Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Puntari: Odotas vaan...

Multa on tulossa aika tajunnan räjäyttävää materiaalia lähiaikoina...kannattaa pysyä kuulolla!!!

Mutta sitä ennen ajattelin kertoa siitä, mikä tuo ihmiselle hyvän mielen.

- Lenkki kaverin seurassa (voi puhua ja puhua ja puhua)
- Tunnin uintisessio uimahallissa (mielellään samalla radalla jonkun adoniksen kanssa, oma mieskin käy!)
- Aurinko, vaikka olisikin pakkasta ihan hitokseen
- Mokkapalat, jotka on leivottu yhdessä lasten kanssa
- Se, että ei antanut taaskaan periksi yhden kuusivuotiaan 1,5 tuntia kestäneelle (tai ainakin siltä se tuntui) uhmakohtaukselle
- Autoon hankitut uudet kesärenkaat, mikä tarkoittaa sitä että kesä on lähellä
- Siivouksen suhteen melko kuosissa pysynyt kämppä, eli viikonloppua ei tarvitse aloittaa adrenaliinipöllyisellä aggressiosiivouksella
- Leikkokukat ruokasalin pöydällä,



Ihanaa viikonloppua kaikille, nautitaan kevään etenemisestä, hymyistä ja kaikesta!

torstai 20. maaliskuuta 2014

Halkomäki: Rakovalkealla

 
 
 
 
Lapin maisemissa ollaan taas. Pakkanen paukkuu, aurinko paistaa ja hanget kimmeltävät. Puolitoista viikkoa täällä on tarjonnut taas uskomattoman hienot hiihtokelit ja melkein joka päivä valohoitoa taivaan täydeltä. Karu todellisuus kuitenkin vaanii jo nurkan takana, lauantaina palataan kotiin. Snif!
 
Olen  lomaillut näissä maisemissa ensimmäisen kerran kesällä 2006 ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tänne on päästävä joka vuosi, useamman kerran, ja tuntuu että nälkä vain kasvaa syödessä. 
Lomalukemisena tällä kertaa on ollut Äkäslompolon historiikki, Äkäslompolo -Seitsemän tunturin kylä ajan virrassa. Sopivan tiiviisti kerrottu kirja jossa on runsas ja kattava kuvitus. Kirja avaa pohjoisen karua elämää ja kertoo kylän suurista persoonista mukaansatempaavalla tavalla. Tykkään lukea historiaa valottavia kirjoja, ja etenkin tämän kirjan jälkeen katselen tätä aluetta taas toisenlaisin silmin. Kylän ensimmäiset uudisasukkaat, Taneli Tanelinpoika ja Kirsti Juhontytär, asettuivat vuonna 1748 syrjäisen tunturijärven rannalle ja rakensivat Äkäslompolon talon. Tästä erämaatalosta kasvoi ajan myötä Äkäslompolon kylä, joka eli elämänsä tiettömän taipaleen takana, kaukana maailman melskeistä. Matka noista ajoista tähän päivään on ollut huikea.
 
1934 saapuivat ensimmäiset hiihtoturistit
1946 koulu alkoi kylässä
1950 ensimmäinen kauppa alkoi kylässä
1957 ympärivuotinen tie kylään ja ensimmäinen hiihtohissi tunturiin
1967 sähköt tuli kylään
 
Nyt löytyy Suomen suurin K-Market, Marimekkoa ja urheiluvälinekauppaa matkamuistoputiikkien lomassa ja parkkipaikkojen täydeltä toinen toistaan suurempia citymaastureita suksiboxit katoillaan. Katukuvassa kuulee sulassa sovussa niin japania, saksaa, italiaa, venäjää, ranskaa kuin ruotsiakin. Silti Äkäslompolo ei ole menettänyt kylämäisen rauhallista tunnelmaa. Täällä paikallinen elämä ei ole hukkunut kokonaan turismin sekaan. Palvelu on ystävällistä ja rentoa, usein miten vielä oikealla murteella höystettynä. Täällä on kotoisa olo.
 
Ylläksen maisemissa aikaansa ovat viettäneet paitsi Lapin ensimmäiset hiihtoturistit, myös monet aikansa kuuluisuudet. Suosikkitaiteilijani Reidar Särestönniemi on viihtynyt niin suksilla kuin siveltimenkin varressa, mutta minulle suuri yllätys oli Reino Helismaan ja Tapio Rautavaaran tiivis suhde näihin tuntureihin sekä tunturikylän asukkaisiin. Juuri täällä on syntynyt upea kappale Rakovalkealla. Sen myötä lomaterveiset täältä pohjoisesta!


RAKOVALKEALLA
On yö, ja tähdet taivahalla loistaa välkkyen,
Kuu kirkas hohdettaan luo tunturille.
On ympärilläin erämaa ja outo hurma sen,
On avautunut sydämeni sille.
Tää köyhä, karu maa
Mun lumoihinsa saa.
On avautunut sydämeni sille.

 On yö, ja revontulet Pohjan puolla loistavat,
Ne niinkuin noitavalot luovat taikaa.
On ennen olleet täällä noidat, Lapin haltiat.
Se oli suurten tietäjien aikaa.
Tää revontulten maa,
Tää taian, loitsun maa,
Se elää vielä tietäjien aikaa.

 On yö, ja rakovalkealla liekkiin tuijotan.
Se lämpöänsä Lapin yöhön valaa.
Ken suoniinsa on saanut Lapin-kuumeen polttavan.
Sen mieli tänne lakkaamatta palaa.
Tää jään ja lumen maa,
Se kiehtoo, lumoaa,
Ja mieli tänne lakkaamatta palaa.

 On yö, jo kohta kiinni painuu silmät raukeat.
Vain havuvuode päällä hangen jäisen.
Kuin vartioina tunturien laet aukeat:
Ne suojahansa ottaa yksinäisen.
Tää jylhänkaunis maa,
Tää tunturien maa.
Se suojahansa ottaa yksinäisen.
 
 ~Reino Helismaa~


 
 
 

torstai 13. maaliskuuta 2014

Puntari: Ei mikään oo niin ihanaa...

...kuin kulkea öisiä katuja
kevätaikaan
kun maa alkaa tuoksua...

Ei voi mitään, mutta mulle Tommi Läntisen Kevät ja minä on se yksi ja ainoa oikea kevätbiisi. Se, joka saa hymyn korviin ja sydämen pamppailemaan riemusta: taas yksi synkkä ja kylmä talvi selätetty ja valo alkaa voittaa.

Biisiin liittyy toki paljon kivoja muistoja. Muistan kuinka minä ja Hanna laulettiin sitä Lahdessa klo 3 yöllä, kun käveltiin (hiukan jatkoille venyneistä) iltariennoista kohti kotia. Mulla oli päällä mun kobrahousut (jotka löytyy vieläkin vintistä ja joihin en todellakaan enää mahdu!) ja oltiin nuoria ja nättejä ja onnellisia. Elämä edessä, Lahden yö takana. Lumet oli just sulaneet, yö ei ollut enää säkkipimeä, vaan siinä oli jo aavistus seuraavan aamun valosta. Tulevaisuus oli täynnä määrittelemättömiä valintoja ja lukuisia mielenkiintoisia ovia. Oi niitä aikoja!!!

