Halkomäki : Hipeistä ja kestovaipoista

Hinkkalan muinaisesta varikkopilttuusta kestovaipat siirtyivät...

Aikoinaan kun jo näytti vankasti siltä, että meidän tiimiin on tulossa sittenkin se kolmas jäsen, oli aika tehdä hiukan suunnitelmia tulevista hankinnoista. Minulle oli alusta asti itsestään selvää, että kaikki mitä vain mahdollista ja järkevää on, hankitaan käytettynä, ostetaan tai lainataan. Lapsen oletettu isä oli toista mieltä, sen kerran kun lapsi tulee niin sitten hankitaan uutta, kunnollista ja kestävää, ei mitään toisten kulahtaneita romuja. Tiesin tämän asetelman jo ennakkoon ja olinkin sisäistänyt aiheen tiimoilta ihan oman toimintamallin. Tarvittiin hiukan silmien avaamista sopivina annoksina ja ovelasti syötettynä. Tein muutamia vaatehankintoja kirppareilta hintaluokaltaan 20-50snt ja ostin sitterin joka maksoi 8€. Esittelin ne kotona, mutta en kertonut mistä olivat kotoisin. Pikku hiljaa hankin ihan uudenkarheita tavaroita ja tarvikkeita todella halpaan hintaan, ja hilasin niitä kotiin. Lopulta oli pakko tunnustaa, että ne olivat kaikki kirpputoreilta hankittuja. Odotin täys tyrmäystä, mutta sen sijaan sainkin kuulla: oho, nehän on kuin uusia! Ai niin halpoja?! No kyllä kannatti ostaa! Mieskö muka ei voi muuttua? Halleluja! Tai ainakin miehen mielipiteet muuttuvat.... Sen jälkeen kävimme jopa yhdessä lastentavarakirppiksellä katselemassa tarjontaa, enkä kuullut ainuttakaan yökkäävää kommenttia!

...meidän huoltoasemalle...

Toinen asia joka oli minulle itsestään selvä, olivat kestovaipat. Tai siis se, että ainakin kokeilen niitä. Ei varmaan ole vaikeaa arvata mitä mieltä rakas T oli niistä... Tuntuu että suurinta meteliä kestovaippojen hankaluudesta ja työllistävyydestä pitävät ne, jotka eivät ole niitä koskaan edes kokeilleet. Otin ensin kokeille Kuhmalahden MLL:n kestovaippojen tutustumispakkauksen, jossa on jos jonkin näköistä mallia näytillä. Alkuun Pikku-Kiiski oli niin ripakinttuinen, että kaikki tavara lirisi puntista pihalle. Päätin ottaa aikalisän ja odottaa kaverille hiukan jerkkua reiteen. Sen aikaa käytin kertisvaippoja ja taivastelin sitä jätteen määrää! Sitten uusi yritys ja johan homma toimi! Vesissä on eroja, kuten viineissäkin. Eivätkä kestovaipatkaan tee poikkeusta. Toiset mallit pitivät paremmin kuin toiset, vaatteita tuli vaihdettua tiuhaan mutta tätä kesti vain muutaman päivän. Tärkeintä oli asetella pelit ja vehkeet huolellisesti paikoilleen ja toisekseen vaihtaa vaippa riittävän usein. Sain Tiinan hankkimat kestovaipat käyttööni, muutamia äitiyspakkauksen vaippoja ystäviltä ja kirppariltakin taisin jokusen hankkia. Siinä oli jo kasassa sellainen arsenaali, joilla pärjäsi ihan kätevästi pari päivää. Ja kun pesin vaipat illalla joka toinen päivä, olivat ne jo aamulla kuivat ja valmiina käyttöön. Hirmu kivasti homma pyöri! Nyt olen käyttänyt niitä rapiat kaksi kuukautta enkä vieläkään ole hoksannut sitä, mikä niiden käytössä on niin kauhean hankalaa tai työlästä. Tai ällöttävää.

...joka on tämän näköinen kompleksi!

Meidän perheen päämiehellä oli suurin huoli siitä, että koko kestovaippatouhu on jotain "ekohippien" juttuja. Että sitten pitää ottaa rastat, syödä kasvisruokaa ja ruveta kulkemaan vihreänoransseissa batiikkivärjätyissä vaatteissa ja laittaa kakskymmentäkahdeksan lävistystä vasempaan korvaan ja ottaa nenärengas. Koska "ekohipit" on just niitä "hörhöjä" jotka käyttävät näitä ihmeellisiä "maailma pelastuu" -tuotteita. Kuten pesupähkinöitä joita meillä muuten kyllä on ja joita mä käytän salaa... Yritin vakuutella, että kestovaipat ovat ihan nykyaikaa ja jokaisen perusjarmon käytettävissä ilman mitään ekohipin leimaa. Vakuutin, että vaikka poika käyttäisikin kestovaippoja, se voi silti ajaa isona moottorikelkalla. Jos haluaa. Ja jos minulta kysytään niin ei halua. Harrastaa mieluummin vaikka lintubongausta ja kuviokelluntaa. Yritin myös saada miehen ymmärtämään, ettei kestovaippojen hankkiminen sulje pois kertakäyttökulttuuria, kertisvaipan voi laittaa aina esim. kylille lähtiessä, pitkille automatkoille ja yötä vasten. Silloin kun se on huomattavasti helpompi/parempi/kuivempi vaihtoehto kuin paksumpi kestovaippa. Ja ihme tapahtui tässäkin asiassa: yhtäkään mutinaa en ole asiasta kuullut. Miehen mielestä kestovaipat ovat jopa ihan fiksun näköisiä! Ja kyllä, niin kuin arvata saattaa, minä meillä pesen ne vaipat ja pakkaan valmiiksi koriin käyttöä varten. Sieltä se edistynyt mies on niitä sitten ottanut ja laitellut pojalleen. Kyllä se kertisvaipankin herkästi laittaa, koska on hyvä keksimään tekosyitä. Etenkin jumppa- ja kääntymisharjoituksiin pitää kuulemma aina laittaa virtaviivaisempi kertisvaippa, koska kestovaippa on paksumpi ja haittaa näin harjoituksia. Mä olen mun miähestäni ihan tosi ylpeä, se on kasvanut ihmisenä piirun verran ekologisempaan suuntaan ja päässyt muutamasta pinttyneestä ajatusmallistaan eroon!!! JES! No, jos pojasta sitten joskus tulee isänsä kammoksuma "ekohippi", tiedetään ainakin ketä syyttää...

On ihan jokaisen oma valinta mitä vaippoja käyttää, kukin taaplaa tyylillään ja olosuhteiden mukaan. Mutta meillä tämä valinta vaippa-asiassa on mielestäni osoittautunut oikein hyväksi. Tarvitaan pesukone ja pyykkinaru. Ja asennetta. Vältetään julmettu määrä raaka-aineita, energiaa ja jätettä. Ja säästetään rahaa parissa vuodessa tuhannen euron verran!

Adoptiosiskomme Piia ilmaisia asian ytimen varsin mainiosti: Ajattele, vaikka ei käyttäisi kuin yhden kestovaipan päivässä, tekee se vuodessa jo 365 vaippaa vähemmän kaatopaikalle!!!

JA MAAILMA PELASTUUUUUUUUU!!!

Ps.Ja ihan vain selvyyden vuoksi, kenelläkään meistä ei ole vielä rastatukkaa, nenärengasta eikä armeijan vanhaa kaasunaamarikassia olkalaukkuna. Ei mulla mitään niitä vastaankaan ole, vaikka en itselleni ehkä hankkisi...

Puntari: Syysmuotia muksuille

Kehaisin tuolla aikaisemmin, että meillä on ihan oma Ikea, eli meidän navetta (tosin meidän ikean tuotteet ovat pääasiassa täyspuuta, eikä mitään kennolevyä...).
Eilen huomasin, että meillä on itseasiassa myös oma Lindex! Kun vanhempi tytöistä lähti kerhoon, minä ja Saima syöksyttiin vintille pönkimään syysvaatteita. Lauantaina siivosin jo navetasta 4 epämääräistä pussillista vauvanvaatteita kiertoon pistettäväksi, ja sieltä bodyjen ja potkuhousujen seasta löytyi myös isompia vaatteita. Vintistä löytyi sitten pari pussillista lisää trikoota.
Mairelle löytyi 110 senttisiä arkivaatteita tosi hyvät setit. Se etu tällaisessa pienessä paikassa asumisessa on, että äidit kierrättävät rohkeasti vaatteita ja leluja perheeltä toiselle. Olenkin joutunut ostamaan tosi vähän uusia vaatteita lapsille, ja sekös mun rahapussille sopii. (Ylipäänsä lasten "stailaus" ja viimeisen muodin mukaan pukeminen ei vaan ole meikeläisen juttu...).
Saimalle löytyi navetan pussista vaaleanpuna-violetit haalarihousut. Sakke totesi, että nehän kävis Sappeen retro-laskettelupäivään... Kuin tilauksesta eilen löytyi saman asun takki vintissä olevasta kassista. Ja kun neiti puki ne päälleen asu näytti oikeastaan aika somalta. Eli päätyi käyttövaatteeksi tähän alkusyksyyn, vaikka ehkä vähän 90-lukua tyyliltään onkin!

Lappuhaalarimalli takaa sen, että pöksyt pysyy ylhäällä ja selkä lämpöisenä.

Vaateruljanssi, jota täytyy tehdä säännöllisin väliajoin, koska nuo lapset tuppaavat jatkuvasti kasvamaan ulos vanhoista vaatteistaan, on oikeasti aika ärsyttävää. Tällä kertaa se sujui kuitenkin aika tehokkaasti ja kivuttomasti. Se hyvä puoli tässä hommassa on, että tulee järjesteltyä muksujen vaatekaappi edes muutaman kerran vuodessa. Oma kaappini onkin sitten ihan oma lukunsa...



"Lindexillä" käymisen lisäksi tiistaihin sujahti lopulta myös pistäytyminen "lelukaupassa" kun ystäväni Sanna kysyi kerhokeikallamme, että huolisiko likat heidän lasten vanhan Brio-maatilan. Sanna kiikutti sen sitten mulle, kun haettiin lapsia kerhosta. Tällä hetkellä tuolla ihanalla maatilalla asuu joukko My Little Ponyja ja joku rikas kaivinkonekuski, kun on oikein kultainen pirssi piharakennuksessa parkissa.

Tänään kävin aamulla hammaslääkärissä (olin reipas, en itkenyt) ja olen miettinyt, mitä sitä koko viikon tekisi. Sunnuntaina olisi tarkoitus Messilässä ajaa Finlandia MTB ja 36 km, mutta oikea sisäreisi on vihotellut nyt pari viikkoa ja yritän antaa sille lepoa ennen Finlandiaa. Ei siis suunnistusta tänään, eikä tällä viikolla oikein mitään muutakaan, vain kevyttä tössöttelyä. Sunnuntaina sitten hanat kaakkoon ja hyvällä jalalla maaliin. Toivottavasti!

Puntari: Kirppislöytöjä

Tänään on ollut hyvä päivä!

Polo Variant vm. -99 pääsi katsastuksesta läpi ja huomautettavaa

oli vain takarekkarikilven toisessa valossa ja etuvalon suuntauksessa.

Sain mukavia uutisia yhdeltä sukulaiselta.

Lapset ovat yökylässä mummulassa ja mies töissä = olen yksin illan kotona = sauna lämpiämässä.

Pääsin käymään kirppiksellä.

Pirkan kirpputorikeskuksesta lähdin etsimään sadetakkia Mairelle, mutta ei sitä tietenkään löytynyt. Sen sijaan löytyi kaikkea muuta kivaa. Lukijamme Heini toivoi aikoja sitten, että esiteltäisiin lisää kirppislöytöjä, joten tässä niitä tulee:

- Koululle 3 lautapeliä ja 1 muistipeli yhteishintaan 13 euroa (peleissä kaikki osat tallella, käsittämätöntä!).

- Kaksi Marimekon tasaraitapaitaa tytöille yhteishintaan 10 euroa. Yksi Marimekon tasaraitabody tänä vuonna syntyvälle sukulaisvauvalle (jonka sukupuolta ei vielä tiedetä, eli jos tulee poika se joutuu pukeutumaan violettiin).

- Kaksi mielettömän ihanaa vanhaa tarinakirjaa "Onnen päiviä" ja "Onnen päiviä II" vm. -62.
Hurmaavat kannet ja tarinat. Takakannessa sanotaan: Jokaiseen kertomukseen sisältyy opetus, joka tahtoo auttaa lapsen luonnetta kehittymään puhtaaksi ja voimakkaaksi. Kuuliaisuus vanhempia ja opettajia kohtaan, Jumalan kunnioittaminen, rakkaus luontoa ja eläimiä kohtaan, epäitsekkyys ja anteliaisuus, rehellisyys, ystävällisyys, avuliaisuus ja kestävyys - siinä luonteenpiirteitä, joiden kehittämisessä tämäkin uusi kirja, ONNEN PÄIVIÄ, tahtoo pikku ystäviään auttaa ja opastaa.

- Mairelle ostin synttärilahjaksi Sinikka ja Tiina Nopolan kirjan+äänikirjan (uudet) 3 eurolla.

- Itselleni löysin harmaavalkoisen tunikan/paitiksen/mikä lie 5 euroa ja tumman violetin satiinisen juhlamekon (joka vaatinee pientä tuunausta) 7 eurolla.



Nyt Kuhmalahdella sataa, eli jätän tälle illalle suunnitellun pyörälenkin väliin ja siirryn laiskottelemaan ja saunomaan ja nauttimaan siitä, että talo on hiljainen. Vaikka lapsia on kyllä nyt jo ihan vähän ikävä!

Ja miestä myös.

Puntari: Vappu roskiksessa

Jotenkin tähän vappuun ei oikein jaksa syttyä, kun pääsiäiskoristeet vasta vietiin vinttiin. Olenkin ottanut tylyn linjan, ja ainoa vapusta muistuttava asia ovat kotonamme kaksi kaasupalloa, jotka lapset saivat Prismasta. Ei siis nakkeja, ranskalaisia, simaa tai munkkeja. Perus makkarasoppaa syötiin tänään.

Aamupäivällä suoritimme reippaina tyttöinä pienen marttaretken (vappupallot mukana tietysti!). Vehkajärven Martat järjestivät tutustumiskierroksen paikalliselle jäteasemalle, minne voi viedä lähes kaiken tarpeettoman hajonneen tai muuten käyttökelvottoman tavaran.
Jätepisteen hoitaja Sirkka kertoi, että ihmisillä on edelleen vaikeuksia sen ymmärtämisessä, että lajittelemalla jätteet säästää ympäristön lisäksi myös rahaa. Ainoastaan jäteasemalle vietävästä sekajätteestä ja puutavarasta täytyy maksaa, kaiken muun (ongelmajäte, kestopuu, metalli, lasi, paperi, sähkö- ja elektroniikkaromu) saa viedä asemalle maksutta. Mutta jätteen pitää olla lajiteltuna omiin osastoihinsa, eikä siis epämääräisenä romukuormana!

Lajittelen kotona metallin, lasin, paperin, biojätteen, ongelmajätteen ja sekajätteen. Biojätettä tulee reilu ämpärillinen viikossa, lasia ja metalliakin yllättävän paljon. Paperista nyt puhumattakaan. Tuntuisi kamalalta, jos kaikki päätyisi samaan kassiin ja sitä kautta kaatopaikalle.

Marttailin retkemme jälkeen vielä kotona leipomalla muffinseja. Sain Hannalta hyvän sitruunamuffinsien ohjeen, joka oli ollut Säästöpankkien asiakaslehdessä. Eihän jääkaapista tänään mitään sitruunoita löytynyt, joten sovelsin ohjetta ja hyviä tuli. Tunnen itseni onnistuneeksi, koska yleensä en uskalla/osaa soveltaa mitään reseptejä, vaan tuijotan keittokirjoja lähes hypnoosissa.

Appelsiinimuffinsit Tiinan tapaan (10 isoa tai 12 pientä)

yhden appelsiinin kuoriraaste
1/2 dl appelsiinimehua
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 1/2 dl sokeria
2 dl piimää
2 munaa
1/2 dl öljyä
1/2 tl inkivääriä 

Pese appelsiini ja raasta kuori. Purista mehu. Mittaa kaikki ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Laita muffinsipellin koloihin paperiset vuoat ja täytä ne taikinalla. Paista 200 astetta n. 15 minuuttia. Anna jäähtyä.
Tarjoile Lemon Curd -tahnan kera, jota jokainen voi sipaista muffinsien päälle oman maun mukaan.

Hauskaa vappua ja viikonloppua!

Puntari: Kirppikseltä

Kateellisena miehen perjantaina tekemistä kirppislöydöistä, halusin itsekin sunnuntaina löytöretkelle. Ensin kävimme turhaan kolkuttelemassa Kangasalan Nattarissa lastenvaatekirppis Puotikuun ovea (kiinni sunnuntaisin). Siitä sitten suuntasimme Lentolaan Pirkan kirppikselle, mistä yleensä tekee hyviä löytöjä.

Mukaan tarttui tällä kertaa Marimekon raitapaita (8euroa), Lindexin villatakki (4 euroa), Replayn vihreäruutuinen tunika (8,5 euroa) ja Lindexin sienikuvioinen lastenmekko (2 euroa). Tällaiset vaateostokset itselle ovat harvinaisia, sillä yleensä kirpparilta päätyy mukaani vain vanhaa romua.

Mukavaa saada vaatekaapin sisältöön vähän keväisiä värejä!

Ruutukuosi on ollut viime aikoina mun suosikki. Espritin turkoosi paita (henkarilla kirppislöydön alla) sai nyt kaverikseen keväisen vaalean vihreän ruutupaidan. Marimekon klassikko tasaraita on toinen Marimekko-vaate kaapissani. Ensimmäisen (retrohenkinen kotelomekko) ostin Kangasalan liikkeen aletangosta helmikuussa.