Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Halkomäki: Sieltä tänne




Täällä sitä taas ollaan kotonurkissa! Tuttuakin tutumpi kotimatka pohjoisen maisemista Hämeen sydämeen muodostui tällä kertaa melkoiseksi aikamatkaksi. Metristen pakkashankien kevättalvi vaihtui hujauksessa lempeän lämpöiseksi kevätsääksi, suliksi hiekkateiksi ja pilkistäviksi pioninnupuiksi. Tuntuu ihmeelliseltä! Kun on tottunut pynttäämään päälleen paljon vaatetta ulos lähtiessä, on kummallisen vaikea sopeutua ajatukseen, että pipoa ei välttämättä tarvitse ollenkaan, tai että se ohuehko trikoinen riittää! Isoille kylille voi laittaa karvakenkien sijaan tennarit! Huimaa!



 

Pohjoisen kevättalvi oli taas kattaus aurinkoisia päiviä, sinistä taivasta, hiihtolatuja ja leppoisaa aikaa perheen kesken. Saatiin me tosin nauttia perheen ja suvun seurasta laajemminkin, sillä tuttuja tyyppejä majaili naapurissa. Oli seuraa kauppareissuille ja nuotiomakkaran ääreen!

Tänä keväänä oltiin ensimmäistä kertaa yhdessä ladulla koko sakki, kun pienempikin käkikelloista (2,5v) avasi laturetkeilyuransa hiihtämällä 1,5km reissun Navettagalleriaan mehulle ja pullalle. Myös Konijänkkän kotieläinpihalla käytiin ensimmäistä kertaa. Siellä oli porukkaa minipossuista kameliin ja kalkkunaan, ja vaikka mitä! Sisätiloissa ja ulkona. Alpakoista löysin sielunsiskoni...jotenkin yhtä pihalla olevan tuntuisia, onnellisia hönöjä niin kuin meikäkin. Niiden tukkatyyli oli tosin jäänyt kasarimalliseksi, mutta yleisesti edustivat samaa räjähtänyttä lookkia kuin mä.  Terkkuja vaan sinne jänkkän laidalle!


 
 

Muuten loma meni aika tutulla kaavalla, kun paljon on tekemistä ja ulkoilua niin päivät hujahtavat nopeasti ohi. Salaa haaveilenkin siitä lomasta, kun saan mennä pohjoiseen ihan vaan ottamaan rennosti...ei tarvitse pyörittää kenenkään arkea eikä pyykkikonetta. Ei aikaisia herätyksiä eikä taisteluita toppahaalareiden kanssa. Voi ulkoilla sen minkä huvittaa ja lopun aikaa maata sohvalla karkkipussin ja kirjan kaverina. Kuulostaa törkeän ihanalta!!!! Ja toteuttamiskelpoiselta!!!

 
 
Nyt ollaan totuteltu taas kotielämään ja vietetty pienimuotoista pääsiäistä. Tutut kuviot toistuvat täällä aina kevään tullen. Puupinot mökkirannassa kertovat siitä, että Kari-Pappa on päässyt irti moottorisahan kanssa ja Leena-Mummu saanut olla mielipuuhassaan oksia polttamassa. Linnunpönttöjä laiteltiin puuhun, käytiin pilkillä, paisteltiin lounasmakkarat ja savusaunan terassilla nautiskeltiin auringosta eväsretkimeiningillä. Pääsiäisen aurinkoiset pyhät tuntuivat elämältä keveimmillään. Tänään tuossa pihalla risuja kärrätessäni ajattelin itsekseni, että kyllä maalla on mukavaa. Ja kotona kiva olla! Kevät etenee ja se tietää lisää säpinää meidänkin mäelle. Ehkä minäkin tässä heräilen pikku hiljaa talviuniltani...







 






ILOA JA VALOA MURMELIT! :)

torstai 17. maaliskuuta 2016

Halkomäki: Aamupäivän paakkelssit



Huomenta!



Reissussa on kivaa kun on kiireetöntä aikaa. Aikataulutetut lomat ei ole mun juttuni. Tykkään siitäkin, kun saan laitella ruokaa rauhassa ja leipoa jotain herkkua päiväkahville ilman kiirettä. Tosin nyt mulla ei ole täällä päiväkahviseuraa kun anoppi-armas puuttuu matkasta, vaan ihan itsekseni joudun kaffet hörppimään.


Aamupalan luksusta on tuore leipä tai sämpylät. Aikaisemmin vinkkasin pataleivän ohjetta, nyt ihan vaan tällaisten sämpylöiden, joita leivon aamu- tai iltapalan kaveriksi. Ei tarvitse vaivata eikä möyhiä, sekoitellaan, nostatellaan, painellaan ilmakuplat pois ja laitetaan jääkaappiin odottelemaan seuraavan aamun paistoa. Taikina säilyy monta päivää kylmässä, ja sieltä voi siis paistella lämpöisiä herkkuja aina kun uuni on kuumana. Näihin tulee erityisen rapea kuori! Ja makuahan voi jokainen sitten varioida erilaisilla jauhoilla omien mieltymystensä mukaan. Että siitä vain aineet kulhoon ja jääkaappiin muhimaan! Maistuu varmaan sullekin!


SÄMPYLÄISET
7½ dl kädenlämpöistä vettä
30 g hiivaa
1 rkl suolaa
3 dl ruisjauhoja
n. 10-12 dl vehnäjauhoja
½ dl pellavan siemeniä

1. Liuota hiiva lämpöiseen veteen ja sekoita muut ainekset joukkoon isolla lusikalla. Älä vaivaa. Anna kohota 2 tuntia, painele ilmat pois ja laita jääkaappiin yöksi leivinpaperilla ja kostealla leivinpyyhkeellä peiteltynä. Katso että kulhossa riittää kohoamisvaraa, sillä taikina nousee reilusti!

2. Tee aamulla sämpylöitä suoraan taikinakulhosta kahdella lusikalla nostellen. Laita köntit leivinpaperille.



Huiskauta jauhoja sämpylöiden päälle ja leikkaa risti terävällä veitsellä.



3. Paista sämpylöitä 230 asteessa uunin keskitasolla noin 30-35 min, kunnes ne ovat sopivasti ruskistuneet. Jos laitat uunipellin valmiiksi kuumenemaan uuniin kun napsautat uunin päälle, niin pohjatkin paistuvat nopeammin rapeiksi.




Älä peitä valmiita sämpylöitä liinalla, muuten rapea kuori pehmentyy.








tiistai 15. maaliskuuta 2016

Puntari: Viikko koomassa


Voiko tämä olla mahdollista? kyseli Apulantakin aikanaan biisissään. Sitä mietin minäkin. Olisi nimittäin jo korkea aika meidän perheen sairastupameiningin päättyä!

Ensin kuumeessa ja yskässä olivat vuorovedoin tytöt. Hiihtoloma meni enemmän ja vähemmän nenäliinoja kulutellessa. Itse olin silloin vielä ihan ok, ja liikuntakipinä ja lisääntyvä valo vetivät mielen varsin optimistiseksi (lue: reidet kesäkuntoon -kampanja julistettiin jälleen alkaneeksi täysin epärealistisin odotuksin).

Mutta jo viime viikolla iski kooma päälle mullakin. Maanantaina kävin vielä kotiladuilla, mutta tiistain työpäivän jälkeen hautauduin sohvalle viltin ja tabletin+blogien kanssa muun perheen viilettäessä laskettelurinteessä. Olo oli kuin tyhjiin suihkutetulla hiuslakkapullolla. Samaa jatkui koko työviikko ilman muita oireita. Ajattelin silloin vielä optimistisesti, että ehkä mulla on vaan henkiset fiilikset alamaissa (muutamien tylsien uutisten takia) ja ajattelin, että homma muuttuu kun nukun viikonloppuna hyvin ja lataan akut. 
Katin kontit. Lauantaina heräsin vähän ennen kuutta flunssaan ja ihan järkyttävän huonoon oloon. Sellaiseen, että oli pakko nousta ylös ja pakottaa itsensä tekemään jotain, jotta sitä huonoa oloa ei ajattelisi. Aamupäivällä hoidin pakollisen kauppareissun ja ihailin upeaa keliä auton ikkunasta. Hetken jaksoin haukata happea pihallakin, kun muu perhe hiihti, mutta lounaan jälkeen oli taas pakko vaipua vaakatasoon ja pistää silmät kiinni. Käytännössä viikonloppu meni siten, että kaikki "pakolliset" menot jaksoin olla tolpillani ja väliajat keräilin itteäni jostain sohvannurkasta.

Eilen heitti sitten työpäivän jälkeen lämpöä piirun päälle 37, joten tässä sitä nyt yritetään toipua ainakin tämä päivä kotona. Harmittaa jokseenkin, sillä tänään olisi työpaikan laskettelupäivä Sappeessa ja aurinkokin näyttää taas pistävän parastaan.
Koskaanhan sitä ei toivo sairastavansa, mutta nyt olen kyllä toivonut, että iskisi kunnon kuume joka veisi pöpön mennessään. Tällainen puolivaloilla hilluminen ei ole mistään kotoisin. Ja ihan ihme oireitakin on: perus nuhan, kurkkukivun ja päänsäryn lisäksi sydän tanssii välillä ihan omilla askelkuvioilla ja oikea kainalonseutu on niin kipeä, ettei voi pitää edes rintsikoita...

Ja sitten vielä sekin, että SAISI JO TULLA KESÄ!!! Ihan järkky lämpimien kesäpäivien, uimisen, grilliruuan, festareiden, iltarastien, maastopyöräilyn, kesäkukkien ja kaiken kesähömpän kaipuu! 
 
Mutta näillä mennään. Taidan mennä keittämään vähän lisää inkivääriteetä ja suuntaan katseeni kohti valoisampaa tulevaisuutta. Pakkohan tämän olon on tästä helpottaa, eiks niin!?

Ps. Kuvina fiiliksiä kuluneelta viikolta: lepoa, luontoretkeilyä, latuja, lempeitä sanoja...

Runo: Arja Tiainen










maanantai 14. maaliskuuta 2016

Halkomäki: Reissukirjaston aarteet


Hilirimpsis ja terveiset Ylläkseltä!

Tiinan kanssa otettiin melkein läpystä vaihto kun sen porukka tuli pois pohjoisesta niin meidän sakki suuntasi tänne hankien keskelle.

Ensimmäinen vuorokausi on kulunut taloksi asettuessa ja arjen perusaskareiden parissa, ja kyllähän sitä ladullekin oli jo pakko iltapäivästä suunnistaa. Pojat ovat pörränneet porukalla moottorikelkan kimpussa ja rakennelleet Legoja antaumuksella. Kaikenlaista epäolennaista tuntuu taas unohtuneen kotiin, kuten suksivoiteet, sukat ja HIUSPOMPULAT! On muuten meikäläiselle pieni kriisin paikka jos en saa hiuksiani kiinni! Koko mökistä ei löytynyt edes kumilenksua hätävaraksi, vaan lopulta jouduin ottamaan pätkän villalankaa jolla sain palmikon kiinni hiihtolenkin ajaksi. Onneksi tuli kutimet mukaan. Ja onneksi Jounin kaupalta saa kaikkea maan ja taivaan väliltä...ja onneksi otin muuten mun molemmat sukseni tänne mukaan. Ostin viime keväänä alesta uudet sukset, kun noi Peltoset ovat palvelleet jo kivasti sen 12 vuotta. Ovat ehkä jo vähän löystyneet, mutta niin on kai hiihtäjäkin, että sinänsä me ollaan kyllä oikein toimiva kombinaatio. Vanhoissa suksissa kun on ne kolme-neljä vuotta vanhat pitoteipit, niin niillä kelpasi suunnata tänään ladulle. Loistava pito ja luistikin hyvin.  Uusissa suksissa on vain perusvoitelut pohjassa eikä mitään pitoja paikoillaan. Ehkä pakko mennä ostamaan purkki jotain tatinaa että pääsen uusiakin sivakoita tällä reissulla kokeilemaan!

Mutta jotain ennennäkemätöntä tälläkin reissulla on jo koettu. Purin nimittäin matkakassistani nipun kirjoja. Ja siis todellakin jotain muuta kuin niitä perinteisiä keittokirjoja, joita olen viimeiset neljä vuotta lomilla lueskellut. Tästä kirjapinosta löytyy sopivassa suhteessa romantiikkaa, realismia ja ihmiskehon ihmeellisyyksiä. Ja toki se yksi perinteinen keittokirjakin, jepjep! Havaittavissa on myös Sibeliusteemaa. Niin että lukemista piisaa tämän loman iltoihin, kun käkikellot ovat hiljentyneet unille. Ja on mulla vähän kisajuomaakin kirjojen kaveriksi, pakotin itseni pitkäripaiseen ostoksille.

Aika moni mun kavereistani aloitti vuoden vaihtuessa jonkin sortin paremman elämän, osa tipattomalla tammikuulla, osa aikoi olla 100 päivää selvänä. Tai pitäisikö sanoa ilman alkoholia, sillä selviä niistä muutamista ei saa tekemälläkään. Mä päätin ensin, että en lupaa tälle vuodelle mitään, mutta sitten päätinkin, että tänä vuonna aion kyllä nauttia alkoholia enemmän kuin aikaisempina vuosina. Suoraan sanoen juoda rutkasti enemmän. Käytännössä tavoitteena oli yksi viinilasillinen viikossa, mutta kuukauteenkin yksi lasillinen olisi jo mainio suoritus. Että semmoista. Muistaakseni olen tämän vuoden puolella nauttinutkin punkkua jo yhden lasillisen, mutta petrattavaa riittäisi siis vaikka kuinka. Silloin harvoin kun sitä viiniä tulee se lasillinen maisteltua, niin aina jään ihmettelemään miksi en tee sitä useammin. Mutta en kai vaan muista. Kai mulla on sitten jotain muuta tärkeämpää muistettavaa meneillään.

Nyt ajattelin että kirjat ja viini sopisi kivasti yhteen. Paljon kivemmin kuin kutominen ja viini. No miten tässä käy, siitä raporttia ehkä sitten myöhemmin. Anna-Leena saa kuitenkin kunnian toimia aloittajana, Sibbe jatkaa sitten huomenna! Tämän reissukirjaston etuna on se, että kirjoja voi lueskella sikin sokin ja aina vähän kerrallaan. Nautiskella pieninä paloina!


"Kun kerran olet jakanut tämän säveltäjänkohtalon minun kanssani, joka olen tuottanut Sinulle niin äärettömän paljon pahaa, mutta en koskaan olisi voinut rakastaa ketään muuta kuin Sinua, meidän pitää auttaa toinen toisiamme! Vaeltaa käsi kädessä oudosti valaistuja, sumuisia ja autioituja polkuja. Ylöspäin -ylös valoon ja avariin näkymiin -kohti suuria linjoja."

                                                                                        Jean Sibelius Aino Sibeliukselle
                                                                                                     Lontoosta keväällä 1909

" Minulla on kuin puoli elämää, kun sinua ei ole. Vaan on se terveellinen kuritus minulle että opin itse toimeen tulemaan, vaan toisinaan olisi niin suloista painaa päänsä sinun olallesi ja saada purkaa kaikki...sataa. Istun pöytäsi ääressä. Täällä on hyvä ja lämmin. Sieluni on rauhaton. Mutta rakkauteni suuri. Ja sinun ympärilläsi elämöi Pariisi."

                                                                                          Aino Sibelius Jean Sibeliukselle
                                                                                                                         syksyllä 1911



Nämä Härkösen novellikokoelmat on vaan niin hulvattomia! Mä olen aina tykännyt hänen kirjoitustyylistään, siitä tulee poikkeuksetta hyvälle tuulelle, saattaa jopa vahingossa vähän nauraakin. Suosittelen!


Tätä anatomiaa on vaan pakko hiukan opiskella, jotta voi perehtyä tuohon seuraavaan kirjaan paremmin! Hyvät ja selkeät kuvat, blondi arvostaa!


Pelottavan koukuttava kirja. Mielenkiintoinen. Olen ahminut tätä muutaman illan.
Ai miksi? Siitä lisää joku toinen kerta! 



Ja tässä sitten se romantiikkapläjäys. En vaan voi sille mitään, että nämä vanhat kirjekokoelmat ovat jotain niin ihanaa luettavaa. Janne ja Aino. Näitä voi ja pitää lukea pieninä annoksina, muutama kirje kerrallaan. Nautiskellen ja fiilistellen. Paketti nessuja tulee tarpeeseen.
Se pakollinen keittokirja. Pukki toi tällaisen, miten osasikaan lukea ajatukseni!
Historiaa ja herkkuja sopivassa suhteessa!

Ja sitten tällä setillä koitetaan vähän petrata sitä mun uuden vuoden lupaustani. Ja oho, onhan tohon yksi siiderikin eksynyt!!! Taisin vähän innostua? Aina pitää kokeilla jotain uuttakin, eikö? ;)

Hyvä kirja ja viini kaipaavat tietenkin seurakseen hyvää musiikkia.
Olkoon se tänään Samulia, jota olen viime viikkoina kuunnellut paljon!


perjantai 4. maaliskuuta 2016

Puntari: Kuulumisia Lapista

Viikko on vierähtänyt Lapin lumista nauttien. Ja sitä luntahan nimittäin riittää! Takamaastoissa on aivan hulvaton meno, kun akka solahtaa nivusiaan myöten hankeen heti kun polulta poikkeaa.

Hiihtolomaviikko on sujunut suhteellisen rauhallisesti ja leppoisasti. Molemmat tytöt ovat olleet kipeinä, joten laduille ei olla koko perheen voimin päästy. Karmea yskä alkaa heti, kun vähänkin hengästyy.
Äkäslompolon Sportshopista ostettu Burton Throwback-lauta on sen sijaan tarjonnut pikkukivaa tässä kotihoodeilla. Valtavien lumikasojen päältä on laskettu upottavaan puuterilumeen, milloin pystyssä pysyen, milloin lumihankeen daivaten. Hauskaa on ollut sekä lapsilla että aikuisilla.

Keskiviikkona lähdettiin Kuertunturille päiväretkelle. Sakke oli telluilla, meillä muilla oli Burton ja pulkka. Repussa oli kinkkujuustovoikkarit ja suklaata eväänä, termarista hulautettiin lämpimät kaakaot kuksaan aina tauolla.
Tykkymetsän kauneus ja hiljaisuus mykisti jälleen kerran. Satumaisen kaunista ja varmasti yksi perheemme onnistuneimmista retkistä. Happirikkaan päivän jälkeen oli ihana viettää tortillailtaa mökillä. Elämän pieniä luksushetkiä.