Yleensä keväällä ahdistun ja nytkin oon pelännyt sitä kurjaa tunnetta saapuvaksi. Toisaalta viime keväänä ahdistus jäi väliin, kun oltiin kevät reissussa. Eihän siellä Nizzan maisemissa yksinkertaisesti voinut ahdistua. Sen reissun jälkeen aloin ymmärtää Suomen itsemurhatilastojakin. Jos meillä menee huonosti meillä MENEE huonosti: oloa ei ainakaan helpota puolen metrin hanki, nurkan takana vaaniva ainainen pimeys, taivaalta satava räntä ja nalkuttava puoliso.
Mitä ranskalaisilla sitten on? Vaikka menisi huonosti, heillä on aina aurinko, heillä on meri ja vuoret, laventelipellot, jumalaiset leivonnaiset, halpa viini ja kylän bistro, jonne voi vetäytyä nalkuttavan akan ulottumattomiin. Papparaiset pelaavat petanquee ja viheltelevät ohi lenkkeileville nuorehkoille naisihmisille ja teinit lojuvat toistensa sylissä puistoissa.
Tähän ei voi muuta kuin todeta entisen köksämaikkani Maijan sanat: Elämä on epäreilua!




Ihanaahan se on, ettei ahdista. Tänäänkin käänsin nokan kohti aurinkoa ja seisoin pihalla ajattelematta sen kummemmin mitään. Lupasin itselleni, että en stressaa ensi syksyn työkuvioista enkä mistään. Otan vastaan sen mitä tulee. Ja aina silloin, kun alkaa oikein ketuttaa, voin muistuttaa itseäni yhdestä asiasta:
Kesällä pääsen taas hetkeksi meren, vuorten, viiniköynnösten ja laventelipeltojen äärelle.
Elämä ei ole hassumpaa!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Puntari: Ja niin minusta tuli huippu-urheilija

Kuten jo edellisessä kirjoituksessa vihjaisin, viimeiset viikot on tullut vietettyä enemmän tai vähemmän urheilullisesti. Virallisella hiihtolomaviikolla toivuin vielä elämäni rankimmasta influenssasta ja aikaa tuli vietettyä enemmän laskettelurinteessä kuin hiihtoladulla. Ulkoilu teki kuitenkin tosi terää ja ruoka ja uni maistui. Myös koko talven vaivanneet ikävät näppylät päättivät poistua naamasta, en tiedä oliko raittiilla ilmalla ja tehostetulla vitamiinikuurilla osuutta asiaan.
Tytöillä riitti riemuja meidän lomakodin pihan isoissa lumikasoissa.
Hiihtoreissuja tehtiin kaksi: porukalla hiihdettiin Äkäshotellille pitsalle (tosi terveellistä joo!) ja Velhon kodalle munkille ja kaakaolle (vielä terveellisempää...). Tytöt jaksoivat jo hienosti sivakoida!
Ylläksen rinteillä oli tosi tuulista ja haastavaa keliä, mutta onneksi meidän ei tarvinnut mennä huipulle, vaan suojaisammat alarinteet riittivät meidän taidoille oikein hyvin. Yhtenä päivänä saatiin seuraa Tursolan telemarkseuran naisista, ja olikin entistä mukavampi laskea kun sekä tytöillä että äidillä oli laskuseuraa!








Ylläkseltä huristeltiin pariksi päiväksi Kuusamoon, entisille kotiseuduille. Haikeina kiersimme Juhantien huudit ja Posiolla kävimme fiilistelemässä mun entisen työpaikan pihassa. Ja tietysti Pentik-mäellä.
Kuusamossa yövyimme Kuusamon Tropiikissa, mikä tarkoitti kylpemistä, kylpemistä ja taas kylpemistä. Kyllä siinä ihminen väkisinkin rentoutui. Mukavaa oli käydä kyläilemässä myös entisten työkavereiden luona, ovat näet Kuusamon alkuperäiskansaa ja osasivat kertoa, mitä kaikkea Kuusamossa on tapahtunut sen jälkeen kun me sieltä muutettiin pois.




Mutta nyt siihen huippu-urheiluun. Kuusamosta köröttelimme Vuokattiin viettämään liikunnallista perhelomaa, jonka olimme saaneet miehen ammattiliiton kautta. Lomaan kuului 5 päivää ohjattua toimintaa, täysihoito Vuokatin urheiluopistolla, uimahallin ilmainen käyttö, lastenhoitopaikan rajaton käyttöoikeus ja kuntotestaus.
Siitähän otettiin sitten kaikki irti. Päiviin mahtui helpostikin kaksi treenikertaa, kun ei tarvinnut huolehtia siivoamisesta tai ruokahuollosta. Vuokatin maastoja tuli hlökohtaisesti tutkittua juosten tai sauvakävellen ja uimahallin altaissa mentiin niin vesijuosten kuin kroolatenkin. Ihan huippua! Kysymys kuuluukin: miksen ole huippu-urheilija??? Sen verran mainiot tarjoilut oli nimittäin kaikilla ruokailuilla ja kun aikaa jäi vielä päiväunille ja elokuvien katselullekin, niin johan siinä alkoi toivoa jotain vuoden kestävää valmennusstipendiä kyseiseen paikkaan.
Kuntotesti ja kehonkoostumusraporttikaan eivät tuoneet ihan niin lamauttavaa tietoa kuin olin tän laiskan syksyn ja talven myötä pelännyt. Pari kiloa painosta pois, niin tässähän aletaan olla ihan huippu-urheilijoita!
Tän kaiken seurauksena intouduin tekemään jonkinlaista liikuntasuunnitelmaa keväälle. Työmatkoja täytyy taittaa ainakin polkupyörällä (15km suunta) ja uimahalliin pyrkiä kerran viikossa. Sauvakävely/hölkkä kerran viikossa ja kahvakuulaa ja pilatesta myös kerta viikkoon. Eikös siinä ole jo ihan riittävästi?






Vaikka tämä Vuokatin viikko tuli pidettyä töistä "ommaa lommaa", niin kyllä kannatti. Motivaatio liikuntaan koki jonkinlaisen herätyksen ja omat akut tuntuvat nyt tosi ladatuilta. Koko perheelle riitti siellä mukavasti tekemistä.
Lapset vastasivat kuitenkin viikon sykähdyttävimmistä hetkistä: Saima polski kevyesti uimahallin ison altaan päästä päähän (25m) ja esiintymistä aina kovasti jännittänyt Maire tanssi Robinin biisin tahdissa yksin kurssin  lapsi- ja aikuisporukalle. Hienoja onnistumisia ja voittajafiiliksiä siis koko porukalle!
Jaa niin, mites toi mies sitten? Siellä se hiihti urheasti loskassa ja vesisateessa, kroolasi, suunnisti ja söi. Että ihan hyvin sekin pärjäsi. Mitä nyt kuntotestissä otti vaimoltaan nokkiin, mutta näistähän ei puhuta :D

torstai 6. maaliskuuta 2014

Puntari: Pikamoikat ja ohjelmasuositus

Pikamoikat täältä Vuokatista sporttilomalta! Kuntoa on testattu, lenkillä käyty ja ravintosuosituksia kuunneltu. Pöydät notkuvat viisi kertaa päivässä, joten ei täällä ainakaan laihtumaan pääse!

Tänään päivälevolla avasin telkkarin, ja törmäsin tosi kivaan ohjelmaan Hehku. Itelleni uusi tuttavuus, kun en kotona telkkaria katsele. Jatkossa varmasti tulee Areenan kautta tätä seurattua. Ihanan rento tunnelma, kivoja hyvinvointijuttuja ja todella mahtavat juontajat. Kiti Kokkonen on etenkin niin kaunis ja hehkeä!

Hyvinvointivinkkejä voi seurata kuukauden ajan Yle Areenassa osoitteessa
http://areena.yle.fi/tv/2022178


PS. Voihan kele! Oon hiukan jälkijunassa tässä(kin) jutussa. Hehku-ohjelmasta tulee nyt uusintoja kakkoselta päivisin, siis viime syksyn jaksoja uusivat. Ohjelma on kuulemma muuten päätetty lopettaa, jatkoa ei siis tulossa :(  Todella tylsää, juuri tällaisia juttuja ite tykkäisin katsella!