Puntari: Muffinsitaivas

Kesällä ei tullu leivottua mitään. Ei yhtään mitään. Ei vaan huvittanut eikä jaksanut. Vaikka niitä leipomiseen sopivia sadepäiviä oli kyllä ihan tarpeeksi.
Parin viimeisen viikon aikana jostain on alkanut löytyä taas leivontainspis. Alotin varovaisesti pullataikinalla ja ilokseni huomasin, että taikinan vaivaaminen on kyllä yksi maailman halvimmista terapiamuodoista. Eikä ne uunituoreet korvapuustitkaan mielialaa alentaneet!

Joulupukki lahjoi viime jouluna mua uudella leivontakirjalla. Muffinsikirjassa (Johan Åkerberg) on esitelty about kaikki maailman muffinsivaihtoehdot. Ja pisteet sille, että tässä kirjassa ei hössötetä mistään kupkeikeistä, vaan puhutaan asioista niiden oikealla nimellä.
Kirjassa on mielettömän hyvä vanilijamuffinsitaikina, joka toimii perustaikinana monessa sovelluksessa. Se on helppo ronskisti sekoitettava (ei siis tartte vatkata eikä erotella mitään) taikina, johon voi heittää kaapista vähän mitä mieleen juolahtaa.
Hanna toi meille syksyllä ruotsalaisesta ostosparatiisista eli ICAsta pieniä vaahtokarkkeja ja niitä me sitten sotkettiin taikinan joukkoon. Uunissa kävi niin, että vaahtokarkit linnottautuivat siihen muffinsin pintaan ja kuumuus sai ne karamellisoitumaan mukavasti. Mikä maku! Vilken smak!

Tuossa kirjassa on niiiiiin monta ihanaa reseptiä, että joku kerta täytyis ottaa talkoiksi tehdä ne kaikki. Löytyy myös suolaisia vaihtoehtoja, ettei tarvi änkeä itseensä pelkkää sokeria ja rasvaa (mähän ne tuotokset kuitenkin söisin...). Paikalliselle joulutorillekin suunniteltiin jo omaa muffinsikojua, josta voisi ostaa erilaisia herkkuja kotiin :)

Halkomäki: Aikaa pankissa

Syksyinen meininki Maitolaiturilla jatkuu! 

Kurkkaa:

http://maitolaiturinkyllikit.shl.fi/

Puntari: Vaihtelevaa keliä

Ollaan saatu tällä viikolla viettää kaksi aika erilaista mökki-iltaa. Keskiviikkona oli tuulista ja sateista. Linnottauduttiin lämpimään mökkiin pelailemaan, lueskelemaan, syömään ja löhöilemään. Saunassa käytiin kynttilänvalossa ja ihailtiin ulkona lepattavia myrskylyhtyjä ja ulkotulia.

Eilen (päivällä olleiden erittäin vaihtelevien säiden jälkeen) tuli yksi syksyn hienoimmista illoista. Aurinko paistoi, tuuli tyyntyi kuuden aikaan ja mökin terassilla oli suorastaan lämmin.
Syötiin pannulla lämmitettyä leipäjuustoa ja lakkahilloa terassilla teen ja kaakaon kanssa. Tehtiin kivistä, kävyistä, lehdistä ja ruohoista temppurata pihaan ja jokainen keksi vuorotellen mitä tehtäviä eri materiaalien kohdalla tehdään. Käytiin metsäretkellä ihmettelemässä monimuotoista luontoa (jota metsäkone parhaillaan muotoili 100 metrin päässä).
Retkeilyn jälkeen testattiin Harmajan taipuminen kokkailuun. Olin ostanu Prismasta valmiiksi grillatun kanan, joka sitten laitettiin ritilälle takkaan hiillokselle lämpiämään ja saamaan vielä vähän rapsakkuutta pintaan. Kyytipojaksi hedelmäinen salaatti ja lasi punaviiniä. Eipä jäänyt tipusta jäljelle kuin muutama murunen! Ikkunan toisella puolella oli ruokailun ajan melkoinen näytös, kun aurinko laski ja värjäsi järven vaihtelevin neonvärein.
Jälkiruuaksi mähkittiin irtokarkkeja ja oltiin vaan. Saunottu ei, kun oltiin aamulla lilluttu uimahallissa pari tuntia. Muksut ja S simahti yhdeksältä onnellisina, mä vielä kynttilänvalossa lueskelin hömppäpokkaria ja nautin hiljaisuudesta (ja karkista...).

ps. Päivitellään silloin tällöin tänne bloggeriinkin, vaikka maitolaiturinkyllikit.shl.fi onkin virallinen kotimme.
pps. Hannan kone simahti. Että Halkomäki on nyt vähän hiljaisempi sen vuoksi. Kuulopuheiden perusteella siellä hillotaan urakalla syksyn omenasatoa!

Puntari: Mökki on valmis!

Lauantaina, kun oltiin palauduttu töistä / mukavasta Tampere-illasta,  pakattiin kimpsut ja kampsut ja siirryttiin koko perhe Vihtarantaan. Juhlimaan valmistunutta mökkityömaata ja olemaan siellä ensimmäistä kertaa yötä.
Keli oli super tuulinen ja kylmä. Ei muuta kun tulet Harmajaan, teevesi kaasuliedelle porisemaan ja muuttohommia tekemään. Aika sutjakasti tavara siirtyikin saunan pukuhuoneesta väliaikaissäilytyksestä keittiön kaappeihin. Matot laitettiin lattiaan, istuintyynyt ruokapöydän tuoleihin ja kattokruunut katosta killumaan. Alkoi näyttää jo mukavan kotoisalta.
Lasten lelut upposi kätevästi uuteen isoon komeroon ja vintiltä kaivamani 60-luvun naistenlehdet löysi paikan piirongin päältä.
Sitten ulkoiltiin, siivottiin saunan pukuhuone, kannettiin saunavedet, laitettiin ruoka, skoolattiin mökille, syötiin, luettiin, saunottiin, sytytettiin kynttilät, pedattiin pedit, syötiin iltapala, pestiin hampaat ja mentiin nukkumaan.
Aamulla oli ihana herätä lämpöisessä mökissä (Harmajan teho näyttää olevan passeli), laitella aamukahvi ja kaakao pöytään, kuunnella Groove FM:n jazz-aamiaista ja lueskella lehtiä.
Tällaiseen voisi vaikka tottua.

"Vanhalla puolella" on alkuperäinen katto. Uutta onkin sitten melkein
kaikki muu, paitsi ruokapöytä ja tuolit.


Sohva on Ikean Karlstad -vuodesohva. Sohvan vieressä lattialla
olevien patjojen tilalle on tulossa 140cm levee runkopatja.


Tapettitalon "Niittyleinikki" on suunniteltu 1950-luvulla,
eli siis samaa aikakautta kuin mökkikin.


Tien puoleiselle seinälle puhkastiin remontissa uusi ovi ja sinne tehtiin
kuisti. Keittiö laajeni aikaisemmasta aika paljon.

Seikkailu Lapissa

Niin se vaan veri vetää pohjoiseen joka vuosi. Tämä on nyt viides viikko täällä meidän Ylläksen lomaosakkeessa, joka saatiin käyttöön vajaa vuosi sitten.
Jotenkin tuntuu, että tämä lomailumuoto sopii meidän perheelle: kaikki saa tehdä omia juttuja ja silti tehdään paljon yhdessäkin. Lasten mielestä jo pelkästään automatka tänne Lappiin on parhautta, kun pääsee huoltoasemille :)

Lisää seikkailuista syksyisessa Lapissa voi lukea täällä

ps. kylmän ja sateisen kesän jälkeen voisin kyllä ihan hyvin lähteä lomalle johonkin lämpöiseenkin. Onneks täällä Äkäslompolossa oli sunnuntaina terassikelit, niin saatoi juoda kotiterassilla (piccolo)pullon Fresitaa ja kuvitella olevansa jossain muualla...

Kyllikit: Jazzeja, triathlonia ja kaikkea kivaa

Kesä ja hiukkasen kiirettä maitolaiturin kulmilla...Vaikka täällä vanhassa kotikolossa onkin edelleen hiljaista, niin uudella lavalla pukkaa kiirettä. Raporttia löytyy niin Porista, Kukkialta kuin ilmaisen ruuan bileistäkin.

Käypäs tsekkaamassa täältä!

ps. Vähän yli 80-vuotias isotätimme Terttu, joka piipahti vierailulla kotimaastaan Ruotsista, keksi meille uuden nimen. "Mikäs se teidän yhteinen juttu olikaan, olikos se Maitolaverin likat?".
Harkitsemme itsemme uudelleen brändäystä ;)

Kyllikit: Over the hills...

...and far away... Oli teemamme tänä vuonna Tahkolla. Kuinka toimivat Tiinan teesit ja miten Hannan sotaratsu selvisi maaliin, kaikki se on luettavissa täällä. Olipas taas hauskaa, etenkin iltabileissä :)