Puntarin radiohiljaisuuden syy ei ole selitettävissä millään superpätevällä asialla (ainakaan liikuntamäärien lisääntymisellä...), kunhan on nyt ollut kaikenlaista säätöä. Ollaan sairasteltu edelleen vuorovedolla pääsiäisestä lähtien, mies ollut Mallorcalla, meitsi viihteellä etelässä jne jne.
Kevät on kuitenkin tullut kohinalla ja perinteinen kevätmasennus/v*tutuskin tullut kärsittyä. Nyt on jo vähän sellainen fiilis, että uutta matoa koukkuun ja kohti parempia kalavesiä!
Tän maanantain keskeinen pohdinnan aihe on ollut se, miten kaksi peräkkäistä viikonloppua voi olla keskenään niin erilaisia, ja kuitenkin niin äärettömän kivoja tavallaan.
Toissaviikonloppuna lähdettiin Hannan kanssa lauantaiaamuna kohti Helsinkiä (omalla autolla, minä kuskina, tähän sellainen kauhuhymiö), sillä meidän piti aloittaa Hannan synttärijuhlavuosi kunnon avaustapahtumalla.
Meillä oli hotellihuone keskustasta, muuten suunnitelmat olivatkin avoimina. Kun pikaisen tekstiviestikierroksen myötä kävi ilmi, että lähes kaikki Helsinki-tutut olivat vaistonneet vaaran ja poistuneet maisemista (kuka Köpikseen, kuka Los Angelesiin), me ajateltiin viettävämme varsin rauhallinen ilta kahdestaan jonkun ravintolan ruoka-antimista nauttien. Vaan kuinkas kävikään...Illan hämärtyessä kohti yötä pelmahti seuraamme Sami, joka tunnetaan myös lisänimellä Eristemies (älkää kysykö miksi! tai jos kysytte, niin katsokaa juutuubista Paroc-eristemainos). Samin seuran ja muutaman siiderin innoittamina iltahan venyi sitten yöksi ja lopulta huomasimme pesevämme ripsareita poskilta neljältä aamulla hotellihuoneessa. Sitä ennen oltiin viiletetty Helsingin yössä kuin mitkäkin Jetset-kuningattaret, sellaisella maitolaiturihenkisellä twistillä tosin...
Viikonloppuun sisältyi niin iso annos naurua, että posket kramppasivat vielä alkuviikostakin. Hotellihuoneessa käkätettiin ensin Elastinen feat Sami Hedbergit, eikä tuo Eristemies-Samikaan ole mistään hiljaisimmasta päästä. Just tällaisien viikonloppujen ansiosta ihminen elää ne pari ylimääräistä vuotta, olkoonkin että yöunet jäivät muutamaan hajanaiseen tuntiin ja silmäpussit näyttivät siltä, että niihin oli pakattu eväät hotellin aamupalapöydästä.
Viime viikonloppu meni sitten ihan päinvastaisella kaavalla. Ohjelmassa oli pelkkää kotona olemista, pitkään nukkumista, saunomista, kävelylenkkeilyä, hyvää ruokaa, ulkoilua, punaviiniä, telkkarin töllötystä, kainalossa köllötystä, parisuhteen hoitamista, kahvakuulailua ja talkootöitä kesäkodissa.
Vanhempi tytöistä on ollut kuumeessa koko viikon, joten senkin suhteen oli hyvä ottaa rauhallisesti. Mutta kyllä teki hyvää itsellekin! Ja avioliitolle!
Just tällaisella kaavalla sitä kai ihmisen lanttu pysyy kasassa. Välillä pitää päästä irti arkirutiineista täysin erilaisiin ympyröihin, jotta korvienväli tuulettuu. Sitten se arkikin taas maistuu siltä kaikkein parhaimmalta. Mutta jos vaan 24/7 pyörii kotona ja samojen tyyppien kanssa, niin alkaahan siihen väkisinkin turtua. Vähän kuin söisi kaurapuuroa kaikilla aterioilla aina...
Nyt onkin vuorossa henkinen valmistautuminen Hannan synttärijuhlavuoden seuraavaan etappiin. Me nimittäin pakataan laukut ja lähdetään viikonloppuna taas kahdestaan liikenteeseen. Tällä kertaa täysin päinvastaiseen suuntaan kuin viimeksi. Aika kivaa :-)
Alla olevat kuvat ovat randomeita otoksia puhelimesta tähän kevääseen liittyen. Vähän hankintoja, Helsinkiä ja kesäkotia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti