Halkomäki:Hulinaviikon huipennusta Tampereella

Vautsi mikä viikonloppu takana! Tai oikeastaan koko viime viikko! Moista hulinaa on harvoin, onneksi, ja ehkä juuri siksikin se tuntui hauskalta. Sunnuntaita lukuun ottamatta reissattiin joka päivä jonnekin, yleensä käkikellot ja säkillinen eväitä&vaihtokalsareita kassissa, ja kivaa oli. Nähtiin ystäviä, uusia maisemia ja hoidettiin tärkeitä asioita. Kuten ruokaostoksia. Viikko huipentui kuitenkin rakkaan
Marttaharrastuksen parissa Tampereella. Täysi bussillinen enemmän tai vähemmän Marttahenkisiä ihmisiä hurautti Tampereen messukeskukseen Suomen Kädentaidot -messuille. Messut ovat ainakin minulle yksi vuoden kohokohdista, ja sinne on vaan pakko päästä. Niin paljon nähtävää, ihmeteltävää ja ihasteltavaa löytyy kolmen hallin täydeltä, eikä viiden tunnin aikaraja tahdo koskaan millään riittää.

Tänä vuonna odotin messuilta erityisesti kolmea asiaa: Marttojen Kässäkahvilaa ja siellä ehkä toiminnanjohtaja Marianne Heikkilän tapaamista, Plokiystävämme Elliksen tapaamista sekä joululahjahankintoja. Kuinkas kävikään?

Ihana ja superpirteä Ellis löytyi tutusti myyntitiskinsä takaa, uniikkien farkkutuotteidensa ympäröimänä. Taas oli hauska nähdä, edellisestä kerrasta kun on se vuosi. Jonkinlainen plokitapaaminen meidän pitäisi kyllä todellakin  yhdessä järjestää, hitsi! Elliksen plokiin voit käydä kurkkaamassa täältä.



Kuva: Elliksen plogista

Siitä asti kun Martat saivat uuden toiminnanjohtajansa, Mariannen, olen kovasti odottanut että jonakin päivänä saisin  tavata hänet kasvotusten. Ihmisen, joka omalla säteilevällä olemuksellaan ja nuorekkailla ajatuksillaan on nostanut Marttoja aivan uudenlaiseen valoon. Nyt onnisti! Tapasin Mariannen Marttojen Kässäkahvilassa ja kerroin hänelle terveiset maaseudun syvistä riveistä Aitoosta, ja hiukan Aitoon Marttojen toiminnastakin. Ja apua! Miten ihminen voikaan olla niin sympaattinen, hurmaava, valovoimainen ja aito. Niin ihana nainen!!! Olen vieläkin aivan häkeltynyt! Juttelimme pitkät pätkät ja jaoimme ajatuksia sekä Marttatoiminnasta että hiukan elämästä muutenkin. Lopulta hoksasimme, että tapaisimme vielä uudelleen seuraavana päivänä, Pirkanmaan Piirin syyskokouksessa. Sitä jäin innolla odottamaan.

Marttoja joka lähtöön, Marianne ja minä!

Vaan miten kävi joululahjahankintojen? En löytänyt mitään. Mikään ei erityisesti pompannut silmille, tai jos pomppasi, oli myös hintakin pompannut. Silläkin oli osuutta asiaan, että olin liikkeellä pikkuisen Topi-murun kanssa, eikä rattailla ollut aivan yksinkertaisinta kierrellä osastojen sokkeloissa ja pysähdellä hypistelemään kaikkea ihanaa. Rattaista tuotteiden pariin ojentuvat pienet kädet pitivät huolen siitä, että keskikäytävä oli meille paras vaihtoehto liikkumiseen. Pikkumies oli kyllä muuten aivan loistavaa messuseuraa, ei turhia kitissyt. Maalaispoika isoissa ympyröissä, johan siinä riitti ihmeteltävää pienelle kerrakseen.
No, tunnustettava kuitenkin on, että jotain hankintoja minäkin sentään...tavallaan itselleni! Jo muutaman vuoden olen haikaillut meille jouluista seimiasetelmaa. Kun meillä tuppaa olemaan lähinnä se tonttulinja joulukoristeissa, niin halusin edes jotain vähän syvällisempääkin. Vai pitäisikö sanoa sitä uskonnollista puoltakin edustetuksi. Seimiasetelmaa on muuten Suomesta aika vaikea löytää! Tai ainakaan minä en löytänyt, Nizzasta kylläkin, enkä sieltäkään ymmärtänyt ostaa. Kädentaitomessuilla törmäsin sitten aivan yllättäen Huittislaisen keramiikkapaja Krookun tuotteisiin, jotka kolahtivat kerrasta! Sympaattiset pienet hahmot, ihmiset, enkelit, eläimet, tallit ja kaikki! Ajattelin, että tulevina vuosina kasvatan asetelman porukkaa vielä muutamilla eläimillä sekä paimenilla. Kyllä olin löytööni tyytyväinen, vaikka messubudjetti siihen aika kertaheitolla napsahtikin.

Erityisen mukavaa messuilla oli myös kierrellä oman kotikunnan taitajien osastoilla, putiikkejaan pitivät siellä Ruusperin emäntä Noora Spirraalinsa tuotteilla, meidän kylän tekstiilipaino Scorpio, sekä koruja valmistava Tanjaak. Mukavaa sutinaa siellä riitti kaikilla! Kyllä ylpeä sai olla, että näinkin pieneltä paikkakunalta sentään kolme osastoa! Hyvähyvähyvähyvä!!!

Pirkanmaan piirin syyskokouksessa...

Kun lauantaikin meni vielä Marttakokouksessa uusia ihania ihmisiä tavatessa ja uusia tuulia tutkaillessa, niin sunnuntaina olinkin aivan valmis vain oleilemaan perheen kanssa ilman ihmeempiä suunnitelmia. Saatiin Puntarin sakki meille päiväkahville ja serkkuenergia toi säpinää pirttiin. Illansuussa tunti kahvakuulailua ja käkikellojen hiljennyttyä yöpuulle hetki teemukin ja lehtien parissa.

Huh ja Jestas! Miten kiva viikko! Vieläkin olen ihan täpinöissäni!