Puntari: Luonto hoitaa

Tiistaista asti on tullut lähinnä mädännyttyä sisätiloissa. Ulkoilut ovat rajoittuneet perunannostoreissuihin ja postilaatikolla käymiseen. Molemmat sykkeiden puolesta siellä anaerobisella kynnyksellä :D

Sen verran alkoi pää hajoilla, että kun S ehdotti pientä luontoretkeä lauantaina, olin heti valmis. Pakkasimme eväät reppuun ja auton nokka suunnattiin kohti Laipan erämaassa sijaitsevaa Pihtilampea. Kohde oli sikäli mukava, että autolla pääsee ihan nuotiopaikan viereen, eikä tarvinnut kävellä liikoja. Retkeilypaikan ohitse kulki lauantaina myös Sappee mtb:n reitti, joten pystyttiin kannustamaan tuttuja siinä samalla.

Pihtilampi on ihana paikka! Siellä jos jossain aina sielu virkistyy. Tuntuu käsittämättömältä, että näin läheltä kotoa löytyy tällainen luontokohde.
Kahvit juotiin laavulta n. 50 metrin päässä sijaitsevalla jäkäläisellä kalliolla, minne aurinko paistoi lämpimästi. Maastopyöräilijät ähisivät siitä ohitse ja hirvikärpäset surrasivat korvan juuressa.

Itse Pihtilammen nuotiopaikalla käytiin fiilistelemässä savunhajua ja turinoimassa toisten retkeilijöiden kanssa. Koirakuume ei helpottanut yhtään, kun saimme seurata ja leikittää pientä sekarotuista Pepiä.

Kävelimme vielä pienen, tarinan mukaan pohjattoman, Sadinlammen rannalle. Voi jessus, että tekikin hyvää olla vähän ulkona ja liikkeellä. Tunsin niin vahvaa yhteyttä luontoon ja sen rauhaan. Tuoksuttelin suopursuja, ihailin luonnon värejä, kuuntelin hiljaisuuden sävyjä.
Tästä ei voi olla kuin suunta ylöspäin!

Puntari: Sappee Trail Run 2016

Viime lauantai oli älyttömän kiva päivä. Osallistuin elämäni kolmanteen polkujuoksutapahtumaan (aikaisemmat Aitoo trail ja  Tuusula trail), tällä kertaa lähes kotimaastoissa Sappee trail runilla.
Sappee trail runin kisakeskus sijaitsee samannimisessä matkailukeskuksessa ja reitti suuntautuu sieltä kohti Laipan erämaata. Kisamatkoja oli tänä vuonna neljä: 18km-52 km. Viime vuotisia aikoja netistä katsellessani lähdin nöyrästi lyhyimmälle matkalle, sillä aikaa siihenkin reissuun kuluisi meikeläisen kunnolla reilusti.

Kisapäivä valkeni mukavan aurinkoisena. Pakkasin muksut, eväät, kisakamat ja polkupyörät autoon ja lähdettiin Sappeeseen hyvissä ajoin. Sakke tuli kisapaikalle suoraan töistä fillarilla ja aika pian numeroiden hakemisen jälkeen treffattiinkin parkkipaikalla.
Kannustusjoukot lähtivät omille teilleen fillaroimaan matkailukeskuksen pyöräradalle ja mä jäin valmistautumaan tulevaan koitokseen laittamalla releet niskaan, tankkaamalla geelivarastot ja syömällä banaanin. Treffasin myös lukioaikaisen luokkakaverini Santerin, jonka kanssa päiviteltiin sitä, olisiko silloin 18 vuotta sitten osattu aavistaa tapaavamme näissä merkeissä.

Ennen starttipyssyn pamahdusta tapahtuman järjestäjät antoivat lyhyen infon kisareitistä ja tärkeimmät faktat osallistujille.
Sitten olikin aika asettua lähtöviivalle, nostattaa sykettä ja kirmata maastoon. Reitti lähti mukavalla alamäkipätkällä liikkeelle ja maisemat Sappeen huipulta hivelivät mieltä. Melko pian leveä latupohja vaihtui kapeampaan uraan ja siitä polut sitten kapenivat ja vaikeutuivat.
Reitti kiemurteli monipuolisessa metsämaastossa. Välillä näköpiiriin osui pieniä, peilityyniä metsälampia, jotka rajautuivat jylhiin kallioihin. Fiilis oli paikoitellen kuin satumetsässä liikkuisi.
Ensimmäisellä tiepätkällä oli kannustusjoukot odottamassa ja ottamassa kuvia. Todettiin yhdessä, että hapottavia mäkiä reitillä tuntuu riittävän.

