Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Puntari: Vappu roskiksessa

Jotenkin tähän vappuun ei oikein jaksa syttyä, kun pääsiäiskoristeet vasta vietiin vinttiin. Olenkin ottanut tylyn linjan, ja ainoa vapusta muistuttava asia ovat kotonamme kaksi kaasupalloa, jotka lapset saivat Prismasta. Ei siis nakkeja, ranskalaisia, simaa tai munkkeja. Perus makkarasoppaa syötiin tänään.


Aamupäivällä suoritimme reippaina tyttöinä pienen marttaretken (vappupallot mukana tietysti!). Vehkajärven Martat järjestivät tutustumiskierroksen paikalliselle jäteasemalle, minne voi viedä lähes kaiken tarpeettoman hajonneen tai muuten käyttökelvottoman tavaran.
Jätepisteen hoitaja Sirkka kertoi, että ihmisillä on edelleen vaikeuksia sen ymmärtämisessä, että lajittelemalla jätteet säästää ympäristön lisäksi myös rahaa. Ainoastaan jäteasemalle vietävästä sekajätteestä ja puutavarasta täytyy maksaa, kaiken muun (ongelmajäte, kestopuu, metalli, lasi, paperi, sähkö- ja elektroniikkaromu) saa viedä asemalle maksutta. Mutta jätteen pitää olla lajiteltuna omiin osastoihinsa, eikä siis epämääräisenä romukuormana!



Lajittelen kotona metallin, lasin, paperin, biojätteen, ongelmajätteen ja sekajätteen. Biojätettä tulee reilu ämpärillinen viikossa, lasia ja metalliakin yllättävän paljon. Paperista nyt puhumattakaan. Tuntuisi kamalalta, jos kaikki päätyisi samaan kassiin ja sitä kautta kaatopaikalle.


Marttailin retkemme jälkeen vielä kotona leipomalla muffinseja. Sain Hannalta hyvän sitruunamuffinsien ohjeen, joka oli ollut Säästöpankkien asiakaslehdessä. Eihän jääkaapista tänään mitään sitruunoita löytynyt, joten sovelsin ohjetta ja hyviä tuli. Tunnen itseni onnistuneeksi, koska yleensä en uskalla/osaa soveltaa mitään reseptejä, vaan tuijotan keittokirjoja lähes hypnoosissa.

Appelsiinimuffinsit Tiinan tapaan (10 isoa tai 12 pientä)

yhden appelsiinin kuoriraaste
1/2 dl appelsiinimehua
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 1/2 dl sokeria
2 dl piimää
2 munaa
1/2 dl öljyä
1/2 tl inkivääriä 

Pese appelsiini ja raasta kuori. Purista mehu. Mittaa kaikki ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Laita muffinsipellin koloihin paperiset vuoat ja täytä ne taikinalla. Paista 200 astetta n. 15 minuuttia. Anna jäähtyä.
Tarjoile Lemon Curd -tahnan kera, jota jokainen voi sipaista muffinsien päälle oman maun mukaan.

Hauskaa vappua ja viikonloppua!

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Puntari: Kalustonäyttely

Jotkut naiset ovat aika kovia ostelemaan laukkuja ja kenkiä. Tänään ulkovarastoissa kolutessani huomasin, että minulla on aika monta polkupyörää. Kevyt kalustoesittely on siis paikallaan. Jokaisesta menopelistä esillä  perustiedot ja jokin pieni kiva yksityiskohta!
Spessun Era on uusin tulokas tallissamme. Täysjousto, valkoinen, vaihteita 27. Eilen ajoin ekaa kertaa maastossa ja hiekkatiellä, ja olihan tää taivas. Ajoasento on huikean hyvä vanhaan verrattuna. Ei tuntuneet töyssyt ei kuopat. Pyörä on ostettu tänä keväänä käytettynä Oulusta. Kiitos sinulle, joka tästä luovuit!


Pyörä sai jäädä lähes ennalleen, mutta olihan siihen pakko saada pinkit kahvat!

Tunturi Rider hankittiin viime syksynä Kangasalta Pirkan Kirpputorikeskuksesta. Pyörä on ns. työmatkapyöräni, 3-vaihdetta ja leppoisa ajettava. Tänä kesänä on ajatuksena hankkia pyörään kori eteen tai tarakalle.

Kotimaista laatua, tietysti!

Rakkain pyöräni Kona Lava Dome. Lahdesta Leppäsen pyörästä kesällä 1997 hankittu, kesätyörahoilla maksettu. Joku sanoi joskus, että Kona on maastopyörien Lada. Pah. Tämä sotaratsu on kiidättänyt minut vuosien saatossa jos jonkinlaisten rintamalinjojen läpi. Vaihteita tässä on 21, alkuperäisestä on vaihdettu pois jäykkä keula ja pantu joustavampi versio tilalle. Myös tanko ja etujarru on vaihdettu.

Nyt Konan perässä on kiinni peräkärry lasten kuljettamista varten. Kärry on 2 vuotta vanha ja mahdollistaa perheen yhteiset pyöräreissut.

Kona on kevyt!

Tämä kaunotar on jo ikäneito, mutta jotkut asiat on tehty kestämään. Mies on tätä rakkaudella minulle kunnostanut, tosin esimerkiksi takaa puuttuu vielä verkko, joka estää hameenhelman sotkeutumisen pinnojen väliin. Tällä hurautetaan kesällä Pohjaan Maalaismarkkinoille kansallispuvun helmat heiluen!

Miksei enää tehdä näin kauniita logoja pyöriin???

Start Family. Legenda jo eläessään. Takuuvarma seuralainen kesäisille terassikierroksille. Yksi vaihde, heikohkot jarrut, vaan fiilis kohdallaan. Ja turvaviiri on aina paikallaan!

Vaijerilukko, tuo ihana muisto menneisyydestä. Vaan missä on avaimet?

Nyt kaikkien murtovarkaiden on ihan turha siellä suunnitella meille murtokeikkaa, sillä pyörät ovat varmassa tallessa lukittujen ovien takana. Lisäksi meillä on tallentava videovalvonta, kaksi verikoiraa ja yhteyksiä Supoon.

Voisi luulla, että tässä pyörämäärässä olisi kaikki mitä nainen tarvitsee, mutta on mulla vielä yksi haave: jostain kun löytäisin helmiäisvaaleanpunaisen Nopsa Picnicin, joka mulla ala-asteella oli (3-vaihdetta, 80-luvulta). Miehellä on sellainen miesten vaaleansininen Nopsa ja olishan se aika söpöä, kun voitaisiin rinta rinnan polkea pitkin kylänraittia tyttö- ja poikapyörillämme.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Puntari: Vieraita ja tuttuja

Pääsiäisen kunniaksi etukuisti sai vähän piristystä Pentikin kaitaliinasta, mustikan- ja puolukanvarvuista ja kynttilästä. Elän aina aika nuukasti, eli en pistele rahaa kukkiin ja muuhun ihanaan (mutta kalliiseen ja katoavaiseen). Niinpä riivin somistukset usein takapihan pusikoista.

"Vieraseteinen", kuten tätä pääsisäänkäynnin eteistä edellinen sukupolvi kutsui, sai pari vuotta sitten turkoosin värin naulakkoseinälle. Aiemmin naulakko oli valkoista seinää vasten, eikä oikein päässyt oikeuksiinsa. Seinän maalaamisen jälkeen moni totesi, että Ai sä oot ostanut uuden naulakon. Naulakko on talon alkuperäisesineitä, ja mun mielestä kovin kaunis.

Hanna väänsi kakun pääsiäisvierailun kunniaksi teemalla "munat ruoholla". Kakku koki vähän kovia autokuljetuksen aikana, mutta eipä se makua haitannut!

Vieraitten, jotka oikeasti olivat kovin tuttuja (Saiman kummit lapsineen ja siis Hanna miehineen), kanssa nautittiin pääsiäisateriaksi savulammasta, hirvenlihapyöryköitä, uunijuureksia ja salaattia. Kahvit juotiin ihanassa auringonpaisteessa etuterassilla. Kakun lisäksi tarjolla oli sitruunamuffinseja ja marjapiirakkaa.

Tämän kuvan nimi on Norsu tunkee itseään leikkimökkiin... Lapsilla riitti riemuja leikkimökin tavaroita tutkiessa ja pihalla uurastaessa. Tietysti pihassamme oleva lampi oli se kaikkein kivoin juttu, etenkin kun lammelle meneminen kiellettiin. Onneksi ympärillä on sentään aita.
Olipa varsin mukavaa saada tuttuja vieraita tänne meille!
Ja yöjunalla puksutteli oma ukkokin Tampereelle, joten perhe on taas kasassa.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Kyllikit maailmalla : Kaukkalan ympäri!

Mämmin mättämisen ja munien rapistelun välissä on hyvä kipaista välillä vähän "urheilemassa" niin jaksaa sitten syödä taas lisää! Kyllikkien pääsiäisteemaan kuului tänä vuonna Kaukkalan ympäri  juoksu. Mitalin kiilto silmissä, tietenkin!

Kaukkala on yksi kylä tässä Aitoon valtaisassa kyläkompleksissa, sijainniltaan se on hiukan "keskusta-alueen" ulkopuolella ja tietenkin mitä upeimman maalaismaiseman keskellä. Kaukkalaan meno on monille aitoolaisille vähän kuin ulkomailla kävisi. Sama siis kuin tamperelaisille matka Teiskoon... Siksi juoksutapahtumaan osallistuminenkin tuntui paljon hienommalta, kun se ei startannut ihan oman kotimökin nurkalta! Sinne piti oikein lähteä!

Polkaisimme alkulämmittelyiksi fillareilla halki Kaukkalan, Peräkaupin pesälle, joka on uusi ja upea Aitoo-Kaukkala -kyläyhdistyksen talkoilla tekemä laavumainen kota. Sieltä juoksu siis starttasi noin puolta tuntia myöhemmin. Ilmoittautumisten jälkeen oli mukavasti aikaa vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa ja velmuilla tulevien sijoitusten ja käytetyn touppinkin määrästä. Puhtaat jauhot pussissa urheileminen kun on nykyään jo niin vanhanaikaista. Liki kuudenkymmenen kilpailijan joukosta saimme kilpailunumerot 1 ja 2, ja epäilimmekin heti, että meidät oli buukattu ennakkosuosikkeina "kuumaan ryhmään". Sellaiseen, joka saa viiden minuutin ennakkolähtöajan, ihan vaan tasoituksen vuoksi. Kun on matalat hemoglobiinit ja muutenkin heikko pää. Ja sen sellaista. Mutta ei. Samalla lähtöviivalla seistiin kuin kaikki muutkin.

Itse juoksu sujui odotusten mukaisesti. Viisi kilometriä viiletettiin kevyttä hölkkää alusta loppuun ja vauhti pysyi tasaisena koko matkan. Maalisuoralla Tiina sitten viritteli jopa pientä loppukiriä, koska näyttävyyshän on kuitenkin kaikki kaikessa.

Kyllikit maalissa. Hiki tuli!

Maalissa oli vastassa ihan oikea Joulupukki läpyjen kera. Paikalla piti ennakkotietojen mukaan olla myös Pauli Kiuru, mutta eipä miestä vaan näkynyt. Onneksi Joulupukki sentään peittoaa teräsmiehen 100-0. Maaliviivan ylityksen jälkeen suuntasimme sitten suoraan kohti  laavua ja Riitan ja Pirjon ylläpitämää kisakanttiinia, missä jokainen juoksija sai mehua ja kisamakkaraa. Tarjolla oli kyllä vielä muitakin herkkuja voileivistä aina pulliin ja kahvikupposeen. Kyllä kelpasi!


Kisakanttiini tarjosi parastaan!
Ari, Maija ja Kaukkalan oma juoksijalupaus Aki vetävät palautusmakkaraa ja mehua laavun aurinkoterassilla.

Palkintojen jako oli heti kisan päätyttyä. Me jäimme ilman kärkinimien tavoittelemia villasukkia ja hierontalahjakorttia, mutta onneksi jokainen osallistuja sai kuitenkin osanottajamitalin kaulaansa. Eli me ollaan sankareita kaikki!

Pukki jakoi palkinnot. Adidaksissa, tietenkin. Olikohan nutun alla mitään?

Iloisin mielin siitä sitten taas polkupyörällä kohti Halkomäkeä. Aurinko paistoi ja linnut lauloi. Voisi sitä pöllömminkin pääsiäistään viettää!

Kiitos huippukivoista kisoista ja mahtavista järjestelyistä kyläyhdistyksen tiimille sekä sponsoreille!!! Toivottavasti ensi vuonna uudestaan!

torstai 21. huhtikuuta 2011

Halkomäki : Tässäkin on jonkin uuden alku?

Pitäisikö tällaisen pikku kotipuutarhurin unohtaa pionit ja pensastomaatit, jos ei  saa edes rairuohoa kasvamaan? Eikä muuten ole ensimmäinen kerta. Voisiko joku laittaa sitä valmista ruohoa kauppoihin myyntiin?

Kylvin ruohon puolitoista viikkoa sitten. Viime yön aikana kippoon oli ilmestynyt öbaut kahdeksan kolmesenttistä ruohopiippoa. Niiden katveeseen sitten tiput tönöttämään ja pääsiäinen voi alkaa, hih!!!


Viikko ei ole ehkä tarjonnut parastaan. Ei täällä eikä Puntarissa. On aika ottaa vanhat hyvät selviytymisstrategiat käyttöön ja kaivaa ehkä rakastetuin dvd laatikosta. Siivoton juttu. Suosittelen sitä kaikille, joita elämä murjoo tavalla tai toisella. Suosittelen sitä myös kaikille niille, jotka harkitsevat oman yrityksen perustamista.

 Olen nähnyt kyseisen elokuvan varmaan liki 20 kertaa. Osaan sen ulkoa. Ja joka kerta katsoessani nauran sille enemmän kuin aikaisemmin. Siivoton juttu on monisäikeinen elokuva. Se on elokuva todellisesta rakkaudesta. Anteeksiannosta. Sielua korventavasta ikävästä. PK-yrittäjän kovasta arjesta. Ystävyydestä. Anopeista. Elämää suuremmista ajatuksista. Sitkeydestä. Poliiseista. Haaveista. Lyömättömistä ideoista.

KYLLIKIT SUOSITTELEE!

JA TOIVOTTAA ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE, RAIRUOHOLLA TAI
ILMAN!






Leffatykin yksi arvio elokuvasta:

Köyhäin häröilystä ei optimismia puutu, ohjaajana häärii Raidista tuttu Tapio Piirainen.

Vaimo jättää. Bisnekset kusevat. Leipäjonossakin tulee turpaan. Optimismi ja elämänilo eivät ole ensimmäiset sanat, jotka tulevat mieleen moisista koettelemuksista. Mutta R. Vekkilä se vain on niin kova mies, että löytää auringonsäteet vaikka täydellisestä pimeydestä.
Siivoton juttu on suomalainen tv-leffa, joka rohkeaa olla oma itsensä koko kestonsa ajan. Umpipökkelö junttihuumori täyttää ruudun, kun suomalainen luuserikaksikko Vekkilä & Kokki aloittaa lentokoneenpesufirmansa 5000 markan budjetilla. Ja pesumasiina on toki ruotsalaista laatua.
Täytyy myöntää, että Suomileffan saralla ei ole tarvinnut kertaakaan aiemmin hörähdellä yhtä monesti. Mutta kun pojat jäävät tullissa kiinni pesuaineen salakuljetuksesta, meinaavat tukehtua viiteen pullapalaan tai tarjoavat palveluksiaan lentoemännille, niin eihän siinä muuta voi kuin nauraa. Ja kovasti.
Lehtisen Kaitsu on aina ollut loistava, eikä poikkeusta tule näin mainion pätkän kohdalla. Koivulan Pera on tutumpi töllömainoksista, mutta hyvin hän kulkee suu supussa kuten suomalaisen jöröjukan täytyykin. Sivuosissa on iso joukko muita kotimaisia tähtösiä. Esimerkiksi Risto Kaskilahti jättijuttuja hankkivana reportterina ja Mari Vainio em. lentoemäntänä.
Siivoton juttu on loistava tekele Suomen kovimman lamakauden päättymisen ajoilta. Suhdanteet ovat jo kääntyneet nousuun, ja niinpä sangen rankalle aiheelle on tohdittu piruilla avoimesti. Köyhäin häröilystä ei optimismia puutu, ja ohjaajana häärii Raidista tuttu Tapio Piirainen. Piirainen – Lehtinen –parivaljakon ystäville on luvassa erittäin makoisia hetkiä. Legandaarisen Katsastus –leffan ystävät voivat myös samaistua näiden ”pisnesmiesten” juntteiluun.

 Kuvat: yle.fi ja telvis.fi

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Puntari: Tulihan se sieltä...

...nimittäin Hyvä Päivä!
Eilinen osoitti jo lupaavia merkkejä, vaikka yleensä tiistai on se meikeläisen viikon kompastuskivi. Ja vaikka lusittiin koulutuksessa kuuteen asti, niin ilta meni kivasti.
Tänään aamulla päätin, että tämä on Hyvä Päivä. Lapset lähtivät kiltisti hoitoon, yö oli nukuttu hyvin ja sikeästi kimppapedissä kolmistaan tuhisten.
Töissä oli tietyt perusväännöt, mutta muuten päivä meni kuin siivillä. Töiden jälkeen lähtö UIMAHALLIIN. Ja lasten kanssa. Siinä, jos jossain olisi ainekset katastrofiin. Edellisen kerran olin lasten kanssa uimassa joulun tienoilla ja harrastusretkemme päättyi siihen, että jahtasin räkäisesti nauravaa ja v-mäisellä katseella varustettua 3,5-vuotiasta ympäri Kuohun pukuhuonetta, puin sätkivän ja kirkuvan kakaran väkisin ja yritin samalla valvoa, että nuorempi ei karkaa ainakaan allasosaston puolelle. Hiki valui ja hammasta kiristi.
Tänään otin käyttöön silkan lahjonnan: taskussa odotti 2 kinder-munaa, jotka kiltit lapset saisivat uintireissun jälkeen. Toimi! Lisäksi mukana oli naapurin Virpi 8-v, joten meillä oli oikein rattoisaa.
Nyt lapset katselee videota Virpin kanssa ja mä sulattelen spagettia ja jauhelihakastiketta tässä kaikessa rauhassa. Mukavaa keskiviikkoa!
Ja vielä muutama ajatus kuvien siivittämänä:

Savusauna pitäisi vielä siivota ennen pääsiäistä, sillä silloin tulee saunavieraita. Vaikka lammesta on jo jäät lähtenyt, uimaan ei voi mennä. Piha huutaa myös kuopsutushommiin, ainakin talven kranssisavotan jäljet pitäisi siivota rappujen vierestä pois.

Pihalle pitäisi loihtia jotain kukka-asetelmia väriä tuomaan. Saatan kyllä olla niin laiska, etten saa mitään aikaan. Isot terassilla olevat lyhdyt sentään pesin ja laitoin niihin koristehiekkaa pohjalle ja vihreät kynttilät.

Minun mielestäni Suomen paras sisustuslehti on Koti ja Keittiö. Siinä yhdistyvät sisustus ja ruoka mahtavalla tavalla. Ja viinit. Olin monta vuotta Kotivinkin tilaaja, mutta se lehti muuttui valitettavasti parin viime vuoden aikana ihan tyhjyydeksi. Uusi Koti ja Keittiö ilmestyi tällä viikolla, joten pääsiäisen pyhinä voin uppoutua sen sisuksiin.

Olen yrittänyt päästä sisälle Riikka Pulkkisen Raja-kirjaan. Ei ole kolahtanut. Kirjoitustyyli on vähän liian maalaileva minun makuun. Ja jos kaikki pyörii eri henkilöiden tykyttävän toosan ympärillä, niin mulla menee vähän maku. Jos saan valita, niin luen näin keväisin kevyttä ja ajattelemisesta vapauttavaa kirjallisuutta. Ehkä sinnittelen kuitenkin Rajan loppuun.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Puntari: Paska Maanantai

Antaa Seminaarimäen Mieslaulajien kertoa, mistä tässä päivässä on ollut kyse.

(Tein tähän biisiin lukion valokuvauskurssilla vuonna 1997 oman diaesityksen. Jäänyt ajatuksiini sieltä ajoilta.)

KIITOS SEMMARIT, ETTÄ OLETTE OLEMASSA!!!

img-9349-press
(Kuva: www.semmarit.fi)

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Halkomäki : Onx pakko?

Siis niinku tykätä keväästä jos ei haluu?

Tällaisen "kevään lapsen" kai pitäisi ottaa hurmioituneena vastaan tuo auringon kirkkaus ja hupenevat hanget. Jostain syystä tässäkin on tapahtunut kohdallani jokin kaamea geenivirhe. Keväässä mua ei huvita nimittäin yhtään mikään! Tai no joo, okei, kyllä muutama juttu. Mutta niistä tuonnempana.
Kaiken vallitsevan keväthehkutuksen keskellä uhmaan yleistä mielipidettä julmalla tavalla, mutta myös perustelen, miksi kevät EI OLE ihmisen parasta aikaa:


No siis hei ihan ekax jo helmikuussa...
1) AURINKO. Se paistaa miltei joka päivä. Se ja pihalla lojuva lumihanki on yhdistelmänä aivan horror. EI KIVA jos kärsii migreenistä. Eikä edes sisällä oleilu poista sitä tosiasiaa, että se ikkunoista sisälle häikivä kirkkaus jysäyttää migreenin päälle päivästä toiseen. Ulkoillessa aurinkolaseista ei ole apua, sillä ne valskaavat häikimistä sivuista. Pitäisi varmaan ostaa jotkut alppilasit sellaisilla nahkaläpillä! Kalliiksi tulee kantaa täsmälääkkeitä apteekista selkä vääränä.

Ja sit joskus niinku maaliskuussa...
2) HIEKKAPÖLY. Sitä on maanteillä ja kauppojen pihoissa. Se tunkeutuu itsepäisesti keuhkopusseihin ja rutisee hampaissa iltalenkillä. Hiekkapöly ja tuulinen ilma, ai ai mikä nautinto! Silmissä ja hampaissa rahisee lähes yhtä paljon ja suussa maistuu muta. Tiedän miltä muta maistuu, koska söin lapsena kuutiotolkulla erilaisia maa-aineksia. Odotan kuin kuuta nousevaksi VPK:n nuoriso-osastoa jokakeväisiin suihkuputkenkäsittelyharjoituksiin kylälle. Siinä peseytyy pihat ja ipanoilla on hauskaa!

3) KOIRANKAKKA. Ei ne kasat niin mua haittaa, pian ne maatuu kun lämpöiset kelit tulee, mutta se haju! Se kestää sen kolmisen viikkoa, ainakin.  Etenkin se nyppii kun on tyyni ja viileä kevätilta ja lähden lenkille haukkaamaan RAITISTA ilmaa. Kotiportilta lähtien koko matkan ajan se on se sonnan haju mikä leijuu IHAN JOKA PUOLELLA. Se tunkeutuu nenään ja terrorisoi hajuaistia vielä suihkunkin jälkeen.

4) KISSANPISSA. Se haisee joka puolella meidän pihaa. Ulko-ovella. Rapuissa. Seinien vierillä. Liiterin edessä, takana, päädyssä. Sisällä liiterissä. Puukatoksissa. Autonrenkaissa. Pihaportilla. KAMALA HAJU! Olisi edes oma kissa, mutta kun on naapurin. Tai siis niitä on ainakin neljä eri tapausta.

Ja sit viä siis öbaut hei huhtikuussa...
5) MOPOT. Ne parveilee keväisin. Muutama kiimainen "Tunturi Raisu" huudattaa kierroksiaan pitkin kylänraittia. Ees ja taas. Sellaiset parikymmentä kertaa. Joka päivä klo 15-22. Mitä isommat desibelit, sen "kuumempi mies". Mä en kestä noita mopoja yhtään! Joku pv tai sellainen pikkumonkey pehmeillä äänillään vielä menee, mutta nämä helvetinkoneet saisi lailla kieltää. Ei sovi mun herkille korville.


Muuta valittamista mulla ei sitten tällä kertaa olekaan. Halusin vain sanoa, ettei se kevät niin hienoa aikaa ole kuin mitä mainostetaan. Mutta on siinäkin hetkensä.


Ainakin se, kun muuttolinnut palaavat. Mua itkettää silloin aina. Tai kun näkee nukkavartisia sinivuokkoja harmaasta metsämaasta juuri nousseena. Ja sitten kun kaikki alkaa vihertää, niin se vasta juhlaa on, hiirenkorvat ja kaikki. Mutta silloin ollaankin jo kesän kynnyksellä!

Meidän takapihalla on ollut sinivuokkoja jo viikon verran. Possu pitää niille vahtia!

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Puntari: Ihmetystä kotona

Timjamivauvat ja tomaatti.

Eka nuppu pelakuussa!

Basilikat kurkottelevat kohti valoa.

Minä ja tytöt saavuimme yöllä kotiin Lapista. Oli mukava tulla kotiin, vaikka täältä ei kaikki lumet olekaan sulaneet.
Kodinhoitohuoneessa kohtasin tänä aamuna ihmeen. Juuri ennen lomalle lähtemistä koulin tomaatit isompiin purkkeihin. Olin aikaisemmin kylvänyt timjamia, mutta se ei osoittanut yli kuukauteen mitään itämisen merkkejä, joten ajattelin, että ihan hyvin voin niihin purkkeihin lykätä nyt pienet tomaatit itseään voimistamaan. Ja katso - kun tulen kotiin lomalta, purkeissa on tomaattien lisäksi pienen pieniä timjamivauvoja!
Tästä voi vain päätellä yhden asian: kasvit viihtyvät paljon paremmin silloin, kun niiden hoitaja on pois kotoa.
Päätelmääni vahvisti se, että myös pelakuut olivat vahvistuneet melkoisesti ja ensimmäinen nuppukin oli ilmestynyt.

Pikaisella postireissulla huomasin, että kompostori oli herännyt viikon aikana talviuniltaan. Mahtavuutta. Pakko jossain vaiheessa lähteä pihalle vähän möyrimään ja tekemään suunnitelmia kesää varten.

Matka Lapista meille on pitkä. 12 tuntia. Jännitystä lisäsi auton pienet tekniikkamurheet. Onneksi päästiin kotiin. Lapset jaksoivat matkustaa upeasti parin pääsiäismunan ja Tornion Prisman ale-korista löydettyjen lelujen ansiosta. Ja ehkä eniten mummun pitämän tasokkaan viihdeohjelman vuoksi.
Loma oli täydellinen. Paljon liikuntaa, löhöilyä ja hyvää ruokaa. Kuherreltiin miehen kanssa kuin teinit.
Ylitäydellinen lomasta olisi tullut, jos mies olisi palannut kotiin meidän kanssa. Nyt se ryökäle jäi pohjoiseen odottamaan vapaalaskuporukkaa, jonka kanssa matka jatkuu maanantaina kohti Ruotsin ja Norjan yksinäisiä tuntureita. Kunhan tulisivat aikanaan ehjänä kotiin. Ikävöin jo nyt.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Halkomäki : Tule tule hyvä keittiö...

Nyt päästään siis itse asiaan. Remontointiasiaan! Halkomäen remppasarjan aloittaa keittiö, joka koki ehkä suurimman muodonmuutoksen keskikerroksen huoneista. Koska keittiö on minulle varmasti se kaikkein tärkein huone talossa, olikin siinä paineita suunnitella oikeasti hyvä keittiö jo olemassa oleviin raameihin.

Tässä ihan ensimmäiseksi meidän talon keittiö ennen "hurrikaania". Ihanan kotoisa, mummolan tunnelmaa täynnä, ja varustettu aidoilla 50-luvun kaapeilla. Pirttikalusto ja pyyheteline. Rimpsuverhot ja leivinuuni. Keittiössä oli viemäri, mutta ei vesijohtoa. Ikkunat avautuvat pohjoiseen ja länteen. 
Remonttia suunniteltaessa lähdettiin ekaksi liikkeelle tietenkin kaapistoista, mitä kaikkea sijoitellaan ja minne, jotta saadaan toimivuutta ja riittävästi säilytystilaa. Kaappien valinta oli melkoista vääntöä... koska minä olisin säilyttänyt enemmän 50-luvun tyyliä ja halunnut kaappeihin väriä. No, sitten päädyttiin kuitenkin valkoisiin sileisiin oviin ja yläkaapit vaakatasoon ja niistä ylimmät lasiovilla. Enkä saanut puutasoja, vaan laminaattia tuli. Uutta ja yksinkertaista. Toivottavasti myös ajatonta. Sitten kaapistot tilaukseen ja purkuhommiin! Isän kanssa purettiin irti "kaikki mitä saatiin", ja siitä sitten taas kokoamaan uutta ilmettä.


