Halkomäki: Paras!

 

Onko mitään ihanampaa kuin elokuinen ilta?  

 

Korkean sininen taivas, hiljalleen alas painuva aurinko, raikas tuulenvire ja kypsän kesän tuoksu, pellolla tasaiseen humiseva leikkuupuimuri...eilinen, ihana eilinen!

 

 

Olen aina rakastanut elokuuta, aina! Siihen tiivistyy melkein kaikki ihanuus mitä Suomen luonto voi  ihmiselle  antaa. Paitsi lumi, onneksi...ja sinivuokot. Joka kerta itkettää kun ensimmäiset muuttolinnut lentävät aurassa kotimme yli. Joka kerta maasta nostettujen porkkanoiden makea tuoksu huumaa yhtä ihanasti. Joka kerta sienimetsällä on yhtä kutkuttava etsimisen ja löytämisen  riemu. Elokuussa on aina jonkin uuden alun tuntu. Tänä vuonna se on ollut todellisempi tunne kuin koskaan aikaisemmin. Ja vaikka tänä vuonna elokuun tutut jutut ja tekemiset ovatkin jääneet vähemmälle niin se ei himmennä tämän ajan hohtoa. Ne pienet hetket tuntuvat entistäkin suloisemmilta! Pienestä ihmisestä puhumattakaan!

Maailma ei kaadu leikkaamattomiin vattupuskiin eikä pesemättömiin ikkunoihin. Ainakaan Halkomäessä. Eikä kyllä Puntarissakaan, veikkaan...

 

 

 

Ja nyt kun herttuatar Catherine on karistanut ennätysnopeasti pois kaikki vauvakilonsa, niin maailmassa on muutenkin kaikki mallillaan!

Halkomäki: Mission Completed

 

Meitä on täällä Halkomäessä nyt neljä. Minä ja mun ihanat miähet. Uusin ja pikkuruisin  liittyi  tiimiimme yllättäen viime viikon torstaina. Arvioitu laskeutumisaika oli vasta syyskuun puolella, mutta nyt sitten toistamiseen olosuhteet pakottivat aikaisempaan esiinmarssiin ja veljensä tapaan tämäkin nukkaposki nostettiin päivänvaloon kattoikkunan kautta. Kaikki sujui kuitenkin hienosti ja ilman kiirettä, joten täällä ollaan jo aivan hyvissä voimissa ja henkeä täynnä, vaikka vielä vähän kahtiasahattu olotila onkin.

Se, että uusin tulokas oli poika, ei ollut mikään yllätys. Sukupuolta emme halunneet etukäteen kysyä eikä se ahkerasta ultrauksesta huolimatta vilahtanut näkyviin missään vaiheessa, mutta silti alusta saakka minulle oli päivän selvää että poika on tulossa. Tytön mahdollisuus ei käynyt edes mielessä. Viime jouluna Pikku-Kiiski laittoi pukille toivomuskirjeen, että pikkuveli olisi kiva, ja ilmeisesti kirje on mennyt perille. Toimitus vaan tapahtui nopeammin kuin pukkikaan ehkä osasi odottaa! Uunituore isoveli on niin tohkeissaan vauvasta ettei meinaa nahoissaan pysyä. Valitettavasti voimanhallinta suhteessa halimiseen ja silittelyyn ei vielä ihan pelaa, vaan kaksikkoa on pidettävä tiukasti silmällä. Kaikki leikkiautot on jo esitelty pikkuveljelle, samoin lähisuvun menopelit ja iiii-paa-autovideo, eli Palomies Sami. Myös Muumi-rusinoita on koitettu tarjota aina tilaisuuden tullen.

Kotiuduimme sairaalasta maanantaina ja arki on lähtenyt mukavasti rullaamaan apujoukkojen turvin. Vauva on rauhallinen ja leppoisa tapaus, ainakin toistaiseksi. Sairaalassakin kätilö ja kätilöharjoittelija ihmettelivät pienen miehen rauhallisuutta:

- Pojalla on kyllä suorastaan Gandhimainen olemus!
- Niin on, sellaista  buddhalaista tyyneyttä...

Lupasin muistaa nämä sanat kun se sitten kotona aamuyöstä huutaa kolmatta tuntia naama punaisena. Toistaiseksi olemme tältä välttyneet. Veljensä kanssa ovat näin alkumetreillä jo erottuneet toisistaan, lähinnä unenlahjoiltaan. Yhdistäviä tekijöitä ovat ilmeisen komeuden lisäksi mainio ruokahalu, käsi posken alla nukkuminen, hassut Nakke Nakuttaja -äänet sekä  juurikin tuo rauhallisuus. Ensi viikolla kaikki voi olla jo toisin, mutta katsotaan sitä sitten. Nyt yritän sopeutua ajatukseen, että vauva voi/saattaa ihan oikeasti nukkua neljäkin tuntia putkeen sen pikaisen viidentoista minuutin sijasta. Varmaan pakko tilata joku naistenlehti että voin tappaa aikaa juomalla päiväkahveja valtakunnan juorujen parissa, se kun on se päivän paras hetki niin kuin mulle jo esikoisen aikaan mainostettiin. Ehkä jonakin päivänä sekin tulee testattua, mutta jo tällä yhden lapsen kokemuksella rohkenen olla aivan eri mieltä sen parhaan hetken ilmenemismuodosta...

Mutta tällaiset pikaiset terveiset täältä Halkomäestä.

Elokuu on aurinkoa, kypsiä omenoita, sienikeittoa ja vauvan ihmettelyä tulvillaan.

 

 Ihana elokuu!!!

 

Halkomäki : Hipeistä ja kestovaipoista

Hinkkalan muinaisesta varikkopilttuusta kestovaipat siirtyivät...

Aikoinaan kun jo näytti vankasti siltä, että meidän tiimiin on tulossa sittenkin se kolmas jäsen, oli aika tehdä hiukan suunnitelmia tulevista hankinnoista. Minulle oli alusta asti itsestään selvää, että kaikki mitä vain mahdollista ja järkevää on, hankitaan käytettynä, ostetaan tai lainataan. Lapsen oletettu isä oli toista mieltä, sen kerran kun lapsi tulee niin sitten hankitaan uutta, kunnollista ja kestävää, ei mitään toisten kulahtaneita romuja. Tiesin tämän asetelman jo ennakkoon ja olinkin sisäistänyt aiheen tiimoilta ihan oman toimintamallin. Tarvittiin hiukan silmien avaamista sopivina annoksina ja ovelasti syötettynä. Tein muutamia vaatehankintoja kirppareilta hintaluokaltaan 20-50snt ja ostin sitterin joka maksoi 8€. Esittelin ne kotona, mutta en kertonut mistä olivat kotoisin. Pikku hiljaa hankin ihan uudenkarheita tavaroita ja tarvikkeita todella halpaan hintaan, ja hilasin niitä kotiin. Lopulta oli pakko tunnustaa, että ne olivat kaikki kirpputoreilta hankittuja. Odotin täys tyrmäystä, mutta sen sijaan sainkin kuulla: oho, nehän on kuin uusia! Ai niin halpoja?! No kyllä kannatti ostaa! Mieskö muka ei voi muuttua? Halleluja! Tai ainakin miehen mielipiteet muuttuvat.... Sen jälkeen kävimme jopa yhdessä lastentavarakirppiksellä katselemassa tarjontaa, enkä kuullut ainuttakaan yökkäävää kommenttia!

...meidän huoltoasemalle...

Toinen asia joka oli minulle itsestään selvä, olivat kestovaipat. Tai siis se, että ainakin kokeilen niitä. Ei varmaan ole vaikeaa arvata mitä mieltä rakas T oli niistä... Tuntuu että suurinta meteliä kestovaippojen hankaluudesta ja työllistävyydestä pitävät ne, jotka eivät ole niitä koskaan edes kokeilleet. Otin ensin kokeille Kuhmalahden MLL:n kestovaippojen tutustumispakkauksen, jossa on jos jonkin näköistä mallia näytillä. Alkuun Pikku-Kiiski oli niin ripakinttuinen, että kaikki tavara lirisi puntista pihalle. Päätin ottaa aikalisän ja odottaa kaverille hiukan jerkkua reiteen. Sen aikaa käytin kertisvaippoja ja taivastelin sitä jätteen määrää! Sitten uusi yritys ja johan homma toimi! Vesissä on eroja, kuten viineissäkin. Eivätkä kestovaipatkaan tee poikkeusta. Toiset mallit pitivät paremmin kuin toiset, vaatteita tuli vaihdettua tiuhaan mutta tätä kesti vain muutaman päivän. Tärkeintä oli asetella pelit ja vehkeet huolellisesti paikoilleen ja toisekseen vaihtaa vaippa riittävän usein. Sain Tiinan hankkimat kestovaipat käyttööni, muutamia äitiyspakkauksen vaippoja ystäviltä ja kirppariltakin taisin jokusen hankkia. Siinä oli jo kasassa sellainen arsenaali, joilla pärjäsi ihan kätevästi pari päivää. Ja kun pesin vaipat illalla joka toinen päivä, olivat ne jo aamulla kuivat ja valmiina käyttöön. Hirmu kivasti homma pyöri! Nyt olen käyttänyt niitä rapiat kaksi kuukautta enkä vieläkään ole hoksannut sitä, mikä niiden käytössä on niin kauhean hankalaa tai työlästä. Tai ällöttävää.

...joka on tämän näköinen kompleksi!

Meidän perheen päämiehellä oli suurin huoli siitä, että koko kestovaippatouhu on jotain "ekohippien" juttuja. Että sitten pitää ottaa rastat, syödä kasvisruokaa ja ruveta kulkemaan vihreänoransseissa batiikkivärjätyissä vaatteissa ja laittaa kakskymmentäkahdeksan lävistystä vasempaan korvaan ja ottaa nenärengas. Koska "ekohipit" on just niitä "hörhöjä" jotka käyttävät näitä ihmeellisiä "maailma pelastuu" -tuotteita. Kuten pesupähkinöitä joita meillä muuten kyllä on ja joita mä käytän salaa... Yritin vakuutella, että kestovaipat ovat ihan nykyaikaa ja jokaisen perusjarmon käytettävissä ilman mitään ekohipin leimaa. Vakuutin, että vaikka poika käyttäisikin kestovaippoja, se voi silti ajaa isona moottorikelkalla. Jos haluaa. Ja jos minulta kysytään niin ei halua. Harrastaa mieluummin vaikka lintubongausta ja kuviokelluntaa. Yritin myös saada miehen ymmärtämään, ettei kestovaippojen hankkiminen sulje pois kertakäyttökulttuuria, kertisvaipan voi laittaa aina esim. kylille lähtiessä, pitkille automatkoille ja yötä vasten. Silloin kun se on huomattavasti helpompi/parempi/kuivempi vaihtoehto kuin paksumpi kestovaippa. Ja ihme tapahtui tässäkin asiassa: yhtäkään mutinaa en ole asiasta kuullut. Miehen mielestä kestovaipat ovat jopa ihan fiksun näköisiä! Ja kyllä, niin kuin arvata saattaa, minä meillä pesen ne vaipat ja pakkaan valmiiksi koriin käyttöä varten. Sieltä se edistynyt mies on niitä sitten ottanut ja laitellut pojalleen. Kyllä se kertisvaipankin herkästi laittaa, koska on hyvä keksimään tekosyitä. Etenkin jumppa- ja kääntymisharjoituksiin pitää kuulemma aina laittaa virtaviivaisempi kertisvaippa, koska kestovaippa on paksumpi ja haittaa näin harjoituksia. Mä olen mun miähestäni ihan tosi ylpeä, se on kasvanut ihmisenä piirun verran ekologisempaan suuntaan ja päässyt muutamasta pinttyneestä ajatusmallistaan eroon!!! JES! No, jos pojasta sitten joskus tulee isänsä kammoksuma "ekohippi", tiedetään ainakin ketä syyttää...

On ihan jokaisen oma valinta mitä vaippoja käyttää, kukin taaplaa tyylillään ja olosuhteiden mukaan. Mutta meillä tämä valinta vaippa-asiassa on mielestäni osoittautunut oikein hyväksi. Tarvitaan pesukone ja pyykkinaru. Ja asennetta. Vältetään julmettu määrä raaka-aineita, energiaa ja jätettä. Ja säästetään rahaa parissa vuodessa tuhannen euron verran!

Adoptiosiskomme Piia ilmaisia asian ytimen varsin mainiosti: Ajattele, vaikka ei käyttäisi kuin yhden kestovaipan päivässä, tekee se vuodessa jo 365 vaippaa vähemmän kaatopaikalle!!!

JA MAAILMA PELASTUUUUUUUUU!!!

Ps.Ja ihan vain selvyyden vuoksi, kenelläkään meistä ei ole vielä rastatukkaa, nenärengasta eikä armeijan vanhaa kaasunaamarikassia olkalaukkuna. Ei mulla mitään niitä vastaankaan ole, vaikka en itselleni ehkä hankkisi...