Halkomäki: Kausikaaosta ja räjäytyksiä

Pimpelipom!

Halkomäestä keväiset ja aurinkoiset terveiset kevyen puuskutuksen säestämänä! Tässä on kuulkaa ollut sykkeet koholla viimeiset pari viikkoa niin, ettei plokin pariin ole kerta kaikkiaan mitenkään kerennyt. Yritystä on kyllä ollut, mutta illat ovat venyneet lähelle puolta yötä ihan oikeissakin töissä. Yöt puolestaan ovat menneet vähän hatarilla unilla, kun kierrokset jylläävät kropassa liiallisen hääräämisen ja puuhailun vuoksi eikä ihminen rauhoitu kunnolla lepoon. Niin että mikäkö tälläistä hötäkkää aiheuttaa? Se on tämä lapsiperheen kausihässäkkä. Tiinan kanssa just juteltiin, että jos yhden asian saisi kotihommista ulkoistaa johonkin maksulliseen palveluun, niin se olisi tämä kausivaatehässäkkä! Vaikka kuinka on tätä jo neljä vuotta organisoinut niin aina se on yhtä hirveää!

Meidän talossa kun ei ole ollenkaan lämpimiä varastotiloja, niin kaikki vaatteet on pakattuina laatikoihin makuuhuoneen suureen liukuovikomeroon, viistokaton alle. Kaiken muun tavaran ohella, siis. Hirmu käytännöllistä, kun niitä laatikoita on siellä kolme riviä peräkkäin ja neljä laatikkoa aina päällekkäin. Tavaraa kasataan sitten vielä holtittomasti irtonaisena niiden laatikoiden päälle ja sehän tekee komeron räjäytyksestä entistä mukavampaa, jeejee! Ja aina ne mitä tarvitset, ovat siellä perimmäisessä nurkassa alimmaisina. Komeron voi räjäyttää auki kerran keväällä ja kerran syksyllä, muissa tapauksissa saatan harrastaa vain varovaista pönkimistä etummaisiin laatikoihin.

Näin keväällä ovat kierroksessa sekä talvi,- kevät- ja kesävaatteet. Koska on juuri se oikea aika laittaa toppatakit pois, on ihan henkimaailman hommia. Ja koska vaihtaa kesäkudetta kaappeihin, täysi arvoitus! Silloin varmimmin saa aikaa sakean räntäsateen! Tavallaan olisi hirmu selkeää, jos vuodenajat tulisivat sillä tavalla jämptin säännöllisesti ilman mitään takapakkeja. Kuten sitä räntää juhannuksena ja niitä junannuslämpötiloja silloin joulukuussa. Ja niitä vuodenaikoja kun olisi vain kesä ja talvi. Mutta kun on vielä nuo välikausivaatteet. Ja sadevaatteetkin kylmälle ja lämpimälle kelille. Suomen ilmasto haastaa perheenäidit todella. On talvikauden välikautta. Välikauden talvikautta.  Kevätkauden sadekautta. Kesäkauden välikauden sadekautta. Hellettä. Takatalven helvetinkylmää. Syyskauden kesäkautta. Kesäkauden takatalvea. Syyskauden välikauden hellekautta. Välikauden takatalvea.  Talvikauden sadekautta. Ihan mitä vaan. Ja näihin kaikkiin kivoihin säätyyppeihin pitäisi olla vaatteet käden ulottuvilla. Tässä sitä nyt mietitään, että mitä uskaltaa pakata sinne komeron perälle ja mitä ei. Periaatteessa toppatakkeja lukuun ottamatta kaikenlaista vaatetta pitää jättää varoksi eteiskomeron hyllylle. Meidän talossa tämäkään ei ole helppoa, sillä eteiskomerotila on erittäin vähissä. Niinpä niitä ylijäämiä kasaillaan sitten siihen liukuovikomeron laatikkoröykkiön päälle. Paksumpaa fleeceä ja ulkoiluhousua, hanskoja, pipoja ja väliasuja. Paksut ja ohuet sadevaatteet. Ja toivotaan parasta.

Kaksi viikkoa pesukone laulaa tasaista tahtia ja pyykkipinot hipovat kattoa. Samoin mun verenpaine. Puhtaat haalarit ja toppahousut, pipot ja lapaset siirtyvät kasoiksi makuuhuoneen lattialle, mistä käkikellot ne menestyksekkäästä siirtävät leikkeihinsä ja majanrakennusaineiksi. Sitten etsitään, että missä minkäkin sukan pari on. Ja kuka vohki haalarista hupun.

Kun lopulta on kaksi viikkoa sietänyt sitä kaaosta, purkanut ja pakannut vaatteita, vaihtanut lapsille vielä isompia vaatekokoja komeroihin kaiken muun ohella, raahannut talviharrastevälineet alakertaan, kantanut tavaraa kolmen kerroksen välillä paikasta toiseen ja  pyörittänyt perusarkea ruuanlaittoineen sun muineen, niin lopulta on aika lastata laatikot liukuovikomeroon siistiin järjestykseen. Siivota talo. Huokaista. Ja sitten löytää se takkahuoneen sohvan päätyyn unohtunut muovikassi, joka on täynnä pestyjä villavaatteita. Jeps.

Mä olen nyt riehumiseni riehunut. Eilen sain siivottua talosta kaksi kerrosta. Imuroitua ne kolmekiloiset villakoirat nurkista, pestyä tahmean röhnän keittiön lattiasta ja jopa hinkutettua uunipellit puhtaiksi. Samalla koin jotenkin kierolla tavalla myös henkistä puhdistautumista. Tai ehkä se oli se tolu, mikä sen tunteen teki? No joka tapauksessa, mä selvisin. Tämä rytäkkä on taas taputeltu. Syksyllä tavataan!

Sanomattakin on selvää, ettei se homma tähän lopu. Kuisti kesäkuntoon ja jotain kai pitäisi tuolla ulkonakin puuhailla. Kevyellä sykkeellä ja kesäflowlla kuitenkin mennään jo. Varvastossut odottavat eteisen komerossa...