Vanhat kaapit siis purettiin pois, samoin liesituulettimen hormin suojakotelo ja valkoiset Haltex -kattolevyt. Alta paljastui betonilaudoituksena käytetyt välikattolaudat, joiden päälle tehtiin koolaus ja laitettiin uudet puiset kattopaneelit. Keittiön pallovalaisin palvelee nykyään eteisen katossa.


Ulkoseinistä kaksi jouduttiin oikaisemaan koolauksilla, koska yksi hirsi oli pullistunut sisäänpäin juurikin yläkaappien kohdalta. Haltexien, eli kuitulevyjen, alta löytyi kattava valikoima Aamulehtiä, joiden lukemisessa vierähtikin useampi tunti. Lopulta ne päätyivät isäni arkistoihin. Sanomalehtien alta taas paljastui pieni ja hellyttävä yksityiskohta; joku oli liimannut seinähirteen pienen enkelikiiltokuvan! Sellaisen, missä on enkelin kasvot ja siivet siinä sivuilla. Snif! Minun piti ottaa siitä valokuva, mutta remonttimies oli jo ehtinyt levyttää seinän kun pääsin kameran kanssa paikalle. No, kiiltokuva on siellä varmassa tallessa. Talon suojelusenkeli, luulen!
Koolauksen päälle tuli kipsilevy, ja aikanaan sitten pohjamaali ja tapetti.


Vanhan lautalattian päällä oli muovimatto, joka poistettiin. Lattiat hiottiin käsipelillä niin, että irtonainen maali lähti pois ja vanha maalipinta tuli karkeaksi. Sitten lattia pestiin maalipesulla ja maalattiin Betoluxilla. Voi luoja sitä hajua...yyyyh! No, onneksi se hälveni äkkiä. Maalikerroksia taisi tulla kolme, välissä aina ylipyyhkäisy hiekkapaperilla. Ennen lattian maalausta takkaleivinuuni tasoiteltiin saneerauslaastilla ja pinnoitettiin Serpolla. Siitä tuli valoisa ja kaunis!


Sitten olikin vuorossa maalausta ja tapetointia. Seiniin telattiin Cellon remonttimaali ja tapetit valittiin Rautiasta Econ mallistosta. Ruusutapetissa on jotain vinkeää retroa ja yksinkertaista tyylikkyyttä. Sitä tuli vain yhdelle seinälle, ja viereinen seinä sai saman sarjan harmaan tapetin pintaansa.


Keittiökaapit saapuivat pari viikkoa myöhässä, totta kai. Ja yksi laatikosto väärän kokoisena, totta kai. No, keittiö saatiin paikalleen kuitenkin nopeasti ja korvaava laatikostokin saapui ajallaan. Putkityöt valmiiksi ja kodinkoneet paikoilleen, sähköt kuntoon, laatat välitilaan ja vielä listat paikoilleen. Siinä alkoi keittiö olla valmis!


Maaliskuun lopussa muutettiin Halkomäkeen. Ensimmäisen keittiön pöydän virkaa hoiti vanha ja rakas kuistin pöytä Sulamäestä. Keittiössä ei näy verhoja, eikä mitään muutakaan "ylimääräistä".


Tässä on sitten keittiömme ihan tämän hetkisessä tilassaan. Ruokakalusto on talon vanha, se maalattiin ja palvelee nyt melkein kuin uusi! Valaisin on Cellon valikoimista.

 Uuni ja mikro tulivat vanhan jääkapin paikalle. Oviaukosta näkyy mun "työhuoneeni".


Vanhalle lieden paikalle tuli jääkaappi ja liesi siirtyi entisen tiskipöydän kohdalle.

Ja siinä se sitten olikin. Meidän keittiö. Rakas keittiö.
Oliskohan seuraavaksi olohuoneen vuoro?