Halkomäki: Mistä tunnet sä ystävän?

Leivoin tuossa pääsiäisen tienoilla yhtä ehdotonta lemppariherkkuani, banaanikakkua. Joka kerta sitä leipoessani lähetän ison ja lämpöisen ajatuksen entiselle työkaverilleni ja kollegalleni Lauralle, jolta ohje on peräisin!

Ihmiset jättävät jälkeensä monenlaisia muistoja, eikä tällainen reseptimuisto ainakaan ole sieltä huonoimmasta päästä. Minusta on ihanaa ja varsin jalomielistä, että joku haluaa jakaa oman herkkureseptinsä myös muille. Se on tosiystävyyttä se! Helppo on pitää kynttilää vakan alla ja tarjoilla huikeita makuelämyksiä vieraille ilman, että suostuu paljastamaan tekotavasta ja raaka-aineista yhtään mitään. Reseptiä kysyttäessä mumisee vain hiljalleen jotain epäselvää ja poistuu varpaillaan takavasemmalle keittiöön tiskaamaan lautasia. Eli justiinsa niin kuin minä teen, jos joku kysyy maailman parhaiden suklaapisarakeksien ohjetta. Oikein melkein hävettää, että panttaan sitä. Ja hävettääkin. Olen antanut sen tasan YHDELLE ystävälleni, ja hänellekin vannottanut reseptin levityskieltoa ystävällisellä I can tell you but then I have to kill you -repliikillä. Suoraan Top Gunista, by the way! Resepti pitää säilyttää perheraamatun välissä ja varjella kuin kalleinta aarretta. Tämä siltä varalta että jos satun kuolla kupsahtamaan, niin on joku joka tietää aarteen olemassaolon! Toisaalta pidän turkasen itsekkäänä tällaista reseptisalailua, mutta toisaalta minusta ei ole niin kauheaa, jos kaikista maailman huippuhyvistä resepteistään haluaa pitää edes yhden itsellään. Vai onko? Mä olen kuitenkin laittanut monet muut hyvät jo jakoon!

Lauralta on peräisin myös toinen huippuohje, Angelikan juustokeitto. Ah! Se lähti meillä heti elämään aivan omaa elämäänsä ja tunnetaankin nykyään nimellä Saatananperkeleenhyvä juustokeitto. Ohje löytyy myös täältä plokista!  Kun oikein tätä reseptiasiaa mietin, niin hokasin että itse asiassa aika moni resepti tuo ikimuistoisesti mieleen jonkun mukavan ihmisen tai hauskan hetken. Tai sekä että! Tätäkin banaanikakkua on leivottu ainakin rotinoiksi, Rukan ja Ylläksen lomareissukakuiksi, Kirkastusjuhlakakuksi, puutalkookakuksi ja ruotsinsuvun vierasvaraksi. Mirva tykkää tästä, samoin Maija ja muutama muukin. Tämä on helppo ja nopea tehdä, ja säilyy tosi pitkään jääkaapissa mikäli ei tule heti  syödyksi. Kannattaa leipoa tarjoilua edeltävänä päivänä! Ruskeapilkullisista banaaneista tulee paras kakku, ja mikäli banaanit ovat jo menneet ihan ylimakeiksi, kannattaa reseptin sokerimäärää vähän pienentää. Paistaminen on tämän kakun heikoin kohta. Nimittäin se voi helposti jäädä keskeltä raakalaiseksi. Paista mieluummin vähän pidemmän aikaa kuin liian vähän! Itse olen leikannut froteepyyhkeestä kaitaleen, joka kastelen likomäräksi ja kiedon kaksinkertaisena kakkuvuoan ympärille, hakaneulalla kiinni. Ja sitten uuniin. Paistuu näin hitaammin reunoilta ja keskiosakin ehtii kypsyä. Rengasmallinen irtopohjavuoka voisi sekin olla yksi ratkaisu tähän ongelmaan.

Tämän reseptin myötä terkut kaikille teille, jotka olette jakaneet omia aarteitanne minunkin käyttööni!

Kiitos Eevulle mustikkapiirakkaohjeesta, Pirjolle tsiljardista eri ruoka- ja leivontaohjeesta, Helille paholaisenkakkuohjeesta, Maijalle mokkapalaohjeesta, Arjalle tiikerikakkuohjeesta, Lispelle Enkelikakkuohjeesta, Aunelle lusikkaleipäohjeesta, ja ja ja...

Lauran Banaanikakku

Taikina:
200g sulatettua voita
2 munaa
4½dl sokeria
4 banaania soseutettuna
6dl vehnäjauhoja
2rkl vaniljasokeria
1tl soodaa
2tl leivinjauhetta

Sekoita kaikki aineet keskenään kulhossa. Kaada voideltuun ja jauhotettuun pyöreään&tasaiseen irtopohjavuokaan ja paista 175 asteessa noin tunti.

Kuorrutus:
75g sulatettua voita
3dl tomusokeria
1tl vaniljasokeria
1 keltuainen

Sekoita aineet keskenään ja vatkaa lopuksi joukkoon keltuainen. Levitä jäähtyneen kakun päälle ja reunoille. Voit koristella kookoshiutaleilla, pähkinöillä tms. jos haluat. Ja jos haluat kakkuun paksumman kuorrutteen, tee kuorrutus kaksinkertaisella ohjeella!