Puntari: Halutaan hyvät naapurit

Meidän naapurissa olisi talo myynnissä. Tai no, ei nyt ihan naapurissa. Välissä on pieni pelto ja yksi vanha hieno meijerikiinteistö. Koska asumme täällä haja-asutusalueella, pidän kaikkia puolen kilometrin säteellä asuvia naapureinani.
Kiinteistö on kiva. Vanha kauppa, joka on ollut Puntarin kylän keskus. Vielä pari vuotta sitten kaupan ohi kun kulki, niin katuvalot paloivat. Nyt kunta on ne sammuttanut, kun ei kauppaakaan ole vuosikymmeniin ollut.
Myytävän talon nykyinen ulkoasu ei ehkä vastaa unelmataloa, mutta remonttireiskojen avulla siitä saisi varmasti aivan mielettömän kivan asuinpaikan. Ja tontti on iso. Lisäksi pihasta löytyy pari isoa ulkorakennusta. Joko alkoi kiinnostaa???
Kuhmalahdella on sinulle ja perheellesi paljon tarjottavaa: pieni ja mukava koulu, terveysasema, kirjasto, uusi luontopainotteinen päiväkoti, vuoden lopussa valmistuva uusi liikuntasali ja seurakuntatalo, yhdistystoimintaa vaikka kuinka paljon, ja tietysti kauppaa, pankkia, parturia ja pakollista baariakin täältä löytyy. Ikääntymisen varalle on oma Pentorinteen vanhainkoti.
Puntarissa on kivojen ihmisten lisäksi parisataa mullikkaa, traktoreita, kunnan uimaranta ja rantasauna ja urheilukenttä. Kuhmalahden keskustaan tulee matkaa vain 2,5 km, ja matkan pääsee kävelemään tai pyöräilemään rauhallista hiekkatietä+kävelytietä pitkin. Tietysti nopeat yhteydet tietä 325-pitkin vievät sinut vaikka Tampereelle asti alle tunnissa.
Puntarinraitin kiinteistöä kauppaa Kangasalan seudun Osuuspankki, joten ei muuta kuin talokaupoille, mars mars!

Halkomäki : Remonttiähky onnellisesti ohi!

Kyllikit sohaisevat tulevaisuudessa sarjaluontoisesti remontointiaihetta. Halkomäen ja Puntarin talot ovat kokenet lähiaikoina suuret muodonmuutokset, ja itse asiassa Puntarissa on tämän jälkeenkin viritelty jo uusia projekteja aluilleen. Näistä meidän remonttitohinoista sitten lisää jatkossa. 
Alkuun tällainen yleiskatsaus Halkomäestä. Puntari tulee varmaan pian perästä...

Tällä viikolla tiistaina tuli tasan vuosi siitä kun muutettiin tänne Halkomäkeen. Takana oli puolen vuoden remontti rykäys, joka vei kyllä mehut niin miehestä kuin naisestakin. Itse asiassa takana oli kahdeksan vuoden raksaputki. Ensin rakentelin isän kanssa, sitten remppailtiin Tiinan kanssa, ja lopulta  toi mun mies pompsahti mun elämääni ikiomaksi työpariksi. Ilman sen kummempaa alan koulutusta oli tuossa ajassa rakennettu yksi omakotitalo, kaksi saunamökkiä, yksi savusauna, ulkohuussi, varastorakennus ja kesämökki. Lisäksi remontoitu Puntarin taloa, meidän äidin ja isän talo sekä yksi rautakauppa. Että olihan siinä hommaa. Ei tarvinnut miettiä mitä vapaa-ajalla puuhailisi! Kaikki se oli oikeasti ihan älyttömän kivaa, muutamia notkahdushetkiä lukuun ottamatta, sillä niissä hommissa jos jossain oppii ihan sikana kaikkea uutta. Koko ajan! Vaikka aluksi olo olikin kuin nelisormimangustilla, niin pienen harjoittelun jälkeen piilukirves istui ihan kivasti käteen ja hirsien lukkonurkkasalvoksetkin aukaisivat salansa. Puhumattakaan seinien koolauksesta, keittiön laatoituksesta tai perustusten tekemisestä. Piipun muuraaminenkin oli hauskaa, vaikka sitä ennakkoon vähän hirvittelinkin.

Tämä meidän talo on valmistunut vuonna 1953. Kerroksia on kolme, ja jokaisessa neliötä semmoiset 70. Alakerrasta löytyvät nykyään kodinhoitohuone, takkahuone, pukuhuone, pesutilat ja sauna. Lisäksi siellä on se suuresti rakastamani kaksiosainen kellari. Keskikerroksessa ovat kuisti, eteinen, keittiö, mun "harrastehuone", olohuone ja wc. Yläkerrassa on aulatila, kaksi makuuhuonetta ja wc.
Pihalta löytyy vielä liiteri/varastorakennus, huvimaja, ulkohuussi joka on kesällä ihan luksusta sekä pieni puuliiteri ja parit katokset.

Huvimaja talvilevolla.

Tämä on sellainen ihmisen kokoinen koti, seinät lähellä ja katto matalalla. Minulla on erityisen lämmin suhde tähän taloon, sillä Ruusuportintien toisella puolella on lapsuudenkotini. Tätä taloa ja sen upeana kukoistavaa puutarhaa olen ihaillut pienestä pitäen, ja olen saanut tutustua niihin ihmisiin, jotka tässä talossa ennen meitä asuivat.

Itse asiassa tämä talo on yhden miehen omin käsin rakentama. Talokauppoja tehtäessä saimme kuulla tarkan selvityksen talon historiasta ja siitä, koska ja miten talo on rakennettu ja mistä materiaalit on hankittu. Ensimmäisenä kesänä  isäntä kaivoi kellarikerroksen kuopan käsipelillä ja valoi valmiiksi. Tämä mäki on ollut oikeastaan ihan pelkkää kiveä, siitä tilan nimikin, Kivimäki. Toisena kesänä alkoi nousta hirsikehikko, jonka hän tietenkin myös veisti kirveellä käsityönä. Kolmantena kesänä taloon tuli katto päälle. Ja kaikki tämä yhden miehen voimin. Siitä alkoi asutus täällä Kivimäellä. Pari kesää myöhemmin alkoi myös puutarha rakentua pikkuhiljaa, ensimmäiset joriinit asettuivat kukkapenkkeihin, joissa ne edelleen melkein kuudenkymmenen vuoden jälkeen kukoistavat upeasti.

Remontti suunniteltiin olosuhteiden pakosta nopealla aikataululla. Kahden ihmisen erilaisten makujen ja ajatusmaailmojen yhteen sovittamisessa oli oma vääntönsä, mutta siitä päästiin aika nopeasti yli. Tarkoituksena oli remontoida molemmille mieleinen koti vanhaa taloa kunnioittaen. Ei mitään romanttista ja kulunutta ylenpalttista söpöilyä, eikä toisaalta taas mitään ylimodernia rosterin riemuvoittoa. Jotain selkeää ja viihtyisää sen piti olla. Koska sisällä säilytettiin paljon vanhoja pintoja, oli tasapainoilu materiaalivalinnoissa  aika haastavaa. Tapetteja ja huonekaluja etsittiin pitkiäkin aikoja, viimeisin hankinta telkkaritaso saatiin vasta reilu kuukausi sitten. Palaset ovat loksahdelleet paikoilleen hitaasti mutta varmasti,vaikka itse remontti tehtiinkin nopeasti. Kaikki sujui hyvin, eikä mitään ikäviä yllätyksiä tullut. Paitsi että mun yksi lempparipipo katosi. 

Talo ja puutarha ostohetkellä loppukesästä 2009.

Vuosi tässä talossa on kulunut nopeasti. Tämä on ihana talo. Unelmatalo. Olen tästä niin suunnattoman onnellinen, ja todella kiitollinen myös siitä, että me saatiin tämä ostaa. Ottajia olisi kyllä ollut. On hienoa saada jatkaa ja vaalia tätä kahden ihmisen elämäntyötä, taloa ja puutarhaa.

Kahdeksan vuotta vasaran varressa vaati veronsa. Tuli rakentamis- ja remontointiähky. Sitä tässä on talvi sulateltu ja kas kummaa, kaikenlaiset uudet suunnitelmat nostavat jo päätään sinnikkäästi. Ensi kesänä remontoin ainakin huvimajan...ja rakennan terassin...ja, tai josko ne nyt riittäisivät! Tässähän on koko elämä aikaa!

Ensimmäiseksi tältä mäeltä taidan esitellä talon keittiön muodonmuutoksen. 

Siitä siis lisää tuonnempana.

Leppoisaa sunnuntaipäivää sumun ja harmauden keskellä, kesää kohti!!! Jee!