Puntari: Sikahyvä sienikeitto

Ravintoa luonnosta, osa 2. Eilen käytiin mustikassa ja löydettiin myös kantarelleja. Olin koko päivän haaveillut siitä, että illalla otan lasillisen punaviiniä ja relaxoidun. Päätinpä sitten sketsata sienikeiton sen viinilasillisen kaveriksi. Tein ehkä parasta kantarellikeittoa ever (no joo, myönnetään että tää tais olla elämäni toinen kerta, kun tein ko. keittoa...mutta kuitenkin!).

Reseptin pohjan otin Hellapoliisilta, mutta täytyihän sitä vähän muunnella epäterveellisempään suuntaan. Näin se meni:

SIKAHYVÄ SIENIKEITTO

pari kouraa kantarelleja pilkottuna

1 iso sipuli

50 grammaa voita

2 rkl vehnäjauhoja

1/2 kasvisliemikuutio

1/2 litraa vettä

2 dl ruokakermaa

hyppysellinen pippurisekoitusta

paketti pekonia

Sulata rasva kattilassa. Lisää pilkottu sipuli ja kuullota hetki. Lisää sienet ja paistele sen aikaa, että neste niistä haihtuu. Lisää vehnäjauhot ja sekoita sienten sekaan. Lisää vesi, liemikuutio ja kerma. Jätä poreilemaan miedolle lämmölle. Pilko pekonit pieniksi paloiksi ja paista rapeiksi pannulla. Kun keitto on kiehunut n. 15 mintsaa, heitä pekonit ja pippurisekoitus sekaan. Anna poreilla vielä hetki. Tarjoile punaviinin ja hyvän leivän kera.

Tämä annoskoko on muuten sitten ihan liian pieni. Meitä oli 2 isoa ja 2 pientä syöjää, eikä kattilaan jäänyt kyllä yhtään jäljelle. Kannattaa siis tehdä vähintään tuplana, tosin pekonin määrää ei välttämättä tartte tuplata. Vaikka onhan se sikamaisen hyvää.

Tätä tehdessäni mietin muuten yhtä asiaa. Miksi ruokaohjeissa sanotaan aina, että tarkista maku? Onko se jotain reseptin laatijan taktiikkaa ja vastuun välttelemistä, että viimekädessä keitoksen maistuvuus on sitten ihan vaan kokin harteilla. Että reseptin laatija voi kirjoitella mitä tahansa, kunhan käskee tarkistamaan maun? En mä tiedä. Mä en tämän reseptin perään kirjoittanut niin, koska jos noudatat tuota ohjetta jetsulleen, niin ihan h**vetin hyvän keiton saat!

Kyllikit: Kesävarpaita ja kevyttä mieltä

Toisinaan on päiviä, jolloin on vain pakko irtaantua todellisuudesta. Me tehtiin niin eilen. Aika päivää sitten sovimme, että joskus vielä pidämme sellaisen hemmottelujutskan yhdessä, että muksut jäävät hoitoon ja me suuntaamme hoitoon itsekin. Tosin vähän toisenlaiseen.

Ystävämme Tarja pitää Pälkäneellä omaa Helmet -hoitolaa. Saman katon alta saa monenlaisia kauneusalan palveluita. Tarja on meille Kyllikeille oiva esimerkki siitä, mitä neljän lapsen äiti, rautainen tahto ja teräksinen nainen samassa paketissa saavat halutessaan aikaan! Parasta Helmet -hoitolassa käymisessä on aina se ihanan lämmin vastaanotto!. Vastassa ei ole Chanelilta tuoksuvaa valkotakkista ylettömän paklattua kosmetologia, joka nenänvarttaan pitkin katsoo ensin vaatetuksesi ja sitten kauhistelee käyttämäsi ihonhoitotuotesarjan sekä meikit. Niitä on nähty ihan tarpeeksi juu. Tarjalta saa lämpöisen halauksen ihan alkajaisiksi, ja sitten sen jälkeen kaikki onkin siitä kiinni mitä itse haluaa.
Me haluttiin kasvohoidot ja jalkahoidot. Just sellaisella TEN YEARS YOUNGER -meiningillä niin kuin telkkarissakin, tiedätte kyllä.

Hanna ensin Tarjan käsittelyyn lämpöisten peittojen ja kaurapussien syleilyyn, Tiina istumaan jalkahoitoon, jonka teki hoitolassa työskentelevä jalkahoitaja/kosmetologi, myös niin sympaattinen ja ihana Marja. Sitten vaihdettiin osia jo jonkin asteisessa nirvanassa. Lopputuloksena oli kahdet lakatut kesävarpaat, siloiset kantapäät, virkistyneet kasvot ja tasoittuneet silmänympärykset. Ja se olo! Siitä rentoutuksen, hieronnan, lämpöisten peittojen ja Frantsilan teen tuomasta euforiasta ei olisi halunnut herätä ollenkaan. Ovesta ulos kirpeään syysilmaan astellessa oli todellakin sellainen "mikä maa, mikä valuutta" -fiilis...




Ennen hoitolaan menoa oli päivä kuitenkin aloitettu tien toiselta puolelta Kyllikkien toisesta suosikkipaikasta, Kahvila Onnenkengästä. Vähän yli yhdeksän nautiskelimme siellä aamiaiseksi suuret täytetyt muna-kinkkusämpylät, reilut mukit lattea sekä mustikkapullaa ja rinkulamunkkia. Aijaijai miten se maistui niin hyvältä!!! Suurin huolenaiheemme päivää koskien olikin se, joko kahvilan lattekone on ehtinyt tulla huollosta. Maalaisihmisen yksinkertaisia pieniäsuuria nautintoja on kupillinen erikoiskahvia, myönnetään! Napa pullottaen oli hyvä jatkaa päivää ja viettää seuraavat tunnit osaavien käsien hoivassa. Jaksoi rentoutua hyvän tankkauksen ansiosta!
Päivän päätti vielä pieni ostoskierros Onkkaalan Stokmannilla eli Löytötexissä sekä kukkakaupassa. Virkistynyt keho ja mieli kaipasivat jotain jatkumoa myös kotiin, niinpä kukkakaupasta mukaan lähtivät pirteän keltaiset maljakkokukat; Tiinalle ruusu, Hannalle gerbera. Aitoossa vielä haukattiin vähän murkinaa Halkomäessä ja kahviteltiin, sitten olikin aika palata todellisuuteen. Mutta lakatuin varpaankynsin. Lokakuussa. Luksusta!!!