Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

torstai 23. kesäkuuta 2011

Puntari: Askeleita kohti aattoa


Huomenna kirmataan kohti savusaunaa!

Tänään olisi kaiken järjen mukaan pitänyt kuurata pirttiä juhannuskuntoon, mutta niin vei harrastukset voiton siivoamiselta. Lähdettiin heti aamulla Kangasalle ja tehtiin maastopyörälenkki upeissa harjumaastoissa. Ajoitus oli hyvä, sillä sade alkoi vasta, kun päästiin takaisin lähtöpisteeseen mummulan pihaan.

Prismasta noukittiin pikaisesti juhannusruokia (grillikylkeä, kanaa, salaattiaineksia) ja sitten takaisin kotiin. Vettä satoikin jo oikein kunnolla, joten päätettiin pikaisen paikkojen raivauksen jälkeen omistaa tämä ilta löröilylle ja rauhalliselle oleilulle ilman sen suurempaa stressiä juhannuksen tulemisesta.

En ole koskaan ollut mikään bilettäjä, ja nämä "pakolliset kännipyhät" ovat tuntuneet aina aika etäisiltä. Elämääni ei siis ole kuulunut hikisiä juhannusfestareita.

Parhaat juhannusmuistot sijoittuvat niihin vuosiin, kun Aitoossa järjestettiin rock´n roll -jamboreita. Me paikalliset vapaapalokuntalaiset olimme bileissä töissä järjestyksenvalvojina, oluen- ja makkaranmyyjinä jne. Oli aina upea hetki, kun fiftarit alkoivat saapua paikalle hienoilla vanhoilla autoillaan, tytöt kellohameissaan ja pojat nahkatakeissaan tukat tötteröllä. Porukka oli aina erittäin hyväkäytöksistä ja mukavaa, ja musiikki juhlilla parhautta. Haikeina jäimme kaipaamaan kyseisiä juhannusjuhlia, kun ne bilepaikan remontin vuoksi siirtyivät Vammalan Ellivuorelle!
Ikimuistoisia ovat olleet myös ne juhannukset, kun päivystin vpk:n hälytysringissä ja syöksyin -86 vuosimallia olevalla Saabillani kohti paloasemaa ja erinnäisiä hälytystehtäviä. Those were the days!
Neljä vuotta sitten puolestaan hoivailin viikon vanhaa esikoistani tuoreena äitinä, ja ihmettelin kesäyön valoisuutta yösyöttöjen yhteydessä.

Tänä juhannuksena syön, saunon ja
sihautan yhden pikkolo-kuohuviinipullon!

Ja saatanpa kietaista kukkaseppeleen kutreille, ja hilpaista alasti ruispeltoon, ihan vaan kivan kesäkelin ja
elämän mahtavuuden kunniaksi!

Ps. Ystäväni Viivi todisti aikanaan, kun epätoivoisena sinkkuna hilpaisin alasti kierimään ruispeltoon. Se oli juhannus 2000. Ja heti seuraavana kesänä löytyi mies, jonka kanssa yhä asutaan saman katon alla. Eli homma toimii!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti