Puntari: Säännöllisestä (some)treenaamisesta

Hoksasin tuossa viikko sitten lenkille lähtiessäni, että mähän harrastan juoksua varsin säännöllisesti. Viimeksi nimittäin kävin lenkillä 20.2. ja nytten 20.3. uudestaan. Voihan tätä jo kutsua säännölliseksi juoksuharrastukseksi, eiks niin!?

Hölköttelin siinä olotilaa ja elimistöä kuulostellen nokka kohti ilta-aurinkoa ja kotiin päin tullessa sainkin ihastella melkein täyttä kuuta. Nappikuulokkeissa soi uusi juoksumusabiisilista ja olo tuntui varsin ihanalta kun Samuli lauloi mun korvaan siitä, miten valoista kirkkain vielä kaiken valaisee...

Treenivinkkien jakaminen on trendikästä ja kaikki vähänkään coolit tyypit pyörii trikoissaan jossain bokseissa ja barrikadeilla. Sitten someen tuutataan kuvia kiinteistä pakaroista ja faktaa kaikenlaisista epämääräistä englanninkielistä treeniliikesarjoista ja lukemia siitä, kuinka paljon rautaa on nostettu silmät kiinni ja ilman käsiä.

Ajattelinpa minäkin sitten, että jaan omat treenivinkkini, kun ne kuitenkin kaikkia niin simona kiinnostaa.
Ensinnäkin: harrasta säännöllisesti. Vaikka sinne lenkille tulisikin lähdettyä vaan kerran kuussa, niin siltäkin lenkiltä voit tehdä sen ällösporttisen somepäivityksen, joka luo ympärillesi varsin energisen illuusion (vaikka totuus olisi se viinilasi kädessä kotisohvalla nuokkuva fitnesspäiväkirjoja katsoessaan itkua tihrustava löllykkä).

Toiseksi: unohda kaikki ulkomaankielinen treenihömppä, kalliit laitteet ja hifistely ja etsi se oma liikunnallinen leikkipuisto ihan lähiympäristöstä. Tee vaikka kuten mä: askelkyykkyjä kolme kertaa navetan edusta edestakaisin, sitten jänishyppyjä kuivurinmäessä ylämäkeen ja lopuksi venyttelyt mattotelinettä vasten. !!!Muista rajata kuitenkin navetta, kuivuri ja mattoteline somefeedin ulkopuolelle (mielellään photoshoppaa  esim. BullMentula, Jutta G ja Eevi Teittinen sinne taustalle), ettei sun imago kärsi!!!

Ja viimeiseksi: toisinaan on ihan tervettä haastaa itsensä ihan vaan huomatakseen, kuinka pohjalla sitä vielä onkaan. Viikko sitten yritin 12 vuoden tauon jälkeen vetää leukoja ja tulos oli pyöreä, järkyttävä nolla. Että näiden itsetunnon rippeiden keräämisessä meneekin sitten mukavasti seuraavat viikot. Tosin faceen tietysti päivitän jotain siitä, miten käsivarret on ihan hapoilla leukojenvetämisestä. Enkä edes valehtele...