Halkomäki: Oho! Ups!

Näinkö tässä sitten kuitenkin kävi. Plokitauko. Radiohiljaisuus. Ei pitänyt, mutta näin vain kävi. Ploki on muutamastakin painavasta syystä päivittynyt viimeisen vuoden aikana hissukseen, vaikka koko ajan on ollut toiveissa päästä kirjoittamaan päivityksiä. Tämä on tosi kivaa puuhaa, ja tätä mä olen koko ajan kaivannut aivan hirveästi kaiken arjen pyörityksen keskellä. On aina mukava istahtaa alas ja rauhoittua hetkeksi näppäimistön ääreen. Tämä on mulle sitä omaa aikaa sitten kun pesue on saateltu unille. Mutta tähänkin tarvitaan oma aikansa ja omat energiansa. Aina ei natsaa.

Joulukuusta lähtien teki jo ihan hirveästi mieli kirjoitella, mutta kun ei niin ei. Mutta nyt! Niin paljon on kaikkea tapahtunut ja monenlaisia aatoksia olen päähäni säilönyt, että toivon niiden pääsevän sieltä myös ulos. Sikäli kun ovat tallessa. Muistihan mulla on tällä hetkellä yhtä hatara kuin korttitalo, joten paljon ei voi sille vaatimuksia asettaa...mutta aina kannattaa yrittää.

Viime vuosi meni pääosiltaan vatsaa kasvatellessa, monenlaisten ajatusten ja tunnelmien parissa. Yksinäiset kahdeksan kuukautta oman pienen pään sisässä. Lokakuussa perheemme kasvoi pikkuruisella tyttövauvalla. Joulukuun vauvasta tulikin lokakuun vauva. Elämä kolmen lapsen kanssa onkin nyt ihan uusi juttu, kun porukkaan mahtuu kuusivuotias, nelivuotias ja nyytti. Eskarin alkaminen muutti arkea ja toi uusia rutiineja tullessaan, ja vauvan tulo taas toi omat kuvionsa mukanaan. Kaiken vauvahyggen ohessa olen saanut päätöksen kiinalaisen lääketieteen perusopinnot, jotka kaksi vuotta sitten aloitin. Opinnot varmaan vielä jatkuvat, mutta nyt on akupunktiohoitajan paperit taskussa! Reissattukin ollaan perheen kanssa, yllätys yllätys pohjoisessa, ja minä olen jo vauvan kanssa käynyt parin päivän keikan Helsingissäkin Marttapuuhien parissa. Eikä Tiinakaan mitään hiljaiseloa vietä Puntarissa, ennemminkin on sen verran hötäkkää, että ploki on väistämättä jäänyt vähemmälle. Eiköhän sekin sieltä palaa linjoille kunhan aika on kypsä!

Niin että nähdään taas kohta! Pian!


Naistenpäiväterveisin,

Hanna