Puntari: Ulkojäät

Vähän samoilla fiiliksillä mennään, kuin vuosi sitten joululomalla: jos ei kerran etelään saada lunta, niin hyvä että on edes pakkasta.
Ylläksen joulutohinoista rantauduttiin kotiin maanantaina ja sopivasti talvi tuli näillekin leveysasteille. Olisi ehkä hitusen jurppinut lähteä paukkupakkasista ja hyvien hankien keskeltä, jos täällä olisi vielä satanut vettä...

Pyykkikone laulaa parhaillaan viidettä kierrostaan ja vielä olisi lakanapyykkiä pesemättä. Kotipäivät ovat sujuneet pääasiassa kasseja purkaen ja uudestaan hienoja joululahjoja ihailleen. Tornion Pentikiltä tuli tehtyä vielä jouluhankintojakin ja laitettua esille kotiin. Jotkut jo riisuvat kotia jouluasusta, mutta minä alan vasta virittäytyä kotijouluun :-) Välipäivät ovat muutenkin parhaita. Eilen katselin jopa elokuvaa yömyöhään ja tunnelmoin itsekseni kun muksut jo nukkuivat ja S oli töissä.

Facebookin kirppikseltä löytyi uudet luistimet Maikulle ja niitä pääsikin jo testaamaan kotilammen jäälle, johon parissa päivässä tuli kunnollinen luistelujää.
Eilen palauteltiin muistiin vielä perusluistelua, mutta tänään kaivettiin esille jo kiekko ja mailat. Kunnon pihahöntsyt saatiin käyntiin, kun isukkikin hyppäsi kaukaloon kunnon harjoitusvastukseksi.

Puntari: Punatulkkujen verilöyly (ja muita talvijuttuja)

Ei nyt yhtään sytytä, että mistä Kummeli-sketsistä tuo punatulkkujen verilöyly -sanonta on peräisin, mutta villi veikkaus johtaa Keinosen ja Östermalmin jäljille...vai oliks ne sittenkin se varikset?

Joulun aatonaattona lähdin oikein erikseen vielä kauppaan ostamaan linnuille joulumieltä. Meillä on joka talvi ruokittu tipusia, mutta tälle talvelle ei oltu vielä hankittu siemeniä ja talipalloja.
Aattona mies viritteli kolme lintulautaa eri puolille pihaa ja talipalloja syreenin oksistolle. Innoissani odotin, että kohta pihaan lehahtaa parvi tinttejä ja niiden joulutouhuja onkin kiva seurata.

Odotin ja odotin...


odotin...


ja vielä odotin...

ei mitään eikä ketään. Kerrassaan tyhjää.
Ulkoillessani huomasin, että lintuja ei näkynyt mailla halmeilla eikä kuulunut mistään edes hentoa viserrystä (niinku ne nyt tällaisessa kaamoksessa mitään koskaan laulaisivat).
Mietteet alkoivat kääntyä meidän kyliä hallinneeseen naakkaparveen. Niitä on pirunmoisen iso ja äänekäs lauma, joka suvereenisti pitää hoodeja otteessaan. Muistin lukeneeni jostain, että naakka on pikkulinnuille tosi pirullinen ja aattelin, että onko tässä tapahtunut joku jengiyhteenotto, jossa tintit ja tulkut on suosiolla siirtyneet jonnekin syvemmälle kuusikkoon, pois Naakka MC:n reviiriltä...

Tänään hörpin aamukaffetta ruokasalin pöydän ääressä ja lueskelin niitä kymmeniä kivoja blogeja, joita ei arkena ehdi lukea. Siinä joulukahvin suloista kardemumma-kanelituoksua fiilistellessäni ja mukavuuskuplassa leijuessani vilahti yhtäkkiä ikkunan takana jotain. Vilahti toisen kerran. Ja kolmannen.
Ja minä käännyin katsomaan ulos. Kolme talitinttiä mätti lintulaudan ja talipallojen herkkuja napaansa. Mikä ihana näky! Viiden päivän odottelu palkittiin vihdoin!
Veikkaan, että nyt tuolla lähimetsikössä kiirii sana suusta suuhun, että paikallinen on taas avattu. Ja mun puolestani naakat saa pysyä poissa. Tänne ei mitään jengisotaa kaivata!



Pikkulintujen ilmestymisen lisäksi toinenkin tämän äiteen toive on täyttynyt. Joululomaksi saatiin lunta ja pakkasta! Muistan vieläkin (liian) hyvin viime joululoman, kun ulkona viheriöi nurmikko ja joka puoli pursusi kuraa. Siellä sitten yritin pakkoulkoiluttaa tenavia, kun mies pöllytti puuteria Japanin lumiheavenissa. Ei ollut reilua, ei sitten yhtään!

Lapsetkin tuntui edellisvuoden muistavan ja riemua onkin riittänyt talvisista lomaolosuhteista. Joka aamu telkkarin katselemisen jälkeen tytöt kysyy SAADAANKO me mennä ulos ja luisteleen? Ei tarvi pakottaa pihalle. Lampi on jäätynyt tosi hyväksi luistinradaksi ja liukurilla lasketaan kisaa navetan ajosillalta. Toistaiseksi oon hävinnyt joka ikisen rundin, ja saanut saletisti kaikkein kipeimmän takapuolen, kun löydän liukurillani kaikki montut. Mutta hauskaa on, posket punoittaa ja sisälle mentäessä glögi maistuu!