Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

tiistai 30. syyskuuta 2014

Halkomäki: Paletista piristävää harmaata!


Heipsan! On se vaan mukavaa kun uusi viikko on saatu taas kunnolla vauhtiin ja voi täällä kotosallakin levähtää ihan vaan perusarjen parissa. Siistejä sisähommia ja vähän ulkoilua nuoriso-osaston kanssa. Hirmu miellyttävää!
Viikonloppu osoittautuikin meillä melkoiseksi härdelliksi. Ilman mitään ennakkosuunnitelmia saatiin vaikka mitä aikaiseksi. Kuten esimerkiksi syyskauden ensimmäinen flunssa! Ensin se hiipi poikasiin, sitten alkoi hirmuinen kurkkukipu ja päänsärky meikäläiselläkin. Onneksi aloitin välittömästi ennaltaehkäisevän tapajuopottelun ystäväni hunajarommin seurassa, ja taisin välttyä itse kurjimmalta taudilta ja niistämiseltä, jee! Harmitti kuitenkin se, että viikonloppuna tarjolla olleet liikuntajutut hyvällä seuralla höystettynä jäivät kolotusten vuoksi väliin. No, ehtiihän sitä vielä, mutta kuitenkin...harmitti se!

Tähän vuodenaikaan yksi mukavimmista ulkopuuhista pienten apulaisten kanssa on omenoiden kerääminen puiden alta. Ja kyllä niitä sitten kerättiinkin. Saavikaupalla. Vietiin heposille ja naapureille ja kompostiinkin. Tehtiin hilloa ja piirakkaa. Myös syksyisiä pihahommia, perennojen leikkausta ja kesäkukkien häätöä, sokkelin hiomista sun muuta kevyttä puuhastelua tuli tehtyä tuntitolkulla upeassa säässä. Ehdittiin lauantaina anoppilan mökille saunomaankin, mikä oli ihanin ilta pitkään aikaan. Hyvä sauna, seura ja ruoka piristivät kummasti!

Sunnuntain urakointi oli kuitenkin koko viikonlopun paras pläjäys. Maalattiin talon sokkeli!!! Se, mikä on tuossa kuohuttanut mieliä jo yli vuoden verran. Koko talo on näyttänyt ihan työmaamörskältä harmaalaikullisine kellarikerroksen seinineen ja repsottavine sokkelilevyineen. Joka kerta kotiin tullessa on ketuttanut se keskeneräisyys. Sunnuntaina en antanut asialle enää armoa, vaan pistin muksut mummulaan ja telan heilumaan. Se olikin ainoa juttu mitä pystyin ja jaksoin sinä päivänä tehdä. Mutta niin kivassa ilmassa oli ihanaa olla ulkona ja kun samassa osoitteessa asuva mieskin tuli mua vähän jelppimään, niin hommahan sujui lopulta tosi vauhdikkaasti. Ja se fiilis!!! Vaikka kuinka tuntui että pää räjähtää niin silti olin ihan vaan haljeta onnesta kun katselin talon siistiä ulkokuorta! Sisuuntuminen kannattaa...aina!









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti