Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

tiistai 28. toukokuuta 2013

Halkomäki: Sahanpuruja rusinoiden kera

 Talven vaihtumisen kesäksi huomaa ainakin yhdestä asiasta: kaurapuuro ei maistu aamuisin! Siispä mysliä lautaselle rahkan tai maustamattoman jogurtin kera. Kaupasta ostettavat myslit ovat aikamoisia kaloripommeja ja kalliitakin vielä, halvemmat versiot maistuvat sitten taas ihan sahanpurulta rusinoiden kera. Jo varmaan muutaman vuoden ajan olen suunnitellut tekeväni itse mysliä, ja kun Tiinakin siihen puuhaan ryhtyi jo varmaan vuosi sitten, niin johan minäkin innostuin! Hitaana hämäläisenä tosin vasta pari viikkoa sitten. Alkusysäyksen antoi Pirkka -lehdessä ollut ohje jota hiukan muokkailin oman makuni mukaiseksi. Itse valmistusprosessi oli helppo, aineet löytyivät lähikaupasta ja jopa se mies joka asuu samassa taloudessa mun kanssa tykkäsi lopputuloksesta! Tykkäsi niin paljon että oikein kehui!!! Ja söi sitä kuin se kuuluisa Simo sitä hilloaan. Ensimmäinen satsi oli tuhottu viikossa. Toisen teinkin sitten tuplana.
Omatekoinen mysli on edullista, kohtuullisilla kaloreilla, oman suun mukaista ja taatusti tuoretta tavaraa. Siis jos vertaa kaupan tuotoksiin. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa suosia luomua tai lähituottajien raaka-aineita! Suosittelen! Kesäkuumalla vaikka viilin sekaan! Pakastimesta marjoja kaveriksi! Ja sen viilinkin voi muuten tehdä itse! Hmmmm...siinäpä ehkä seuraava projekti?

IHANA MYSLI 
 
 
Tästä riittää noin 20-25 annosta, eli sinkuille tai pieniruokaisille sopiva 
satsi. Perheellisen kannattaa tehdä heti tuplana...
 
6dl isoja kaurahiutaleita
1dl kauraleseitä
1dl vehnä- tai ruisleseitä
1dl auringonkukansiemeniä
2dl pekaanipähkinöitä
2dl maapähkinöitä
2-3rkl vaahterasiirappia tai juoksevaa hunajaa
2rkl rypsiöljyä
Oman maun mukaan sekaan voi makeutukseksi laittaa myös:
1,5 dl kuivattuja banaanilastuja 
1,5 dl kuivattuja aprikooseja pilkottuna
1,5 dl kuivattuja omenalastuja
1,5 dl rusinoita
1,5 dl kuivattuja karpaloita
1,5 dl  kuivattuja marjoja

1. Sekoita kulhossa kaurahiutaleet, leseet, auringonkukansiemenet ja 
karkeaksi rouhitut pähkinät. Lisää vaahterasiirappi/hunaja sekä öljy. Sekoita hyvin.


2. Levitä se on uunipannulle leivinpaperin päälle. 
Paahda 175c uunissa noin 15 minuuttia. Sekoita kerran paahtamisen 
puolivälissä ja ole tarkkana ettei mysli pala!

3. Lisää jäähtyneeseen seokseen aprikoosit, karpalot ym.
 
4. Sekaan voi lopuksi heittää vaikka vehnänalkioita, pellavansiemenrouhetta 
tai mitä puruja nyt ikinä haluaakaan!
 

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Halkomäki: Hyvinvoiva!


Eilen iltateen ääressä havahduin siihen, että just nyt koen voivani paremmin kuin aikoihin. Fiilis on suorastaan sikamaisen hyvä, jos vertaa vaikkapa talviaikaan. Fyysinen olotila tämän mahakumpareen kanssa on kylläkin kireän karu ja syö omaa jaksamista päivittäin, mutta silti pääkopassa tuntuu niin kivalta että ihminen suorastaan porskuttaa eteenpäin! Miksi näin? Miksi nyt? Mikä on erilaista just nyt? Aika helppo oli löytää vastaukset! Mä olen tehnyt asioita joista tulee hyvä olo, hyvä mieli ja jotain konkreettisesti näkyvää tulosta. Siis tehnyt muutakin kuin vain inventoinut omaa elämääni...

Pihahommat: tuolla ulkona möyriminen haravan, lapion ja kottikärryjen kanssa, kasvimaa, laitto ja kylvöhommat, kesäkukkien istutus, puskien raivaus, muurahaisten myrkytys ja multakasojen siirto. AH!

Keittiöhommat: on ollut vähän enemmän aikaa laittaa ruokaa, kokeilla uusia reseptejä, nautiskella koko prosessista aina silloin tällöin eikä aina vaan vääntää nopeasti jotain pöperöä pöytään. Lisäksi olen piiiiitkästä aikaa ehtinyt/saanut leipoa kaikenlaista mukavaa viime aikoina, uusia juttuja on aina mielenkiintoista kokeilla ja nauttia omasta ajasta vatkaimen jatkeena.

Ystävähommat: on ollut aikaa tavata ystäviä erinnäisissä yhteyksissä, puuhailla jotain yhdessä, kahvitella, kokoustella, matkustaa, ulkoilla ja herkutella. On ollut niitä, jotka poikkeavat yllättäen ovesta sisään ja niitä, joille voi yllättäen poiketa. On jaettu ilot ja surut ja munkkirinkilät.

Kotiäitihommat: kotihommatkin voivat olla ihan nautinnollisia, kun seurana on hyväntuulinen napero. Välillä kyllä kiristää pipoa kun kaaoksenhallinta ei onnistu, mutta sitten taas nollaan päätä ja päivitän toimintamallit. Päivittäin saan nauraa kyllikseni kun muksu on niin hauskassa iässä. Toisinaan taas puren hammasta kun se on ihan mahdoton vintiö. Hetkeäkään tästä ajasta en luovuttaisi päiväkodin tädeille!

Liikunta: vaikka tässä olenkin aika lailla kehoni vanki, niin silti pystyn vielä tekemään edes jotain liikunnallistakin. Pienet kävelylenkit, pyörälenkit ja kahvakuulailutreenit pitävät pääkoppaa pirteänä. Mieli halajaa kyllä vaikka minkälaisen hikiliikunnan pariin, eikä vähiten maastöpyöräilyn, mutta kroppa ja lääkäri on toista mieltä. Ei auta kuin totella!

Sitten on tietysti lukuisa joukko asioita jotka vaikuttavat elämään positiivisesti just nyt tai lähitulevaisuudessa. Niin kuin nyt vaikka aurinko, kesä, Tiinan poppoon kotiinpaluu, juhannus, kirkastusjuhlat, mökkielämä, rantasauna, lomareissu, mansikat, iltarastit ja mato-onginta. Ja vaikka mitä.

Tulevaisuudessa, sitten syksymmällä, tuo henkinen hyvinvointi voi olla vähän rankemmassa prässissä, mutta taas fyysinen puoli on toivon mukaan kohenemassa ja paikkaa tilannetta edes jotenkin. Sellaista tasapainoiluahan tämä elämä on! Mutta nyt, nyt mennään näillä eväillä ja voidaan hyvin.
Voikaa tekin!!!  :)
 

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Halkomäki: Toukotaukoa


Maitolaiturilla on ollut viimeisen kuukauden aika hiljaista. Niin ei ole ollut mitenkään tarkoituksellisesti, niin vaan kävi. Kirjoitettavaa olisi kyllä vaikka millä mitalla, mutta mitään valmista ei ole syntynyt. Näillä kulmilla elettiin nimittäin peräkkäin kolme todella synkkää viikkoa, kolme nuorta ihmistä siirtyi ajasta ikuisuuteen vain viikon välein. Se veti mielen niin hiljaiseksi, tyhjäksi ja surulliseksi. Sanattomaksi. Monta kertaa istuin koneelle ajatuksena päivitellä plokia, mutta en saanut mitään aikaiseksi. Koko touhu tuntui niin turhalta, mieli kiersi kehää. Lämpöisiä ajatuksia lähti niille ystäville ja tuttaville jotka elivät valtavan surun keskellä. Meneillään oli mitä kaunein kevät, mutta eipä siitä pystynyt täysin iloitsemaan. Ei auttanut muuta kuin antaa aikaa.

Mutta tässä taas ollaan! Eletään aikaa keskellä kevään toukotyöruuhkaa ja kukkapenkkihullaantumisia. Ihanat ilmat hellivät ihmistä. Lumet lähtivät tältä mäeltä nopeasti ja pian pääsin haravointihommiin ja siistimään nurkkia. Pionien piipot pistivät esiin mullan alta vinhaa vauhtia ja kukkapenkit pitikin laitella ensimmäisinä kuntoon. Pihassa ei onneksi ole isompaa urakkaa tälle kesälle, nyt jo tämän mahakumpareen kanssa temmeltäminen on melkoista tuskaa. Yhden ruusujen valtaaman kukkapenkin aion kyllä myrkyttää ja myllätä uuteen uskoon, mutta siihen saakin sitten urakointi jäädä. Sitä ennen kaivan penkistä perennat ylös ja laitan ne jakoon tulevan lauantain perennatorilla. Viime syksynä äitimuori myrkytteli pihasta ikivanhoja ja puolilahoja puskia, sellaisia jotka eivät enää alasleikkauksestakaan virkistyneet. Lumimarjat, hurmehappomarjat ja hopealehtipajut saivat kyytiä. Tänään olen katkonut muumioituneita pusikoita pois oksasaksilla. Maisema avartuu ja siistiytyy kummasti.

Kellarissa talvehtineet pelargoniat olivat säilyneet kaikki hengissä talven yli, nyt vein ne ilmeisesti riittävän kuivina talviunille. Leikkauksen ja lannoituksen jälkeen kului kaksi viikkoa kun ensimmäinen pelargonia jo availi nuppujaa. Ihmeellinen luonto! Välillä mietin miksei ihmisellekin ole voitu antaa synnyinlahjana moista uudistumisnopeutta? Kahdessa viikossa kuolleen näköinen rankku nousee loistoonsa ja kukkii kuin ei koskaan olisi lehdetön ja surkea ollutkaan. Jokin on kyllä ihmisen evoluutiossa mennyt pieleen!!! Nyt nuo kaunottaret kukkivat jo verannan ikkunalla ja osa pääsee siitä vielä rappusten ruukkutarhaa somistamaan. Kesäkukkia en aio tänä vuonna laittaa kuin muutaman; kaksi verenpisara-amppelia ja parit parvekelaatikot talon seinustalle, ehkä joku kori-istutus jonkun kannon nokkaan. Jotain helppohoitoista ja kestävää.
Ahkera apumies!
 

Kasvimaalla oli viime kesänä aika nihkeä meininki. Pikku-Kiiskin kanssa ei paljoa puutarhahommia harrastettu. Tänä keväänä otin viimeiset järjen rippeet käteeni ja tein tiukan suunnitelman kylvöjen suhteen. Kahteen kasvulaatikkoon kylvin eri salaatteja ja varhaisporkkanaa. Maahan laitoin herneitä. Siinähän sitä jo on naposteltavaa. Ehkä jokusen sipulin vielä törkkään jos istukkaita vielä on jossain tarjolla. Tilaa kasvimaalla kyllä riittäisi ja olenkin tarjonnut tuttaville mahdollisuutta tulla tekemään omia penkkejään. Kukaan ei ole uskaltaunut. Mansikka vie suurimman osan tilasta ja muutaman penkin niistä koitan saada syksyllä uusittua. Naapurin ihana mystinen metsätyömies juhlisti äitienpäivää jyräyttämällä puutarhajyrsimensä käyntiin. Siinä tuli samalla meidänkin kasvimaasta ennätyskuohkea ja ihana, kyllä kelpasi hernepenkkiä perustaa! Suurimmat kasvimaafantasiani pääsenkin sitten toteuttamaan tulevana sunnuntaina ystäväni Martin jo perinteisissä istutustalkoissa. Suomen suurin yhden miehen kasvimaa tarjoaa talkooporukalle tiivistä puuhaa yhdeksi päiväksi syömisen ja kahvittelun lomassa. Ei siis haittaa vaikka oma kasvimaa jäikin aika pieneksi ja vaatimattomaksi! Tai eihän sitä tiedä, jos ihminen tästä vielä villiintyy...

No, joka tapauksessa jo nyt tuntuu helpottavalta ja itseään kohtaan armolliselta päätökseltä pitäytyä kaikessa pienimuotoisessa tänä kesänä. Paitsi tää maha! Minä kun en ole mikään varsinainen viherpeukalo. Tai no joo, myönnetään, kyllä mun peukalo toisinaan hiukan vihertää. Lähinnä vaan kateudesta naapuritorpan kukkaloistolle.
Kotipiha heräilee kohti kesää.