Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Kyllikit maailmalla: Latuja ja laatuviinejä

Tämä se on terveysvaikutteista lomaa parhaimmillaan: aamu alkaa luomuisella kaurapuurolla ja päättyy luomuiseen valkoviiniin! Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin kahteen erilaiseen, ruuan kanssa kuivaa ja sohvannurkkaan puolimakeaa. Hernekeittoa nautiskeltiin lounaaksi, ja sekin oli pahus vie luomua. Suoraan ekologisesta peltipurkista!
                                                                           
Totuuden nimissä on kerrottava, että kaurapuuron ja valkoviinin väliin mahtui aika puuhakas päivä. Luomu-Kyllikit lipsuvine suksineen viihtyivät laduilla melkein 10 kilometrin verran, ja samalla automatkan jumiuttama lihaksisto saatiin näin heräteltyä lempeästi eloon. (Aamulla sitten nivuset huusivatkin hoosiannaa...) Myös hyperaktiiviset lapset ja edellisen yön univelka tuntuivat ladulla menneen talven lumilta. Tuntureiden huiput kultaava aurinko kirkasti mieltä ja loppulenkistä punaiseksi muuttunut Kellostapuli antoi omaa väriterapiaansa. Saunan lämpö ja savulohi-illallinen kruunasivat päivän. Ai niin ja sipsit! Tähän voisi melkein tottua!



Totuuden nimissä on myös kerrottava, että pikkupöllöt olivat päivän aikana piilottaneet Hanna-tädin korvatulpat television taakse, joten yöunet jäivät hiukan heikoiksi yöllisten huhuilujen tähden. Lasten äiti onneksi jakoi tädin tuskan.

Tänään samaisten pikkupöllöjen jäljiltä etsittiin äidin pipoa (kylmälaukussa)sekä papan puffia (petauspatjan alla). Mukavia jekkupusseja nuo lapset!

perjantai 25. helmikuuta 2011

Halkomäki: Uskoa, Toivoa ja Rakkautta

Kuva: Miina Savolainen
Harvoin saa näyttelyvieraana kokea samalla kertaa niin paljon tunteiden ääripäitä kuin Tampereella eilen. Jo toista kertaa. Maailman Ihanin Tyttö vetää oikeastaan sanattomaksi.


Miina Savolaisen kymmenestä lastenkodin tytöstä ottamia kuvia katsoessani myllersi mielessä rutkasti ihastusta, ihmetystä, yksinäisyyttä, herkkyyttä, tyhjyyttä ja surua. Kuvista välittyi silti samalla myös toivoa, lämpöä, voimaa, valoa ja rauhaa.  Muutaman kuvan kohdalla tunsin häivähdyksen jossain syvällä; jotain minua, sellaista mikä ei yllä valoon? Näyttely hiljentää ja antaa tilaa pohtia oman elämän lähtökohtia. Miten hyvän osan olenkaan saanut!!!

Erityistä syvyyttä kuviin tuovat tyttöjen omat tarinat, mutta ilman niitäkin kuvat ovat erittäin vaikuttavia. Ne on toteutettu käsittämättömän upeissa ympäristöissä. Lapin tunturit tai vaaleanpunaisina kukkivat omenatarhat eivät silti varasta pääosaa niiden esittäjiltä, maailman ihanimmilta tytöiltä. Näyttelyssä on esillä myös pukuja, videohaastattelu sekä  ihanan kaunis kirja, joka tuo aiheen vielä enemmän iholle.

Vierailin näyttelyssä yhden maailman ihanimman tytön kanssa. Saatoin kuvitella hänet osaksi näitä kuvia; vaeltelemaan metsässä pienenä keijukaisena, seisomassa aavalla lumisella vaaralla seitinohuessa puvussa hiukset hulmuten tai istumassa korkealla suuren puun oksanhaarassa, kaiken yläpuolella, turvassa.
Elämän palapelin palat eivät kaikilla asetu helposti paikoilleen, osa paloista voi olla hukassa juuri silloin kun niitä kipeimmin tarvitsisi. Tai ehkä niitä ei ole koskaan ollutkaan. Aukkopaikat voi silti vielä paikata. Tarvitaan paljon uskallusta ja rakkautta, tukea, turvaa, voimaa ja ihmisyyttä. Pienet siivet kantapäihin. Usko siihen, että elämä kantaa!

Kuva:Miina Savolainen:Maailman ihanin tyttö -kirjasta

torstai 24. helmikuuta 2011

Puntari: Vapaa on vain umpihanki

On monta hienoa tapaa liikkua luonnossa. Voi kävellä, pyöräillä, meloa, ratsastaa tai hiihtää. Hiihtääkin voi monella tavalla. Leppoisasti vuorotahtia tasamaalla suihkien tai villiä käännöstä mutkamäessä tehden. Tai voi hiihtää umpihangessa. Kurvailla vähän loivemmin. Nähdä vähän enemmän.
Telemark-hiihto on hieno laji. Samoilla välineillä voi käydä hoidetussa laskettelurinteessä hissien avittaessa ylösnousua, tai sitten tehdä tuntureille ja harjuille omat nousuladut, ja viilettää alas reittejä, joita kukaan muu ei koskaan ennen.
Yksi elämäni kauneimmista muistoista on Pallakselta talvella 2006. Hiihtohissit olivat kiinni koko talven hotellissa sattuneen tulipalon vuoksi. Hiihtelimme mukavalla kaveriporukalla koskemattomille rinteille auringon paistaessa. Muutama hikinen nousu ja nautinnollinen lasku. Voi sitä elämän riemua ja vapautta!
Hiihtoasiat ilmestyivät mieleen tietysti siksi, että Maitolaiturin Kyllikit lähtevät (vahvistettuna kahdella lapsella, yhdellä aviomiehellä ja yhdellä papalla) huomenna kohti Suomen Lappia, tarkemmin sanoen Yllästä. Tarkoituksena on hiihtää murtsikkaa, levätä, kokata, rentoutua, uuvuttaa lapset lumileikkien parissa, shoppailla Jounin Kaupassa, lukea, kirjoittaa ja tehdä perinteinen Kyllikkien Jullin Baari -hiihto.

(Tässä yhteydessä olevia kuvia en ole ottanut minä, vaan mieheni viime vuoden reissulta, ylempi Kuusamon Valtavaaralta ja alempi Muonion Keimiötunturilta.)

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Halkomäki: Hitunen eloonjäämiskamppailua

Tällaisilla pakkasilla  Halkomäestä maailmalle katsellessa hymyilyttää lehtien pakkas- ja lumikriisiotsikot, vaikka ei kai saisi. Tuntuu vaan ihmeelliseltä median käsitys siitä, että koko Suomi on ihan sekaisin talviolosuhteista. Ei meillä täällä mäellä elämä ole siirtynyt piiruakaan uomistaan vaikka olosuhteilla koetellaankin. On tilaa lumelle ja puita liiterissä pakkasten varalle. Onnellisia ovat tulisijojen omistajat tällä hetkellä, tuumin tänäkin aamuna kaataessani taas kerran sylillisen jäisiä halkoja leivinuuni eteen sulamaan!

Itse asiassa, jos ihan rehellisesti tunnustan, nautin suunnattomasti kaikenlaisista ”ääriolosuhteista”. Jonkinlaista hulluutta kulkee suvussa, luulen?! Takavuosien neljän päivän sähkökatkokin jäi mieleen varsin hauskana ajanjaksona. No juu, tai ainakin erikoislaatuisena. Siitäkin selvittiin!  Niin kauan kun talo pysyy pystyssä niin luonnonvoimat saavat jyllätä! On suorastaan hykerryttävää raahata nenä jäässä mottitolkulla klapeja sisälle, sytytellä uuneja kohmeisin sormin pakkasen paukkuessa ulkona, varmana siitä, että meillä ainakin riittää lämmintä. Vaikka sähköt menisi poikki, on ruokahuolto toiminnassa. Vaikka putket jäätyisi, saa mäen alta kaivosta aina vettä. (Kunhan onkii ensin pari päästäisen raatoa pois pinnalta...) Oman elämän hallinta näiltä osin on siis mielekkään elämän ehdoton peruskivi, hitunen eloonjäämiskamppailua tekee elämästä elämän makuista! (Tosin sisareni tuskin jakaa tätä ajatusmaailmaa kanssani rassatessaan naama mustana toimintahäiriöistä pellettikattilaa yksin pannuhuoneessa kahden lapsen roikkuessa kiljuen haalarin lahkeessa, ulkona paukkupakkanen ja mies maailmalla, sisällä +11c ja lämmin vesi lopussa...mutta vuosien taistelun jälkeen kysykää mitä vaan pellettikattiloiden toimintahäiriöistä ,Tiina tietää kyllä!!!)
Joku toinen taas arvostaa sitä, että nappia painamalla saa lähes kaiken toimimaan, mutta tämä systeemi, niin kuin pellettikattilakin, on kovin haavoittuvainen.

Talvi on mielestäni varsin oivan mittainen ajanjakso, sillä juuri kun nämä fantastiset maalaiselämän talvi-ihanuudet saattaisivat alkaa jo kyllästyttää, tuleekin kevät ja pelastaa kaiken! (Kurakeleillä ja lehmän nuolemilla ikkunoilla…heh heh!)  
Elämä Halkomäessä kulkee omia pieniä ympyröitään näin sydäntalven aikaan. Päivä täyttyy aina samoista tutuista hommista; puita sisälle, tulet uuneihin, lumet pois pihasta, soppaa hellalle ja perus kodinhoitokarusellia tiskien ja pyykkien äärellä. Joku voi pitää sitä tylsänä, mutta tähän tottuneesta se on varsin turvallista ja mukavaa. Tai no ei nyt aina niin hekumallisen mukavaa, mutta aika leppoisaa kuitenkin. Kesällä onkin sitten vara vähän villiintyä!

tiistai 22. helmikuuta 2011

Puntari: Kirjavinkkausta

Tämän päivän kirjavinkkaus on iki-ihana Enni Mustosen Maitotyttö. Kuten takakansitekstistä näkee, kyseessä ei liene maailmankirjallisuuden klassikko, mutta maalaiskirjallisuuden klassikko kylläkin. Tällä kyllästää romantiikannälkää pitkälle kevääseen!

Posted by Picasa



maanantai 21. helmikuuta 2011

Puntari: Hiiriä ja ihmisiä

Meidän tarvis oikeastaan perustaa blogi, totesi siskoni (Kyllikki senior) yhtenä päivänä. Olin heti valmiina hommaan! Täytyyhän meillä nyt blogi olla, koska se on trendikästä ja me nyt ollaan trendikkäitä, jos jotkut on. Hanna kirjoittelee otsikolla HALKOMÄKI ja Tiina raportoi tunnisteella PUNTARI.
Tämä on siis Maitolaiturin Kyllikkien virallinen blogi. Varo halpoja kopioita!


Asiaan.
Maalaiselämähän se on myös kovin trendikästä nykyään ja maalaiselämää tämäkin blogi käsittelee. Me molemmat kyllikit olemme paljasjalkaisia maalaisia ja maalla asutaan edelleen. Meillä on oikeastaan kaikki se, mistä helsinkiläiset haaveilevat: vanhat puutalot, narisevat lankkulattiat, patinoituneita pintoja ja pihalla tilaa lumelle. Paljon.
Onhan tämä siis melkoista maalaisunelmaa, vaikka välillä realismikin pukkaa päälle rankasti. Kuten eilen sunnuntaina. Olin ottanut edellisenä iltana Viialan leipomon toriautolta pari viikkoa aikaisemmin ostetut voisarvet pakastimesta sulamaan (tulipa pitkä ja vaikea lause). Ajattelin keittään kahvit, lukea Aamulehden (ensin se piti hakea kilometrin päästä heittolaatikosta -28 asteen pakkasessa potkukelkalla) ja tunnelmoida tässä ihanassa kodissani. Keittiön ovella mood vähän muuttui. Jääkaapin edessä makasi pitkin pituuttaan kuollut hiiri. Häntä ja kaikki. Periaatteessa kestän mitä vaan, mutta pienet jyrsijät pistävät minut veteläksi. Y-Ä-K! Päättelin, että koska kissamme ei ollut syönyt hiirireppanaa, se oli päätynyt siihen itse kuolemaan. Kenties saanut hypotermian tuolla meidän sikamaisen kylmien lattialankkujen alla ja raahautunut viimeisillä voimillaan keittiön lattialle kuolemaan.
Onneksi mies pelasti minut ja aamuni viemällä hiirenraadon pihalle.


Mutta tänä aamuna löysin seuraavan hypotermian uhrin meidän ruokasalin lattialta. Alkoi ketuttaa niin paljon, että roikkasin sen rotanpuolikkaan omin käsin pihalle maanantaiaamuani häiritsemästä. Kele!
Tällaista elämää siis meillä tänään. Keskiviikkona suunnistan rautakauppaan etsimään hiirikarkotinta. Jospa jostain löytyisi sellainen, joka oikeasti toimisikin.

Viikonloppuna leikin kunnon kotiäitiä ja leivoin pullaa: korvapuusteja, dallaspullia ja niitä ihan tavallisia pyöreitä pimpuloita.