Halkomäki: Tavoiteyöpaita

Taisin viimeksi kirjoitella jotain sen suuntaista, että täällä Halkomäessä on vedetty aika vähillä energioilla kulunut kesä ja syksy. Kesän ja pitkän matkaa syksyä olin aika yksikseni noiden käkikellojen kanssa. Mitä upeimman hellekesän päivät kuluivat kotona, samaa rataa samoilla rutiineilla. Haikeana lueskelin Facebookista ystävien perhereissuista ja lomamatkoista ympäri maita ja mantuja. Me ei käyty missään. Vähän mökillä ja pienillä metsäretkillä vaan, minä ja pienet miehet.

Yksi päivä kesästä oli kuitenkin ylitse muiden. Tai ainakin se on yksi niistä harvoista jotka muistan. Tiinan kanssa päästiin heinäkuun lopulla kaksistaan Tampereelle, kahdeksan tunnin kesälomalle. Me ei montaa kertaa kesän aikana ehditty nähdä, etenkään oikein ajan kanssa.  Aamiainen Waynes Coffeessa, ostoksia, lounasta jossain ravintelissa, en enää muista nimeä koska otimme siellä myös yhdet drinksut, oikein kesäiset kivat, kahvia ja jätskiä Laukontorilla, Apulantatörmäilyä ja Tammerfestien tunnelmaa. Oli hirmu ihana päivä! Tampereella sentään ehdittiin istua ja jutella. Moneen kertaan sitä yhdessä ihmeteltiin, että miten tää meidän elämä nyt on tällaista? Onko kaikilla muillakin? Rötväiltiin rotvallin reunalla Ratinan rinteessä ja nautittiin auringosta. Mitään sen kummempia vastauksia ei saatu, mutta olo koheni kummasti.

Kyseisellä reissulla yhdessä vaatekaupassa karkkimässäilyn ja tissiliiviostosten lomassa vastaani käveli yöpaita. Jokin kohtalon oikku! Se kertoi suoraan ja mukisematta kaiken sen, mikä elämässäni oli aivan liian vähissä. Ja samalla siis antoi vinkit siihen, mitä lisätä elämään että se olisi muutakin kuin lastenhoitoa, ruuanlaittoa, pyykinpesua ja siivousta. Vaikka niistä tykkäänkin. Kassakone piippasi ja paita muutti meille. Nyt jos rupeaa vähääkään tuntumaan siltä, että miten tää mun elämäni nyt on tällaista, niin vedän yöpaidan päälleni ja valitsen siitä pari vaihtoehtoa. Viime aikoina kovassa huudossa ovat olleet ainakin enemmän unta, halauksia ja teetä. Tänään yllätin itseni kuuntelemalla Bo Kaspers Orkesteria. Enemmän musaa! Viime kerrasta on...öööö...yli kaksi vuotta!

 Ps. Yhden kohdan yöpaitaan kyllä lisäisin: more sister, vai miten se nyt menisi....