Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Halkomäki: Ihminen voi lähteä Lapista, Lappi ei ihmisestä

 
 
 
Tulla siistiin kotiin.
Purkaa kahden viikon reissukamppeet.
Jossain välissä se Feng Shui vaan ottaa ritolat...

Pikkuisen hakee taas palikat oikeita paikkojaan täällä kotioloissa. Apua. Sunnuntaina oli aikas ihanaa tulla kotiin. Täällä jäi kaikki oikein mukavalle mallille ja ajattelin, että kotiutuminen tapahtuu sitten aikanaan leppoisilla fiiliksillä. No ei siihen tosiaan tarvittu kuin se puoli tuntia niin kaaos oli valmis. Kassit purettuna lattialle; pyykkiä, puhtaita vaatteita, urheilu- ja ulkoiluvarustetta, matkaeväslaatikoita, juomapulloja, kenkiä ja ja ja...ihan mitä vaan. Kun lapset lopulta kuukahtivat sänkyihinsä niin tuijotin vain ihan lamaantuneena  tätä kaaosta, josta vähäisetkin feng shuin rippeet olivat paenneet jo hyvän aikaa sitten. Ei auttanut kuin huokaista ja ryhtyä hommiin. Mukillinen teetä kaveriksi niin johan se siitä pikku hiljaa...
Kotimatka itsessään meni yllättävän hyvin. Suora baana Äkäslompolo-Aitoo, kolme pysähdystä, 12 tuntia ja 15 minuuttia. Aina vain jaksan ihmetellä noita lapsia, miten sitkeästi ne jaksavat istua autossa. Koska ollaan kotona -kyselyitä alkoi kuulua vasta pari tuntia ennen kotiutumista. Kaksivuotiaalta ja kohta nelivuotiaalta aika saavutus, etenkin kun tietää miten eläväistä sorttia ovat! Tuntuu, että aikuisella tuo matka ottaa paljon kovemmalle...kotona itsekseni mietin, että eipä taas tarvitse aikoihin lähteä minnekään. En halua lähteä. Enkä jaksa. Ehkä ikinä...vai jos sittenkin jouluksi?

Etelän synkeätä syksyä odotellessa voi kuitenkin aina piristää itseään näiden pohjoisen ruskakuvien parissa. Kun tuuli käy tunturissa ja maisema on kuin parasta väriterapiaa...

Jäin kaipaamaan,


syksyn sinistä ja korkeaa taivasta
mustikanvarpujen hehkuvaa punaa
tunturikoivikon syksyistä tuoksua
auringon hehkua rakkakivikossa
piiskaavaa tuulta tunturin huipulla
äärettömyyden tuntua horisontissa
huikeaa vapauden tunnetta
korkeimman laen ylimmällä kivellä
kun ympärillä on pelkkää ilmaa
eikä mikään kahlitse ajatusta
 



 








 



2 kommenttia:

  1. Oletteko käyneet Abiskossa? Se on jotain niin huikeaa, että minullakin henk salpautuu joka kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan käynyt, mies on kyllä muistaakseni kelkkaillut siellä talviaikaan. Täytyypä laittaa muistiin, kiitos vinkistä! :) Kyllä noissa maisemissa on aina sellainen epätodellinen olo, että voiko mitään noin hienoa oikeasti ollakaan...

      H

      Poista