Toissa iltana makasin saunan lauteilla ja mietin menneitä Joulunpyhiä. Muistinko riittävästi tänä Jouluna läheisiäni ja niitä, joilla on hätä ja avun tarve. Tietävätkö kaikki läheiseni miten tärkeitä he minulle ovat. Uskon ja toivon että tietävät. Siihen ei tarvita valtaisia joululahjamääriä, vaan ihan jotain muuta, arkista. Pieniä tärkeitä asioita, huomion ja välittämisen osoittamista, ilojen ja surujen jakamista. Aikaa olla vaan ja jutella. Tuoretta pullaa, yhteinen kävelylenkki, jaettu haravointiurakka.
Mietin, mitä muuttaisin Joulussa jos voisin.
Joulun vietossa on yksi ihmeellinen asia. Joululaulun sanatkin sen kertovat: Niin hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen. Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen. Niinpä. Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa, jos vain Jouluna ollaan avoimin ja lämpimin sydämin? Miksi sitä ei voi ottaa ihan jokapäiväiseksi asiakseen, sellaiseksi sydämenasiaksi? Maailmassa, Suomessa, omassa kotikylässä/-kaupungissakin on ihmisiä, jotka ilahtuisivat pienestäkin avusta ja huomiosta ihan milloin tahansa. Ei vain Jouluna. Varmasti meillä jokaisella on mahdollisuus auttaa ja ilahduttaa lähimmäisiämme vuoden ympäri. Siihen ei tarvita lottovoittoa, ei välttämättä rahaa lainkaan. Tai jos tarvitaan, eurokin on jo iso asia lippaassa tai tilillä. Lempeiden löylyjen jälkeen köllähdin sänkyyn ja päätin, että aion skarpata!
Aamulla heräsin tekstiviestiin ystävältä. Ajattelin,että tulossa on hauskoja Joulukuulumisia Tampereelta. Iloisten asioiden sijaan sainkin kuulla, että ystäväperhettä oli Joulun pyhinä kohdannut kohtuuttoman suuri suru ja menetys. Sellainen, mihin ei löydy edes sanoja. Se pisti tonnin painoisen kiven rintakehän päälle ja ajatukset perheen luokse. Huoli heidän jaksamisestaan on suuri. Toivon, että ystävyys kannattelee edes pienillä siivillä läpi vaikeimman ajan.
Tänään avasin Facebookin ja näin siellä uunituoreen päivityksen, missä pyydettiin ihmisiä mukaan avustusoperaatioon. Eräs perhe täällä kotikunnassa on kokenut kovia tulipalon muodossa, ja heitä halutaan auttaa. Keräykseen toivottiin kaikenlaista konkreettista apua kodin tarvikkeista, ruuasta ja villasukista lähtien. Ilmoittauduin mukaan sämpylätaikinan voimin ja sain kuulla, että ihmisiä oli mukana jo melkoinen joukko. Miten hyvältä se tuntui! Ja miten hienoa että tällainen operaatio on laitettu pystyyn! Jotkut ihmiset ovat sentään ottaneet joululaulun sanoman tosissaan! Leivoin litran taikinan yhdessä T:n kummitytön kanssa ja huomenna viemme sämpylät keräyspaikalle. Sämpylätaikina ei paljoa maksa eikä leipominen ole edes vaiva, mutta miten hyvä mieli me siitä saatiinkaan! Lisää tällaista!
Uuden vuoden 2012 tavoitelistan sijalle 1 laitankin ainaisen Joulun. Mutta ilman kinkkua ja lanttulaatikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti