Puntari: Syyshommia

Tänä viikonloppuna on tehty syyshommia. Hiekkalelut on viety varastoon, pensasmustikat istutettu ja aroniapensaat siirretty. Viimeiset kesäkukka-asetelmat on heitetty tunkiolle ja kanervia tuotu tilalle. 

Kasvimaalta kaivettiin vielä ämpärillinen porkkanoita, vaikka niitä on yritetty syödäkin ihan urakalla. 

Lauantaina käytiin uimahallissa ja tehtiin suunnittelureissu Ikeaan. Nyt täytyisi löytää energiaa lasten/vierashuonemuutoksen aloittamiseen!

Puntari: Viikonloppu koulussa

Ilmoittauduin kuukausi sitten kansalaisopiston saumurikurssille. Töissä täytyy opettaa saumurilla ompelemista ja pieni päivitys tietopuoleen oli paikallaan. Edellisen kerran olin käyttänyt ko laitetta 20v sitten yläasteella. 

Perjantaina väsytti ihan simona mutta vääntäydyin kuitenkin Pikkolan koululle. Illan aikana sain tuhdin paketin tietoa saumurin toiminnoista ja mahdollisista pulmatilanteista. 

Lauantaina päästiin sitten tositoimiin. Vanhasta, 80-luvulla Aitoossa E.Heleniuksella painetusta PoriJazz collegesta syntyi pusero toiselle tytölle ja turkoosista collegesta surautin pitkän tunikan toiselle. Päivän aikana valmistui myös "pikapipo".

Parasta oli päästä tekemään hommia hyvissä tiloissa ja omassa rauhassa. Ei pieniä apureita ympärillä...

Kotona tosin tytöt saivat tehdä omat paidat. Piirsivät itse kaavat, leikkasivat kankaat ja mun sylissä ompelivat saumat. Vain resorit laitoin minä. Vähänkö olivat reteitä aikaansaannoksistaan!!!

Kyllikit: Entiset Huuhkajat

 

 

Nyt Maitolaiturilla pukkaa matkaraporttia viikon takaisista tunnelmista!

Se oli perjantaina puoliltapäivin kun Kyllikit nostivat kytkintä. Ja oli kyllä muuten ihan viimeinen hetki paeta paikalta. Sen verran oli väsymystä, uupumusta ja ketutusta ilmassa, ettei me enää oltu varsinaisesti mitään mieltä ylentävää seuraa yhtään kenellekään. Laukussa oli pakattuna kaikki tarpeelliset meikit, ketjut ja vyöt, pullo kuoharia ja vähän vaatteitakin. Oltiin matkalla Tuusulaan, Näivettyneiden Perheenäitien virkistävälle viiden tähden toimintalomalle. Rivarin päätyasunnon keitaalle, jota emännöi siskokultamme Miia. Eli Lörppö.

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin suuntasimme suurimmalle ostoskeitaalle jonne omalla autolla suinkin uskalsimme täältä maalta ajaa: Jumboon. Ostoskeskus, joka menee jo yli maalaisihmisen ymmärryksen. Jumbo valikoitui kohteeksemme osin siksi, että sinne voi ajaa ilman pelkoa taustalla väijyvistä ratikoista. Osin siksi, että sinne me osataan ajaa kun se on melkein lentokentällä. Onko? Tosin meinasi kyllä muljahtaa huulikiillot väärään kurkkuun kun kehätiellä mellastavat tietyöt paljastivat todellisen luonteensa; mistä pitää kääntyä? Miks missään ei voi lukea että tästä Jumboon? Tietenkin ajettiin oikean rampin ohi. Ja käytiin sitten kääntymässä yhden hotellin pihassa. Hirveen jännää oli ja melkein jo jätettiin auto ihan vaan siihen yhden liittymän pientareelle jotta mentäisiin jalkapatikassa siitä kauppaan. Kuitenkin kerättiin rohkeutemme ja Tiina luki haukkana kaikkia kylttejä, ja niin me sitten lopulta päästiin ihan oikeaan paikkaan ja löydettiin se ovikin mistä ostoskeskukseen pääsee sisälle! Sou faar sou guud, sano.


Ensimmäiseksi piti tietenkin suunnistaa kaffelle ja paakkelssille yläkerran kahvilaan. Sisäisestä kaaoksestamme sekä psyykkeen yleisestä tilasta kertonee jotain se, että välipala-aterioinnin päätteeksi Tiina pyyhki suunsa kassakuittiin. Siis vahingossa. Melkein lirahti pöksyyn kun sitä siinä aikamme hirnuttiin ja etsittiin vessaa! Uusilla verensokereilla olikin sitten mukava lähteä juoksemaan kauppoja ympäri piiitkä ostoslista kädessä. Mehän ei muuten harrasteta sitä shoppailua mitä kaikki tuntuvat harrastavan. Että laukataan kaupoissa ja osteskellaan kaikenlaista kivaa mitä vastaan tulee. Me ostetaan sitten kun jotain tarvitaan, ja nytkin oli kova tarve erinnäisille vaatekappaleille, laukulle ja kengille. Ja teepusseille. Tosin meinattiin me kyllä ostaa yksi skeittilautakin ihan ohimennen kun se skedekaupan myyjäpoika oli niin syötävän söpö. Nyt me tiedetään kaikki skeittilautojen pyöristä ja varustepaketeista, eikös se kuulu jo ihan yleissivistykseenkin?

Kun hankintapuoli oli kunnossa alkoi matkanteon toinen jännittävä osuus; suunnistus Tuusulaan. Pahimpaan perjantairuuhka-aikaan ei liiemmin huvittanut mennä kehätielle leikkimään maalaista, mutta eihän siinä muukaan auttanut kun navigaattori niin neuvoi. Jestas että jännitti! Mutta me selvittiin! Ilman yksiäkään upareita ja yhden sankan kalkkipilven läpi pääsimme vihdoinkin perille, ja parkkiksella meitä odottikin jo Miian voimauttava syleily!
Siinä sitten perjatai-ilta ihan vaan relaksoiduttiin. Läsötettiin menemään kaikki kuulumiset sitten Kirkastusjuhlien, siemailtiin vähän kuoharia, herkuteltiin jumalaisella thaikkukanalla, saunottiin ja sammuttiinkin aika ajoissa. Ehdittiin kuitenkin illan viimeisinä tunteina moikata vielä Miian mies, hellyttävä Töttöröö-Jukka, joka asuu myös kyseisessä osoitteessa. Jukka oli varsin vaikuttunut, vai pitäisikö sanoa kauhistunut, meidän kyvystämme syödä paljon ruokaa. Sori!


Lauantaiaamun raukean buffet -aamiaisen jälkeen koitti lomareissumme varsinainen huipennus: Helsinki! Matka isolle kylälle on aina superjännittävä juttu, ainakin meille maalaisille. Ja kyllä se Helsinki vaan tarjosi parastaan, upeassa auringonpaisteessa pyörimme ympäri keskustaa, teimme vielä hiukan lisää elintärkeitä hankintoja, nautiskelimme latet ja patongit espalla ja olimme aivan huumassa siitä kaikesta hulinasta! Ihana Helsinki! Ihanan paljon ihmisiä! Tiina kaapattiin heti Kampin ostarilla jonkun Vaarallinen jäte -kampanjan keulakuvaksi. Katsokaa vaikka instasta! Hästäkki taisi olla vaarallinenjate. Rapia neljä tuntia humellusta ja takaisin Tuusulan rauhaan. Yhteistä kokkailua, kuoharia ja käkätystä illalla television äärellä. Koska viimeksi oltiin katsottu telkkaria??? Ja voiko se Sinkkulaiva olla oikeasti niiiin huono ohjelma?

Sunnuntaina syötiin jälleen megapitkä aamiainen Miian erikoiskaffien kera ja nautittiin siitä jumalaisesta rauhasta mitä aurinkoinen aamu tarjosi. Kellon tikityskin kuului! Ja jotta kassiin pakatut lenkkarit eivät kävisi vain kääntymässä kaupungissa, niin olihan meidän vielä pakko hilpaista pienelle freesaavalle kävelylenkille. Aijai, ihanaa!

Mutta kaikki hyvä päättyy aikanaan. Kaksi vuorokautta ja olimme kuin taikaiskusta kadottaneet huuhkajaa muistuttavan olemuksemme! Anpiliivipöl! Me käänsimme auton nokan kohti maaseutua. Menestyksekkäästi läsnäoloamme pakoillut aviomies pääsi rauhassa palaamaan kotiinsa ja me kerkesimme vielä hikoilemaan sunnuntai-illan kahvakuulareeneihin.
Loistava päätös viikonlopun minilomalle!

Kiitos Miia

Kiitos Tuusula

Kiitos Helsinki

Kiitos käsjyypähkinät ja Fresita  

 

Me palaamme vielä!

Saadaanko?

Puntari: Päivän asu

Meillä oli töissä leikkimieliset kisat oppilaille. Mun valvontaluokka keksi, että pukeudutaan tiimiasuihin. Votsappi kävi kuumana kun edellisenä iltana mietittiin asuja! Luokanvalvojankin piti osallistua...

Tytöillä koodina oli trikoot, sortsit ja polvisukat ja mahd värikästä yläosaa. Hetki siinä meni, mutta kyllähän sitä jonkinlaisen Jumalainen Jumppaope -lookin sai aikaan. Ja pääasia, että hauskaa oli! 

Halkomäki: Annos rauhoittavia

Kun oikein todella kiristää hermoa, väsyttää ihan sikana, masentaa ihan mahdottomasti tai olo on muuten vaan ala-allegoriasta synti/tuska/ahdistus, mitä teet?







Painu metsään. Mitä syvemmälle, sen parempi. Se on ihan parasta lääkettä melkein kaikkeen tukkoisuuteen mitä löytyy korvien välistä. Ja lieventää se sydänsurujakin!

Olen huomannut, että mitä vanhempi metsä sen parempi lääke. Iltaisin, aamuisin ja sateen jälkeen mukana on myös lisäannos tuoksu- ja väriterapiaa, linnunlaulua unohtamatta. Ja kun tähän yhdistetään vielä iloisesti soliseva metsäpuro, niin avot, täydellistä. Siihen ei pysty diapamit eikä minkään sortin mielialalääkkeetkään. Siinä kun istuskelee kaikessa rauhassa ja antaa langan levätä, niin johan laskee ressikäyrä ja verenpaine. Suosittelen kerta-annoksena jokaiselle päivälle niin kauan, että helpottaa.

Sivuvaikutukset ovat tässä samat kuin rauhoittavissa yleensäkin: riippuvuus iskee nopeasti!

Kokeile!

Puntari: Syyskuun eka viikko

Syyskuu on tehty omenapiirakoista, opintojen aloittamisesta, hyppytuntien happihypyistä, metsäretkistä ja hääpäivästä. 

Arki on täyteläistä. 

Halkomäki: Poroja ja puroja ja polttiaisia

 

 

Täällä ollaan taas, pohjoisessa. Porojen, purojen ja polttiaisten keskellä. Vähän hengähtämässä.  Riittää että raahautuu tänne sen vaivaiset 850 kilometriä, ja sen jälkeen ei sitten  tarvitsekaan lähteä minnekään. Täällä on hyvä.

Matka tänne on jo eräänlainen siirtymäriitti lomafiiliksiin. Kauhunsekaisin tuntein pakataan eväät ja ipanat autoon ja odotetaan koska alkaa kauhea huuto ja kitinä. Toistaiseksi olemme siltä välttyneet ja päässeet aina hyvillä mielin perille. Lapset ovat kai tottuneet istumaan pitkät pätkät autossa kun vauvasta saakka täällä ovat käyneet. Riittävä määrä taukoja, leluja ja evästä takaa mukavan matkan. Perillä takapenkki näyttää kyllä sitten siltä, kuin hunnilauma olisi hyökännyt, tai jotain. Rusinapaketinraatojen, puoliksi syötyjen omenoiden ja sämpylänpalasten seassa pyörii juomapulloja, matkakirjoja ja kattava kokoelma pikkuautoja. Ensimmäinen päivä menee meikäläisellä aina matkasta toipuessa, sen verran kova rutistus se on.

Perillä odottaa kuitenkin niin mukavaa aikaa yhdessä koko perheen, ja välillä puolen suvunkin voimin, että se on kaiken matkanteon arvoista. Itse odotan aina kaikkein eniten retkeilyä, yksin tai lasten kanssa. Ja on toi miäskin välillä mukana. Täällä on hyvät merkityt reitit, kivoja tulistelupaikkoja ja vapaata luontoa kirmata ihan oman mielen mukaan. Eväät reppuun ja menoksi! Kolmen kilometrin reitti menee 2v9kk vanhan kanssa jo aika leppoisasti kävellen, potkupyörällä hurahtaa viisikin kilometriä hujauksessa. Vuoden ikäinen matkustelee rinkassa tai rattaissa tyytyväisenä. Satoi tai paistoi, me ulkoillaan paljon. Pukeutumiskysymys.

Tällä lomalla ollaan saatu nauttia paitsi vähän sateista, niin viime päivinä myös aivan huikean hienoista aurinkokeleistä. Alkava ruska on kruunannut maisemat. Mahdottoman makeat mustikan mollukat ovat pitäneet retkeläisten suut sinisinä ja polttiaiset tikanneet ranteet, nilkat ja hiusrajan paukamille. Kesänkijärvi, Aurinkotupa, Varkaankuru ja jopa Pallastunturikin valloitettu.

Lappi tekee hyvää ihmiselle!