Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

torstai 15. joulukuuta 2011

Puntari: Hiihtoa koko elämä

Meillä on aina hiihdetty. Äiti ja isä ovat viihtyneet suksilla ja opettaneet meillekin jo pienenä sen jalon taidon. Muistan lukuisat yhteiset laturetket, joita Aitoossa tehtiin. Osallistuimme muutamana vuonna myös Kukkian laturetkeen, jossa oli mahdollista tutustua kotikuntaan hienoja latureittejä pitkin.

Hiihdimme Hannan kanssa myös kilpaa. Siis ihan vaan kunnallisella tasolla. Jokunen voittokin napsahti plakkariin (tässähän ei tarvitse kertoa, että olimme joskus sarjamme ainoita osallistujia...).
Ihailimme yli kaiken Marjo Matikaista ja Marja-Liisa Hämäläistä. Kun sivakoimme kotipellolla, kuvittelimme itsemme heiksi. Hanna oli aina Marjo, minä Marja-Liisa.

Päässä oli sini-puna-valkoiset Jalaksen Järvisen (kiitos Hiihtoniilolle oikaisusta!) pipot. Ne olivat hienoimmat pipot ikinä. Niin luultavasti ajatteli myös lehtikuvaaja, joka ikuisti meidän perheen vuonna 1987 hiihtämässä Kukkia-hiihdossa.
Kuva julkaistiin oikein Suomen Ladun lehdessä. Ja jos kuva jostain syystä vaikuttaa tutulta, olet saattanut katsella sitä aikanaan myös kansalaistaidon kirjassa, johon se myös jostain syystä painettiin.



Muistelen tuota aikaa elämästäni ihan super onnelliseksi. Se oli sellaista liikunnallista, mutkatonta aikaa. Sellaista jotain toivon omien lastenikin kanssa kokevan.

7 kommenttia:

  1. Vaude, hieno saavutus päästä lehteen ja kirjaan!! Oikein reipas tyyli teillä =o)

    VastaaPoista
  2. Huippua! Edesmennyt karpaasikin oli Jalas-fani.

    VastaaPoista
  3. Meiltähän ei kukaan kysynyt, saako tuota kuvaa käyttää ja levittää eteenpäin...vaikka kai ne oikeudet on kuvaajalla, mutta olisi se ollut ihan kohteliasta silti...

    Äitihän oli aika "katkera" tosta kuvatekstistä!! :D :D :D

    H

    VastaaPoista
  4. Ihana kuva ! Mekin hiihdettiin lapsuudessa - mutta vaan koska oli pakko :P semmoseen korttiin piti kerätä kilometrejä koulun liikuntatuntia varten.

    VastaaPoista
  5. On toi kyllä kiva kuva. Sellainen hyvä ajankuva meistä ja meidän perheestä.
    Sitten tulivatkin hevoset, ja pilasivat kaiken...siitä ehkä joskus tuonnempana lisää.

    Ehkä se, että sai aina hiihtää vapaaehtoisesti, on pitänyt homman mielekkäänä aikuisikään asti.
    Ei siis ole jäänyt liiksatuntitraumoja tmv.

    Voi kun löytäis kirpparilta tuollaisen pipon! Ylläksellä tuli yksi vanhempi herra tuollainen pipo päässä vastaan, ja melkein aloin hieroa vaihtokauppoja...
    T

    VastaaPoista
  6. 1987... Oi niitä aikoja! Loistava kuva!

    VastaaPoista
  7. Terve

    Komeita hiihtomuistoja ! ja nostalgisia pipoja. ne muuten ovat perinteisiä ja nyt kovin suosittuja ja haluttuja suksitehdas JÄRVISEN hiihtopipoja.

    terveisin
    hiihtoniilo

    VastaaPoista