Eikös tämän loppiaisen perimmäinen ajatus ole siivota joulu pois nurkista ja ruokakomeroista? Kohta kaksi viikkoa vanhat kinkut kyllä varmaan jo kävelevät omin jaloin pois jääkaapista ja rosollia koristaa homeen harsoinen huntu, jos siis jollakin niitä vielä on jäljellä. Meillä täällä Halkomäessä loppiaista on toteutettu oikein kirjaimellisesti, oikeastaan jopa ihan ennakkoonkin. Ahkera napostelu ja rötväily joulunpyhien ja vuodenvaihteen aikaan mahdollisti sen, että tänään on saanut ihailla tyhjiä komeroita; ei suklaata, ei juustoja, ei salmiakkia, ei punaviiniä, eikä etenkään vilaustakaan jouluruuista. Lapset rohmusivat viimeiset piparinmuruset purkinpohjilta parempiin suihin ja glögitölkin puolikas lämmitettiin puolihailuksi iltahuikaksi appivanhemmille. Ja kun kuusikin sai häädön jo sunnuntaina, niin mikäs tässä oli loppiaista vietellessä. Farkunnappi kiristäen kotisohvalla!
Kun niitä jouluruokajämiä ei ollut ruokamyrkytyksenkään uhalla mahdollista tarjoilla viime päivinä, piti tietenkin toteuttaa loppiaisen sanomaa muutoin vaan syömällä jääkaappia tyhjäksi. Tätä missiota toteuttaessani koin taas sellaisen
VUODEN KEITTIÖIHME -hetken ettei paremmasta väliä.
Eilen olimme viettämässä lomapäivää lasten ehdoilla, käytiin oikein isoilla kylillä HopLopissa hulinoimassa ja Hesessä syömässä toivottuja ranskalaisia. Illansuussa kaupan kautta kotiin. Kotona tajusin, että jumantsuikkelis nythän on ruoka-aika! Onkos meillä mitään syötävää? Kaupassahan juuri kävin, mutta en tajunnut ottaa mitään valmista mukaan heti lämmitettäväksi. Jaahas, katsaus jääkaapin uumeniin.
Ja sieltähän se sitten kuoriutui,
tällä hetkellä
VUODEN 2015 POHJANOTEERAUSPÄIVÄLLINEN -kisan ykkössijaa kantava kattaus.
Silvuplee vaan:
Lapsille lämmitin kaksi päivää vanhat perunamuusin jämät ja siihen keralle pilkoin kaapin perältä löytyneen yksinäisen Camping-lenkkimakkaran söpöiksi kuutioiksi. Annosta piristämään puolikkaat luumutomaatit.
Aikuisille keitin pussin pikanuudeleita ja paistoin pannulla jääkaapista yllärinä löytyneet possunfilepihvit, joissa päiväys oli umpeutunut edellisenä päivänä.
Eli okei, vähän sitä ruokamyrkytysjännitystä sitten kuitenkin. Siihen keralle sinappikurkkusalaattia ja pari luumutomaattia.
Siinä oli makujen sinfoniat kohdillaan ja kulinaarinen ilotulitus huipussaan. Tuli itsellekin niin luuserifiilikset, että ihan äkkiä en lähde vastaavaa uudestaan loihtimaan. Haen mieluummin vaikka pikaisesti Siwasta sen tutun maksalaatikon.
Tänään paikkasin henkistä kolaustani edelleenkin tyhjentämällä jääkaappia. Rosollin ylijäämäraaka-aineet päätyivät uunipellille palsternakkapalojen kaveriksi, päälle vähän öljyä, yrttisuolaa, mustapippuria, timjamia ja hunajaa. Uuniin hautumaan puoleksitoista tunniksi yhdessä possun ulkofilepalan kanssa. Että oli hyvää! Yksinkertainen on hyvää! Yleensä ja usein miten. Ei kuitenkaan aina. Poikkeus vahvistanee tämänkin säännön.
Että parempaa loppua ruokavuotta 2015 mulle sitten vaan!
