Minä ja S lunastettiin mun äitienpäivälahja: liput Hämeenlinnan Verkatehtaalle Samuli Edelmannin konserttiin. Pikku bonuksena S oli buukannut vielä hotellihuoneen Hämptonista, joten jäätiin sinne ihan yöksi.
Samulin konsertti oli...no, Samulin konsertti. Heti ekasta sävelestä lähtien puski kyyneleet silmiin. Ensimmäinen puoliaika oli omistettu Vaiheet-levyn biiseille, jotka sattumoisin näyttelee mun nuoruudessa merkittävää osaa (siitä vähän myöhemmin...). Hotellin vessasta mukaan käsilaukkuun napatut nenäliinat tulivat siis tarpeeseen.
Toisella puoliajalla olikin sitten vuorossa kevyempää tuotantoa. Vaikka en mikään megaluokan Samuli-fani ole mielestäni ollutkaan (siis sellainen joka heittäisi konsertissa rintsikat lavalle), niin huomasin, että oikeastaan Samuli on yksi niistä artisteista, joita vuosien varrella oon kunnellut eniten.
Kesällä 2015 Samppa käväisi myös Kirkkareilla ja silloin työkiireiden keskellä ajattelin vain piipahtaa rokkiliiterissä kuuntelemassa pari biisiä. Toisin kävi, nauliuduin silloin kuin hypnotisoituna niille jalansijoilleni koko loppukeikan ajaksi. Samanlaista magiaa oli ilmassa lauantain konsertissa.
Konsertti tiivisti yhteen monta asiaa mun nuoruudesta. Asuin Hämeenlinnassa opiskelemassa vuodet 1999-2002. Kaupunki on siis entinen kotikaupunki, joka nyt 15 vuotta myöhemmin näyttäytyi jotenkin paljon elävämpänä ja kauniimpana.
S kierrätti mua autolla pitkin kaupungin sivukatuja ja perinnemaisemia ja sunnuntaina ajeltiin vielä entisille kotikulmille Myllymäkeen. Siellä seisoi edelleen vankasti paikallaan pieni vihreä kerrostalo, jonka kaksiossa asustelin ensin vuoden yksin ja sitten kaksi vuotta Hannan kanssa. Oi niitä legendaarisia lottakanttiinimuistoja, joita sinne liittyy! Mutta OMG myös sitä ahdistuksen ja itkun määrää, mitä kyseinen kämppä pystyisi todistamaan. Samulin Vaiheet-levyä kuunnellessa tuli itkettyä itsensä uneen kerran jos toisenkin, varmana siitä, ettei elämään koskaan ilmesty sitä suurta rakkautta.
Onneksi se pelastava ritarikin löysi lopulta tiensä oranssilla Skodallaan Myllymäkeen!
Sunnuntaina, pitkin yöunien, ähkyaamiaisen ja kiireettömän lehtienlukemisen jälkeen suunnattiin puolilta päivin Tiirinkosken tehtaalle, josta oon monista blogeista lukenut. S oli käynyt siellä kesällä tiedustelureissulla ja vohvelikahveilla ja suositteli paikkaa myös.
Ja vitsit miten ihana paikka olikaan! Vanhaan navettaan oli täydellisellä tyylitajulla tehty sisustusmyymälä, jonka valikoima oli monipuolinen ja meitsin makuun täysin sopiva (rahapussi oli ainoa, joka tästä reissusta kärsi...). Puodilla oli esillä ripaus joulua, ihania Odd Mollyn vaatteita, ruokaa sekä tilan omista antimista että maailmalta, astioita, kortteja, mattoja...
Kahvilan sisustus oli persoonallisen kaunis ja S:n ilmeestä päätelleen myös sen antimet maukkaita (itse kierin vielä hotellin aamiaisen jälkeisessä ähkyssä, joten jätin vohvelit väliin). Kahvittelun lomassa saattoi lukea sisustuslehtiä ja etsiä niistä inspiraatiota (paikka tosin sinänsä oli yksi iso inspiraatio!).
Kaiken kruunasi navetan vieressä laiduntanut highlander-karja. Melkoisia karvaturreja.
Omaan ostoskassiini päätyi tavaraa lähinnä tuliaisperiaatteella, mutta tuli sitä omaan kotiinkin hankittua keraaminen talolyhty ja pari pinoa joulukortteja.
Poiketkaa ihmeessä Tiirinkoskella, jos ajelette Hämeenlinnan seudulla.
Viikonlopun virkistyssektorin viimeisteli kotikirkossamme sunnuntaina illalla ollut Taize-messu. Taize on uskonnollinen yhteisö Ranskassa, ja taize-messussa lauletaan tuon yhteisön lauluja ja itse messun kaavakin poikkeaa tavanomaisesta. Tässä messussa annetaan aikaa musiikille ja ajattelemiselle, hiljaiselle mietiskelylle. Saarnaa ei esimerkiksi ole ollenkaan. Laulujen melodiat ovat superkauniit ja meidän kotikirkon tunnelmavalaistus ja kauniit alttariasetelmat auttoivat mieltä rauhoittumaan.
Olin itse messussa esilaulajan roolissa seurakunnan kuoromme kanssa, mutta kyllä vaan omakin tunne-elämys oli jotain ihan muuta kuin "tavallisessa" kirkossa käymisessä. Jos joskus pääsette kokemaan Taize-messun, niin menkää. Suosittelen.
Näiden virkistävien viikonlopputunnelmien jälkeen talviaikaan siirtyminen ja marraskuun vastaanottaminen tuntuu aavistuksen verran kevyemmältä.
Ja jos silti kuuppa uhkaa kiehua tai synkkyys vallata sielun, aina voi palautella mieleen nämä ohjeet
:-)
