Tammikuu oli ja meni! Ja nopeasti! Muistan, kun pari vuotta sitten työkaverini Niinan kanssa tuskailtiin, että tammikuu on oikea kitukuukausi, joka kestää ja kestää...
No ei kestänyt tänä vuonna. Oli ensimmäinen ja oli viimeinen päivä ja sen välissä joku aikahyppy. Toisaalta ihan hyvä näin: yhtäkkiä huomaa, että on helmikuu ja hiihtolomaan enää 3 viikkoa.
Touhukasta on ollut.
Vastapainoa hektiselle työelämälle ja lasten asioiden hoitamiselle oon hakenut aktiivisesti liikunnan parista. Aluksi lenkkipolulle tai kuntopyörän selkään piti lähes pakottaa, nyt tilanne on jo toinen. Mieli kaipaa päivittäistä liikuntaa ja ajatustasolla täytyy välillä lyödä jarruja pohjaan, ettei mene ylirasituksen puolelle. Aika nollista syksyisen keuhkoklamydian ja keuhkokuumeen jälkeen tässä ollaan kuitenkin lähdetty.
Liikunnasta seuraa mielenkiintoisia sivuvaikutuksia. Kun perheen mamma sporttaa illat, niin kotityöt seisoo aika tehokkaasti. Toki Sakari hoitaa urheasti tiski- ja pyykkikoneen täyttöä ja tyhjennystä, mutta silti moni homma (sellainen arkielämän sivutuotteena tapahtuva raivaus ja tavaroiden järjestely) jää vähän huonommalle huomiolle. Ehkä tähänkin tottuu :D
Ruokajuttuja oon viilannut siten, että nyt yritän ennakoida ns. ruuhkapäivät (lähdetään heti töiden jälkeen harrastuksiin) ja tehnyt jo edellisenä päivänä sellaista ruokaa, joka riittää useammalle päivälle. Se on tuonut positiivista muutosta.
Etsin tätä varten myös uusia ruokakokeiluja ja tuli testattua ensimmäistä kertaa mm. jauhelihaperunasoselaatikon tekemistä itse. Ja tuli meinaan hyvää (hyvästi Saarioisten valmislaatikko!).
K-ruoka-lehdestä nappasin siemenillä kuorrutetun uunilohen ohjeen ja se singahti heti suosikkiruokien joukkoon.
Ohje on yksinkertainen:
- Mausta lohifile suolalla ja pippurilla. Sivele pintaan reilu kerron tulista (Pirkka) sinappia. Levitä päälle puoli pussillista salaattisiemensekoitusta. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.
Tee kaveriksi perunamuusia ja kermaviilikastiketta ja raikas salaatti.
Töissä kokeilin tämän viikon ajan oppilaiden kanssa pulpetitonta viikkoa. Lapset opiskelivat lattialla jumppapatjoilla, tyynyillä ja jumppapalloilla. Välissä pidettiin taukojumppaa, käytiin juoksemassa rappusissa ja lisättiin liikuntaa muutenkin. Oli ihan mukava kokeilu, josta oppilaatkin tykkäsivät. Tällaiset uudet jutut tuo omaankin työhön aina voimavirtaa.
Voimavirtaa haen myös 4 kuukauden "itsetutkiskelujaksosta", jota varten ostin netistä Unelma itsestä -työkirjan. Sen avulla kartoitetaan oman elämän vahvuuksia ja toisaalta niitä kehittymiskohteita. Erityisesti tykkään siitä, että kirjassa pohditaan myös menneisyyden vaikutusta tähän päivään ja kaivellaan esimerkiksi lapsuuden ruokailutottumuksia.
Katsotaan, millainen tulos neljän kuukauden päästä on nähtävillä, vai porskutetaanko täällä samalla mallilla kuin aina ennenkin.
Nyt lähden ottamaan kakkua uunista. Uusi resepti kokeilussa, joka täytyy jakaa tännekin, jos on onnistunut. Kyseessä on sellainen "kaikki aineet sekaisin"-kakku, jonka leipominen onnistuu perheen junioriosastoltakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti