Halkomäki: Tähtiä jaossa

Keveää keskiviikkoa armaat lukijamme! Ruoasta on taas puhuttu täällä Maitolaiturilla aivan liian vähän, joten siitäkin syystä nämä höpinät, jotka kietoutuvat tänään punajuuren ympärille. Ehkä jotkut muistavat, miten varmaan jo pari vuotta sitten tein päätöksen keventää meidän perheen ruokavaliota enemmän kasvispitoiseksi. Taisinpa täräyttää siinä samalla jonkun ohjeenkin eetteriin. Liha eri muodoissaan alkoi satunnaisesti tökkiä, ruokalaskut huimasivat päätä ja vatsakin kaipasi jotain helpommin sulavaa. Kovasti oli yritystä, mutta aika pian se kasvisinnostus vain kuihtui kokoon. Jämähdettiin takaisin perunamuusin, salaattien ja kasvissosekeiton turvalliseen maailmaan. Oli liian hankalaa poistua mukavuusalueelta, jauhelihapaketin ääreltä,  tuntemattomille vesille. Ruokien ja raaka-aineiden pariin, joita ei ehkä ollut koskaan maistanutkaan, saatika itse valmistanut. Siinä tuli sellainen ihmeellinen kynnys vastaan. Etsiskelin helppoja, nopeita ja maukkaita reseptejä joiden raaka-aineet saa meiltäkin lähikaupasta tai ainakin meidän kunnan alueelta. En kai sitten oikein löytänyt. Tai jotain. Plörinäksi meni!

Mutta nyt uuteen nousuun, se on varma! Hankin muutama viikko sitten Marttojen kasvisruokakirjan: Martan kasviskeittiö. Se on juuri sitä mitä kaipaankin! Kirjasta lisää myöhemmin, nyt keskitytään elämäni ensimmäiseen juurespihvikokeiluun. Mikähän ihmeen henkinen lukko siinäkin on ollut, etten ole moisia ennen valmistanut? Helppoa kuin heinänteko! Punajuuri on yksi ykkösherkuistani ja niinpä päätin aloittaa siitä seuraavalla reseptillä:

 

Punajuuripihvit

(Martan kasviskeittiö)

 

3 keskikokoista keitettyä punajuurta

2 perunaa

1 sipuli

1dl seesaminsiemeniä

1 muna (laitoin 2)

2rkl perunajauhoja

1tl suolaa

1tl rosmariinia (laitoin timjamia)

½tl mustapippuria

ripaus sitruunapippuria tai

1 rkl sitruunamehua

 

- Kuori punajuuret ja perunat ja raasta ne. Hienonna kuorittu sipuli.

Sekoita pihvien ainekset sekaisin

- Kuumenna paitinpannu, lorauta tilkka öljyä. Nosta taikinasta nokareita pannulle ja muotoile pihveiksi. Kypsennä miedolla lämmöllä molemmin puolin ja tarjoa esim. vuohenjuustokastikkeen kanssa.

 

 

 

Vuohenjuustokastike

(Martan kasviskeittiö)

 

1½dl maustamatonta jogurttia (laitoin kermaviiliä)

1 rkl hunajaa

1 pötkö/150g vuohenmaitotuorejuustoa/vuohenjuustoa

- Hienonna juusto kermaviilin joukkoon, lisää hunaja ja sekoita.

Anna tekeytyä jääkaapissa tovi ja lisää pihvien päälle.

 

Lohkoperunat

 

Pari perunaa/ruokailija

valkosipulinkynsiä

- Pese perunat ja lohko kuuteen osaan venemäiseen muotoon. Levittele pellille, lorauta päälle öljyä ja hunajaa, timjamia/rosmariinia/mustapippuria/sitruunapippuria/suolaa tms.  Nakkaa valkosipulinkynnet sekaan

-paista 200c 20 min ja alenna lämpö 150c ja paista kauniisti ruskettuneiksi

 

Vähän jännitti että mitä mun oma rakas gourmet-tuomaristo moisesta setistä tykkää. Tai lähinnä toi mies joka asuu samassa osoitteessa kuin minä. Se ei oikein ole kasviruokatyyppiä, enemmän pippuripihvipersoona. Erittäin kriittinen sellainen. Henkisesti valmistauduin jo tylyyn tuomioon, mutta sainkin kuulla pihvien olevan TOSI HYVIÄ! Ja hei, moista arviota ei meidän keittiössä ole vielä konsanaan kuultu! Olin aivan ällikällä lyöty! Kerrasta pätkähti Michelin tähti plakkariin, siltä se ainakin tuntui! Ruoka maistui meille kaikille, se oli todella hyvää. Se oli hyvää vielä seuraavanakin päivänä lämmitettynä.

 

Tästä on hyvä jatkaa, pienin askelin mennään kohti kevyempää ruokalistaa.

Kiitos ja Nam.

 

(Ja hei, sorppa noi kökön sumeat kuvat, puhelimella nappasin...)

Halkomäki: Se pöhisee!

Jihuu! Lehmä on märehtiväinen ja ihminen erehtyväinen, onneksi! Minä olen luullut ettei meikäläisestä vain yksinkertaisesti ole kompostorin hoitajaksi. En vaan saa niinkin yksinkertaista prosessia kuin maatuminen tapahtumaan valvotuissa olosuhteissa. Kompostoinnin hurmiollisen harrastamisen vankinpana taka-ajatuksenahan on saada kelvollista maa-ainesta omaan puutarhaan ja kasvimaalle. Minä en ole siinä onnistunut kovinkaan hyvin. Kesäisinhän lämpökompostori pöhisee itsekseen parin kympin lämmöissä, mutta muhkean mullan sijaan sieltä ulos kaivettu aines on jotain mädäntyneen ja pilaantuneen välimaastosta. Kun kelit kylmenevät, kompostori hiipuu samaa tahtia ja lopulta jäätyy. Ja aika pian se on täpötäynnä ja umpijäässä.

Kateellisena olen kuunnellut niitä kompostointiguruja, joilla tuollainen perus-Biolani pöhistää täysillä kesät-talvet. Nämä gurut kiikuttavat talvella kuumia vesipulloja kannen alle ja tekevät kaikenlaisia omia kikkojaan että homma toimii. Nämä ovat niitä samoja tyyppejä jotka jauhava kananmunankuoretkin morttelissa jauheeksi, jotta ne voi laittaa kompostoriin maata kalkitsemaan. Huh. Minä en viitsi, jaksa enkä ehdi. Se on kuitenkin vaan kompostori.

Tänä syksynä jostain kumman syystä päätin ryhdistäytyä ja panostaa tuohon maaduttamisen ihmeeseen sen verran, että hommasin reilusti komposti&huussikuiviketta ja lappasin sitä runsaalla kouralla kompostorin kitaan aina kun vein ämpäriä tyhjennettäväksi. Lisäksi möyhentelin kompostorin sisältöä sen mukana tulleella sekoittimella. Ja katso, tapahtui ihme! Se pöhisee! On pöhissyt koko talven yli kahdenkympin lukemissa. Voi tätä onnistumisen iloa ja ihmettä!!!
Ei sitä äkkiseltään uskoisi, mikä merkitys yhdellä toimivalla lämpökompostorilla voi ihmisen itsetuntoon olla! Kai tästä jonkinlaisen merkinnän voi CV:hen laittaa?

Kompostorin apulaishoitaja Topi tyytyväisyyden partaalla!