Halkomäki: Kukkopillitalon kakkuohjeita ja aamun ajatusvirtaa

Terveiset täältä kukkopillitalosta! Nyt jo kolmatta vuorokautta myrskypuuskat pistävät parastaan ja vanha talo mäen päällä saa siitä oman osansa. Viimeiset kaksi yötä on mennyt meni aika hatarilla unilla. Viime yönäkin yläkerrassa vinkui ja ujelsi, vihelsi ja ryskyi vimmatusti kun tuuli pamautteli massaansa täydellä voimalla talon päätyyn. Siinä sitten pimeydessä itsekseni mietiskelin, että lentääkö ne ikkunalasit sisään nyt vai heti. Ihme kyllä, toistaiseksi vielä ehjinä! Mutta niin kauhea konsertti oli läpi yön, että koko porukka nukkui huonosti. Kukkopillitalo. Ja kyllä, sähkökatkoja odotellessa!

Hatarista unista ja vähän väsyhköstä naamataulusta saankin sitten kivan aasinsillan...kakkuihin! Väsyneenä kun usein tekee mieli makeaa, eiks je? Onneksi tänäänkin kaapistä löytyy vähän joulusuklaiden jämiä....
Ennen joulun pyhiä leivoin muutaman kakun myyjäisiin ja pyhien mentyä leivoin lasten kanssa kotiinpaluukakkua. Nämä kaksi eri kakkua painivat sarjassa superhelpot ja nopeat. Sekoitellaan vaan! Ja helposti muokattavia ovat myös. Niitä harvoja leivonnaisia mitä lastenkin kanssa saa ilman suurempia hermoromahduksia tehtyä. Ja mikä parasta, näiden kanssa ei oikein voi epäonnistua!

Maustekakku

200g voita

5dl vehnäjauhoja

3 374dl sokeria

1 1/2tl ruokasoodaa

1tl kardemummaa

1tl kanelia

1tl inkivääriä

1tl pomeranssinkuorta

1tl neilikkaa

1/2tl maustepippuria

2dl maitoa

2 munaa

Sulata voi ja jäähdytä. Sekoita kuivat aineet keskenään. Riko munien rakenne kulhossa, lisää maito ja voisula, kaada kuivien aineiden joukkoon. Sekoita tasaiseksi.
Voitele ja jauhota 2 litran rengasmallinen kakkuvuoka, kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta.
Paista 175c uunin alimmalla tasolla 55-60 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla, mutta varo paistamasta liian kuivaksi.
Anna kakun köllötellä vuoassa 15 minuuttia ennen kumoamista. Jäähtyneen kakun päälle voit sihdata tomusokeria tai laittaa samaa päällistä kuin seuraavassa ohjeessa mainitaan. Kakku säilyy hyvin peitettynä jääkaapissa ainakin viikon.

Kahvinen kotiinpaluukakku

250g voita

1dl kaakaojauhetta

1dl vahvaa kahvia

3dl sokeria

200g jogurttia (kahvi, maustamaton, tms.)

3 munaa

5dl vehnäjauhoja
(pähkinä- tai mantelirouhetta)

1,5tl kanelia

1,5tl inkivääriä

1/2tl neilikkaa

2tl leivinjauhetta

1/2tl suolaa

Sulata rasva, lisää kaakaojauhe ja kahvi, sitten sokeri, jogurtti ja munat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan (n. 2l) ja paista 200c 45 minuuttia tai kunnes kakku on tikulla kokeiltaessa kypsä. Anna jäähtyä.

Kuorrute

(riittää kahteen kakkuun)

100g tummaa suklaata

1prk (397g) kondensoitua maitoa

koristeeksi marjoja

Paloittele suklaa, kuumenna kattilassa maitoa ja suklaapaloja kunnes suklaa on täysin sulanut. Älä keitä. Valuta hieman jäähtynyt kuorrute kakun päälle ja koristele marjoilla.

No mites se uusi vuosi on sulla vierähtänyt käyntiin? Onko hyvät pöhinät? Meillä ollaan rauhaksiin palailtu arkeen ja sopeuduttu etelän elämään ja vähäiseen lumeen. Onneksi meidän kotiinpaluupäivänä oli täälläkin taas pakkasta ja maa valkoisena, ja siitä eteenpäin saatiinkin kunnon lumipyryä ja pakkasia muutaman päivän ajan. Kiva on olla kotona ja käynnistellä harrastuksia ja punoa juonia uudelle vuodelle. Loma pohjoisessa meni sairastupaa pitäessä, mutta oli silti hyvä loma!

Olen kyllä ihan hirmuisen innoissani tästä alkaneesta Suomen synttärijuhlavuodesta! Kerrankin Suomessa tapahtuu jotain isosti, ja aina Hangosta Petsamoon juhlitaan kokonainen vuosi. Tai no ei ihan Petsamoon, mutta sinne päälaelle kuitenkin. Jotenkin tuntuu että suomalaiset on aika vaisuja juhlijoita, jos verrataan vaikka tuohon läntiseen naapurimaahamme. Nyt meillä on kyllä näytön paikka!  Aitoossa meillä Martoilla on muutamia juhlavuoden tapahtumia, joista eniten odotan heinäkuisia "Sadan sortin päiväkahveja", jotka tarjoillaan Martan päivänä täällä upeimmassa mahdollisessa miljöössä, Knaapin tilalla. Juuri siellä, missä minä lapsuuteni olen viettänyt lehmien keskellä ja navetan puuhissa Sirkka-emännän kanssa. Kokonaan remontoidut rakennukset ja kaunis pihapiiri huokuvat vanhan ajan kartanotunnelmaa ja ovatkin näin upea paikka juhlakahveille. Valmistamme sinne tosiaan sataa erilaista tarjottavaa sadan vuoden herkkukimarasta. On siinä puuhaa, mutta yhdessä tekeminen on niin tosi mukavaa! Ja muitakin mukavia tapahtumia täällä piisaa. Kyllikit koittavat erityisen aktiivisesti kiertää kotiseudun juhlavuoden kekkereitä helmat hulmuten, joten raporttia pukkaa tänne plokiinkin varmasti kerran jos toisenkin!

Muuten vuosi on vailla sen suurempia suunnitelmia. Mitään isompaa ei ole tiedossa henkilökohtaisella tasolla, katsotaan mitä elämä tuo tullessaan. Tarkoitus olisi pitää hyvää huolta perheestä, läheisistä ja parempaa huolta itsestä kuin aikoihin. Etenkin sydämestä. Se on raasu ollut lujilla. Toivon terveyttä, iloa ja tasapainoista elämää. Onnihan minulla jo onkin!
Jos jotain oikein todella saisi toivoa, niin toivoisin positiivisia turvapaikkapäätöksiä ystävilleni ja kaikille muillekin jotka sen vilpittömästi tarvitsevat. Ja muutamalle ystävälleni ja ystävän läheiselle toivoisin erityisesti terveyttä, erityisesti!!! Halit M&J!!!

Tämäkin alkanut vuosi on täynnä asioita, joista olla kiitollinen. Edelleenkin. Ihmisistä, jotka ovat ympärilläni, lähelläni, olen varmasti eniten kiitollinen. Lapset, puoliso, siskot, perhe, suku, ystävät, tuttavat, ihanat appivanhemmat ja miehen puolen sukulaiset, kotikylän väki. Kaikki mieleenpainuvat kohtaamiset tuntemattomienkin ihmisten kanssa ovat suuri ilonaihe. Terveys. Koti. Rauha. Suomi. Elämä. Kaikki hyvin!

Elämä on muuttunut paljon viimeisten vuosien aikana. Nyt alkaa tyyntyä. Olen jo viimeisten viiden vuoden aikana aloittanut kokonaisvaltaisen karsimisen. Tavaroista, harrastuksista, tekemisistä, menemisistä. Yksinkertaistaminen tuo uutta tilaa ja rauhaa. Antaa voimia ja uusia näkökulmia. On vapauttavaa keskittyä olennaiseen ja siihen, mikä tuo oikeasti iloa ja tuntuu tärkeältä juuri nyt. Viimeisenä ajattelin tämän vuoden aikana keskittyä omaan mieleeni, ja karsia sieltäkin pois turhaa kuormaa. Olen aina ollut kova huolehtimaan ja vähän murehtimaankin. Yritän päästä eroon siitä, ettei minun tarvitse ihan kaikkea huolehtia, eikä kaikkia maailman murheita, sotia ja vääryyksiä kantaa painolastinani. Asiat, joihin en voi mitenkään vaikuttaa, saavat tulla ja mennä. Mutta ei jäädä. Keskityn hyvään ja kannan sitä mukanani. Vähemmän on todellakin enemmän!
No, tuo ajatustaso ei ole ihan helppo juttu minulle. Mutta onneksi matka on jo hyvässä vauhdissa, monttuineen ja mäkineen!

Toivon sinullekin lukija siellä, mitä parhainta alkanutta vuotta 2017.

Myös sitä terveyttä, iloa ja tasapainoa elämään!

Tehdään tästä hyvä vuosi! Suorastaan erinomainen!

Maitolaiturilla meno jatkuu entiseen malliin, olemme Tiinan kanssa tosi iloisia kaikista teistä jotka täällä vierailette! Teitä on kuitenkin useampi sata!!!

HALIJAPUSU!

Halkomäki: Aavistus asui sikarilaatikossa!

Olen varmaan joskus kirjoitellut ohimennen muutaman sanan meidän suvun merkkinaisista, edesmenneistä sellaisista. Niin kuin legendaarisesta Helena-mummustamme, sekä hänen äidistään superselviytyjä-Hilmasta. Äitini puolen suvun naisten ketju katkeaa minun sukutietämyksessäni Hilman äitiin Nooraan, joka oli siis Tiinan ja minun isoisomummu ja keskikokoisen maatalon emäntä. Sellainen ahkera, osaava ja tomera, niin kuin nuo naiset nyt siihen aikaan ilmeisesti hyvin pitkälti olivat.

Hilmasta on ehkä kehkeytynyt meidän perheen parissa jo sellainen hiukan myyttinen hahmo. Hän eli käsittämättömän vaiherikkaan ja rankan elämän, mutta pystyi aina vaan säilyttävän elämänilonsa ja valoisan luonteensa koko elämänsä halki. Niin äiti on kertonut. Hilma kuoli vain hiukan ennen kuin minä synnyin. Hän oli arjen taitojen moniosaaja, lasten ja heikompiosaisten puolustaja ja ilmeinen lahjakkuus kaikissa kädentaidoissa. Hämäläisen maalaistalon tyttärestä tuli ensin karjakko, sitten myös pitokokki ja kankuri. Kauppiaan vaimona hän ehti olla vain vähän aikaa, kunnes tuli vapaussota ja vei häneltä miehen. Samana vuonna kulkutaudit veivät heidän kaksi pientä lastaan, Taiston ja Helenen. Hilma sairastui itsekin lavantautiin ja meinasi kuolla.

Vähän myöhemmin hän tapasi Kallen, ja lesken elämä vaihtui suuren kartanon ja menestyvän sahayrityksen emännöintiin. Syntyi kaksi tyttöä, Helena ja Terttu. Aikakaudelle tyypillisten pankkikeinottelujen vuoksi kartano, ja moni muukin suuri tila tällä seudulla, joutui vaikeuksiin. Koko Haapamäen kartano tiluksineen pakkohuutokaupattiin. Hilma perheineen muutti takaisin synnyinkotiinsa mukanaan vain ne tavarat, jotka oli itse kartanoon aikoinaan vienyt. Ja yksi salaa mukaan pakattu ryijy, jonka hän oli kartanossa ollessaan kutonut miehelleen syntymäpäivälahjaksi. Muutaman vuoden kuluttua Kalle kuoli aivokasvaimeen. Hilma jäi yksin kahden lapsen kanssa. Entinen kartanon emäntä elätti lapsensa kovalla työnteolla ja myymällä tekemiään käsitöitä, leivonnaisia sekä perunahimmeleitä joulun alla Helsingin Naistenmessuilla. Hän kuitenkin selvisi ja lapset lähtivät aikanaan maailmalle.
Vanhoilla päivillään Hilma muutti asumaan äitini lapsuudenkotiin ja huolehti äidistäni sillä aikaa, kun leskeksi jäänyt Helena-mummu opiskeli Helsingissä.

On siinä elämäntarinaa kerrakseen. Ja jotenkin ihanaa on se, että se tarina jatkuu täällä maan päällä edelleen, vaikka Hilma itse poistui areenalta jo 40 vuotta sitten. Upeat ryijyt, käsipyyhkeet, kylpypyyhkeet, pöytäliinat, rekipeitot, lakanat, esiliinat ja kansallispuvut jatkavat elämäänsä meidän kanssamme. Keittokirjat, reseptivihkoset, astiastot, patalaput ja leipälapiot, kuparipannut, kahvimyllyt ja kakkuvuoat muistuttavat Hilman kuuluisasta keittotaidosta. Lakanat viikataan edelleenkin samalla kaavalla kuin Hilma teki, ja onhan se varma että minäkin silitän AINA esiliinat ja keittiöpyyhkeet, ja taittelen tyynyliinat silityksen jälkeen kolmijaolla kaappiin. Niin tekee äitikin, ja niin teki Helena-mummukin, koska Hilma oli opettanut.

Vaikka en ole Hilmaa koskaan saanut tavata, tuntuu kuin hän olisi minulle hyvinkin tuttu ihminen. Meillä on samoja kädentaitoja ja kiinnostuksen kohteita, sama myyjäishulluus joulun alla ja intohimo laittaa juhlia. Rakkaus lehmiin ja maaseutuun, rakkaus metsään ja luontoon. Olen jopa käynyt samaa koulua, Lahden kansanopistoa, kuin Hilmakin.
Äiti on kertonut vuosien saatossa paljon tarinoita Hilmasta. Kun tietää sukunsa historian on helpompi ymmärtää nykypäivää. Itseäänkin. Tietää sukunsa rakkaudet ja rasitteet. Tietää mitä vaalia ja mitä karistaa kannoiltaan.

Aikanaan monen mutkan kautta löysin itseni Marttojen järjestämältä ruokakurssilta ja marttailusta tuli minulle tosi tärkeä ja rakas harrastus. Elämäntapa. Siinä samassa paketissa kiteytyy monta minulle tärkeää asiaa leipomisen, käsitöiden ja ruoanlaiton ohella. Monesti olen ihmetellyt, ettei Hilma koskaan ollut mennyt mukaan marttatoimintaan, sillä hän jos kuka oli taidoiltaan ja maailmankatsomukseltaan todellinen Martta. Minkäänlaista todistetta Marttayhdistyksen jäsenyydestä ei koskaan löytynyt. Mutta silti...asia jäi kaivelemaan. No, ajattelin lopulta ettei tällä seudulla varmaan ollut vielä silloin 1900-luvun alkupuolella Marttayhdistyksiä.
Viime kevättalvella siivoilin kirjahyllyäni ja jäin selailemaan Kansan emännän keittokirjaa. Se on Hilman perintöä, ja kas, Marttaliiton julkaisema! Ajattelin että Hilma on sen varmaan vaan hankkinut jostakin itselleen, ei sen kummempaa. Kunnes sitten eräänä päivänä tein löydön, joka muutti aavistukseni todeksi.

Äiti oli siivoillut kotona kaappeja, joissa säilytettiin Helena-mummun perintötavaroita. Siellä kaiken keskellä oli muutama vanha sikarilaatikko. Entisaikaanhan mitään ei heitetty pois, ja nuokin laatikot vastasivat käyttöarvoltaan varmaan nykyisiä Orthexin varastolaatikoita. Toisen laatikon sisäkanteen oli tehty lyijykynällä laskutoimituksia ja reunassa luki Pohjakassa 450,- . Hilman myyjäisreissujen kassalaatikko siis! Isän kanssa käytiin laatikoiden sälää läpi. Siellä oli Hilma-mummun elämä pienoiskoossa; nappeja, hakaneuloja, neppareita, onkikoukkuja tulitikkuaskeissa, kohoja, nuppineuloja, avaimia, käsityötarvikkeita, lankarullia ja vaikka mitä. Ja rasian pohjalla pahvinen, vihertävä pyöreä läpyskä.

                                    Marttamerkki.

Tuijotin merkkiä ällistyneenä. Ei voi olla totta! Todiste! Se on sittenkin totta! Hilma oli sittenkin Martta! Minun isomummuni, jo kauan ennen äitiäni ja minua ja Tiinaa! Se hetki sinetöi aavistuksen todeksi ja avasi yhden oman pienen polkunsa sukumme naisten historiaan. Tuo pieni neulanreikäinen merkki ja keittokirja ovat ainoana todisteena meidän kaikkien kolmen sukupolven naisten yhteisestä harrastuksesta. Oli se riemukas hetki! Vähän kuin olisi Rubiikinkuution ratkaissut. Tiedättehän!

Neljä sukupolvea tikapuilla! Alimpana isoisomummumme Hilma Eleonoora Uusitalo, jota Nooraksi kutsuttiin. Hänen yläpuolellaan isomummumme Hilma Sulima Vehoniemi (Ent. Sivula), hänen yläpuolellaan mummumme Helena Kyllikki Veikkala vierellään Äitimme Leena. On siinä emäntiä kerrakseen!

Kyllikit vinkkaa: Viimetingan Suvimarja

 

 

 

Onneksi viimetinka on olemassa! Nimittäin Kyllikkien yksi kesäretkikohteista on odottanut ykkösvarauksena lähtölistalla jo toukokuusta saakka. Padasjoen Auttoisilla, puolen tunnin ajomatkan päästä täältä meiltä, sijaitseen hurmaava puoti Suvimarja. Sinne suuntasimme lauantaina seuraneiti Saima mukanamme.

 

Itse itsensä lifestyle puodiksi määrittelevä myymälä on meidän mielestämme kyllä paljon enemmänkin. Sieltä löytyvät monenmoiset sisustustavarat, maalit, siivousaineet, kynttilät, korut, vaatteet, astiat, jalkineet, matot, tuoksut ja valaisimet. Lisäksi oman tilan sekä lähialueen tuottajien perunoita, omenoita, juomia, lihaa, makkaroita, viljatuotteita ja vaikka mitä löytyy molemmista kerroksista. Kaiken kruuna pikkuruinen kahvila, jossa mekin nautiskelimme kahvit ja mehut ja pumpulikakut ostosten lomassa.

 

 

Suvimarjasta löytyy paljon blogeistakin tuttua tavaraa. Oikeastaan voisi sanoa, että siellä ei myydä mitään krääsää tai ihan massatuotantotavaraa, vaan kaikki on merkkituotteita. Monet niistä oli meille ihan uusia.

 

Puoti on tehty Keinuhongan tilan vanhaan navettarakennukseen rosoisen kauniisti remontoiden,eikä tunnelmassa ole säästelty. Niin kaunista sovituskoppia en muista koskaan ennen nähneeni! Navetan eri osiota mukaillen puoti levittäytyy kolmeen eri huoneeseen, yhteen niistä on valikoitu korut, vaatteet sekä kengät. Paljon pellavaa, pitsiä ja romanttista hempeilyä. Koruvalikoimassa yksinkertainen ja näyttävä kohtasivat toisensa

Yläkerran lähiruoka- ja luomumyymälästä löytyi hylly kaupalla herkkuja, ja sieltä olisi voinut napata mukaan vaikka niitä miehisempiä tuliasia kunnon lihamötkäleen muodossa tilan oman karjan lihavalikoimista. Tiina valitsi kuitenkin tällä kertaa pussillisen leseitä aamuviilinsä joukkoon. Myös yksi iso pussi perunoita lähti matkaan.

Tämän pienen kesähumputtelureissun ajankohta oli todellakin se viimetinka. Koko kesä oli aikaa käydä, mutta aina tuli jotain muuta menoa että reissu siirtyi vain tuonnemmaksi. Mutta nyt sitten! Puoti sulkeutui tänä viikonloppuna pienelle tauolle ja avaa jälleen marraskuun lopulla joulusesongin merkeissä. Silloin on luvassa tapahtumapäivää ja jouluisia uutuuksia.
Meillä mukaan lähti herkkujen ohessa muutama tuoksukynttilä ja suojakori kukkaruukulle. Monta haavetta jäi asustelemaan puodin nurkkiin, ja niitä mennäänkin sitten katsomaan uudemman kerran silloin marraskuussa.

 

/Hanna

Kyllikit vinkkaa: Niitty-Seppälän Kesätori

Tämä meidän armas Sydän-Häme kuhisee näin kesäaikaan kaikenlaista kivaa! Läheltä löytyy niin koko kesän auki olevia paikkoja kuin päivästä pariin kestäviä tapahtumiakin. Aloitetaanpa tämä Maitolaiturin vinkkiosio Niitty-Seppälän Kesätorilta, ihan vaan siitä syystä että mulla on vähän oma lehmä ojassa tämän paikan kanssa. Juuri ennen juhannusta mun ammut muutti sinne kesälaitumelle.

 

Mulle Kesätorin kahvila on sellainen kesäkeidas, jonne on mukava poiketa aamulla aamukahville ja pullalle ja myöhemmin päivällä muuten vaan herkuttelemaan. Talon mansikka/mustikka/vadelmapullat sekä munkit ovat joka aamu uunituoreita ja aivan törkeän hyviä. Niitä söisi siltä istumalta vaikka kolme! Niihin ei vaan koskaan kyllästy, huoh. Joten ei ole ihme että parkkipaikka on tasaisen täynnä aamusta iltaan. Ja tietysti siitä Kesätorin puolelta saa sitä ihanaa mansikkaa ja muitakin marjoja ja vihanneksia aina sesongin mukaan. Lisäksi sieltä löytyy runsaasti erilaisia elintarvikkeita lähituottajilta, esimerkiksi Penttilän tilan herkkuja täältä Aitoosta! Ja onhan siellä siis muutenkin vaikka mitä, lapsille erityisesti se on ihan sellainen pienimuotoinen puuhamaa. TÄSTÄ klikkaamalla voit lukea mun edellisen jutun Kesätorilta parin vuoden takaa, löytyy paljon kuvia ja höpinöitä. Tähän postaukseen nyt tuli vaan tällaiset nihkeät puhelinkuvat, sorppa! Tauluja on tosi vaikea kuvata kun valo heijastelee joka suunnasta.

Ja tosiaan, siellä kahvilassa asustaa kesän ajan mun uusimmat, talven aikana maalatut lehmät ja vasikat, sekä ystäväni Pirjon mansikkataulut. Niitä voi siinä herkuttelun ohessa ihmetellä.

Halkomäki: Vilskettä raiteilla

Viime viikonloppu oli monessakin mielessä ihan super! Ensinnäkin kesä antoi meille kaikkea parastaan sekä sään että perheen yhteisten vapaiden muodossa. Ja grillimakkaran. Ja kunnon yöunien. Ja sitten tällaiseen huikeaan viikonloppuun oli tarjolla vaikka mitä kivaa ohjelmaa. Oikeastaan sitä ohjelmaa oli ähkyksi asti, sillä joka niemessä ja notkelmassa tapahtui jotakin ja enimmäkseen juuri lauantaipäivänä. Perjantaina järjestettiin Puutikkalan Vihavuodessa Herkkujen yö, joka jaksaa houkutella meikäläistä joka kesä. Vaan niin väsyneitä olimme savusaunan jälkeen, että se perinteinen grillikyrsä voitti kisan. Perjantaina avattiin myös lauantaihin asti avoimet Kangasalan Restaurantapäivät, joille en ole muutamaan vuoteen ehtinyt  käväsemään. Rompetta on tonneittain, ja aina sieltä vähintään joku vanha kahvikuppi jää käteen! Lauantaina Rautajärvellä oli Vanha savotta, suosittu perinnetapahtuma jonne en ole häpeäkseni ikinä päässyt käymään. Nytkin poltteli, mutta päätin yrittää seuraavaan talvisavottaan mukaan. Aitoon kylkiäiskylässä Kukkolassa vietettiin raittikirppistä ensimmäistä kertaa, ja sama ohjelmatarjonta oli myös kesämökkikylässämme Puutikkalassa jo ties kuinka monetta kesää. Ja vielä sunnuntaina houkutteli Hämeenlinnassa Linnajazzien päätöskonsertti Linnan puistossa, missä mm. Hämeenlinna Big Band soitti AKI SIRKESALOA!!! Oioioi... Linnajazzeilla olemme Tiinan kanssa käyneet monta kertaa, päätöskonsertti puistossa on ilmainen ja siellä on leppoisaa viettää päivää piknikeväiden ja hyvän musiikin parissa!

 

Koska vietimme viikonloppua perjantaista asti mökillä, niin päätimme suosia lähitapahtumaa kivenheiton päässä omalta laituriltamme. Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä, mun miäs päätti lähteä maastopyörälenkille ja minä, Pikku-Kiiski ja vanhukset suunnistimme Puutikkalan raitille. Väkeä oli liikkeellä hyvin heti yhdeltätoista ja aurinko porotti kuumana kuin mikä! Ohitse päristeli paikallinen Rautajärven pappatunturiporukka Helevetin Tunarit, muutama vanha traktori puksutteli myös ja maatalon pihassa käytettiin vanhoja maamoottoreita.

Puutikkala on kyllä ihan mielettömän idyllinen kesäkylä!!! Pienten mökkien ja suurempien maalaistalojen reunustama raitti henkii vanhan ajan tunnelmaa. Pihapiirit ovat viimeisen päälle hoidettuja, perinnekasvit kukkivat pihassa ja siellä täällä pilkottaa järven sinistä selkää. Koko kylän ylpeys on Ahonsyrjän kyläkauppa, jota pitää sympaattinen kauppias-Pirkko. Kävelimme raitin läpi katsellen porteilla olevien myyntipöytien antia, ja sitähän riitti aina vaatteista lasitavaraan, astioihin, työkaluihin, kirjoihin, leluihin ja kankaisiin.

 

Palokunnan talon pihassa oli vapaa kirpparialue, Mikkolan Liikenteen museolinjuri ja sisältä sai ostaa kahvia ja vohveleita. Jossain vaiheessa kaikki halukkaat pääsivät museolinjurilla ilmaiselle Vihavuoden kylän kiertoajelulle. Kirpparilla miehet tekivät pikkuauto-ostoksia ja sitten lähdettiin kävelemään takaisin kyläkaupalle.

Matkalla pysähdyimme erään talon pihapiiriin perustettuun kesäkahvilaan munkille ja kahveelle ja ihailemaan käsityönä tehtyjä nukkeja ja tonttuja. Samasta paikasta löytyi myös paikan omistajarouvan ompelemat kolme kanaa, joista kaksi muutti heti samana iltana Saiman ja Mairen hoiviin Vehkajärven mökille. Yksi lasipullo josta juttua myöhemmin sekä muutama lastenkirja tarttuivat vielä mukaan.

 

 

Sitten Ahonsyrjään jäätelölle ja ruokaostoksille! Tämän jälkeen viikonloppua vietettiin järvimaisemassa saunoen ja pieniä puhdetöitä tehden, hyvästä ruuasta ja seurasta nautiskellen. Sehän se parasta antia tässä kesässä onkin! Toisaalta harmitti että niin moni mukava tapahtuma jäi kokematta, mutta vaikeaa on revetä moneen paikkaan samaan aikaan, eikä kesällä viitsi ottaa ressiä menemisistä. Pitää vaan hyväksyä, ettei voi syödä kaikkia mansikoita kakusta!  Suomi on todellakin kesätapahtumien kultamaa, mutta mietityttää vaan miksi ihmeessä ne tapahtumat pitää aina järjestää lauantaisin???  Saman seudun tapahtumia voisi yrittää hiukan suplia eri päiville ja vaikka vuosittain vuorotella lauantain ja sunnuntain välillä niin ei kenellekään tulisi paha mieli! Olisko ideaa?

Halkomäki: Iltaa.

 

 

Yksi päivän parhaista hetkistä on tässä kuvassa.

 

Ilta. Kotimetsä.

 

Kun pääsee lähtemään iltalenkille metsään, juuri siihen aikaan kun aurinko hilaa itseään alas kohti puiden latvoja. Näin keväällä ilma on jo tyyni mutta vielä kylmän kirpeä, kesällä illan viileys on jo laskeutunut ja metsän tuoksut valloillaan. Ja ne männyt! Vuodenajasta riippumatta ne hehkuvat kultaisen oranssissa asussa.  Tänään sain nauttia tästä väri- ja valoterapiasta tunnin verran, tuulettaa mieltä ja ajatuksia. Ihanaa.

                                 Kyllä maalla on mukavaa!

Kyllikit: Joulutorilla tavataan!

Huomenna lauantaina järjestetään Kuhmalahden Suojalla perinteinen Joulutori. Me Kyllikit ollaan oltu mukana Joulutoritohinoissa sen historian alusta asti. Niin lämminhenkistä ja mukavaa tapahtumaa saa hakea, vaikka kivoja joulumyyjäisiä ym. lähiseudulla ahkerasti järjestetään, Aitoossakin harmi kyllä juuri samana päivänä. Sekä myyjiä että asiakkaita on aina ollut liikekannalla reilusti ja kauppa käy hyvin. Tänä vuonna jännitysmomenttina on uusi paikka, sillä aikaisemmat joulutorit on järjestetty Kuhmalahden kotiseutumuseolla.

Vuosien saatossa me ollaan myyty kaikenlaisia käsitöitä; joulukoristeita, kransseja, lapasia, sukkia, kortteja ja tauluja. Leivonnaisista riävää ja siirappijoululimppua ollaan leivottu ja omenakanelihilloakin tehtiin joku vuosi, samoin nekkuja. Tänä vuonna meidän valikoima on taas vähän uudistunut ja mukana myyntitouhuissa häärivät nyt myös pikkukyllikit! Tässä hiukan kurkistusta myyntipöydän tarjontaan:

Perinteisiä huovutettuja lapasia löytyy monessa eri värissä ja mallissa...

...ja navetasta ulkoilemaan on lähtenyt lauma lehmiä, isoja ja pieniä...

JOULUTORILLA TAVATAAN!

Kyllikit maailmalla: Kaukkalan ympäri mars mars!

Maitolaiturin juottopisteellä huolto pelasi!

Viikonloppu kului Kyllikkien osalta suuren urheilujuhlan huumassa. Oli kisapäivää kisapäivän perään. Lauantaina suuntasimme saparot ja vankkurit kohti Aitoon kaukaisinta asuinkeskittymää eli Kaukkalaa, ja siellä jo toistamiseen järjestettävää Kaukkalan ympäri -juoksua. Kisakuntoa ei tänä vuonna saatu hiottua sille mallille että olisimme päässeet hätyyttelemään kärkisioja, ja niinpä päätimme ottaa apupyörät käyttöön ja valjastaa vankkurit matkaan Pikku-Kiiskin ja Saiman kera. Matkaseuraksi saimme paikalliset naisvahvistukset Marin ja Marikan sekä vaunumatkustajaksi Kiiskin painikaverin Jonnen.

Marjo Matikainen ja Anne Sällylä!

Sää oli tänä vuonna huomattavasti koleampi kuin viime kerralla, ja niinpä verryttelasujen punteista pilkottivat ehdat pitkät kalsarit ja pipot&pannat lämmittivät kuuppaa. Sään lisäksi myös numerolaput olivat tänä vuonna toisin, Tiinalla ykkönen, Hannalla kakkonen. Ei tullut riitaa! Hirveän tasapuoliset järjestäjät! 
Pilvinen sää väistyi kuitenkin kaikkien iloksi auringon tieltä vain muutama minuutti ennen starttia ja matkaan päästiin kepeissä fiiliksissä. Taival eteni hyvästä sykkeestä huolimatta huomattavasti hitaammin kuin viime vuonna. Hiki tuli hetkessä ja maitolaiturin näyttääkö tutulta? juottopisteelle saavuimme aivan todella kuivin suin. Kyllä maistui mehu hyvälle ja tarjoilu pelasi ensiluokkaisesti! Siitä oli hyvä jatkaa ja puristaa loppu lenkki pulkkaan hyvillä sykkeillä. Teryleenit hengittivät niukasti ja vaatetus liimaantui nasevasti niskaan kiinni, paino putosi lenkin aikana varmaan kaksi kiloa! Tosiurheilijameininkiä!!! Maalissa oltiin viimeisinä, mutta ei todellakaan vähäisimpinä. Mitalit saatiin kaulaan maaliviivalla ja siitä suoraan seuraamaan palkintojen jakoa joka oli jo hyvässä vauhdissa. Kaukkalassa oli jälleen panostettu tapahtuman muonituspuoleen ja nopsaan siirryimmekin makkaroiden ja sillivoileipien maailmaan laavun hämärään. Munkkikahvit oli jälkkäriksi ja muutama kinkkuvoileipä lähti kotiinviemisiksikin, niin hyviä olivat!

Pikku-Kiiskikin nautti kisatunnelmasta!

Kilometrejä kertyi päivän aikana siirtymineen varmaan sellaiset kahdeksan kappaletta. Syke hyppi mukavissa lukemissa. Urheilu maittoi ja kotiasiatkin olivat kunnossa. Ensi vuonna taas uudestaan, mutta rinnat kaarella ja voitto mielessä!


Viime vuoden kisaraporttia voit kurkata tästä!