Halkomäki: Vuoden aikoja

Join aamukahvia ja katselin keittiön ikkunasta lintujen tohinaa ruokintapaikalla. Ilmassa leijaili samea sumu, päivä oli vielä kymmeneltäkin pimeyden värittämä ja taivasta peitti paksu harmaa pilvikatto. Näytti siltä kuin maisema olisi kutistunut, vetäytynyt kasaan. Jännä hetki ja fiilis.

Kahvi maistui ihanalta. Pöydällä paloi kynttilä, takassa hiillos haki viimeistä hehkuaan. Minä ja marraskuu. Me tullaan hyvin toimeen! On aina tultu.

Tässä ajassa kuluneen vuoden tapahtumat saavat aivan erityistä hohtoa. Miten kevään värit olivatkaan niin hentoisen kauniita, miten kesän aurinko hehkuikaan ihanasti, ja kuinka syksyn syvät sävyt löivät silmille mielettömän loistonsa. Marraskuussa tuntuu helposti, että elämä on aina tätä. Aina sataa ja on harmaata. Mustaa. Pimeää. Voi tätä suomalaisen osaa ja arpaa elämässä!

Selailin kuvia puhelimesta. Pienet hetket, niistä onni koostuu.

Halkomäessä odotellaan joulukuuta saapuvaksi. Lisää valoja ja värejä, ensimmäinen adventtikin lähestyy. Marraskuu saa olla harmaa ja hissuksiin, mutta siitä noustaan joulukuuhun uusin voimin. Jaksetaan viikko vielä, eiks joo!