Halkomäki:Hulinaviikon huipennusta Tampereella

Vautsi mikä viikonloppu takana! Tai oikeastaan koko viime viikko! Moista hulinaa on harvoin, onneksi, ja ehkä juuri siksikin se tuntui hauskalta. Sunnuntaita lukuun ottamatta reissattiin joka päivä jonnekin, yleensä käkikellot ja säkillinen eväitä&vaihtokalsareita kassissa, ja kivaa oli. Nähtiin ystäviä, uusia maisemia ja hoidettiin tärkeitä asioita. Kuten ruokaostoksia. Viikko huipentui kuitenkin rakkaan
Marttaharrastuksen parissa Tampereella. Täysi bussillinen enemmän tai vähemmän Marttahenkisiä ihmisiä hurautti Tampereen messukeskukseen Suomen Kädentaidot -messuille. Messut ovat ainakin minulle yksi vuoden kohokohdista, ja sinne on vaan pakko päästä. Niin paljon nähtävää, ihmeteltävää ja ihasteltavaa löytyy kolmen hallin täydeltä, eikä viiden tunnin aikaraja tahdo koskaan millään riittää.

Tänä vuonna odotin messuilta erityisesti kolmea asiaa: Marttojen Kässäkahvilaa ja siellä ehkä toiminnanjohtaja Marianne Heikkilän tapaamista, Plokiystävämme Elliksen tapaamista sekä joululahjahankintoja. Kuinkas kävikään?

Ihana ja superpirteä Ellis löytyi tutusti myyntitiskinsä takaa, uniikkien farkkutuotteidensa ympäröimänä. Taas oli hauska nähdä, edellisestä kerrasta kun on se vuosi. Jonkinlainen plokitapaaminen meidän pitäisi kyllä todellakin  yhdessä järjestää, hitsi! Elliksen plokiin voit käydä kurkkaamassa täältä.



Kuva: Elliksen plogista

Siitä asti kun Martat saivat uuden toiminnanjohtajansa, Mariannen, olen kovasti odottanut että jonakin päivänä saisin  tavata hänet kasvotusten. Ihmisen, joka omalla säteilevällä olemuksellaan ja nuorekkailla ajatuksillaan on nostanut Marttoja aivan uudenlaiseen valoon. Nyt onnisti! Tapasin Mariannen Marttojen Kässäkahvilassa ja kerroin hänelle terveiset maaseudun syvistä riveistä Aitoosta, ja hiukan Aitoon Marttojen toiminnastakin. Ja apua! Miten ihminen voikaan olla niin sympaattinen, hurmaava, valovoimainen ja aito. Niin ihana nainen!!! Olen vieläkin aivan häkeltynyt! Juttelimme pitkät pätkät ja jaoimme ajatuksia sekä Marttatoiminnasta että hiukan elämästä muutenkin. Lopulta hoksasimme, että tapaisimme vielä uudelleen seuraavana päivänä, Pirkanmaan Piirin syyskokouksessa. Sitä jäin innolla odottamaan.

Marttoja joka lähtöön, Marianne ja minä!

Vaan miten kävi joululahjahankintojen? En löytänyt mitään. Mikään ei erityisesti pompannut silmille, tai jos pomppasi, oli myös hintakin pompannut. Silläkin oli osuutta asiaan, että olin liikkeellä pikkuisen Topi-murun kanssa, eikä rattailla ollut aivan yksinkertaisinta kierrellä osastojen sokkeloissa ja pysähdellä hypistelemään kaikkea ihanaa. Rattaista tuotteiden pariin ojentuvat pienet kädet pitivät huolen siitä, että keskikäytävä oli meille paras vaihtoehto liikkumiseen. Pikkumies oli kyllä muuten aivan loistavaa messuseuraa, ei turhia kitissyt. Maalaispoika isoissa ympyröissä, johan siinä riitti ihmeteltävää pienelle kerrakseen.
No, tunnustettava kuitenkin on, että jotain hankintoja minäkin sentään...tavallaan itselleni! Jo muutaman vuoden olen haikaillut meille jouluista seimiasetelmaa. Kun meillä tuppaa olemaan lähinnä se tonttulinja joulukoristeissa, niin halusin edes jotain vähän syvällisempääkin. Vai pitäisikö sanoa sitä uskonnollista puoltakin edustetuksi. Seimiasetelmaa on muuten Suomesta aika vaikea löytää! Tai ainakaan minä en löytänyt, Nizzasta kylläkin, enkä sieltäkään ymmärtänyt ostaa. Kädentaitomessuilla törmäsin sitten aivan yllättäen Huittislaisen keramiikkapaja Krookun tuotteisiin, jotka kolahtivat kerrasta! Sympaattiset pienet hahmot, ihmiset, enkelit, eläimet, tallit ja kaikki! Ajattelin, että tulevina vuosina kasvatan asetelman porukkaa vielä muutamilla eläimillä sekä paimenilla. Kyllä olin löytööni tyytyväinen, vaikka messubudjetti siihen aika kertaheitolla napsahtikin.

Erityisen mukavaa messuilla oli myös kierrellä oman kotikunnan taitajien osastoilla, putiikkejaan pitivät siellä Ruusperin emäntä Noora Spirraalinsa tuotteilla, meidän kylän tekstiilipaino Scorpio, sekä koruja valmistava Tanjaak. Mukavaa sutinaa siellä riitti kaikilla! Kyllä ylpeä sai olla, että näinkin pieneltä paikkakunalta sentään kolme osastoa! Hyvähyvähyvähyvä!!!

Pirkanmaan piirin syyskokouksessa...

Kun lauantaikin meni vielä Marttakokouksessa uusia ihania ihmisiä tavatessa ja uusia tuulia tutkaillessa, niin sunnuntaina olinkin aivan valmis vain oleilemaan perheen kanssa ilman ihmeempiä suunnitelmia. Saatiin Puntarin sakki meille päiväkahville ja serkkuenergia toi säpinää pirttiin. Illansuussa tunti kahvakuulailua ja käkikellojen hiljennyttyä yöpuulle hetki teemukin ja lehtien parissa.

Huh ja Jestas! Miten kiva viikko! Vieläkin olen ihan täpinöissäni!

Puntari: Kaappi vai koti?

Vuosi sitten tytöillä oli yksi joululahjatoive ylitse muiden: he toivoivat nukkekotia. Korvatunturilla tämä toive oli huomioitu ja aattoiltana paketista paljastui nukkekodin lisäksi myös kalusteita ja nukkekodin nuket.

Tämä nukkekoti ei ollut kuitenkaan valmistunut millään tusinatuotantolinjalla. Korvatunturilla oli ilmeisesti jäänyt ylimääräiseksi vanha lääkekaappi, jonka sisäseinät tontut olivat tapetoineet.
Kotona nukkekoti ruuvattiin seinään ja kalusteet asetettiin paikoilleen. Tällä hetkellä toiminnassa on olohuone, keittiö, kylpyhuone ja kirjastohuone. Makuuhuoneet ovat vielä vähän työn alla, talon vanha pari nukkuu tyhjässä tops-puikkorasiassa. Lastenhuoneessa ei ole vielä sänkyjä ollenkaan ja äiti ja isä nukkuvat olohuoneen sohvalla. Täytyy yrittää vaikka ommella lasten kanssa jotkut futonit näille ressukoille.

Nukkekotileikkeihin on yhdistelty sujuvasti astioita ja lemmikkejä niin Barbien kuin muiden pikkunukkienkin tavaroista. Helmet ovat leikkiruokia ja joulukuusi askarreltiin ihan vaan paperista. Hamahelmitöistä on saatu mattoja huoneiden lattialle. Niin, lapsilla vain mielikuvitus on rajana!

Puntari: Joulupuuhasteluja

Tykkään muistaa kerhontätejä ja muita meidän perheelle tärkeitä ihmisiä joulun aikaan. Jollain ihan pienellä muistamisella osoittaa, että sinua tarvitaan. Voisihan sen tietysti ihan sanoakin, ja useammin kuin vain jouluisin. Kiitosta ei kai suomalainen ikinä liikaa anna eikä saa.
No, joka tapauksessa aloitan joululahjavalmistelut aina hyvissä ajoin, yleensä syksyllä. Omenoiden kypsyttyä keittelen muutaman kattilallisen omenahilloa, jotka purkitan pilttipurkkeihin.
Samaan aikaan, kun kynttilöiden parissa tunnelmointi alkaa, alan laittaa sivuun "kynttiläjätettä" eli niitä pieniä pätkiä, joita jää yli kynttilän palaessa loppuun.
Näistä omista ja äitini keräämistä pätkistä teen sitten kotona uusia kynttilöitä. Sydänlangan oon tilannut joskus muutama vuosi sitten Sinellin nettikaupasta ja kerästä on riittänyt ja riittänyt. Siitä on aikanaan tehty koululla oppilaiden kanssa kynttilöitä ja kotonakin useampi, mutta yhä vaan lankaa riittää. Mulla on tuollaista paksumpaa lankaa, jonka ympärille tehdään isoja kynttilöitä. Pienempiin käytetään ohuempaa.
Lauantaina virittelin vehkeet keittiöön ja aloitin kynttilätehtailun kahden innokkaan apulaisen kanssa. Oikeasti tämä ei ole tulikuuman steariinin vuoksi mitään pikkulasten hommaa, ja omatkin muksut oli lähinnä projektin taiteellisia johtajia ja saivat päättää, millaisiin purkkeihin kynttilä tehdään.





Kynttilät kannattaa valaa sellaisiin purkkeihin, jotka on helppo repiä pois jähmettyneen kynttilän ympäriltä. Maitopurkki on aivan loistava vaihtoehto, myös viili- ja jugurttipurkit ja muut revittävissä olevat muovit toimivat.
Valuvaiheessa, kun vanhoja kynttilänjämiä sulattaa kattilassa, täytyy pitää huolta paloturvallisuudesta. Kansi tai sammutuspeite käden ulottuville ja hätänumero kännykän pikavalikkoon ;)
Monivärisiä kynttilöitä saa, kun malttaa odottaa edellisen värikerroksen hyytymistä  ennen uuden lisäämistä.
Näitä kynttilöitä ja omenahillopurkkeja me sitten kietaistaan lahjakääreisiin ja viedään lasten kanssa joulumuistamisina. Helppoa, halpaa ja ekologista.

Marraskalenterin luukku 16

Lähestyvää joulua voi lähestyä hyvin monella tapaa. Eikä ruoka ole niistä huonoin. Tässä yhdistetty ruoka&askarteluvinkki hulvattomasta Paskamutsin plokista. Takuuvarma piristys jos huumorintajua riittää näin marraskuulle!!! Tosikot älkööt vaivautuko...

Paskamutsin plokin löydät TÄÄLTÄ.

Kuva ja alla oleva teksti: Paskamutsin blogi

 Joulu seimi kuva-elma

Nyt kun kaikki pipar kakku talot ja sen sellaiset on ihan passe ja viime sesonkia, kun pitää karpata ja vähetään hiili hydraatteja ja jalanjälkeä niin tässä olisi tällainen ravitsemuksellisesti parempi joulu tunnelman tekijä. Proteiini pitoinen joulu kuvaelma, eikä mitään turhia hiiliä. Ellei pala karrelle.

Resepti: ihan oman maun mukaan muovaillaan nakeista ja lihasta seimi, jeesus vauvat sun muut ja laitetaan ne riisien päälle vuokaan. Paistetaan uunissa kunnes ei ole mustaa vaan kypsää.

Puntari: Pyhät perunat ja prinsessalinnat

Kuinkahan sattuikin muuttopäivänä olemana kaljapullo ainoa vertailukohta perunan koolle?!

Muutettiin syksyllä -06 tähän taloon. Hanna kävi muuttopäivänä kaivamassa ekasta omasta perunamaastani meille ruokaa. Hanna syöksyi pirttiin melkoisella vauhdilla ja levitti saaliinsa meidän nähtäville. Joukossa oli niin muhkea yksilö, että sitä hämmästeltiin ihan kameran kera. Melkoinen mammuttiperuna!
Kuukausi perunan löytymisen jälkeen havaitsin olevani raskaana. Lasta oli yritetty jo jokunen kuukauden kierto, ja vihdoinkin (ihan tuurilla) tärppäsi. Kun sitten kalenteri vielä osoitti, että siitospäivä sattui osumaan juuri muuttopäivälle, totesimme, että perunamaasta oli noussut enne. Nimitimme perunan Jeesus-perunaksi.

Tuon tapauksen jälkeen olen suhtautunut perunannostoaikaan kauhun sekaisin tuntein. Mitähän sieltä maasta tänä vuonna löytyykään...Tänään uskaltauduin kaivamaan ensimmäiset omat perunat - ja tadaa, ensimmäinen maasta pilkisitänyt yksilö oli kooltaan Jeesus-perunan luokkaa!!!
Kuljen tästä eteen päin syksyn jalat ristissä? Tai ehkä tämä peruna oli vain vähän myöhässä ollut enne Hannan raskaudesta?

Kesäkurpitsatkin kasvavat vallan villeinä, ja niistä pyöräytin tänään keittoa perunoiden kera. Itselleni maistui, lapsille ei niinkään. Sentään maistoivat.

Aamulla meillä lähti homma vähän käsistä, kun Maire halusi leikkiä prinsessaa ja vaatimalla vaati itselleen prinsessalinnaa. Hain sitten navetasta suuren pahvilaatikon, johon tökkäsin ikkunoita ja ovia. Tytöt koristelivat tusseilla luomuksen. Ei ehkä ihan Strömsö- tai vuoden kotiäititasoa, mutta hyvä yritys kumminkin. Ja pisti lasten mielikuvituksen liikkeelle! Linna sai kylkeensä lintuja, prinsessoja, lentokoneen, kukkia jne.





Tänään olisi tarkoitus vielä käydä mustikassa, hölkkälenkillä ja mökillä saunomassa. Tekemistä olisi vaikka kuinka paljon, etenkin tuon säilömisen suhteen. En ota kuitenkaan paineita!!!
Mutta sen verran on pakko saada talteen marjoja, että saa talvella nauttia niitä aamupalalla jukurtin tai viilin kanssa. On ne niin hyviä!