Lyhyin matka eteni Laipan erämaassa aina Korppivuoreen saakka, josta käännyimme pienen lenkin kautta takaisin kohti Sappeeta. Pidemmät matkat heittivät omat lenkkinsä Pihtilammen maisemien kautta. Lyhyen matkan reitille osui kilometrin matka polutonta avokalliomaastoakin, joka oli onneksi niin hyvin nauhoitettu, ettei eksymisen vaaraa ollut.
Oma reissu eteni suunnitelmien mukaan. Kävelin isoimmat mäet ja liikuin muutenkin sellaista nautiskeluvauhtia. Halusin saada ennen kaikkea mukavan kokemuksen ja hyvän harjoituksen ja päästä ehjänä maastosta maaliin.
Pari geeliä antoi lisäenergiaa matkan varrella, mutta kyllä nousumetrit takaisin Sappeeseen saivat silti kevyen tuskan pintaan. 26 km voittaja tuli loppunousussa kanssani samaan aikaan ja kyseli maistuisiko energiapatukka :-) Olishan se varmasti maistunut, mutten enää siinä kehdannut ottaa!

Maaliin pääsin ajalla 2h 38min, johon olen erittäin tyytyväinen. Kannustusjoukot olivat vielä meitsin maaliin tullessa terassilla istuskelemassa, kun alustava ajatus oli, että kolmen tunnin pintaan voisi aika painua. Onneksi tapahtumajärjestäjät Reetta ja Jussi ottivat maalissa vastaan kunnon kannustuksen, mitalin ja cokiksen kera!
Suihkureissun jälkeen oli ihana tankata kisa-ateria Sappeen Huipun lounaslinjastolta. Salaatti ja lohikeitto maistuivat taivaallisilta ja samalla pystyi seurailemaan terassilta Bike parkin kuskien touhuja.

Kisan jälkeen tehtiin vielä yllätysvisiitti Puutikkalaan porukoiden mökille. Hanna löi lisää soppaa nälkäisen juoksijan eteen ja isän lämmittämässä savusaunassa kelpasi rentouttaa lihaksia. Upeaa reittiä ja hyviä kisajärjestelyjä oli mukava kertailla mielessä vielä illallakin. Tällaisia liikuntaelämyksiä lisää, kiitos!

Kyllikit: Metsään meni

Syysloma päätettiin aloittaa hirvikärpäsiä ja kaatosadetta uhmaten Laipan erämaan vaellusreitillä. Laipan erämaa asettuu tuohon Kyllikkien kotikulmien väliin ja on laajuudeltaan yksi eteläisen Suomen suurimmista. Mistään kansallispuistosta tai suojelualueesta ei ole kyse, vaan merkatut patikointireitit on tehty talousmetsään. 

Laippa on silti todella mukava päiväretkikohde ja luonto tarjoaa siellä etenkin näin syksyllä parastaan. 

Me starttasimme reissumme Pihtilammen laavulta. Samalla hoidimme ystävyyssuhteita, sillä olimme saaneet patikkakaveriksi rautajärveläisvahvistuksen Pauliinan. Iloinen pulputus kaikui siis luonnossa koko ajan, vaikka välillä kyllä pysähdyttiin ihmettelemään, että voiko näin kaunista ja ihanaa ollakaan?!

Koska meillä oli rajallisesti aikaa, emme lähteneet kiertämään merkittyjä kierroksia, vaan koukkasimme Iso-Hirvijärven reunaa myöten takaisin Pihtilammen rantaan. Sieltä rantakosteikosta täytettiin sienipussi kosteikkovahveroilla ennen kuin suunnattiin tulipaikalle eväitä syömään. 

Yhteen ääneen totesimme, että Laipassa lanka lepää. Pitäisi käydä useammin!

Puntari: Talvipyöräilyä

Eilen tuntui reilun viikon flunssailun jälkeen siltä, että uskaltaa taas hypätä pyörän selkään. Edellisen lenkin tein viime viikon tiistaina ja se oli siis eka pyörälenkki sitten Finlandia MTB:n.
Otin työpäivän jälkeen alkuhiet pintaan imuroimalla ja siivoamalla ja kun Sakke kotiutui omalta pyörälenkiltään, hyppäsin itsekin ajotamineisiin ja lähdin matkaan.
Varmuuden vuoksi virittelin mukaan lampun ja kartan, jos vaikka pimeys ja uusi reittivalinta kohti Laippaa aiheuttaisivat ongelmia.

Suuntasin Kuhmalahden kirkonkylältä kohti Laippaa ja Rajalan kämppää. Ilma oli uskomattoman hieno. Iltapäiväaurinko kultasi luonnon kirkkaita värejä. Kaikki metsäjärvet olivat peilityyniä. Kirpakka viileys viestitti siitä, että kesä on kaukainen muisto vain.
Laippaan menevä tie oli yllättävää jumppaa ylämäkien ja alamäkien vuorotellessa matkalla. Ajaminen oli silti niin hauskaa, että vaikka piti lähteä sellaiselle rauhalliselle flunssastatoipumislenkille, niin väkisinkin meinasi lähteä mopo käsistä. Vilkaisu sykemittariin sai kyllä aina vauhdin rauhoittumaan.

Mutta voi tsiisus, kuinka kylmältä jo tuntui pyöräily. Tietysti hiki pukkasi selkään ja päänahkaan, mutta varpaat olivat lenkin loppupuolella aivan jäässä ja ilman kunnon fleece-windstopperhanskoja ja kaulaan viriteltyä liinaa olisin ollut pulassa. Oli siinä ja siinä, ettei sormet palellut jo nyt. Päässä oli buffista tehty pipo kypärän alla, mutta viima otti ikävästi korviin. Joku tuulta pitävä viritys on pakko hankkia päähän, jos ja kun tätä talvipyöräilyä aikoo harrastaa (ja minähän aion, etenkin jos ei tule hiihtokelejä vielä pitkään aikaan)!

Kotitielle kurvatessani näin, että meidän perheen tiimi oli ottanut myös pyörät alleen ja rullailivat rannasta kotia kohti. Polkaisin sitten sinne ja saatiin kunnon perhepyöräily tähän lenkin loppuun.
Saima vetelee sellaista vauhtia potkupyörällään, että ei jää yhtään meidän muiden tahdista, ja Mairekin on saanut polkemiseensa ihan uutta intoa ja on pyöräillyt jo yli 4 km matkoja.
Voi melkein todeta, että meillä oli varsinainen retropyöräily, sillä kalusto oli Saiman pyörää lukuun ottamatta enemmän tai vähemmän 90-luvulta.

Olosuhteiden pakosta Kona on korvannut Spessun. Sakari nimittäin riisui
ykkösmenopelistäni vanteet omaan pyöräänsä, kun sai omansa (taas) mutkalle.

Evästauko. Maire keskittyy rusinoiden syömiseen, Saima menis jo.

Suomalaisen naismaastopyöräilyn tulevaisuus on turvattu :)



Viikonloppu on edessä ja tänään on tarkoitus käydä yksillä synttäreillä Lempäälässä. Huomenna ehkä mökille eristyshommiin ja ensi viikolla kaikkia mukavia syyslomarientoja eri puolilla Suomea. Tekemistä siis riittää.

Mukavaa syysviikonloppua kaikille! Pysykää lämpiminä!

(Ja muistakaa olla kilttejä, meidän puutarhassa nähtiin tänä aamuna jo ensimmäinen tonttu...)

Päivitys illalla klo 18: Tämän päivän Prisma-reissulta jäi käteen 600 grammaa irtokarkkeja. Tarjouksessa olivat 4,90/kilo. Ajattelin kerralla ottaa kilon, mutta sitten vaan siinä laarin äärellä loppui kantti. Nyt ne irtokarkit huutelee mua tuolta keittiön kaapista. Ja avattu punaviinipullo jääkaapista. Tajuaiskohan lapset mennä ajoissa nukkumaan, niin voisin aloittaa privaattipidot täällä?!
Kirppispyrähdys Kangasalla oli myös hyvin tuottoisa: muutama Tupperware-kippo, kaksi Marimekon käsipyyhettä ja mielettömän kiva neulebolero itselle. Ihan puoli-ilmaiseksi.