilmassa jonkinlaista blogiväsymystä. Tai sitten ihan vaan kiirettä. Tai laiskuutta. Tai asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Joka tapauksessa, vaikka Kyllikit onkin itselle rakas harrastus, se on saanut jäädä viime aikoina vähän taka-alalle. Mutta johan tässä on tullut 2 vuotta tätäkin foorumia pyöritettyä!

Viime päivien aikana on tavattu ystäviä, jotka ovat kotiutuneet palmun alta, viety lapsia kummien kanssa elokuviin, nähty kummeja muuten vaan, käyty hiihtokisoissa, hengailtu Ikeassa, leivottu hiihtotapahtumaan, hoidettu muutamia pakollisia juttuja esim. verottajan ja Kelan kanssa, täytetty työhakemuksia ja yritetty jossain välissä harrastaa liikuntaakin.
Mä olen periaatteessa nyt työtön, mutta tekemistä silti riittää!

Tänään havahduin taas leipomaan. Teki mieli kokeilla jotain uutta reseptiä. MeNaiset Sport -lehdessä oli joku keventäjä-henkinen reseptikokonaisuus, josta bongasin tiramisun ohjeen. Oon syönyt tasan kerran elämässäni tiramisua, siis sellaista ihan oikealla kaavalla tehtyä, enkä muista yhtään, minkä makuista tiramisun pitäisi olla. Ei ollut siis odotuksia tämän reseptin suhteen. Pääasia, että kaapista löytyi tarvittavat aineet ja valmistusprosessi oli tarpeeksi yksinkertainen.

Helppo tiramisu
2 kananmunaa
3/4 dl sokeria
3/4 dl vehnäjauhoja
1/4 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

kostutus:
1/2 dl vahvaa kahvia

täyte:
250g maitorahkaa
1 prk Flora Vispiä (itse laitoin luomuvispikermaa)
3 rkl sokeria
2 tl vanilijasokeria

päälle:
kaakaojauhetta

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita loput kuivat aineet keskenään ja siivilöi vaahtoon. Kaada taikina voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan ja paista 200C alatasolla n. 20 minuuttia.
Anna jäähtyä. Kostuta kahvilla. Vatkaa Flora Vispi napakaksi vaahdoksi. Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään. Kaada pohjan päälle. Siivilöi päälle kaakaojauhetta.





Kuinka tämä tiramisu-ohje sitten toimi? Pohjaa olisi pitänyt kostuttaa reilummin, että se olisi ollut muheva ja kahvi olisi maistunut selkeämmin. Täyte oli erittäin maistuva ja runsas kaakaomäärä toimi hyvin kakun päällä. Tästä kakkuvuokaan tehdystä tekeleestä katosi päiväkahvin yhteydessä puolet, ja lapsetkin tykkäsivät kovasti. Resepti laitetaan siis talteen ja tehdään joskus toistekin.

Jees, aurinko paistaa ja lapset alkaa villiintyä täällä sisällä. Menemme siis pihalle tuulettumaan. Adios

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Halkomäki: Kassissa kriittiset menestystekijät

Maanantai kääntyy iltaan, Äkäslompolossa -15c ja auringonlasku...

Joka ikinen kerta kun pakkaan tavaroita pohjoisen reissulle lupaan itselleni seuraavalla kerralla tehdä listan kaikista mukaan lähtevistä kamppeista. Että sitten jatkossa olisi helpompi pakkailla, katsoa vaan listasta ja soveltaa vuodenajan mukaan. Ja joka ikinen kerta muistan asian sitten vasta kun laukut ovat äärimmilleen täytettyinä. Listan avulla olisi niin paljon helpompi välttää tärkeiden asioiden unohtuminen matkasta. Ketutus on nimittäin suuri kun huomaa hiihtohousujen, pyöräilykypärän, retkeilykartan, vaelluskenkien, otsalampun tai goreasun jääneen kotiin. No, kaikkeahan tietysti saa rahalla ostettua paikan päältä, mutta kaikki maksaa ja usein aika turkasen paljon, ja kuka nyt haluaa ostaa itselleen tuplasti tavaraa jos vain yhdelle on käyttöä? Ja jos useamman kerran unohtaa tavaraa, niin kohta on pian kotona kaapillinen otsalamppuja ja pyöräilykypäriä!

Tällä kertaa tein varmaan euroopan nopeimman pakkausoperaation. Yleensä kokoan kamppeet sängylle esille ja tarkastan että kaikkea tarpeellista on, ja sitten pakkaan ne kassiin. Nyt sulloin tavarat vaatekomerosta ja kodinhoitohuoneen kaapeista suoraan kassihin fiilispohjalta ja toivoin hartaasti, ettei mitään unohtunut. Siis sekä omat että ipanan tavarat. Ja tämä nopeusennätys siksi, ettei ipana pääse torpedoimaan koko hommaa. Nyt kun lomaa on takana muutama päivä uskallan jo huokaista helpotuksesta, kaikki tarpeellinen kasassa!

Lapin luonto ja sääolosuhteet luovat aina melkoisia haasteita lomailulle. Niin säätilat kuin lämpötilatkin voivat vaihdella yhden viikon aikana ääripäästä toiseen, oli vuodenaika mikä tahansa. Niinpä sitä tavaraakin joutuu ottamaan mukaan enemmän kuin vaikka viikon lomalle Etelä-Suomeen. Vuosien saatossa kokemus on opettanut mihin kannattaa keskittyä ja mikä on turhaa. Esimerkiksi sisällä oleiluun on turha varata yksiä lököhousuja ja paria t-paitaa enempää, sillä loma Lapissa on yhtä kuin päättymättömät kalsaribileet. Samoilla urheilukerrastoilla hillutaan päivät läpi, välillä käydään ulkoilemassa ja taas rötkähdetään sohvalle. Kuka siinä välissä jaksaa vaihdella vaatteita suuntaan ja toiseen. No en tiedä ollaanko me vaan poikkeuksellisen laiskoja, heh heh... Sisävaatteiden sijasta panostan ulkoiluvetimiin sen verran, että otan mukaan vaatetta joka säälle. Että pärjään vaikka taivaalta tulisi ämmiä äkeet selässä. Se nimittäin harmittaa jos joudun kärvistelemään sisällä puutteellisen varustuksen takia! Tai no mua harmittaa, mutta joku muu saattais olla vaan ihan mielissään ja keitellä vaikka minttukaakaot ja aloittaa uuden pokkarin! Se mitä lomallaan tykkää tehdä tai jättää tekemättä määrittelee tietekin ne loman kriittiset menestystekijät jotka sinne kassiin yritetään muistaa pakata.

Minkä jutun kotiin unohtaminen harmittaa mua kaikkein eniten?

KUKSAN


Eihän nuotiokahvit pahvimukista maistu oikein miltään.
Tämä on todettu pariinkin kertaan...ja kyllä siitä aina niin mielensä pahoittaa!!!