Viime vuonna taisin esitellä jonkinlaista listaa puutarhasuunnitelmistani. Tänäkin vuonna sellainen olisi varmaan hyvä tehdä, mutta lopulta on kai parasta mennä ihan fiilispohjalta ja tehdä se mitä ehtii, jaksaa ja pystyy. Noi käkikellot kun ovat aika eteviä torpedoimaan kaikki suunnitelmat ja tekemiset aina toisinaan. Mitäänhän mä en täällä pysty tekemään ilman niitä, ja niillä sitä intoa riittää. Ihan liikaakin ja usein se kohdistuu juuri sinne minne ei pitäisi. Huoh. No, päätin yksinkertaisesti olla vaan fiilispuutarhuri tänä kesänä. Ahkerampi, edes pikkiriikkisen. Pitää vattupenkissä rikkaruohot kurissa ja muistaa kepittää hernemaan.
Hommaahan tällä mäellä piisaa kyllä vaikka muille jakaa; mansikkamaan uudistus on vielä kesken, vadelmia pitäisi istuttaa kupsahtaneiden tilalle, ja yksi vanha kukkapenkki räjäyttää taivaan tuuliin. Tai etenkin siitä ne suviruusujuurakot ja yksi laho kanto. Lisäksi toi lasten leikkipaikan rakennustyömaa on vielä kesken ja se kuusen runkokin pötköttää edelleen siellä mun hortensiapuskani päällä. Huvimajaan pitäisi asentaa verhot ja verhovaijerit ja kalustaa se. Yhden kukkapenkin sivu pitäisi kivetä ja parkkipaikan reunalta kaivaa ruusupuskat ylös. Tomaatit pitää istuttaa ja kesäkukat kans! Ja mitä mä kaikkein eniten haluaisin just tänä kesänä meidän pihaan....pyykkinarut!!! Kesän tuoksuiset lakanat! Mun mielestä maalla kuuluu olla joka talon pihassa pyykkinarut, ne kuuluu ehdottomasti perinnemaisemaan liehuvine kalsareineen. Tuulessa heiluvia pyykkejä katsellessa tulee aina jotenkin niin mukavan kepeä ja huoleton olo. Siis jos niistä ei tarvitse itse huolehtia. Kytätä sisällä hermo kireänä että koska rupee sataan ja rupeeko sataan ja sitten tulee yhtäkkiä hirveä kuuro ja ne just melkein kuivat pyykit roikkuu siellä narulla vettä valuvina. Joo, ja joskus ne saattaa unohtua sinne narulle vaikka viikoksi...mutta ovatpahan sitten ainakin hyvin huuhdeltuja!
Mutta siis kaikenlaista rojektia tässä on tullut toukokuussa jo väännettyä, puutarhapuolella jos muutenkin. Vappunahan kaikki alkoi...työn juhlaa!
Meillä on liiterin päässä ollut kivipengerretty penkki kuva tuossa yläpuolella v.2009, jossa kasvoi epäsiistinä puskana tuoksuvadelmaa, ruusua, kuuniljaa ja takana isoa saniaista. Sivulla vielä villiintynyt kanukkapuska. Rautakanki ja pistolapio olivat työvälineinä kun ranteenpaksuista juurakkoa isän kanssa ylös kammettiin. Kammottava tuoksuvadelma, älä vaan ikinä pistä sitä kasvamaan minnekään, ellet omista kaivinkonetta!
Puskatkin nurin!
Välillä simaa ja munkkia tauolla, työmiehillä pitää olla kunnon eväät!
Seuraavana päivänä taimikaupoille Rautiaan ja istutuspuuhiin!
Vähän paikkojen suunnittelua ja sitten lapiot heilumaan!
Homma hanskassa, vielä kolmantena päivänä kuorikatetta kehiin!
Ja valmis! Tässä kohtaa tunsin niiiiiiin valtavan suurta tyytyväisyyttä, että vaikka tämä tämä jäisi kesän ainoaksi kukkapenkinvaltaukseksi niin se riittäisi. Kamala rytö oli poissa! Mikään rytöhän se ei ollut edellisten asukkaiden aikana, minä en vaan osannut enkä ehtinyt moista viritystä hoitaa niin kuin sitä pitäisi. Kartiohopeakuuset, kääpiövuorimännyt, pari matalaa katajaa sekä seppelvarvut tuovat väriä kesään ja talveen. Ja mikä parasta, tuo kaunis kivetys pääsee nyt oikeuksiinsa!
Kärhö. Joku Siperialainen lajike. Kaikki kasvit missä on nimessä jotain Siperiaan viittaavaa niin menestyvät luultavasti myös meillä. Tämä kerrottu valkea kaunokainen pääsi vaaleanpunaisen Tarha-alppikärhön kaveriksi pergolan seinustalle. Okei, myönnetään...ihan heräteostos! Jihuu....
Jo varmaan viisi vuotta kasvimaan kulmalla sinnitellyt kääpiöpäärynäpuu Pepi näyttäisi uhkaavasti kukkivan ensimmäistä kertaa. Pepin elämä meillä ei ole ollut helppo; ensin myyrät söivät juuret niin että runko kuori kaljuksi, sitten jänikset pistelivät suuren osan oksistoa poskeensa kun joku lahopää unohti laittaa talveksi verkon. Melkein kaivoin puun jo ylös kun ei siitä näyttänyt kalua tulevan, mutta siinä se vaan sitkeästi sinnitteli ja lopulta alkoi kasvattaa uusia oksia. Ja nyt se kukkii! Satoa odotellessa!
Yhtenä päivänä päätettiin purkaa vanha grilli kukkapenkin kupeesta. Olipahan homma, mutta ainakin pojille niin kovin mieluinen!
Maanantaina oli kolea päivä, joka auringonpaisteisenakin oli höystetty purevalla viimalla. Kasvimaan kulmalla käkikelloilla on oma pieni perunamaa. Kaksi vakoa mahtuu. Ensin piti tietysti möyhentää maa lapiolla, sitten hakea siemenperuna ja lopulta huudella pappa tekemään kuokalla vakoa. Hommat hoitui rivakasti tehokolmikolta!
Siikliä sen olla pitää, Topi tietää!
Tänään fiilisteltiin naapurissa pörrännyttä metsäkonetta joka vei mukanaan valtavan ja umpilahon pihlajan. Sadetta ja aurinkoa saatiin vuorotellen ja aina sateen välissä käytiin purkittamassa vähän kasveja lauantaiselle perennatorille.
Naapurin torpan pihassa on vielä hiljaista, muuttolinnut eivät ole saapuneet. Kovasti odotellaan koska saadaan juttuseuraa pihahommien lomaan!
Leikkipaikan rakennustyöt ovat jumittaneet kuusen kaadon vuoksi. Nyt osa isoa runkoa on jo saatu pätkittyä ja pilkottua, kanto jyrsittiin pois perjantaina ja kun tuo hakekasa vielä lapioidaan pois niin siihen saa sitten laitettua uuden hiekkalaatikon tilalle. Sitten onkin ilo irti pikkuväellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti