Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Halkomäki: Kansanperinteen parissa






Hyttysiä oli, tottakai! Oli myös aurinkoista ja suorastaan kuumaa. Niin kuin pitääkin. Vesiputsari hurisi kotoisasti. Oltiin kesän syvimmän olemuksen äärellä. Mattopyykillä.


Kesäinen kansanperinne, kun mäntysuopa ja Saila tuoksuvat tasaisen puheensorinan äärellä. Tällä kerralla poikkeuksen teki se, ettei paikalla ollut perinteisiä mattopyykkikavereita. Siis niitä ihmisiä, jotka vuodesta toiseen tapaat siellä pesupaikalla samoissa puuhissa. Oltiin Äidin kanssa kesäkuun sijaan liikkeellä jo toukokuun puolella. Mutta tämä oli vasta kauden avaus ja työn alla Hilja-tädin matot. Kahden talon ja yhden kesämökin matot odottavat vielä jonossa. Tätä hauskuuttaa piisaa!!!






perjantai 20. toukokuuta 2016

Halkomäki: Illan varjoon himmeään...




Just nyt ja näillä säillä en ehkä tiedä mahtavampaa puuhaa iltasella kuin mennä metsään pienelle kävelylenkille. Siellä odottava kokonaisuus on tyrmäävän ihana! Vihreän sävyt eri muodoissaan, kuusien tumma yksinpuhelu ja mustikanlehtien hillitön kirpeys istuvat kaikessa sopusoinnussa luonnon omassa väripaletissa. Siellä täällä viime vuoden kesä näkyy vielä ruskean ja harmaan sävyissä, mutta kohta vehreys peittää kaiken sen alleen.



Hämärässä kuusikossa käenkaali kukkii valkoisina helminä, mättäillä mustikka avaa kukkalyhtyjään kohti valoa. Muurahaiset vaeltavat poluillaan, tikka hakkaa vanhaa haapaa ja linnut pitävät iltakonserttiaan. Polku mutkittelee läpi kylmien ja lämpöisten kohtien, tuoksut vaihtuvat metsätyypin mukaan ja tyynessä kevätillassa aika tuntuu pysähtyvän täysin. Ja se valo! Illan alas painuva aurinko horisontissa, keltainen kulta maalaa männynrungot loistaviksi ja siivilöityy oksiston läpi valojuoviksi puiden sekaan. Ja ne hyttyset kans. Ihanaa...
Ei siihen sitten muuta enää tarvita. Tässäkin setissä meinaa olla liikaa aistinautintoa ihmismiellelle.
Parasta ruumiin- ja sielunhoitoa! Ainakin mulle. Just nyt. Ja näillä säillä. Tai no, kysykää vaikka elokuussa, ihan yhtä ihanaa siellä on...tää on niin mun laji!



Edit.
Tänään vedin pienen iltakävelyn umpimetsämeiningeillä. Jumaleissön että mustikka kukkii, oletteko huomanneet? En varmasti koskaan ole nähnyt tuollaista kukintaa kuin nyt!!! Voin jo sieluni korvin kuulla niiden lukuisten äkäisten mummojen onnesta kiihkeät huokaukset kun ne katselevat sitä kukkamerta ja kiiruhtavat koteihinsa vaihtamaan punaiseen nissanmicraansa öljyt että varmasti heinäkuun lopussa saavat nopean startin ja pääsevät ajamaan hiihtoladunpohjaa pitkin keskelle metsää ja ensimmäisenä parkkeeraamaan just siihen parhaan rinteen juurelle missä mustikat kypsyvät ensimmäisinä ja poimimaan sieltä ne puoliraakaiset marjat sankoihin ettei kukaan muu varmasti kerkiä ensin.

Palaan tähän tunnelmaan sitten heinäkuussa.

maanantai 16. toukokuuta 2016

Halkomäki: Kausikaaosta ja räjäytyksiä

Pimpelipom!

Halkomäestä keväiset ja aurinkoiset terveiset kevyen puuskutuksen säestämänä! Tässä on kuulkaa ollut sykkeet koholla viimeiset pari viikkoa niin, ettei plokin pariin ole kerta kaikkiaan mitenkään kerennyt. Yritystä on kyllä ollut, mutta illat ovat venyneet lähelle puolta yötä ihan oikeissakin töissä. Yöt puolestaan ovat menneet vähän hatarilla unilla, kun kierrokset jylläävät kropassa liiallisen hääräämisen ja puuhailun vuoksi eikä ihminen rauhoitu kunnolla lepoon. Niin että mikäkö tälläistä hötäkkää aiheuttaa? Se on tämä lapsiperheen kausihässäkkä. Tiinan kanssa just juteltiin, että jos yhden asian saisi kotihommista ulkoistaa johonkin maksulliseen palveluun, niin se olisi tämä kausivaatehässäkkä! Vaikka kuinka on tätä jo neljä vuotta organisoinut niin aina se on yhtä hirveää!

Meidän talossa kun ei ole ollenkaan lämpimiä varastotiloja, niin kaikki vaatteet on pakattuina laatikoihin makuuhuoneen suureen liukuovikomeroon, viistokaton alle. Kaiken muun tavaran ohella, siis. Hirmu käytännöllistä, kun niitä laatikoita on siellä kolme riviä peräkkäin ja neljä laatikkoa aina päällekkäin. Tavaraa kasataan sitten vielä holtittomasti irtonaisena niiden laatikoiden päälle ja sehän tekee komeron räjäytyksestä entistä mukavampaa, jeejee! Ja aina ne mitä tarvitset, ovat siellä perimmäisessä nurkassa alimmaisina. Komeron voi räjäyttää auki kerran keväällä ja kerran syksyllä, muissa tapauksissa saatan harrastaa vain varovaista pönkimistä etummaisiin laatikoihin.

Näin keväällä ovat kierroksessa sekä talvi,- kevät- ja kesävaatteet. Koska on juuri se oikea aika laittaa toppatakit pois, on ihan henkimaailman hommia. Ja koska vaihtaa kesäkudetta kaappeihin, täysi arvoitus! Silloin varmimmin saa aikaa sakean räntäsateen! Tavallaan olisi hirmu selkeää, jos vuodenajat tulisivat sillä tavalla jämptin säännöllisesti ilman mitään takapakkeja. Kuten sitä räntää juhannuksena ja niitä junannuslämpötiloja silloin joulukuussa. Ja niitä vuodenaikoja kun olisi vain kesä ja talvi. Mutta kun on vielä nuo välikausivaatteet. Ja sadevaatteetkin kylmälle ja lämpimälle kelille. Suomen ilmasto haastaa perheenäidit todella. On talvikauden välikautta. Välikauden talvikautta.  Kevätkauden sadekautta. Kesäkauden välikauden sadekautta. Hellettä. Takatalven helvetinkylmää. Syyskauden kesäkautta. Kesäkauden takatalvea. Syyskauden välikauden hellekautta. Välikauden takatalvea.  Talvikauden sadekautta. Ihan mitä vaan. Ja näihin kaikkiin kivoihin säätyyppeihin pitäisi olla vaatteet käden ulottuvilla. Tässä sitä nyt mietitään, että mitä uskaltaa pakata sinne komeron perälle ja mitä ei. Periaatteessa toppatakkeja lukuun ottamatta kaikenlaista vaatetta pitää jättää varoksi eteiskomeron hyllylle. Meidän talossa tämäkään ei ole helppoa, sillä eteiskomerotila on erittäin vähissä. Niinpä niitä ylijäämiä kasaillaan sitten siihen liukuovikomeron laatikkoröykkiön päälle. Paksumpaa fleeceä ja ulkoiluhousua, hanskoja, pipoja ja väliasuja. Paksut ja ohuet sadevaatteet. Ja toivotaan parasta.

Kaksi viikkoa pesukone laulaa tasaista tahtia ja pyykkipinot hipovat kattoa. Samoin mun verenpaine. Puhtaat haalarit ja toppahousut, pipot ja lapaset siirtyvät kasoiksi makuuhuoneen lattialle, mistä käkikellot ne menestyksekkäästä siirtävät leikkeihinsä ja majanrakennusaineiksi. Sitten etsitään, että missä minkäkin sukan pari on. Ja kuka vohki haalarista hupun.

Kun lopulta on kaksi viikkoa sietänyt sitä kaaosta, purkanut ja pakannut vaatteita, vaihtanut lapsille vielä isompia vaatekokoja komeroihin kaiken muun ohella, raahannut talviharrastevälineet alakertaan, kantanut tavaraa kolmen kerroksen välillä paikasta toiseen ja  pyörittänyt perusarkea ruuanlaittoineen sun muineen, niin lopulta on aika lastata laatikot liukuovikomeroon siistiin järjestykseen. Siivota talo. Huokaista. Ja sitten löytää se takkahuoneen sohvan päätyyn unohtunut muovikassi, joka on täynnä pestyjä villavaatteita. Jeps.

Mä olen nyt riehumiseni riehunut. Eilen sain siivottua talosta kaksi kerrosta. Imuroitua ne kolmekiloiset villakoirat nurkista, pestyä tahmean röhnän keittiön lattiasta ja jopa hinkutettua uunipellit puhtaiksi. Samalla koin jotenkin kierolla tavalla myös henkistä puhdistautumista. Tai ehkä se oli se tolu, mikä sen tunteen teki? No joka tapauksessa, mä selvisin. Tämä rytäkkä on taas taputeltu. Syksyllä tavataan!

Sanomattakin on selvää, ettei se homma tähän lopu. Kuisti kesäkuntoon ja jotain kai pitäisi tuolla ulkonakin puuhailla. Kevyellä sykkeellä ja kesäflowlla kuitenkin mennään jo. Varvastossut odottavat eteisen komerossa...


sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Puntari: Mökki kesäkunnossa

Eilen vietettiin varsin touhukas päivä mökillä. Laitettiin sekä sisätiloja että ulkotiloja kesäkuntoon. Oli mukava siivouspäivä, kun sai kantaa huonekalut terassille pois lattianpesun tieltä ja petivaatteet sai tuuletettua kauniissa aurinkoisessa kelissä.

Innostus kunnolliseen lattioiden pesuun lähti siitä, kun poistin mökin kaikki matot talveksi. Ne olivat vanhat räsymatot ja jo pari kesää lattioissa likaantuneet. Räsymatot ovat kivoja ja kesähenkisiä, mutta tuolla mökin isossa tilassa ne meni varsin usein ryttyyn ja rullalle ja siivoaminenkin oli hankalaa.
Pitkään metsästin sopivaa mattoa ja selailin läpi hobbyhallit, ellokset sun muut.
Perjantaina kävin Pälkäneen Rautiassa ihan muilla asioilla ja kiepsahdin myös matto- ja tapettiosastolla. Siellähän ne täydelliset matot mua odotti!
Otin sovitukseen kaksi parasta mallia, joista tummempi harmaa (joka on myös hillitymmällä kuosilla varustettu) päätyi sitten mökin matoksi. Samaa sarjaa on myös kapeaa ja pitkää mattoa, joten sellainen on tarkoitus hankkia vielä mökin keittiön puolelle joko harmaana tai mustana.
Lisäksi Rautiasta löytyi myös kuramatto ovelle, jotta mökkiin kulkeutuisi vähän vähemmän kuraa ja hiekkaa.

Nyt kun laituri on paikoillaan, mökki siivottu ja talviturkki kastettu, kesä saa ihan todenteolla tulla!